Mies ottaa kuppia aika paljon ja minusta tuntuu, että hän on alkanut peitellä alkoholin käyttöään. Tietää siis etten tykkää, kun melkein joka päivä pitää ottaa muutama. Lasiin en itsekään sylje ja minusta viikonloppujuominen on ihan ok, mutta että arkiviikollakin ja monta kertaa... :(
No, asumme vielä toistaiseksi eri kaupungeissa, joten helppohan hänen on syöttää mulle valheita... Epäilyjen perusteluna mulla on esim. tällänen juttu, että normaalisti mies on mesessä joka ilta - silloin kun minä olen hänen luonaan kylässä ja myös muulloin. Joskus kun olen mennyt sinne perjantaina ja hänellä on ollutkin torstaina mese kiinni, olen tietty kysynyt mitä puuhailit eilen ja vastaus on, että kattelin leffaa tms. mutta haistan, että juotu on ja pulloja pöydillä - hän väittää, että ovat olleet siinä jo monta päivää. Joskus hän myös soittaa mulle selvästi juoneena, mutta väittää kivenkovaan että ei ole ottanut mitään.
Ei mulla kuitenkaan ole täysin selviä todisteita esittää, joten en oikein voi alkaa syyttää häntä valehtelusta... Minusta on kurjaa paitsi tuo juominen, niin myös se, ettei hän itse tajua sen alkavan muodostua tosissaan ongelmaksi... Sitähän se siinä vaiheessa on, kun aletaan peitellä ja valehdella.
No, asumme vielä toistaiseksi eri kaupungeissa, joten helppohan hänen on syöttää mulle valheita... Epäilyjen perusteluna mulla on esim. tällänen juttu, että normaalisti mies on mesessä joka ilta - silloin kun minä olen hänen luonaan kylässä ja myös muulloin. Joskus kun olen mennyt sinne perjantaina ja hänellä on ollutkin torstaina mese kiinni, olen tietty kysynyt mitä puuhailit eilen ja vastaus on, että kattelin leffaa tms. mutta haistan, että juotu on ja pulloja pöydillä - hän väittää, että ovat olleet siinä jo monta päivää. Joskus hän myös soittaa mulle selvästi juoneena, mutta väittää kivenkovaan että ei ole ottanut mitään.
Ei mulla kuitenkaan ole täysin selviä todisteita esittää, joten en oikein voi alkaa syyttää häntä valehtelusta... Minusta on kurjaa paitsi tuo juominen, niin myös se, ettei hän itse tajua sen alkavan muodostua tosissaan ongelmaksi... Sitähän se siinä vaiheessa on, kun aletaan peitellä ja valehdella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niinpä. Ketään ei pysty saamaan lopettamaan liikakäyttöään ennenkuin hän ITSE myöntää ja ITSE MYÖS HALUAA vähentää/lopettaa. Nykyinen miesystäväni tekee tuota samaa, tosin ei valehtele juomisistaan. Jokapäiväinen kaljan juominen ON mielestäni ongelma - eikä kyse ole 1-2 oluesta vaan isoista määristä. En voi kuvitellakaan yhteenmuuttoa ja yhteistä tulevaisuutta. Kunhan nyt rauhassa odottelen, alkaako mies tehdä ongelmalleen mitään... Niin kauan en aio mitään tulevaisuudensuunnitelmia kanssaan tehdä. Yhdestä alkoholistista pääsin aikoinaan eroon, en aio toisen kanssa sitoutua.
Pidä silmäsi auki ja tee päätöksesi...!
Tiedän hyvin sun tunteesi, sama ongelma itselläni vaan en saa itseäni suhteesta irti.
Ensimmäinen mieheni alkoholisoitui avioliitomme aikana ja jäin neljän lapsen yksinhuoltajaksi. Tapasin pian eroni jälkeen uuden miesystäväni, jonka kanssa olen seurustellut kahdeksan vuotta.
Alussa kaikki näytti lupaavalta, kiltti, hellä kokematon mies ja tunsin olevani hänen kanssaan onnellinen. Onhan niitä onnellisuuden tunteita vieläkin, menimme vasta juhannuksena kihloihin jne, mutta se kuningas alkoholi on vahvasti kuvioissa mukana, niin ettei yhtään viikonloppua mene ettei se ole kuvioissa mukana.
Asumme omillamme ja vielä kotona asuvien lastenkin takia se hyvä ja turvallinen ratkaisu.. Mies käy kyllä töissä ja siinä sivussa opiskelee ammattikorkeassa, mutta en pidä ollenkaan hänen vapaa-ajan juomisestaan. Kesälomalla hän kunnosti taloa, mutta otti joka päivä kuppia aikalailla.
En tiedä mitä teen, rakastan häntä mutta en voin samalla pahoin... Käyn terapiassa, mutta en koe saavani siitäkään apua
Mä olin kanssa naimisissa alkoholistiksi pikku hiljaa muuttuneen miehen kanssa, mutta yksi kerta riitti. Miks ihmeessä pitää suostua vahtimaan toisen ryyppäämistä ja tuhlata elämäänsä? Ymmärrän sen jos itsellä on alkoholiongelma, niin mikäs siinä, vuorotellen vahditaan toista ja ainutkertainen elämä menee siihen. Jokainen on ihan ite vastuussa omasta onnelisuudesta. Jos suostuu kyttäämään toisen ryyppäämistä, niin ihan vapaasti vaan.
katselkaas vähän omaakin "kyttäys" käyttäytymistä. HÄ ?
Munkin mieheni ottaa usein alkoholia, hän ei itse näe siinä mitään kummallista. Ongelmana on myös se, että hän tarjoilee kavereilleen tuoppeja, eli rahaa menee aivan suotta alkoholiin.
Tykkään itsekin ottaa aina silloin tällöin ja se on ihan mukava rentoutumistapa. Mieheni on muusikko ja monesti keikkareissuilla ennen keikkaa ja jälkeen otetaan kaljaa. En vain tykkää siitä, kyllä sieltä selvinpäinkin voi kotiin tulla...
Mieheni valehtelee juomisestaan, koska tietää kantani asiaan. Koen sen loukkaavana ja joskus mietin, valehteleeko hän muistakin asioista. Vaikeaa saada häntä vähentämään kun ei itse nâä siihen tarvetta.
Myös tämä mun mies on sitä mieltä, että pystyy pitämään juomisensa kontrollissa. Niin, miten sen nyt sit ottaa, jos kuitenkin on päästävä tuopposelle jos toisellekin heti kun pääsee meikäläisestä eroon esim. selvän viikonlopun jälkeen... Tai ehkä oon vaan niin kauhee akka :).
Itse oon ajatellut vetää viivan siihen, jos mies alkaa vaatia juopottelureissuille lähtöjä myös mun läsnä ollessa. On se sentään ilman kaljaa silloin, kun mä tuun kylään.
"...tai ehkä oon vaan niin kauhee akka..." ilman hymiöitä tai hymiöillä. ÄLÄ IKINÄ ota omaksi syyksesi sitä, että joku toinen juo! Se ei KOSKAAN ole sinänsä kenenkään toisen syy. Jokainen kaataa sen liemen sisuksiinsa ihan omilla käsillään.
Suositteluni - kuten ensimm. vastauksessani kehoitin: mieti, mieti! Tiedät itsekin, ettei tuo mies ole maailman viimeinen eikä "paras". Tiedät itsekin, että alko-ongelma ei parane sillä että sinä siedät sitä. HÄNEN on otettava vastuu teoistaan, ei sinun hänen teoistaan. Oletko miettinyt, että ehkä jossain on sinullekin sopiva mies, jolle se Alko ei ole ongelma........
Rakkain terveisin
nimim. Kokemustakin on :)
Voi kun kuulosti tutulta. Minun exä kiskoi kännit viikonlopun jälkeen sunnuntainakin, kun oli poloinen joutunut olemaan takiani lähes selvinpäin. En raukka ymmärtänyt, että jollekkin se yksi siidukka ei esim. saunajuomaksi riitä. Suljin silmäni lähes vuoden miehen juopotteluita joka kesti käsittääkseni viikottain torstaista lauantaihin, 3päivää/viikko.
Asuttiin eri paikkakunnilla eikä välimatkan takia nähty kovinkaan usein, joten hän pystyi pimittämään juomisensa määrän aika kauan ja itsekkin suljin silmäni totuudelta aika pitkään senkin jälkeen kun alkoi totuus olla selvää pässinlihaa.
Nyt olen ollut kuukauden yksin ja olo on helpottunut, kun tiedän että ei ole pakko ottaa sitä yhtäkään tai poiketa päiväoluelle ostosreissulla tms. Tai katsoa kun toinen juo.
Mies tuskin tajuaa että hänellä on ongelma ja olin sen verran raukka etten siihen loppuinlopuksi puuttunut.. Ja mitäpä se olisi auttanutkaan..