Minkä ikäisenä olette jättäneet lapsenne hoitoon esim. reissun takia muutamiksi öiksi?
Onko olemassa jonkunmoista "suositusta"?
Saatan olla raskaana ja olemme miehen kanssa lähdössä pienelle reissulle,mihin ei muksuja kannata ottaa mukaan, silloin kun lapsi olisi n. 2 kk ikäinen.
Onko olemassa jonkunmoista "suositusta"?
Saatan olla raskaana ja olemme miehen kanssa lähdössä pienelle reissulle,mihin ei muksuja kannata ottaa mukaan, silloin kun lapsi olisi n. 2 kk ikäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
imettää, niin eipä sitä lasta kahden kuukauden iässä silloin voi jättää hoitoon muutamaksi yöksi. Sehän on rintamaidosta riippuvainen ja jos pidät imetystaukoakin pari päivää niin maidontulo ehtyy. Ja hankalaa on sitäpaitsi kovin suurta määrää maitoa pumpata etukäteen varastoonkaan. Tää imetysasia nyt ehkä on se päällimmäinen hankaluus siinä. Yhden yön yli hoitoon jättäminen onnistuisi kyllä.
Imetyksen voi hoitaa moottori-rintapumpulla, niin varastoon hoitajalle, kuin matkallakin. 2 kk ei kärsi jos on hyvä hoitaja ja ruokaa. Asenne ja valmistelut ratkaisevat.
Imetyksen kanssa tulee ongelmia, jos lapsi on vasta 2kk. Jonkin verran voi pumpata, ja voihan välillä Tuttelia antaa, mutta jotta sulla maidon tulo ei ehtyisi, niin saat siellä reissussa pumpata rintojasi vähän väliä. Ja onhan se siinä vaiheessa vielä perheen yhteisen rytmin opettelua, joten en kyllä senkään puolesta jättäisi kuin korkeintaan yhdeksi yöksi tuon ikäistä, ja aamulla kotiin. Ja kun oma ihana lapsi on vasta 2kk, niin ei sitä raaski jättää... Usko pois!
Meidän poika on 4kk, ja menee ekaa kertaa yöksi kylään viikon päästä. Meillä on hyvän ystävän häät, niin tarkoitus on juhlia vähän pidempään ja pikkuisen nauttia juomiakin.:) Tästäkin yhdestä yöstä ja 4kk iässä olemme saaneet kovasti tuomitsevia kommentteja. No, ne jätän omaan arvoonsa.
Miettikää jos reissun vois siirtää myöhemmäksi, tai lapsi mukaan. Meidänkin poika oli jo 2kk iässä meidän matkassa Norjassa ja Tanskassa. Hyvin meni!
Mulla on kohta kuukauden ikäinen vauva enkä todellakaan uskaltaisi jättää häntä kuukauden päästä jo muutamaksi yöksi hoitoon. Vaikkakin poika on suurimmaksi osaksi korvikevauva. Yhdeksi yöksi kyllä voisin jättää. Mutta en kyllä tuomitse, ymmärtäähän sen että pienen vauvan vanhemmat haluavat joskus breikkiä, vaikka jotkut sanovatkin muuta...
kun nyt vauhtiin pääsin. En pystynyt jättämään parivuotiastani viikonlopuksi, kun imetin vielä. Miten sitten avutonta pientä vastasyntynyttä? Joka siis parin kk ikäinen mielestäni vielä on. Ymmärrän minäkin että haluaa muuta ja vaihtelua se vanhempi, mutta silti..kovin on lyhyt se aika, mitä lapsi äitiään tarvitsee yötä päivää kellon ympäri. Toisessa perheessä vajaan vuoden, toisessa vaikka 3 vuotta. Sen ajan kuitenkin saa korvattua joskus. Ehkä joku voi hyvällä omalla tunnolla juhlia? Itse en vain pystyisi. Nytkin kun olen illalla raksalla pari tuntia, koen huonoa omaatuntoa kotiin jäävien 7-11-vuotiaiden takia;-o. Meillä tietty on eri asia ja helpotuskin se, että joka toinen viikonloppu avomiehen kanssa saamme olla kaksin:-). Mutta silti: pienen vauvan vanhempia kehottaisin toppuuttelemaan ja jäähdyttelemään:-). Olkaa onnellisia ihan keskenänne nämä viikot ja kuukaudet...:-)!
..eri asia jos saatte kahdestaa olla joka toinen vkoloppu, ei siinä luulisi enää paljon muuta omaa aikaa tarvitsevan.
Me olemme mieheni kanssa lähdössä hotellivkoloppua viettämään la-su. Lapsemme ovat nyt 2v ja 7kk, minulla on kauhea stressi jo etukäteen jättää heitä :o) Vanhempikaan ei ole vielä yökylässä aiemmin ollut. Onneksi isovanhemmat tulee kotiin hoitamaan, eiköhän se siitä..
Onko kellään vinkkejä miten 2vlle kannattaisi asiasta jutella, mihin vanhemmat ovat menossa tms ja jo etukäteenkö?? Hän minua enemmän huolettaa, 7kk ei niin vielä ymmärrä ja on kuitenkin isoveli siinä touhuamassa ympärillä. Tissinkin lopetimme 2vkoa sitten..
Tässä samaa pohditaan:
Olisimme lähdössä mieheni kanssa noin neljän vuorokauden lomalle ja ajankohta on päätetty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt mietityttää, voimmeko jättää vauvamme silloin mummolle hoitoon. Vauvamme olisi silloin noin puolivuotias. Lapsemme on ollut kyllä paljon tekemisissä mummonsa kanssa ja he tapaavat joka kuukausi (mummo asuu eri paikkakunnalla), joten kyseessä olisi tuttu henkilö, mutta mietityttää vain, onko se neljä päivää liian pitkä aika? Voiko lapsi alkaa vierastaa meitä? Tai voiko hänelle tulla erosta jotain traumoja?
Maya
Voi kuinka mielelläni vastaisin, että lähtekää vaan matkalle hyvällä mielellä! Valitettavasti näin en voi tehdä, kerron pian miksi, mutta sitä ennen muutama sana parisuhteesta. Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä… Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. ”Menneisyys” (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti ”ole olemassa yksin”. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.
Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!
Katri Kanninen
Kukin elää tässä maassa omalla tyylillään, kunhan ei muita loukkaa. Hyvä niin. Mutta kyllä silti ihmetyttää jotkut valinnat.
Imetät kaksivuotiasta? Se on jo aika harvinaista. Usein jo paljon ennen sitä lähdetään "tissivierolle", eli lapsi tai äiti lähtee viikoksi reissuun, että pääsee äidin tissistä eroon. Hyvä konsti.:)
Ei vielä noin pientä voi erottaa äidistään (tai isästään.)Vahingollista.
Kuule jos tuntuu siltä, että sinne reissuun on mentävä ja oma pää antaa sille myöden niin siittä vaan. 5 lapsen äitinä tiedän, että parisuhdettakin on hyvä hoidella ja jos ei kahteen kuukauteen lapsen syntymisen jälkeen ole esim. ollut mitään romanttista, niin kyllä silloin on jo korkea aika järjestää juuri tämä kahdenkeskinen reissu. Tyrehtyyhän se maidontulo jo siinäkin, jos on äiti surullinen (jos se nyt pelkästään ajatellaan imetyksen kannalta).
Älä ota turhia omantunnontuskia pikku reissusta. Lapsen voi huoletta jättää jollekin tutulle ja läheiselle hoitoon, esim. jos isovanhemmat käytettävissä, niin hyvä juttu! He tulevat jatkossakin olemaan läsnä lapsen elämässä, ei siinä mitään vahingollista ole. Tai joku muu läheinen joka on tekemisissä kanssanne usein.
Muista ottaa rennosti. Matka ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä. Päinvastoin, omaa itseäänkin täytyy hoitaa. Ja semmoinen juttu vielä...ehkä tämä ei ole oikea foorumi kysellä tätä...oma maalaisjärki sen aina viimeiseksi sanoo. Ei tarvitse ajatella muiden sanomisia, varsinkaan pahoittaa niistä mieltä. Kun äitiksi pääset niin koskaan et täysin niistä omantunnon tuskista kuitenkaan pääse. Näin se vaan on, joskus niitä pitää katsoa läpi sormien.
Eli minä neuvoisin katsomaan ensin sen että oletko raskaana ja jos olet niin synnyttämään ja elämään lapsen kanssa hetken ennen kuin teet päätöstäsi. Satun omakohtaisesti tietämään että on niin eri asia suunnitella tekemisiä ennen kuin lapsi on syntyt ja kun hänen kanssaan on hetken elellyt. Minulla oli paljon suunnitelmia siitä että mitä kaikkea teen vielä kun lapsi syntyy, noh eipä mennytkään elämä niin. Lapseni on erittäin allerginen eikä siitä syystä kestä korvike maitoja ollenkaan. Minun ruokailunikin on rajoitettua sillä syömäni ruuat aiheuttavat myös allergiaa. Eli täys imetyksellä mennään useita kuukausia. Toisaalta vaikka lapseni ei olisikaan allerginen niin en haluaisi häntä vielä useammaksi yöksi jättää hoitoon tutullekkaan hoitajalle. Ehkä yhden yön voisin silloin tällön olla erossa. Tunteet ovat kyllä niin kummallisia :)
kaikkea hyvää sinulle.