Ennen syytettiin naisia passiivisuudesta, ja siitä, että istutaan kotona, ja odotetaan prinssiä valkoisella ratsulla tulemaan pelastamaan kaikelta pahalta.
Nyt näyttää vakavasti, että roolit ovat kääntyneet toisinpäin: pojat istuvat kotona (netin ääressä) täysin kuvitteellisen käsityksin elämästä ja todellisuudesta, ja odottavat, että se prinsessa tulee valkoisella ratsulla noutamaan ja PELASTAMAAN.
Kaikki paha poistuu, ja he elävät elämänstä onnellisina loppuun asti.
Nyt näyttää vakavasti, että roolit ovat kääntyneet toisinpäin: pojat istuvat kotona (netin ääressä) täysin kuvitteellisen käsityksin elämästä ja todellisuudesta, ja odottavat, että se prinsessa tulee valkoisella ratsulla noutamaan ja PELASTAMAAN.
Kaikki paha poistuu, ja he elävät elämänstä onnellisina loppuun asti.
Vastaukset 16
Vanhimmat
äitiä, eivät prinsessaa vailla.
parempi selitys edell. kommentista: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000037271105
ei kyllä ainakin osa kaipaa sitä prinsessaakin, kun jonkun pitäisi tulla viemään se poikuus!
Prinsessa tietysti on ns. "perinteinen" nainen, jonka ilo ja kunnia on palvella prinssiään!
tosiaan se poikuus on tallella!
ei ole konkreettinen tarve uudelle oikealle äidille, vaan luulisin että tietty miestyyppi on sekoittanut äidillisen rakkauden tomanttiseen rakkauteen. Eli sen että rakkaus on sitä että välitetään toisesta ihan sellaisenaan, että tullaan ja hyväksytään kaikki virheet, eikä mitään vaadita.
Ei se "äidin" tarve poista tarvetta seksiin myös sen äidillisesti rakastavan kanssa. Eivät nämä miehet ajattele haluavansa itselleen äidinkaltaista hahmoa rakkaaksi.
Olen noin 99% varma että nämä miehet eivät hae itselleen tasavertaista kumppania, vaan haluavat itselleen hoivaajan ja hyväksyjän, jonkun joka on ensisijaisesti miehen itsetunnon tuki, ja lempeä olkapää. Se joku joka puhaltaisi pahan maailman pois ja kietoisi lämpimään syliin.
Luulen että nämä miehet ajattelevat että he voisivat sitten myöhemmin vastavuoroisesti, tultuaan aidosti hyväksytyiksi, myös antaa naiselle tasavertaista ja aikuista rakkautta. Kun he ovat siihen uskaltavia, valmiita. Kun he tuntevat olonsa aidosti hyväksytyiksi.
Voihan näin käydäkin. On sitä puhetta ollut naisten hoivavietistää, joten kuka tietää.
Ja voihan olla että olen ihan väärässäkin ja tämä kaikki on pelkkää bullshittia. Mitä täällä kukaan mistään tietää muutenkaan?
Mutta en minä ainakaan voi kuin omasta puolestani kehottaa miehiä tekemään asioita joista he voivat saada aitoa itsetuntoa, jotta he voisivat tuntea itsensä naisten edessä tasavertaisiksi ja itsensä halutuiksi. Että jotenkin se suhde lähtisi kahden aikuisen keskinäisestä ihastuksesta, eikä siitä odotuksesta että toisen pitäisi iskeä toinen. Tai että toisen pitäisi kaivaa toisesta esiin jotain.
Minä olen itsekin jonkinlainen ATM ja käytän näihin juttuihin omaa ajatustani jatkettuna oletuksilla. En siis tavallaan pilkkaa, vaan enemmänkin pyrin ymmärtämään. En minä ehkä yhtä vaikeassa tilanteessa ole kuin monet täällä, mutta tarpeeksi ymmärtääkseni jotain heidän tilanteensa ja käytöksensä ydinmekanismeja.
On tuossa perää kyllä siten, kun tarkemmin ajattelen, että tuohon tyttöjen oletettuun entisajan "prinssi tulee ja pelastaa" syndroomaan kyllä muuten kuuluu isämäisyys. Eli isi pitää huolta (vrt. äiti huolehtii nyt pojista) - ja se prinssi unelmakin on muuten hyvin ei-seksuaalinen, eli sellaista romanttista pusuttelua, kädestäpitoa, hellimistä. Oikea seksihän on todella ruumiillista, haisevaa, hikistä, kovaa urheilua - eläimellistä: se seksi ei kuulu noihin unelmiin.
Onko itsetunto jokin yksittäinen määre jota voi kohottaa toimenpiteillä X ja Z?
Vaikea uskoa että menestys yhdellä osa-alueella voi täysin korvata niinkin tärkeitä asioita kuin mitä parisuhteessa koettava läheisyys voi tarjota.
Jos ihminen pystyisi kehittymään täysin valmiiksi omillaan, niin ei kai kukaan parisuhteessa edes olisi.
Tekemään asioita, joista tietää itse olevansa ylpeä ja jos se ei vaikuta omaan itsetuntoon, niin en tiedä mikä vaikuttaa.
Minä tiedän aikankin että omat puutteeni ovat osaksi itsetunnon alueella ja tiedän että oma itsetuntoni kohenisi jos tekisin oikeasti juttuja josta voisin olla ylpeä sen sijaan että vaan mussutan ja lussutan ja länkytän jotain paskaa täällä verkossa.
Siihen länkyttämiseen kun on niin helppoa jäädä kiinni ja on myös niin helppoa oman itsen kannalta väittää että kaikki tehtävä on tehty.
paikkansa parin kaverin osalta. Istutaan kotona ja oletetaan, että nainen hakee ilman mitään omaa panostusta kotiovelta. Sitten on jotenkin kaikessa muussa syy, ettei naista löydy... ei sillä, että itsekään olisin kaikkein ahkerin lähestyjä, mutta enpä ole valittanutkaan. Itselläni ei ole kyllä ollut mitään intressejä (tai on mutta ne on laitettu syrjään oikean käden kanssa vietetyn laatuajan ja halitun tyynyn kanssa) opintokiireiden vuoksi ennen tätä kesää lähestyä ketään naista (100 opintopistettä per vuosi ei vedetä seurustelusuhteessa, jos haluaa harrastaa ja matkustaakin samaan aikaan. Päivät venyivät 14-tuntisiksi...). Nyt alkaa olla intressejä, kun ei ole oikeastaan ihmeellistä opiskeltavaa tämän vuoden loputtua ja tahtikin on pienempi. Toisekseen kesän alusta lähtien sukupuolivietti on ollut jatkuvasti hyvin voimakasta. Tunnen itseni tikanpojaksi puun juurella, kun ei ole enää mitään pätevää syytä olla tapaamatta jotain sopivaa naista.
ja luultavasti just ton takia meitä kundeja jotka tykkää kokeilla ja vaihtaa naista,elää eikä kuolla eliniän luolassa, elää kuten normaali ihminen tekee, niin ollaan olevinaan jotain pelimiehiä ja niin maan hirveitä.
No helpottiko avautua?
Mitäs sitten tehtäis?
Se on huomattavasti mukavampaa istua netissä ja puhua paskaa kuin yrittää olla reaalissa jotain mitä ei ole, jota ei ole koskaan kokenut olevansa ja joka ei tulekaan olemaan.
Jos sulla on isot tissit niin mä haluun että sulla on pienet tissit. Jos oot lyhyt niin mä haluun että oot pitkä. Jos oot aktiivinen niin mun mielestä sä oot liian kiireinen. Jos et oo kotitalousihminen niin oot sitten vissiin joku uusavuton. Ihan sama, kyllä mäkin löydän susta täsmälleen niin monta virhettä kuin haluan löytää - mut pointti on - miksi niin tekisin?
Muhun saa tutustua. Myös netissä. Se itseasiassa on ainoo tapa tutustua muhun koska oon ujo ja lukossa heti kun kiva mimmi on näköpiirissä. Avaudun vasta myöhemmin. Onko tää joku arvoitus, mysteeri, enigma, pulma, pähkinä joka ei tällä selityksellä aukea? Ja kyllä. Sille miksi olen tälläinen on myös selitys. Sen kerron tosin vain ihmisille jotka vaikuttavat vaivan arvoisilta ja ymmärtäviltä. Jota siis sinä et ole. Sä vaikutat syyllistävältä ja alentavalta. Se on ala-arvoista käytöstä.
Tiedäksä niitä limaisia kotiloita joilla on se korkkiruuvikierteinen kuori? Ootko koskaan koittanut sellasta houkutella esiin? Jos sä tökit sitä kipeästi kepillä se menee vaan kuoreensa entistä syvemmälle. Jos sä tarjoot sille rauhaa ja salaatilehden se tulee ulos kuorestaan nakertaan sitä lehtee ihan onnessaan. Sit voit kysellä siltä tuleeko huomenna pouta.
Sun valintas.
Jos sä et tykkää kotiloista...
Niin mitä ihmettä sä oikein teet täällä? Oot vaan ilkeilemässä meille? Hei. Tosi kypsä asenne. Susta tulee varmaan ihannekumppani jollekin tyypille, saa päivittäin kaikki virheensä. Tosi ihana tulevaisuus.
Mitä jos sä keskittyisit niihin ihmisiin jotka on oikeanlaisia SUN mielestä ja jättäisit meidät muut oleen omanlaisiamme? Mahdotonta?
Vai onko tässä nyt nähtävä että sä oikeastaan oot kiinnostunut meikäläisistä mutta sua hirvittää olla se prinsessa koska tarttis olla rohkee. Paljon helpompaa olla tollanen louskuttava örkki joka repii mielummin kuin rakentaa.
Ehkä se on just se syy miksi kukaan ei ota vakavasti. Sä olet ilkeä. Kuka sellaisen tahtoo? En mä ainakaan.
konkreettisimmista lähtökohdista peräisi oleva kirjoitus (luulisin).
Se on nimittäin niin että normaalisti ihmiset ottavat kyllä surkeatkin kohtalot vastaan sympatialla. Mutta kun se normaali kohtalostaan kertominen muuttuu itsetarkoitukselliseksi valitukseksi, mihin sekoittuu myös aimo annos reipasta naisvihaa, sekä täysin kielteinen asenne kaikki hyvää tarkoittavia ehdotuksia kohtaan, niin sitten saattaapi kiehahtaa yli.
Täällä puhutaan kaikkea että "ATM-miesten silmille ei hypitä" kun joku nuori nainen on puukotettu ja ollaan avoimesti iloisia naisia kohtaan tapahtuneista tragedioista.
Kyllä, on traagista jos on hyvin estynyt, mutta se ei oikeuta mihinkään vihaan tai väkivaltaihannointiin. Ja ne ovat ne syyt miksi täällä ihmiset nousevat nyt noita valituksia vastaan.
Tsemppiä kaikille osapuolille, vaikka näyttääkin siltä että vastakkaisasettelun aika on vasta alkanut.
PS. en ole tämän ketjun alkup. kirjoittaja, joten en voi ottaa kantaa muuta kuin omasta mielipiteestäni katsoen.
ja sä olet tosiaan täys esimerkki kotona prinsessa-pelastajaa odottelevasta!
onnea valinnallesi
ainakin nypätä hihasta ja tulla juttelemaan, jos tulen vastaan kaupungilla. En ainakaan ole silloin kotona?
Nykyään ei kannata naisia yrittää livenä lähestyä, sillä jos ei naama miellytä, niin se tulkitaan lähentelyksi ja perässä voi tulla vielä syytekin.
Paljon parempi vaihtoehto, että nainen lähestyy miestä, sillä miehet eivät ole niin herkkiä naisten lähestymisiä kohtaan, vaikkei miellyttäisikään.
Vähä toista tais olla ajat vielä muutama vuosikymmen sitten? Silloin miehet saivat lähestyä naista, ilman pelkoja ja naiset olivat otettuja huomiosta.
"Nykyään ei kannata naisia yrittää livenä lähestyä, sillä jos ei naama miellytä, niin se tulkitaan lähentelyksi ja perässä voi tulla vielä syytekin."
Kuinkahan usein tuollaista mahtuu todella tapahtua? Kannattaisiko ottaa se pää pois sieltä p*rseestä ja miettiä tosissaan onko tuo nyt aivan realistinen käsitys. Lähestymisestä tuskin tulee syytettä, korkeintaan "painu helvettiin ääliö" -murahdus. Ikävää toki, ja osoitus iskettävän typeryydestä, muttei loppujen lopuksi kovinkaan vakavaa.
En tajua teitä aateeämmiä, missä luuseripiireissä oikein pyöritte kun väitätte kirkkain silmin naisten olevan miehekkäitä norsun kokoisia huoria, jotka tekevät läjän lapsia pikkurikollisille ja muille nilkeille, haistattelevat kovaan ääneen kaikille miehille joilla ei ole rikosrekisteriä ja huumetaustaa jnejne. Tiedän itsekin tuollaisia naisia, mutta nämä edustavat "jonkin verran" keskivertoa alhaisempaa sosiaaliluokkaa ja ovat omaksuneet tietyn kovuuden ja elämäntyylin yleensä jo äidinmaidosta. Miksi ihmeessä joku nörttipoika juoksee tällaisten perässä? Halutaan niitä kovia mimmejä kun se koviskaverikin saa pesää sellaiselta ja sitten itketään kun ei se rööki huulessa uhoava naikkonen ihailekaan lukionörtin ohjelmointitaitoja ja silitettyä kauluspaitaa vaan amis-Maken liekkikylkistä Corollaa.
(No, enpä tiedä osuiko lainkaan kohdalleen, mutta todella juttunne kuulostavat nimenomaan yläaste/lukioikäisen kaipuulta amiksille antavien kovismimmien hameen alle. Tai vähän kypsemmässä ikäpolvessa kaipuulta semialkoholisoituneelle rekkamiehelle antavan baariruusu-Ritun hameen alle..)
"Ei ole peilin vika, jos naama näyttää vinolta."