Olen tunneihminen. Aivan täysin tunneihminen. Kyllä minulle se järkikin mukana aina kulkee, mutta lähes kaikessa tunteet vievät voiton. Olen monasti ajatellut, että elämäni olisi helpompaa ilman tunteita. Jäisi monta surua ja murhetta pois. Jäisi väliin monta unetonta yötä, joina asioita tunteiden kautta pohdin. Mutta olisiko elämä mielekästä ilman tunteita? Ei varmaankaan, sillä kyllä sitäkin ihminen tarvii, muuten emme olisi inhimillisiä. Mutta liika voi olla liikaa tässäkin suhteessa. Miten saisin itseni vähemmän tunteikkaaksi? Sydämeni riutuu liian nuorena, jos kaiken ajattelen aina sydämellä.
Oletko itse enemmän järki- vai tunneihminen?
Oletko itse enemmän järki- vai tunneihminen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajattelen tunteella ja tunnen ajatuksella.
olen tunneihminen. Joskin mielestäni pystyn myös hillitsemään tunteitani ja ajattelemaan pelkällä järjellä. Se on vain niin turhauttavaa, kun aivot sanoo yhtä ja tunteet toista. Välillä olen ihan mielettömän kateellinen miehille, kun ei ole näitä ongelmia. Mutta toisaalta taas koen myös saavani jotain siitä, että annan esimerkiksi rakkautta, vaikka en saakaan mitään vastineeksi.
Vähemmän tunteikkaaksi et saa itseäsi millään, mutta voisit yrittää ajatella niin, että jos sinun pitäisi neuvoa jotakuta toista, niin miten tekisit. Tai äärimmäisissä tapauksissa voisit yrittää kuvitella mitä mies tekisi ja tehdä sitten samoin.
Elikkäs olen mies jolla tuo tunnepuoli on aika määräävässä roolissa.
Mutta minkäs itselleen voi.Yrittänyt kyllä vähän muuttaa itseään enempi "kylmemmäksi",mutta huomannut ettei se hälläväliä tyylikään miltään "tunnu".
Ei se tunteellisuus ole vika vaan ominaisuus.Kuka arvostaa mitäkin.
ihminen olen myöskin ja kyllä olen oppinut olemaan onnellinen siitä. Ei siitä ole mitään haittaa ollut koskaan, eikä se tarkoita et hetken mielijohteesta ryntäisin suhteeseen tai muuta. Oon semmosissa asioissa tosi hidas. Ja en ihastu helposti. Tunteiden syveneminenkin mieheen kestää mulla kauan. Mutta tunteet menee kyllä aina järjen edelle silloin kun on tosi kyseessä.
Paljon testosteronia olevilla miehillä ei ole kykyä asettua toisen asemaan, eli ei ole empatiaa.
"Oletko itse enemmän järki- vai tunneihminen?"
Olen sekä-että: tunteeni eivät poissulje järjenkäyttöä. Järjenkäyttö ja tunteet ovat aina yhteyksissä kaikilla toisiinsa. Se kivikasvoinen mieskin tekee ratkaisunsa, mikä onkaan, tunteisiinsa pohjautuen.
siks ihmiset moittii minua empatiakyvyttömyydestä ja välinpitämättömyydestä.
Koitan olla järkevä juuri siksi että tunteet voivat aiheuttaa unettomia öitä ja keskittymiskyvyn puutetta. Toisaalta tunteet voivat olla kantavia ja luovia voimia..
Olin vähän nuorempana lähes täysin tunteiden vietävissä. Sanonpa vaan että on todella lykky kun osaan nykyään hillitä itseäni, vaikka joskus taustalla kytisikin. Jos haluan, en joudu tunnepuuskassa esim. riitaan ja osaa käyttäytyä hyvin hillitysti. Osaan sulkea pois tunteita jos esim. mieheltä ei tule vastakaikua. Silti olen aina valmis tuntemaan täysillä, kun siihen suodaan mahdollisuus...
tunneihminen sekä hyvässä että pahassa. Ei luonnolleen mitään voi. Kun väkisin yrittää tunteet vaan patoutuu sisälle ja lopulta tulee paha olo.