Olen pienen tyttövauvan äiti ja viikot kahdestaan vauvan kanssa. Mieheni on viikot reissuhommissa ja kotona vain viikonloppuisin. Joka perjantai-ilta appiukko soittaa ja kyselee kuulumiset mieheltäni sekä sopii tapaamisen joko lauantaille tai sunnuntaille. Heitä ei siis tarvitse todellakaan pyytää kylään, vaan tulevat jompana kumpana päivänä joka ikinen viikonloppu vauvaa katsomaan. Tätä on jatkunut jo kuukausia eikä loppua näy... olen usein sanonut miehelleni, että vähemmänkin riittäisi ja eihän nyt joka viikonloppu tarvitse tavata mutta mieheni ei koskaan sano vanhemmilleen vastaan. Viikonloput ovat lyhyitä ja kaipaan miestäni kovasti aina kotiin. Suututtaa niin hirveästi, kun joka hitsin pyhäaika täytyy tavata appivanhemmat. Mieheni loukkaantuu tietysti tästä ja tämä aiheuttaa kitkaa välillemme... Appivanhemmat ovat kyllä muuten mukavia mutta liika on liikaa. Onko vastaanvanlaisia kokemuksia? Miten selviätte tilanteesta? Itse "pakenen" toisinaan paikalta, kun appivanhemmat tulevat mutta se ei kyllä tee hyvää mieheni ja minun väleihin... inhottava tilanne.
Riitaa miehen kanssa appivanhemmista
ahdistunut miniä
152863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Otat asian puheeksi ihan lämminhenkisesti.
Kun sinulla on muuten ihan hyvät välit appivanhempiisi, he mitä luultavammin ymmärtää sinua, kunhan hiukan kauniisti autat heitä näkemään tilanteen myöskin sinun kannaltasi.
Muista kuitenkin välttää riitaa ja kärjistämistä, sillä et saavuta mitään.
Kyllä he mitä luultavimmin tajuavat perheen yhteisen oman ajan tärkeyden, kunhan hiukan nätisti valistat heitä.
Voihan olla niinkin että appivanhempasi kuvittelevat velvollisuudekseen nähdä poikaansa aina heti kun tämä matkoiltaan kotiutuu.
Varsin ymmärrettävää, mutta jos eivät muuten puutu elämäänne, niin ehkä kannattaisi kestää. Ehkäpä jatkossa voitte viedä lapsenne mummolle hoitoon ja kyläily hoituu sillä? Meillä anoppi tulee suurin piirtein oven karmit kaulassa sisälle ilman mitään kyselyjä...Nyt tosin vähemmän kun hän on suuttunut minulle:) - tosin en kyllä tiedä mistä. Ehkä teidän tilanne rauhoittuu jatkossa - ja hyvä kumminkin, että pitävät ja välittävät teistä kaikista:)
Sekö, että miehen vanhemmat juoksetvat noin tiuhaan kylässä? Ei minun mielestäni ole millään lailla 'ymmärrettävää'.
Eivätkö he itse tajua aikuisina ollenkaan, että nuoripari tarvitsisi omaakin yhteistä aikaa? Pitääkö aikuisille tosiaankin sanoa tuommoisesta itsestäänselvästä asiasta?
Sano miehellesi että taidat olla mammanpoika kun et voi kieltää vanhempiesi vierailuja joka viikonloppu vaikka vaimosi toisin tahtoisi. Kun miehesi on reissuhommissa niin hänen täytyy ymmärtää että viikonloput pitää rauhoittaa viettämään perheensä kanssa eikä siihen enää omia vanhempia tarvitä. Jos miehesi ei tätä ymmärrä niin on aika mamanpoika. Näytäppä tämä viesti miehellesi niin se voi ruveta jotain tajuamaan.
Olen ottanut tuo ehdottamasi linjan meillä käyttöön. En nyt suoraan mammanpojaksi moiti, mutta teen selväksi, että tässä perheessä ei anopilla ole sanansijaa PISTE! Välillä kun tuntui, että meitä on tässä suhteessa kolme ja miehelle oli tärkeämpää pitää äiti hyväntuulisena, kuin meidän perhe-elämä. Nyt tiukka linja alkaa purra.
Kyllä tosimies seisoo perheensä etujen takana senkin uhalla, että anoppi ottaa nokkiinsa.
Kerro miehellesi että et jaksa passata appivanhempiasi ja että miehesi voi kyllä tahtoa heitä kylään jos hän siivoaa kokkaa ja passaa. Sinuakun väsyttää niin kamalasti. Liekö masennusta.
No herttileijaa sentään!
Minkä ikäinen oikein olet?
Oletko aikuinen ollenkaan?
Miksi ihmeessä et itse puhu asiasta. Tai jos et puhu niin sitten opettele sanomaan EI!
Toinen varteen otettava ehdotus, olis että ehdota appivanhemmilles että olis mukavampi jos ne tulisvat viikolla, jollon olet koko ajan yksinäs ja viikonloppuna saisit sitten nauttia miehes kanssa perhe-elämästä.
Mut kyllä sun aikuisen ihmisen pitäs oppia omia asioita hoitamaan.
Kiitos kommenteistanne. Ei kait se auta kuin ottaa asia puheeksi appivanhempien kanssa. Ei vain haluaisi loukata ketään, koska eivät todellakaan ole mitään hirmu appivanhempia vaan oikeasti hyviä tyyppejä ja tarkoittavat hyvää mutta kohtuus silti kaikessa... Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä teille keskustelijoille!
Onko nämä appivanhemmat pitkään kylässä kerralla? Asuvatko kuinka kaukana?
Onko miehesi vanhempiensa ainoa lapsi?
Miehen matkatyö saa ongelman tuntumaan pahemmalta, koska tuo viikonloppu on ainoa aika minkä voitte olla kahdestaan.
onhan se harmi jos välit menevät kireiksi tämän asian takia. Kannattaa harkita sanansa tarkkaan, kun alatte puhua ongelmasta heille....
Mieheni on ainoa lapsi ja meidän lapsemme (4,5kk) on siis ensimmäinen lapsenlapsi ja kovasti odotettu. Se on tullut varsin hyvin selväksi :) Appivanhemmat asuvat n. 40km päässä ja saattavat istua 2-5 tuntia kerrallaan, kun kylään tulevat. Joskus ovat hakeneet meidät luokseen kylään (olemme autottomia tällä hetkellä..)ja tällöin onkin kyläilty oikein aamusta iltaan. Ensi viikonloppuna aion rohkaista mieleni ja sanon tästä asiasta. Parempihan on kertoa ajatuksista kuin teeskennellä tyytyväistä, sillä teeskentelyä ei voi jatkaa loputtomiin...
Toivotan jämäkkyyttä kun otat asian esille
Onpa tosi hankala juttu, niin sinun kuin heidän kannaltaan.
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, mutta myös appivanhempiasi, koska lap.lapsi on heidän ensimmäisensä ja miehesi on ainokainen.
Asia kannattaa kertoa hyvin varovasti ja korostaa sitä, että he joka tapauksessa ovat kunnioitettavia ja toivottuja vieraita, KUNHAN te saatte olla omassa rauhassa.
Korostakaa sitä, että KAIKKI johtuu matkatyöstä. Neuvotelkaa niin, että appivanhemmat voisivat käydä viikolla katsomassa vauvaa ja sinäkin saisit hieman vapaata, jos mummi hoitaisi silloin tällöin lasta.
Olisi harmi jos välit menisi poikki. Sellainen taas vaikuttaisi avioliittoonne. Miehesi on ainoa lapsi ja sillä on suuri vaikutus.
Itse tekisin niin, että sopisin heidän käyvän joka toinen viikko kyläilemässä ja viikolla tarvittaessa lasta hoitamassa.
Myöhemmin voisi alkaa käyntejä pikkuhiljaa harventamaan, kun vauva ei olisi enää niin uudenkarhea lelunen appivanhemmille.
Kannattaa edetä pienillä askelilla.
Onnea ja menestystä sinulle, joka olet tässä kaikkein kovimmilla kuitenkin. Yritä jaksaa!
Hän on ainoa lapsi... Itse olen naimisissa ainoan pojan kanssa, ja olen huomannut, että kaikki yhtään negatiivinen, mitä minä sanon kääntyy anoppini mielessä loukkaukseksi häntä ja ainoaa poikaansa kohtaan . Onneksi mieheni on puolellani ja uskaltaa puolustaa minua ja perhettämme jopa äitiään vastaan...
Muutenkin olisi jatkon kannalta tärkeää, että saisit miehesi ymmärtämään tilanteen sinun kannaltasi ja asettamaan teidän oman kolmen hengen perheenne etusijalle lapsuuden perheensä asemesta.
kun appivanhemmat tulevat seuraavan kerran kylään puhut niille moneen otteeseen että ensi viikonloppuna vietätte sitten yhdessä perhe viikonlopun kolmistaan.... kerron mitän ajattelit laittaa hyvää ruokaa miehellesi ja miten ulkeilette kolmistaan ja illalla katsotte yhdessä elokuvia.... mitä kaikkea kivaa teettekään vain teidän perheen kesken PITKÄSTÄ aikaa koko viikonlopun vain KOLMISTAAN.... jos tälläistä jaksat seuraavan kerran koko kyläilyn ajan niin luulisi tyhmemmänkin huomaavan.... mutta minusta ei kannata heti riitaa haastaa ja hajottaa....
Lähtekää silloin tällöin viikonlopuksi jonnekin kolmistaan, mihin ei appivanhemmat pääse. Esim. retki tai laivaristeily, vierailua kavereitten luona tms, tai muuten vaan sanotte reippaasti appivanhemmille että tänä viikonloppuna ei sovi. Syytä ei tarvitse edes sanoa, ette ole tilivelvollisia tekemisistänne. Huomaa tämä: Ei ole mikään loukkaus sanoa, että nyt ei sovi vierailu, teillä on omia suunnitelmia. Eikä suunnitelmia tarvitse selittää! Tai etta ajattelitte nyt olla oman perheen kesken, mutta tulkaa seuraavana viikonloppuna. On sallittua myös sanoa että nyt olette sen verran väsyneitä että ette jaksa vierailua.
Tarkoitus olisi näin totuttaa heidät siihen että teillä on oma elämä edikä heidän tapaamisensa ole itsestäänselvyys, josta poikkeamat vaatisivat teiltä mitään selitystä.