Toisen kehuminen

Ihan sama juttu se on toisinkin päin. Miehenä kaipaan kumppaniltani kannustusta, kehumista, kiitosta. Minusta on hienoa kun saan sanoa jotain kumppanini vartalosta, rinnoista, silmistä, siitäkin, mistä vaan, miksi sitten nainen ei sano samoja asioita miehelle? Ei tämäkään juttu ole eikä saa olla yksipuolista.

Juuh,,,, itse toivon nykyisin etten kehuisi naistani niin paljon. Viimeksi kun kehuin peppua naisen istuessa sylissä niin häneltä "meni fiilikset" koko touhuun koska luuli minun haluavan seksiä... eipä paljon kiinnosta kehua, kun tuntuu ettei sillä ole mitään merkitystä.

Kyllä saan hymyä ja välillä huomaan kehumisen menevän nappiin ja kyllä nainen kysyykin välillä että "oonko yhtään nätti". Eli tarvetta on, mutta minä kehun ihan liikaa häntä. Kokoajan. Ja ihan aidosti. Välillä kun katson häntä niin nousee pala kurkkuun ja silmät kostuu ja ääni melkein värisee ja tuntuu että on PAKKO kehua häntä kauniiksi ja suorastaan palvoa. En tiedä miksi...

Kärsin siitä, että kehut eivät lopultakaan mene perille eivätkä tuo toivottua reaktiota kuin harvoin (hymy tai innostuminen, "sulamista" ja romanttista huokailua ei ikinä). Juuri KOSKAAN en saa kehuja. En saa edes kehuja ulkonäöstäni vastauksena kehuilleni. Saan ehkä kerran kahessa viikossa kehuja ulkonäöstäni TAI silloin jos kysyn mielipidettä ulkonäöstäni. Tiedän etten ole mikään adonis tai komistus, mutta kehujen pyytäminen on NÖYRYYTTÄVÄÄ.

Jos kehun, vastaus on että "tiedän olevani kaunis" ja jos en kehu niin ruvetaan kyselee että "oonko söpö yhtään".

Yhdessä olemme olleet vasta vajaan vuoden ja naimisiin menossa ja jo nyt näin... :( .. mutta no onneksi on muuten kaikki hyvin ja sentään jotenkin nuo kehut toimii muttei oikein niin kuin olisi tarkoitettu.

Olen tässä parinviikon aikana miettinyt kuinka, ja missä tilanteessa kerron tyttöystävälleni rakastavani häntä.
Taidanpa tuolla "pää käsienväliin" tavalla sen kertoa...
(ja nyt sitten topicia siitä kuinkapian suhteessa itsekukin on sen sanonut)

Rakkauden arki!
Hmnnn...ihastuminen tuli heti mieleen. Se on kuin alkuräjähdys rakkaudelle. Suunnaton räjähdys, joka yleensä yllättää 6-0 takavasemmalta ja niin, että siinä on ukko tai akka niiiiin sekasin että...huh huh!! Ja niin hullua kuin se onkin, että et itse voi sille mitään kun se tulee kuin juna ylitsesi, siitä ei selviä !
Tällaiset ihastuneet ihmiset kun kohtaavat ei oo mitään kauniimpaa ja ihanampaa (Tommy Tabermann on kehoittanut suomalaisen miehen käyttää sanaa "ihana", siispä käytän) maan päällä. Vaikka kyllähän se tunne on kuin leijailisi pilvissä.
Tai kun toinen sanoo sinulle, katsoen syvälle silmiisi: Minä rakastan sinua! Onko mitään kauniimpaa ja herkempää olemassa? Mielestäni ei.

Noissa kolmessa sanassa on kaikki mitä toinen voi sanoa tuntevansa toista kohtaan. Rakkautta on tietty monenlaista: on ystävän rakkautta ja läheisten rakkautta, toki hyvin tärkeitä nekin. Milloin viimeksi sanoit rakkaallesi, ystävällesi tai läheisellesi nuo kolme sanaa? Veikkaan, että mielestäsi liian harvoin. Se on helppo korjata: mene rakkaimpansa luo ja sano Minä rakastan sinua! Tee se nyt!

Kun ihastus iskee ja ollaan seurustelun alkuvaiheessa, ovat katse, kosketus, seksi, sanat, ääni, läheisyys, huumori kaikki niiin taivaallista intohimoa ja unelmaa, jota ei oo ennen kokenut. Mutta sitten ui paratiisiin "käärme", jota kutsutaan sanalla "arki" !!!! Kysynkin, miksi se kaikki ihanuus mikä oli alussa niin useasti katoa arkeen?!
Mielestäni olisi niin helppoa jatkaa sitä arkea niin kuin vaikka rakkauden arkena. Ottamalla huomioon toisen toivomukset, haaveet ja unelmat, toteuttaa ne yhdessä, yhteisiä asioita kuin siinä alkuhuumassa.

Mikä tärkeintä? Puhuminen. Kertoa se, mitä haluaa ja toivoo kumppaniltaan, avoimesti ja rohkeasti, kunnioittaen ja loukkaamatta, sekä tietty olla valmis kuuntelemaan vastaavasti mitä toinen haluaa. Tuntuu, että ihmiset pelkäävät kertoa tunteistaan ja silloin alkaa pelkojen, kuvitelmien, luulojen, olettamuksien varassa elämäminen, kunnes huomataan että enhän minä tunne koko ihmistä, ja se jos mikä on karseeta.
Seuraava vaihe on se, että siitä maailma ihanimmasta ja rakkaimmasta ihmisestä tulee maailman veemäisin ihminen ja sitten ero...Miksi!?!? Mielestäni siksi, että lopetettiin ne alkurakkauden pienet, hassun ihanat jutut ja se toisen tutkiminen, jotka kuitenkin ovat niitä maailman tärkeimpiä.
Jännää, miten ollaan valmiita tuhlaamaan voimaa ja aikaa ns. tylsään arkeen... Siihen kyllä tuntuu olevan voimaa, mutta ei rakkauden arkeen. Mielestäni täytyy pitää kiinni niistä alkuhuuman kuvioista ja kun siitä on niin vähän vaivaa eikä se ole edes mitään vaivaa..ihanaa kaikki tyynni. Esim. antaa se aamu/ilta suukko joka päivä, pelkästään se lujittaa suhdetta aivan hulluna. Muistamalla rakkaimpaansa kukalla, sanoilla, kosketuksilla tai vaikka silmän iskulla hymyn kera eli niin pieniä mutta niin tärkeitä juttuja. Kertoa rohkeasti mitä tuntee, olkoon ne iloja tai suruja. Kun rakkaimpasi sanoo "Nyt tarvitsen sinua tule viereeni, tarvitsen läheisyyttäsi ja rakkauttasi!" Silloin ei koskaan voi eikä saa olla niin kiire, kun toinen todella tarvitsee sinua lähellesi.

Kun on valmis tekemään kaikkensa toisen eteen niin antaahan se toinenki ja tämmöisellä parilla vastoinkäymiset on helppo käsitellä. Puhumalla, keskeyttämättä toista ja kuuntelemalla loppuun. Kuunteleminen on muuten jalo taito, ei helppoa eli yrittää pitää vaan sumppi kiinni, niinpä...ei helppoa ;).

Naista pitää rakastaa, kunnioittaa ja jumaloida. Esa Saarinen mielestäni käytti tätä sanaa, kun hän jumaloi vaimoaan ja ei varmasti ole huono juttu, kun ajattelee että rinnallasi on maailman tärkein ihminen ja hänen, jos kenen, kanssa elämän toivoo olevan rakkautta ja intohimoa loppuun asti.

Eräs kirjoittaa, lainaus "Älä revi sydäntäni irti, jollet sinä ole maa johon saan sen istuttaa".
Minusta on uskomattoman kauniisti sanottu ja niin paljon noin lyhyessä lauseessa. Käsitän sen niin, että kun kerran rakastat niin rakasta minua täysillä, sillä minä olen sen rakkauden arvoinen ja osaan vastata rakkauteesi. Lisäksi tuossa on hienosti ilmastu rakkauden kasvu ja jatkuvuus.
Ja mikä tärkeintä tälle kaikelle on rakasta itseäsi, niin voit saada ja antaa rakkautta.
-M-
Tämä juttuni julkaistiin 2.2.2007 Koillissanomissa.

Itse seurustelin aiemmin miehen kanssa, joka ei oikeastaan koskaan kehunut minua, koska hänen mielestään sitä ei tarvinnut tehdä sanoin. Nyt kun olen tapaillut miestä, joka puhuu kauniisti minulle ja kehuu minua, ymmärrän, miten paljon itsetuntoon on vaikuttanut aiemmat kokemukset, vaikka en sitä seurustelun aikana myöntänytkään itselleni. Itse olen aina yrittänyt kehua läheisiäni, koska tiedän, miten tärkeää toiselta on kuulla näyttävänsä hyvältä tai muuten olevansa tärkeä toiselle ihmiselle.