Netti ja sokkotreffit ovat oiva tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja tavata. Itse olen käynyt noin kymmenen kertaa sokkotreffeillä. Yhden ainoan kerran on tullut molemminpuolinen ihastuminen, mutta se sitten lopahti välimatkan takia. Muuten sitten minä tai toinen ei ole ihastunut. Rima mulla ei kuitenkaan ole mahdottoman korkeella enkä odota sitä että lennän pilviin kun nään tapaan toisen. Mutta tietty mahanpohjasta pitäisi kutkuttaa, että tuntee ihastumisen tunteen sisimmissään. Vaikea kuvitella suhdetta ihmisen kanssa joka ei sytytä.
Noh, oon miettinyt syitä tähän.
Yks tietty se, että sokkotreffeillä odotukset liian korkealla. Kuvittelee helposti toisesta liikoja ennen näkemistä.
Sokkotreffeillä odottaa myöskin ainakin alitajuisasti semmoista "ihastumista ensi silmäyksellä" vaikka eihän sitä ole kuin saduissa ja teineillä. Vaikkei toinen siis heti sytyttäisi niin pitäis varmaan vaan jatkaa tapailua ja tusustumista niin toiseen voisi ihastua vähitellen, vaiii ?
Sokot ovat aina sokot. Vaikka kuinka sisäinen kauneus tärkeää yms. niin ihminen on biologinen eläin, joten luonnon mukaan pariutuminen tapahtuu aistien perusteella joista näköaisti ja sen myötä saadut tunteet ovat tosi tärkeässä asemassa. Näitä aisteja ei kuitenkaan pääse netissä hyödyntämään. Siis vaikka kuin ei hakisi kaunista ihmistä, niin silti siinä toisessa pitää olla se kliseinen "se jokin" ja sen "jonkin" pääsee tuntemaan vasta kun on vastakkain toisen kanssa, näkee hänen kasvonsa, olemuksensa, huomaa toisen käytöksen, kuulee puhetavan, reagoinnit eri tilanteisiin, huumorintajun, missä tilanteissa nauraa, millainen nauru, millaiset ilmeet ja mihin aikaan, millaiset käyttäytymistavat ym ym. Netissä jää siiiis paaljon olennaisia asioita näkemättä.
Siis tärkeää sisäinen kauneus, mutta ei se yksinomaan riitä. Tai jos riittää niin silloin huijaa itseään ja menettää samalla sen ihanan ihastumiseen liittyvän tunteen.
Kymmenet sokkotreffit tuntuvat aika paljolta, mutta. Päivän aikana saattaa helposti kävellä sadankin vastakkaisen sukupuolen edustajan ohi. Moneenko näistä oikeasti ihastuisi? Kai aika harvaan. Moneenko sitten kymmenestä ensimmäisestä vastaantulijasta ihastuisi, mitä ilmeisemmin ei yhteenkään. Sokea tutustuminen ei siis ole minun juttuni, koska siinä pitää käydä armottoman hyvä tuuri ja onni!
Monet olla ovat jo löytäneet rakkaan netin kautta. En ole varma, mutta jotenkin tuntuu, että moni nettitreffeistä alkanut suhde on aloitettu osittain sen takia, että haluu seurustelusuhteen eikä sentakia, että ihastui luonnollisesti ja kunnolla.
Onnea silti kaikille nettitreffeillä kävijöille ja aikoville, nimittäin sitä tarvitaan! Ehkä itsekin vielä joskusjoskus käyn taas, mutta eiköhän se oli jo mun osalta nähty.
Noh, oon miettinyt syitä tähän.
Yks tietty se, että sokkotreffeillä odotukset liian korkealla. Kuvittelee helposti toisesta liikoja ennen näkemistä.
Sokkotreffeillä odottaa myöskin ainakin alitajuisasti semmoista "ihastumista ensi silmäyksellä" vaikka eihän sitä ole kuin saduissa ja teineillä. Vaikkei toinen siis heti sytyttäisi niin pitäis varmaan vaan jatkaa tapailua ja tusustumista niin toiseen voisi ihastua vähitellen, vaiii ?
Sokot ovat aina sokot. Vaikka kuinka sisäinen kauneus tärkeää yms. niin ihminen on biologinen eläin, joten luonnon mukaan pariutuminen tapahtuu aistien perusteella joista näköaisti ja sen myötä saadut tunteet ovat tosi tärkeässä asemassa. Näitä aisteja ei kuitenkaan pääse netissä hyödyntämään. Siis vaikka kuin ei hakisi kaunista ihmistä, niin silti siinä toisessa pitää olla se kliseinen "se jokin" ja sen "jonkin" pääsee tuntemaan vasta kun on vastakkain toisen kanssa, näkee hänen kasvonsa, olemuksensa, huomaa toisen käytöksen, kuulee puhetavan, reagoinnit eri tilanteisiin, huumorintajun, missä tilanteissa nauraa, millainen nauru, millaiset ilmeet ja mihin aikaan, millaiset käyttäytymistavat ym ym. Netissä jää siiiis paaljon olennaisia asioita näkemättä.
Siis tärkeää sisäinen kauneus, mutta ei se yksinomaan riitä. Tai jos riittää niin silloin huijaa itseään ja menettää samalla sen ihanan ihastumiseen liittyvän tunteen.
Kymmenet sokkotreffit tuntuvat aika paljolta, mutta. Päivän aikana saattaa helposti kävellä sadankin vastakkaisen sukupuolen edustajan ohi. Moneenko näistä oikeasti ihastuisi? Kai aika harvaan. Moneenko sitten kymmenestä ensimmäisestä vastaantulijasta ihastuisi, mitä ilmeisemmin ei yhteenkään. Sokea tutustuminen ei siis ole minun juttuni, koska siinä pitää käydä armottoman hyvä tuuri ja onni!
Monet olla ovat jo löytäneet rakkaan netin kautta. En ole varma, mutta jotenkin tuntuu, että moni nettitreffeistä alkanut suhde on aloitettu osittain sen takia, että haluu seurustelusuhteen eikä sentakia, että ihastui luonnollisesti ja kunnolla.
Onnea silti kaikille nettitreffeillä kävijöille ja aikoville, nimittäin sitä tarvitaan! Ehkä itsekin vielä joskusjoskus käyn taas, mutta eiköhän se oli jo mun osalta nähty.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensin näet paljon vaivaa meilien kanssa. On oltava hauska ja henkevä, jotta erottuisi siitä meilien tulvasta, jonka jokainen nainen saa ilmoitukseensa.
Sitten hermoilet etukäteen treffejä. Sillä ujolle miehelle sokkotreffit ovat aina stressaava tilanne.
Sitten kärvistelet niillä treffeillä. Yrität olla rento, vaikka et siihen pysty. Ja jos treffikumppanista näkee heti, että "ei ole minun tyyppiä", niin sitten se vasta väkinäistä on niillä treffeillä...
Ja lopuksi petyt siihen, että olet nähnyt paljon vaivaa tyhjän takia. Tai masennut, kun nainen vastaa uusintatreffiehdotukseesi jotain kliseistä tyyliin "olet ihan kiva, mutta jotakin puuttui".
Itse vasta oon alkanu tutustuu nettitreffaamiseen mutta kirjoittelen jo ahkerasti niita maileja.
Kiva kun kaikilla on näin positiivisia kokemuksia, oikein rohkasee mieltä ;)
No kaikkee täytyy kokeilla, sillä yksinkään ei oo kiva olla. Ystäviä oon nyt lähinnä etsimässä, ehkä tulevaisuudessa jotain muutakin.
Toivottavasti mun kokemuksista ei tuu yhtä katkeria.