Sieluun koskee, kun lukee päivän lehden otsikoita. Nuoria tyttöjä surmataan. Ystävä tappaa ystävänsä...joku kävelee rekan eteen jne.
Elämässä ei ole sattumaa. Luoja on tarkoittanut näin - niin kai meidän on uskominen. Mietin vain, kuinka suuria suruja meidän aikamme ihmiset joutuvat kantamaankaan. Lapsen kuolema, väkivaltainen sellainen, eikö se oli pahimmasta päästä, mitä ihminen voi joutua kohtaamaan?
Voimia jokaiselle meille, jotka kannamme surua sydämessämme. Erityisesti heille, jotka ovat hiljattain menettäneet rakkaan läheisen.
Elämässä ei ole sattumaa. Luoja on tarkoittanut näin - niin kai meidän on uskominen. Mietin vain, kuinka suuria suruja meidän aikamme ihmiset joutuvat kantamaankaan. Lapsen kuolema, väkivaltainen sellainen, eikö se oli pahimmasta päästä, mitä ihminen voi joutua kohtaamaan?
Voimia jokaiselle meille, jotka kannamme surua sydämessämme. Erityisesti heille, jotka ovat hiljattain menettäneet rakkaan läheisen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei ole sattumaa? pelkkää sattumaahan tämä on kaikki. Ei mitään kohtaloa.
Niin ...en nää minään Jumalan tahtona minkään esim. kuolonkolarin...joo määräaikasi on täynnä...ehei...ei se niin mene...olet vasta nuori elämä edessä ...no nyt tarkoitus että kuolin aikasi täyttyy nyt...joo en siis voi käsittää moista uskomusta vaan SATTUMA koska onnettomuudet eivät tule kello kaulassa ja kenenkään kohtalo ei varmaan ole sillon just sillon sen kummemmin lautasella...no jos joku haluaa uskoa muuhun se on sen asia mutta ...minä järkeilen asioita näin.
Kun kuljen noiden lehtihyllyjen ohi, en katso niitä.
Minusta on yököttävää kun iltalehdet (lue korppikotkat) pyrkivät hyötymään toisten onnettomuuksista. Koska en voi vaikuttaa noihin menneisiin onnettomuuksiin, niin mitä hyödyttää tuntea niistä turhaa tuskaa? Parempi antaa myötätuntoa ja apua lähellä oleville kärsiville.
Niitä löytyy kyllä jokaisella jos välittää.
Ihmiset ovat joutuneet aina kantamaan suuria suruja ja niistä on lähes aina selvitty. Jostain Luoja kuitenkin ammentaa meille voimia jatkaa elämää eteenpäin. Kaikki eivät valitettavasti aina selviä.
Ei nykyaika niin paha ole miltä otsikot näyttää.
Ennenvanhaan saattoi kulkutaudit viedä samasta perheestä joukon lapsia. Silloinkin ihmiset tunsivat samoin surua, mutta selvisivät.
Lapsen kuolema on kyllä kaikkein vaikein.
Kun joku suuresta surusta läpi käynyt auttaa toista surevaa, niin silloin voi sanoa ettei läheisen kuolema sittenkään ollut aivan turha.
Väkivalta on syvältä ja sitä on aina vastustettava. Ei vihalla vaan välittämisellä.
Meille vanhemmille lapsien lähettäminen maailmalle tuntuu aina pelottavalta.
Emme voi kuin antaa parhaat eväät ja toivoa että pärjäävät. Maailman myrskyille emme voi mitään.
"Kun tulet kuoleman talosta,
vaihda elämän raiteelle,
pudota ahdistus,
jotta jaksaisit nämä päivään kuuluvat tehtävät,
niin turhat,
niin paljossa tärkeät."
- Helena Anhava -
Elämän voimaa sinulle!
Kiitos sinulle, et ikinä usko kuinka paljon kirjoituksesi lohdutti minua.Istuin onnettomuuttamme (kaksi vuotta sitten) seuraavina aikoina kahvilla julkisessa paikassa, kun näin iltalehtien kansissa suurella sen, mitä meille oli tapahtunut.Kahvit lensivät saman tien syliini ja koko Suomi sai mässäillä sillä, siitä oli tv:ssä ja useissa muissakin lehdissä, radiossakin se mainittiin.
En tiennyt ennen, että ihminen voi itkeä itsensä kuivasilmäiseksi ja että silmien alapuolinen ihokin voi pahoin tulehtua jatkuvasta itkemisestä.Päälle poliisit ja muu, sinkouduimme suoraan helvettiin.Nukuin vasta, kun olisin muuten vaipunut tajuttomuuteen, niin pahat olivat unihäiriöt, vain uni armahti.En edelleenkään voi liikkua missään kahden vuoden päästäkään, koska kaikki tietävät ja tuijottavat.Käyn kaupassakin kymmenien kilometrien päässä.En ole selvinnyt, haava on liian syvä.
Tein päätöksen, että ikinä, en koskaan, osta niitä lehtiä enää.Tiedän mitä on olla lööppien takana.
Toivon että lehdistö ym. jättäisivät surevat omaiset rauhaan jokaisella oikeus surra rauhassa voimia ja jaksamisia edelleen sinulle ja teidän perheelle
Niin surullista, että toisten onnettomuuksilla ja surulla jotkut ansaitsevat rahaa. Minkälainen ihminen voi sellaista työtä tehdä ? Monet ihmiset elävät mieluummin toisten elämää, niin ei tarvitse katsoa omaansa kovin syvältä. Siksi kai tuollaisia juttuja luetaan. Ihmiset kuitenkin nopeasti unohtavat, kun tulee muuta. Suurin osa ei varmaan ihan oikeasti edes ole pahoja ja toivo toiselle pahaa. Koeta asettua typerysten yläpuolelleen. Voin kyllä kuvitella, että sinun on vaikea liikkua vapaasti, kun olet kuvaamasi kohteeksi joutunut, sureva on muutenkin arka liikkumaan. Poikani kuolemasta on jo 8 kk, mutta en vieläkään mielelläni lähde yksin marketteihin ja suurempiin paikkoihin.
Sinulle ja perheellesi toivon jaksamista ja rohkeutta nostaa päänne pystyyn ja vapautua pikkusieluisten ihmisten jutuista ja katseista.Kaikille meille voi tapahtua seuraavassa hetkessä ihan mitä tahansa, sellaista joka särkee sydämemme ja muuttaa elämämme. Kaikkien toisista puhuvien tulisi muistaa tämä. Kukaan meistä ei ole surulta säästetty. Tosin itse, kun olen katkeralla mielellä, ajattelen, että niitä murheita ei koskaan satu niille, jotka toisia osoittavat ja parjaavat.
Hyvä kun lohdutti!
Mielestäni sinun kyllä pitäisi rohkeasti mennä ihmisten joukkoon. Mitä siitä jos tuijottavat?
Saattaa myös olla että itsestä vaan tuntuu, että muut tuijottaa.
Nopeasti ihmiset tottuvat ja lakkaavat tuijottelemasta. Lisäksi siellä saattaa olla se lähimmäinen joka voi ystävyydellään auttaa.
Pitäisi vain uskaltaa ottaa kontaktia, ehkä sieltä joku tuleekin vastaan.
Ei ihmiset pahoja ole vaan epävarmoja omassa suhtautumisessaan.
Olen kokenut vähän samaa, kun jäin 11-vuotiaana orvoksi. Oli vaikea kulkea ihmisten ilmoilla pienellä paikkakunnalla, kun kaikki tuntuivat tuijottavan. Lisäksi ihmisten sääli oli joskus sietämätöntä. Oikeasti he ajattelivat tietysti hyvää, mutta vaikeata se oli. Vähitellen ihmisten kiinnostus laimeni ja elämä alkoi rullata omalla uudella urallaan. Mikään ei saa tapahtunutta takaisin, mutta älä anna onnettomuuden vieläkin pahentua. Sinulla on oikeus jatkaa elämää!!!
Sinulla on oikeus nauraa ja iloita elämästä, vaikka läheisille onkin tapahtunut ikäviä. Anna itsellesi lupa elää eteenpäin!
Haavat voi parantua!!