Pakko kirjoittaa tänne, kun en tiedä, mitä tämä on. Ex-mieheni ja minun erosta on viisi vuotta. Olimme kihloissa ja asuimme yhdessä, yhteistä taivalta oli takana noin kuusi vuotta. Sitten minä tapasin miehen, joka vei jalat alta ja erosin ex-miehestäni. Huumaa kesti vain hetken, senhän me kaikki tiedämme. Tällä hetkellä olen nykyisen mieheni kanssa naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Exääni en ole nähnyt eromme jälkeen, ikävöinyt olen häntä silloin tällöin. Nyt sitten kuulin muutama kuukausi sitten, että exäni on menossa pian naimisiin ja minua alkoi ahdistaa kamalasti. Tuli niin kamala ikävä exää, itkettää enkä tiedä, miten päin pitäisi olla, ettei mieheni ala ihmetellä, mikä minua vaivaa. Nykyinen suhteeni on karilla, riitelemme mieheni kanssa paljon ja tuntuu, että ainoa syy olla yhdessä on lapsi.
En todellakaan halua ottaa exääni yhteyttä kertoakseni ikävästä, jota tunnen. Haluan, että hän pääsee elämässään eteenpäin ihmisen kanssa, josta välittää. Minä tein hänelle tosi kamalan tempun, jota kadun elämäni loppuun saakka. En halua missään nimessä sotkea hänen elämäänsä enää lisää. Jos joskus kuitenkin sattumalta tapaisimme (asumme samassa kaupungissa), en tiedä, mitä sanoisin. Kuristaa kurkkua tämä ikävä!!!!
En todellakaan halua ottaa exääni yhteyttä kertoakseni ikävästä, jota tunnen. Haluan, että hän pääsee elämässään eteenpäin ihmisen kanssa, josta välittää. Minä tein hänelle tosi kamalan tempun, jota kadun elämäni loppuun saakka. En halua missään nimessä sotkea hänen elämäänsä enää lisää. Jos joskus kuitenkin sattumalta tapaisimme (asumme samassa kaupungissa), en tiedä, mitä sanoisin. Kuristaa kurkkua tämä ikävä!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
on sinulla lapsikin, turhaa porua jälkeenpäin,
eikö si mennyt että sitä saa mitä tilaa.
Ota se siltä kannalta, että oikeus on tapahtunut.
Arvelinkin, että tänne on turha tuntojaan kirjoitella, heti on lynkkausmeininki päällä. Minkäänlaisia kommentteja / säälipisteitä en kirjoituksellani halunnut, päätin vain pukea tunteet sanoiksi, mutta tämä oli väärä foorumi.
Ja kuten sanottu, en todellakaan aio tehdä tämän asian suhteen mitään, joten te kaikki täydelliset ihmiset voitte unohtaa moralisoimisen.
Missä se on sanottu, että pitää olla täydellinen voidakseen todeta jonkun käyttäytyvän hölmösti?
Älä päästä tilaisuuttasi ohi, sillä olet selvästi tilanteessa, josta sanotaan "elämä opettaa".
Tilanne on äärimmäisen arvokas tulevaisuutesi kannalta, sillä jos ja kun pystyt tuntemaan aitoa myötäelämisen kykyä exääsi kohtaan olet selvästi kasvamassa henkisesti aikuiseksi.
Opettele antamaan anteeksi, myös itsellesi, ja anna kyyneltesi huuhtoa itsekkyytesi loputkin rippeet uuden, aikuisen minäsi tieltä.
mutta tee se asiallisesti. Kerro tilanne ja toivota hänelle onnea. Mistäs tiiät, jos vaik uusi vaimoke onkin kakkosvaihtoehto sun jälkeesi. Itsesi mokaamisen riski yhteydenotossa on, mutta tuskin teet exälle hallaa, jos hän tosissaan on uuden naisensa kanssa. Hymyilee ehkä vain huvittuneesti...
No se nyt vaan on niin että sinun pitää kasvattaa selkäranka ja kestää tekemäsi virheet. Juttusi perusteella epäilen kyllä että opi ikinä virheistäsi ja toistat samaan kaavaa aina. Itse et tätä kyllä kykene näkemään.