Olen kyllästynyt siihen että kun ostan esim karkkipussin niin saan siitä itse ainoastaan 1/3. Jos ostan vaikka 10 jäätelöä kotiin niin saan niistä max 3.
Mies siis syö paljon enemmän kuin minä ja mielestäni minä käyn enemmän kaupassa kuin hän. Eilenkin kun laitoimme ruokaa, söimme ensin annokset ja illalla hän söin loput mitä jäi. Siinä oli n. kaksi annosta jäljellä josta hän olisi saanut lounasta ja minä annoksen evääksi töihin.
Hän syö "turhaan" ja näin ollen rahaa ruokaa menee paljon!!! Joka päivä pitäisi käydä kaupassa koska jääkaappi on lähes aina tyhjillää. Mieheni ei siis ole mikään läski vaan hänellä on vaan kova ruokahalu.
Miten teillä muilla käydään kaupassa? Ärsyttääkö muita naisia tällainen?
Mies siis syö paljon enemmän kuin minä ja mielestäni minä käyn enemmän kaupassa kuin hän. Eilenkin kun laitoimme ruokaa, söimme ensin annokset ja illalla hän söin loput mitä jäi. Siinä oli n. kaksi annosta jäljellä josta hän olisi saanut lounasta ja minä annoksen evääksi töihin.
Hän syö "turhaan" ja näin ollen rahaa ruokaa menee paljon!!! Joka päivä pitäisi käydä kaupassa koska jääkaappi on lähes aina tyhjillää. Mieheni ei siis ole mikään läski vaan hänellä on vaan kova ruokahalu.
Miten teillä muilla käydään kaupassa? Ärsyttääkö muita naisia tällainen?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Osta iso punainen/musta tussi ja merkitse jugurtteihin ym jätskeihin että sinun! Laita huomisen eväät jo valmiiksi boxiin ja päälle kyltti että sinun. Jos siltikin syö sinun ruokia niin syö joskus häneltä jotain mitä hän on vartavasten jemmannut itseään varten. Vaikka jokin erikoissaunaolut, "oho, en mä tienny et se oli sun mutta hyvää oli." Osta kaupasta niin vähän ruokaa että siitä riittää vain sinulle. Eiköhän ukkokin opi lopulta että ehkä hänenkin kannattaa käydä välillä kaupassa ja tehdä ruokaa niin että sinullekin riittää vielä huomiseksi päiväksi.
Mitä tällainen "natsimeininki" hyödyntäisi? Pitäisikö miehen sitten tankata autoon vain niin vähän bensaa, että se riittää häneen reissuihin? Pitäisikö miehen laittaa tietokoneen salasanan, ettei nainen vain käytä nettiä liian paljon?
Jos yhdessä ollaan, menotkin ovat yhteisiä. Onhan se toki huomaavaista olla syömättä kaikki ruoat, mutta miksi ruokia pitäisi jemmata? Kuulostaa lapselliselta, suorastaan.
Parempi keino olisi mielestäni suunnitella viikon ruokalista yhdessä miehen kanssa, ja pyytää häntä mukaan suurostoksille kauppaan. Ja pyytää häntä maksamaan ostokset. Eli valistamalla miestä siitä, pajonko mikäkin maksaa ja tekemällä suunnitelmat hän voisi paremmin oppia "tapoille", kuin tuommosella lapsellisella touhulla.
"Kuulostaa lapselliselta, suorastaan."
Siinä olet täysin oikeassa. Tuon aiemman viestittäjän kaltainen nipottaminen kaikesta tuhoaa minkä tahansa suhteen. Seinähullua meininkiä, ei voi muuta sanoa. Jugurttipurkin kylkeen nimi joo.
No me käydään vuorotellen kaupassa. Jos ei kerralla tuu kovin isoa summaa, niin sitten ostetaan kahdet pikkuostokset peräkkäin. Ja suunnilleen vuorotellen maksellaan, jos käydään ulkona syömässä. Ei meillä kaikki ihan sentilleen mee tasan, mut ollaan aateltu et se sitten ajan kanssa tasaantuu...
Ja kyllä! Minulla myös samanlainen ukko eli koko ajan pitää olla jotain syömässä. Aina ei jaksaisi tehdä ruokaa kun siitä ei riitä kuin yhdeksi päiväksi. Siksi teenkin aina välillä ruoanlaittolakon. Itse pärjään hyvin vaikka voileivällä, hedelmillä ja jugurtilla. Tehköön ukko oman ruokansa silloin.
Jos karkkia ostetaan yhteiseksi, niin meillä ne jaetaan kippoihin kahtia :D Ja sitten nostetaan metakka mikäli toinen syö väärästä kiposta. Yleensä molemmat ostaa omat herkkunsa eikä toinen niihin juuri kosketa ilman lupaa. Ns "oikeat" ruuat ovat yhteisiä...
Meillä on yhteinen tili kaiken yhteisen ostoa varten. Tämä siis koskee ruokaostoksia ja huonekaluja. Mitään riitaa rahan käytöstä ei ole tullut.
Lähtökohtana on, että kaikki on yhteistä. Kyllä ihmisen pitää parisuhteessa olla sen verran toisen huomioon ottava ja epäitsekäs, ettei esim. rohmua itselleen kaikkea herkkua, vaan pitää huolen, että toinenkin saa osansa. Näin ainakin meillä.
Meillä käydään isoilla ruokaostoksilla YHDESSÄ kerran viikossa. Ostokset maksetaan puoliksi vaikka avopuolisoni syö enemmän kuin minä. Minusta se on ok.
Jos jompikumpi käy pikkuostoksilla esim. jäätelöä, leipää, maitoa hakemassa, niin seuraavalla kerralla pikkuostokset tekee toinen. Eli silleen tasapainotellaan.
Jos te ette tykkää yhdessä tehdä ostoksia, niin voisitteko sopia vaikka että laitatte kuitit talteen ja esim. kerran kuussa tai kahden viikon välein laskette kaiken yhteen ja maksatte molemmat osanne ?
Voihan olla ettei miehesi käsitä asiaa sinun kannaltasi ja kukkarosi kannalta?
Me syömme suunnilleen saman verran ruokaa, olemmekin melkein saman kokoisia (mies vain pari senttiä pitempi kuin minä). Hän syö kuitenkin enemmän leipää, jugurttia ja muuta vastaavaa kuin minä. Eikä se silti ärsytä, miksi ärsyttäisi?
Meillä käydään kaupassa yhdessä yleensä maanantaisin tai tiistaisin ja tehdään suurostokset. Eli ostetaan lihaa, kanaa, kalaa ja peruselintarvikkeita viikoksi. Perjantaina tehdään täydennysostokset, tai yleensä minä teen, ostan maitoa, piimää ja viikonlopun herkut ja juomat silloin. Jos viikolla tarvitsee tehdä täydennyksiä tai tekee mieli jotain erikoista, jompi kumpi käy kaupassa. Meillä syödään hyvin paljon itsetehtyä kotiruokaa: kastikkeita, patoja, keittoja, pihvejä, pastaruokia, ruokaisia salaatteja jne. Eineksiä käytetään vähän. Ruokakuluissa säästämme myös siinä, että saamme lihaa appiukolta, joka metsästää ja leipomalla omaa leipää ja sämpylöitä aina kun ehdimme ja jaksamme :)
Onko miehesi vielä nuori? Parikymppinen ehkä? Onko hän varmasti kasvanut "valmiiksi" vielä? Tekeekö hän fyysistä työtä, harrastaako hän liikuntaa? Kannattaa pitää mielessä, että jo miehen perusaineenvaihdunta ja kaloritarve on n. 500 kcal suurempi kuin naisen. Eli tottakai mies, joka ehkä on vielä pidempi ja painavempi kuin sinä, syö enemmän.
Mistä hän sitten maksaa enemmän? Tankkaako hän autoa useammin kuin sinä? Onko hän ostanut taloutenne television, stereot, tietokoneen tai huonekalut? Maksaako hän aina sähkölaskut, nettilaskun tai sanomalehden? Onko se nyt niin tärkeää, että kaikki menot ovat 50-50?
Miksi olet yhdessä miehen kanssa, jos et ole valmis jakaamaan rahasi, jääkaappisi ja omaisuutesi hänen kanssa? Jaathan sinä jo sängyn hänen kanssaan...
"Mistä hän sitten maksaa enemmän? Tankkaako hän autoa useammin kuin sinä? Onko hän ostanut taloutenne television, stereot, tietokoneen tai huonekalut? Maksaako hän aina sähkölaskut, nettilaskun tai sanomalehden? Onko se nyt niin tärkeää, että kaikki menot ovat 50-50? "
Hän tankkaa auton aina, itse on kyydissä n. 1-2 kertaa viikossa. Tv,stereot,tietokone ja kaikki muutkin on tällä hetkellä minun vanhoja tavaroita koska mies muutti suoraan vanhempien luota kanssani asumaan. Netti, sähkö ja vuokra maksetaan puoliksi.
Ehkä olen turhan tiukkis,mutta ärsyttää kun koko ajan täytyy täyttää kaappeja kun mitään ei voi säästää huomiseksi!
No niin. Tämähän se selittikin kaiken. Aiemmin pojasta on huolehtinut äiti ja nyt sinä olet ottanut sen roolin. Saat pitää sitä koko suhteenne ajan, jos haluat.
Onko muuten mielessä käynyt, että parisuhteessa kannattaisi keskustella asioista?
Suosittelen edelleen lämpimästi yhteisiä kauppareissuja ja ruokalistan suunnittelua. Istukaapa vaikka sunnuntaina iltasella yhteiseen pöydän äärelle, ja suunnitelkaa seuraavan viikon ostoksia. Tässä esimerkki meidän tyypillisestä viikosta ja ostoksista:
Maanantai:
Lasagnea (puolet vuoasta)
Tiistai:
Lasagnea (puolet vuoasta)
Keskiviikko:
Kanawokkia
Torstai:
Hernekeittoa ja pannaria
Perjantai:
Uusia perunoita, silliä ja lihapyöryköitä
Lauantai ja sunnuntai: sovitaan perjantaina
Maanantain ostoslista (ostetaan jos ei kaapeista/pakastimesta löydy):
Lasagnepakkaus
400g jauhelihaa
Kanasuikaleita
Wokkivihanneksia
Ruokakermaa
Hernekeittoa
Jauhoja/munia/sokeria/mansikkahilloa
Perunoita
Lihapyöryköitä
Silliä
Lisäksi:
Leipää
Juustoa
Päällykettä
Jugurttia
Maitoa
Piimää
Vissyä
Vihanneksia
Ostosten on sitten riitettävä perjantaihin, jolloin täydennysostokset tehdään.
Ehkä tekemällä tällaisen tarkan suunnitelman saisit miehesi käsittämään, että maanantaina ostetun ruoan on riitettävä perjantaihin niin, ettei sinun täytyisi kokoajan täytellä kaappeja. Tosin jos miehesi syö 4 ruisleipää aamupalaksi jotta nälkää ei olisi, kait hänen pitää saada tehdä se? Suosittelen myös, että maksatte ruokaostokset vuorokertoina, eli minä tällä viikolla, sinä seuraavalla viikolla.
Väitän, että keskustelukin on tähän ongelmaan se paras ratkaisu.
"Rakas, ostettaisko tänään koko viikon ruoat? Ettei minun tarvitse heti taas huomenna käydä kaupassa. Montako leipää luulet tarvitsevasi tällä viikolla, ostetaan samantien riittävä määrä. Ja suunniteltaisko samalla viikon ruokalistan, niin ei tarvitse joka päivä erikseen miettiä, mitä tehtäis ruoaks. Jookosta?" :)
Tuo on erittäin hyvä idea, jota minäkin suosittelen alkuperäiselle. Meillä tehdään myös ostosreissut yhdessä ja maksetaan vuorotellen. Minä suunnittelen, mitä ruokaa syödään milloinkin ja mies saattaa antaa kyllä siihen myös kommenttinsa. Tosin erona meillä on alkuperäiseen se, että minulle ei riitä iltaruoaksi jugurtti ja leipä, vaan teen aina myös lämpimän ruoan, johon mies on joutunut sitten aluksi vastentahtoisesti tottumaan. Hän kun syö enemmän kuin minä ja pelkää lihomista. :)
Kun suunnittelee ostosreissut etukäteen, pystyy vaikuttamaan siihen, minkä hintaista ruokaa ostaa. Ruokalasku pienenee, kun välillä tekee pihvien sijasta nakkisoppaa.
kerran viikossa ruokaostoksilla yhdessä mutta tietenkin tulee ostettua jotain pientä viikollakin (maitoa, karkkia yms.). maksetaan ostokset suunnilleen vuorotellen mutta sen lisäksi säästetään kaikki kuitit ns. yhteisistä menoista ja lasketaan yhteen kerran kuukaudessa. ei mitään riitaa rahasta, molemmat nykyään työelämässä. minä 24v, mies 27v.
puhutte nyt vain ruoasta, mutta kumpi teillä maksaa kämpän vuokran, mahdolliset lainat, veden, sähkön ja muut menot...?
tuossa on? Mua ei itseäni haittaa ollenkaan, jos/kun toinen syö enenmmän. Turha tiukkapipoista tuohua. Ei elämä voi olla noin tarkkaa. Suurinpiirtein ostokset kaupassa 50/50, eikä sitä katsota, kumpi syö enemmän.
Meillä kaupassa käynnit hoidetaan yhdessä joka päivä tai joka toinen päivä. Ja maksut menee miten menee.
Miksi antaa tuollaisen ärsyttää. Voit laittaa seuraavan päivän ruokasi jo valmiiksi heti syönnin jälkeen eväsastiaan ja sanoa miehellesi, että tuo tuossa on minun huominen evääni. Loput on sinun toisessa purkissa, syö milloin haluat.
Ja onko sille avokkeellee vaikea sanoa suoraan, ettei söisi kaikkea vaan jättäisi sinullekin. Meillä tuo ei ainakaan tee muuta kuin parannusta, tietääpä toinenkin mistä kenkä puristaa.
Meillä on toistaiseksi vielä kahden opiskelijan talous, joten budjetti on aika tiukilla. Itselläni jää opintotuesta ja asumislisästä vuokranmaksun jälkeen rahaa n. 150e/kk ja tällä summalla minun pitää elää koko kuukausi, eli maksaa puhelinlasku, sähkölasku, ruoat, bensat, koulukulut jne. Teen jonkin verran töitä opiskelun ohella, mutta kuukausille jaettuna saan n. 100e/kk. ylimääräistä rahaa. Avomieheni saa tuon n. 150e:n lisäksi 300-400e/kk palkkaa.
Me kannatamme sitä, että yhteiset kulut jaetaan TASAN puoliksi, jolloin kumpikaan ei pääse siipeilemään. Eli vuokra menee täysin puoliksi, samoin vesi- ja sähkölaskut, nettilaskut ja yhteinen ruoka.
Olemme nyt n. vuoden ajan tehneet niin, että käymme lähes aina yhdessä kaupassa. Kassalle mennessä päätetään, että kumpi maksaa vai maksetaanko puoliksi. Kumpikin ostaa omat "herkkunsa", jogurtit, mehut, karkit ym. Yhteiset ruokatarvikkeet maksetaan puoliksi. Me syödään nykyään lähes yhtä paljon vuorokaudessa, tosin ennemmin mies söi enemmän lämmintä ruokaa ja maksoikin silloin hieman enempi yhteisiä tarvikkeita.
Laitamme kaikki kauppakuitit jokaisen reissun jälkeen talteen keittiöön (esim. purnukkaan, kirjekuoreen tms. johon helppo sujauttaa oma kuitti, siis kummallekin oma purkki tms.) ja kerran kuussa (kuun viimeinen päivä) laskemme kummankin kuiteista yhteen yhteisten ruokatarvikkeiden summan. Jos toinen on maksanut esim. 100e ja toinen 70e yhteisiä ruokatarvikkeita, niin toinen maksaa sitten erotuksen (15e) sille, joka on maksanut enemmän.
Meillä tämä toimii todella hyvin. Aluksi tuntui, että kuittien säilyttämisessä on suuri vaiva, mutta parin kuukauden jälkeen on mennyt ihan rutiinilla. Myöskään kuittien laskemiseen menee n. 10-15min aikaa kuukaudessa, ettei se suuri vaiva ole siitä, että kulut saadaan menemään puoliksi. Voi kuulostaa turhalta pilkun villaukselta, mutta itse en halua joutua maksamaan pienistä tuloistani suurempaa osuutta yhteisistä ruokamenoista.
Bensojen suhteen pyrimme siihen, että kuljetaan vuoroitellen yhteiset automatkan kummankin autolla ja kummankin ostamilla bensoilla. Pitkiltä yhteisiltä matkoilta pyritään maksamaan bensakulut puoliksi.
Ehkä voisit ehdottaa miehellesi, että hän maksaa sen 2/3 ruoista, jos kerran syö sen 2/3 ja sinä vain sen 1/3. Kuittien avulla tuokin on helppo tehdä, jos niitä kuitteja jaksaa säilyttää.
Olen _niin_ iloinen, että 40 menee just rikki. Tässä sukupolvessa on vielä niitä, joille raha ei ole kaiken mittari eikä tuollainen h*lvetin keskipiste koko elämälle.
Elämme puolisoni kanssa täydellisessä sekataloudessa tai sitten vaikka mikrososialismissa jos niin haluatte.
Emme laske ruokarahoja tai bensaosuuksia koska loppujen lopuksi rahaa kuluu YHTEENSÄ yhteisessä taloudessa sen verran kuin sitä kuluu.
Mitä h*lvetin väliä sillä on maksanko minä bensat ja puolisoni perunalastut kun lopputuloksena meillä on bensaa ja perunalastuja? Säästöön jäävät rahat ovat yhteisiä ja niillä matkustellaan tai hankitaan hauskoja juttuja.
Et selvästikään ole vielä halukas jakamaan elämääsi (tai edes ruokaasi) toisen ihmisen kanssa, joten miksi pitäisi? Seurustella voi myös eri osoitteissa.
"Et selvästikään ole vielä halukas jakamaan elämääsi (tai edes ruokaasi) toisen ihmisen kanssa, joten miksi pitäisi? Seurustella voi myös eri osoitteissa. "
Voi olla että olisi parempi asua yksin, mutta nykyään vuokrat on niin ylhäällä että opiskelijalla on vaihtoehdot vähissä. Asuin aikaisemmin yksin kaukana kavereista ja perheestä erittäin pienessä asunnossa ja olin onneton siellä. Tämä tuntuu tällä hetkellä paremmalta vaihotehdolta.
Kauppalaskut on sellainen asia josta helposti tulee sanomista, etenkin jos rahat on vähissä.
Mä elän melko tuoreessa avoliitossa ja sen esim huomaa että ruokaan menee enemmän rahaa kuin ennen. Tämä ei minua häiritse, musta on ihan kiva että jääkaapissa on aina kaikkea hyvää. Yksin eläessä ei aina niin tullut täydennettyä ja kaappia saattoi ammottaa tyhjyyttään välillä.
Me käydään kaupassa sekä yhdessä että erikseen, toinen maksaa aina koko laskun, kuitit säilytetään ja tasataan pari kertaa kuussa. Musta toimii ihan ok.
Paha sanoa miten kulut jakautuvat, olettaisin että aika tasan. Aika pitkälle syödään samaa ruokaa ja samantyyppisiä määriä. Jotain eroja kulutustottumuksissa on. Itse olen kasvissyöjä, mies ei. Ja mä ostan light-tuotteita, joita mies taas ei syö. Oletan että näiden juttujen tulos on aika tasan. Light jutut on kalliimpia mutta mä tosiaan en syö sitä lihaa, joka taas maksaa enemmän kuin mun muut ostokset.
Mä saatan myös syödä tuolla tavalla, että jos jotain on jäänyt. Oletan että se menisi muuten roskiin. Toki mies saisi sen halutessaan evääksi ottaa, ei siinä mitään:)
Suuri ruho vaatii enemmän ravintoa kuin pieni.
Olettaako mies, että sinä olet aina se joka käy ruokakaupassa? Oletti minunkin mies, kunnes lakkasin käymästä kaupassa 3 viikkoon. Eihän tuo nälkään kuollut - alkoi käydä ruokakaupassa itse, osti ruokansa ja teki niistä mitä teki.
Minä ostin omat vähät nakerrettavani, mutta elin muutaman viikon niinkuin miestä ei olisi olemassakaan. Siitä lähtien on kovasti kysellyt kumpi tänään käy kaupassa, mitä minulle pitää sieltä tuoda, ja että ollaanhan maksettu suurinpiirtein saman verran ruokakuluja.
Jos ei olla niin tuikkaan 100 euron sähkölaskun, 60 euron nettilaskun ja pari muuta vastaavaa käteen ja siinä se tasottuu ;D
Meillä on yhteinen tili toiminut ilman ainuttakaan riitaa. Opiskelemme, joten sinne menee opintotuet suoraan molemmilta. Siltä tililtä sitten maksetaan ruuat ja kaikki laskut. (paitsi ihan henk. koht, esim auton vakuutusmaksut maksamme molemmat itse, mutta bensoja välillä mistä sattuu)
Minun mielestäni ei ole hyvä parisuhde, jos kaikki pitää laskea tarkkaan. Sehän on vain rasittavaa pidemmän päälle. Jos miehesi syö sinua enemmän, ja ruokaa jää liian vähän, niin eikö silloin kannattaisi tehdä enemmän ruokaa kerralla, jotta siitä saisi kaikki tarpeeksi?
Tietysti on eri asia jos rahat ovat muutenkin vähissä, ja toinen ostelee kaikkia turhuuksia, mitä taas omasta mielestä ei olisi järkevää ostaa. Silloin voisi olla perusteltua jos jo laskujen maksaminen vaarantuisi.
Mutta meillä ainakin kaikki ruoka on yhteistä, ja sitä syö se jolla on nälkä. Ja muutenkin kaikki deodorantit ym. ostetaan kyllä yhteiseltä tilitlä. Onhan se totta että esim. poikakaverini syö yleensä kaksi lämmintä ruokaa päivässä, ja minulle riittää yksi. mutta se nyt on mielestäni turhaa nipottamista jos aletaan ihan tarkkaan laskea kuka mitäkin syö. Ja ostanhan minäkin terveyssiteeni ruokakaupasta, ja maksan ne yhteiseltä tilitlä, ja tämä on ihan ok poikakaverilleni..
järjestää, ei niinkään siitä että syö (no sekin jos kiloja kertyy) vaan tuosta tyylistä. Ei osaa arvostaa, vaan hotkii kaapista, sotkee ja ehkä pie*..see päälle.
Ostat pakkilaatikollisen puolen hinnan maksalaatikkoja ja 0.5*70 sentin mössönakkipaketteja ja sanot, jotta tässä on sinun överieväät, rajoitetusti muuta saat kunnon käytöksesta ja kiukuttelu vaan vähentää kiintiötä..
No joo, mutta jotain ojennusta sano..
kuin siitä, ettei kommunikointi välillänne ja tavat miehelläsi oikein pelaa.
Mies ei varmaan ymmärrä, mitä tekee kun rohmuaa sinunkin osuutesi ja ajattelee vaan itseään. Keskustelkaa asiasta, ei riidellen tai syytellen vaan ihan asiallisesti. Kerro, ettei sinusta tunnu moinen käytös hyvältä. Kerro asiat asioina, ja omat tunteet omina tunteina. Ehkä mies vasta silloin tajuaa pohtia omaa käytöstään ja havahtuu siihen, että on käyttäytynyt itsekkästi.
Me käymme kerran viikossa tekemässä isot ostokset ja maksetaan ne vuorotellen. Emme siis tasaa kuluja sentilleen. Voi olla, että mieheni syö enemmän kuin minä, mutta en ole kiinnittänyt siihen huomiota. Ehkä se harmittaisi, jos minulla olisi niin pienet tulot, että eläminen tekisi tiukkaa. Mieheni on kyllä siinä mielessä tarkka, että hänelle on tärkeää, ettei hän jää menojen kustantamisessa ainakaan kakkoseksi. Mutta yleisesti ottaen en ymmärrä sellaista ajattelutapaa, että nämä ovat minun rahojani ja nuo ovat sinun. Yhdessä kuitenkin on tarkoitus elää loppuelämä. (Eri tilit meillä tosin on.)
Melkein unohtui: mies huolehtii meillä kaikkiin autoihin liittyvistä kustannuksista. Autot ovat hänen, mutta olen aina saanut tarvitessani toisen käyttööni.
sitä nyt pitää saada kummankin syödä niin paljon kuin tarvitsee jaksaakseen. Meillä minä olen nalkuttanut miehelle dvd-cd-kirja-lehti yms. ostoksista, jotka eivät ole pakollisia. (Ottaen huomioon, että mieheni on todellinen keräilijä, jolle tärkeää omistaa kirja/dvd, vaan ei välttämättä ehdi lukea/katsoa sitä vielä moneen vuoteen ostopäivästä.) Ja vaikka olisi nähnytkin, se pitää olla omana. Itselläni ei tällaisia tarpeita ole ollut ikinä, minun ei tarvitse omistaa asioita samalla tavalla. Tuntuu kurjalta nipottaa tällaisista asioista, kun sitä vilpittömästi toivoisi, että kummallekin jäisi hiukan enemmän omaa rahaa, jolla tehdä mitä haluaa. Elämme kuitenkin tällä hetkellä tilanteessa, jossa minulla ei lainkaan tuloja, miehelläkin pienet.
No, meillä mies kyllä syö enemmän kuin minä, mutta itselleni ei tulisi mieleenkään nostaa siitä mitään meteliä! Jos ihmisellä on nälkä, niin sitten pitää syödä!
Jos oikeasti elätte avoliitossa, miten voit kuvitella että voitte jakaa elämänne sentilleen tasan? Okei, ehkä miehesi syö vitosen edestä silloin kun itse syöt kolmen euron edestä, mutta mitä sitten? Mielestäni olisi ihan okei, jos nipottaisit jostain tarpeettomasta, esim. jos miehesi laittaisi saunakaljat aina sinun kauppalaskuusi muttei koskaan maksaisi niitä itse tms.
Mutta eikö syöminen ole jokaiselle ihmiselle niin perustarve, että on jo noloa jos pikkuvaimo laskeskelee grammoja ja euroja kuinka paljon mies syö!
Eri asia on tietenkin jos miehesi on 150-kiloinen ahmimishäiriöinen henkilö, mutta tiedäthän että miehillä perusenergiankulutus on huomattavasti tehokkaampaa kuin naisten eikä miehesi varmaan tahallaan syö enempää?
Ei siinä mitään, tietysti miehesi olisi erittäin huomaavainen jos hän itse kysyisi että pitäisikö hänen maksaa enemmän ruuista, mutta ei kai oikeasti kukaan yhteistaloudessa enää ala laskemaan syödyn ruuan määrää! Itsekin esim. juon mehuja ja kivennäisvesiä varmaan 5 kertaa enemmän kuin mieheni mutta ei me lasketa joka tuotetta erikseen!
Samalla logiikallahan sinä käsket miehesi maksaa 2/3 pyykinpesuaineista jos hän vaikka sattuu harrastamaan enemmän urheilua ja aiheuttaa enemmän pyykkiä taloudessanne :)
no miksi sinä ostat kotiin sen kymmenen jäätelöä tai ison karkkipussin kotiin jos noin ärsyttää?
Osta itsellesi yksi jäätelö tai muutaman irtiksen karkkipussi niin ongelma ratkaistu.
Ei aikuisen ihmisen tarvitse koko ajan ahmia herkkuja, tiedäthän sen varmasti itsekin jos miestäsi samasta asiasta kritisoit?
No ihan huvitti kun luin tota. Siis munkin "mies" oli alkuun juuri tollanen. Tein kiltisti ruokaa kotona, mies santsasi aina loput kysymättä multa mitään, jäi se mullekin monesti nälkä! Ennen muuttamista yhteen hän oleili luonani joka yö. Kävi ensin syömässä vanhemmilla ja tuli yöksi. Milloin piti mitäkin herkkua ostaa jotka sitten ahmi samantien. Nyttemminkin on vielä niin, että jääkaappiin ei yksinkertaisesti voi ostaa isoja satseja ruokaa koska ne häviää sieltä liian nopeasti (mulla ei ole paljoa rahaa tuhlattavaksi). siis juuri tämmöistä syöntiä yli tarpeiden. Auta armias jos ostaa kaljakeissin-sitähän litkitään sitten joka hel***tin ilta niin kauan kuin ne loppuu..
Miksi ärsyttäisi? Meillä on yhteiset rahat ja kumpikin syö sen verran kuin tarpeelliseksi kokee. Mies tietysti enemmän, sehän on jo itsestään selvyys että mies tarvitsee enemmän ravintoa kuin nainen. Mikset merkitse omia tarvikkeitasi, jos et halua että mies syö niistä?