Onko mielenterveysongelmat periytyviä? Miten sellaiset ongelmat yleensä ilmenevät? Onko tällaiset henkilöt yleensä kovin herkkiä?
Mielenterveysongelmainen
sellaiseen henkilöön tutust...
22871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
jollain lailla perityviä, mutta mä uskon ettei niinkään biologisesti vaan että se mielen sairaus välittyy seuraavalle sukupolvelle siten, että perheen ilmapiiri on sairas.
Vältä liian herkkiä ihmisiä, niistä saa toden totta riesan itselleen.
Tästä tulee mielenkiintoinen keskustelu,huomaa heti että asialla ovat asioista hyvin vähän tietoiset.Heti pamahtaa:uskon,välittyy,riesa...herkkä...?
Minä olen kaksisuuntainen,yh, ja käyn töissä.Olen ollut osastohoidossa 4 kertaa.Syön lääkkeitä lopun ikääni.
Lapseni ovat ihan "normaaleita"älykkäitä,oma-alotteisia yms.
Minulla on paljon kavereita ja puolituttuja.Tutustun ihmisiin helposti.
Ihmiset luulevat tuntevansa minut hyvin.Harvat tietää sairaudestani.Olen kysyny muutaman kerran,huomaako minusta että olen jotenkin "sairas"?
Ei kuulemma huomaa.
Osaan salata paljon,näyttelen sujuvasti "normaalia",nauran hymyilen,olen ahkera,joustava,ihan paras työntekijä yms.
Kun pistän kotioveni kiinni,voin lakata hymyilemästä.Kun olen yksin viikonloppuisin,ei kukaan ole näkemässä kun aloitan aamuni itkulla.Tai kumoan viinipullon yksin,kirjoitan kipeitä runoja,kuuntelen musiikkia joka repii sydämeni verille.
Sit seuraavana päivänä käyn ruokakaupassa,meikattuna,upouudet vaatteet päällä.Olen ihan kuka tahansa muu.
Minua riepoo tuo yleistäminen,luuleminen,naureskelu.
En koe olevani riesa kenellekkään.
se aikamoinen riesa voisi olla, jos kumppani olisi pelkkää sydäntä ja verta aina kun kotiovi napsahtaa kiinni. Ei millään pahalla, mielenterveysongelmat ovat varmasti kantajalleen raskas taakka. Minä en itse olisi valmis alkamaan suhteeseen mielenterveysongelmaisen kanssa, mutta jos alunperin terve kumppani alkaisi oirehtia suhteen aikana, niin tottakai olisin tukena hänelle.
En tosiaankaan väittänyt tuntevani sinua.
taitavat olla perittyjä myös.
tarkoitat? Mielenterveysongelmaisen kanssa on vaikeaa... nii'in, varmasi on vaikeampaa kuin semmoisen kanssa, jolla ei ole mielenterveyONGELMIA.
En näytä todellista puoltani koskaan enkä kenellekkään,vain silloin kun olen täysin yksin.
Lapseni ovat joskus nähneet,kun itken katketakseni,kun minua tuikataan yllättäen kamalalla tekstarilla.
Tai kun masennus alkaa syödä,en jaksa puhua,nukun aina kun vaan voin.
Koskaan ei jää kotityöt täysin tekemättä,on ruokaa kaapissa yms.
Olen seurustellu eroni jälkeen muutaman kerran,4 kertaa rakastunut.Jokaisella heistä oli masennusta,yhdellä paniikkihäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Heidän seurassa uskalsin hengittää,oli pitkiä mielenkiintoisia keskusteluja,täydellistä seksiä.
Jokainen heistä jätti minut tekstarilla,tekivät ohareita yms.
Ex-mieheni petti vuosia,lopulta jätti toisen naisen takia.Miehiin en voi enää luottaa.Enää en uskalla olla onnellinen mistään.Alan pelätä että kohta en uskalla nauttia seksistäkään.Minulta menee kaikki.
Siksipä vaan kätken kaiken hymyni taakse ja jatkan matkaa.
välttelemään ainaskin taiteilijoiden seuraa.
>>Vältä liian herkkiä ihmisiä, niistä saa toden totta riesan itselleen.
surulliselta. Ehkä onkin parempi etsiytyä samoista ongelmista kärsivien seuraan, koska silloin voi olla oma itsensä ja ehkä yhdessä jopa päästä ongelmien ylitse. Ehkä nuo tekstareilla jättäminen ja oharit on kans vain yksi "oire" siitä mielenterveysongelmasta.
liian herkällä ihmisellä herkkänahkaista ihmistä, en taiteellista. Herkkyys sinänsä on oikein hyvä asia.
Siinä on puolensa,että jos molemmilla on vaikeaa ja lääkitys,niin puheenaiheet ja ajatukset menee aika yksiin.Ei tarvitse miettiä sanojaan,voi puhua kuinka kipeitä tai kenties sairaita ajatuksiaan.Eli niitä karmivia itsetuhoisia ajatuksia,monet miettii mikä olis halpoin mutta varmin tapa kuolla.
Mut siitä pääsee taas siihen miinuspuoleen,että jutut menee liian synkäksi.
Minä en ole arvaamaton,jos lupaan soittaa,niin soitan.Vastaan viesteihin,tulen sovittuun aikaan.Mut olen kokenu kaikkea sitä,että näissä asioissa näihin miehiin ei voinut luottaa ollenkaan.
Siitä on muodostunut minulle ongelma.Saan paniikkikohtauksen oireita heti jos joku ei vastaa tai ei tule sovittuun aikaan.Vaikka tiedän että monella on syy,miksi heti ei voi vastata.Silti pelkään.
Viime lauantaina yksi tosi nukavan oloinen mies katseli minua baarissa.Toisessa baarissa hän tuli juttusille.
Hän ei saanut oikein sanotuksi mitään erityistä,hymyilin vaan takaisin ja pyytelin anteeksi ja katosin.Minua vieläkin harmittaa se.Mut ajattelin siinä hetkessä,et tulee se hetki jolloin hän ei vastaa,hän jättää kuitenkin.Jos hän ei pidäkkään minun tavasta nauttia seksistä,olen himokas ja teen sitä pitkän kaavan mukaan.
Joten annoin vaan olla.Ja huomaan olevani yhä enemmän paniikissa.En todellakaan pysty enä luottamaan,seksin ajattelukin alkaa tuottaaä tuskaa.Tää ei ole ollenkaan kivaa.
kauheasti kirjoitusvirheitä.Minua vaan väsyttää,aina tähän aikaan jo.Joskus menen 19.30 nukkumaan.Kun ei ole mitään syytä valvoa.Kukaan ei tule,ei soita,ei laita viestiä.
Ja aamulla ei taas ole mitään syytä herätä,töissäkin olen vaan ihan robotti.
Kyl joskus käyn kavereilla kylässä,baarissa,shoppailen yksin yleensä.Aina on vaan sellainen olo kuin koko maailman taakka olisi niskassa.Hyvää yötä,menen petiin.
Voisko sitä taakkaa jotenkin keventää niin, että kantaiskin vain omaa taakkaa? Tietysti välillä voi auttaa muitakin, mutta väliaikaisesti. Lopettaa kiltteilyn ja keskittyä vaan omaan hyvään oloon.
on vielä kaiken lisäksi tietääkseni tarttuvaa. Eli jos sattuisit löytämään "ongelmattoman" miehen, niin teitä olisi kohta kaksi masentunutta siinä.
Noi vastaamattomuus ja paikalle tulemattomuus jutut on selviä merkkejä siitä, että ei kannata sekaantua tyyppiin. Kai noi voi nähdä suht aikaisessa vaiheessa kuitenkin. Niin joo, ei pidä sekoittaa siihen, että jollakulla oikeasti onkin joku hyvä syy olla myöhässä tms.
tauti. Mutta masennus kulkee kyllä jonkin verran sukupolvelta toiselle, mutta sen mekanismiksi arvellaaan käytösmallien siirtyminen. Ts puhumattomuus, kykenemättömyys käsitellä ongelmia, tunteiden nimeäminen tai yleensäkin tunnistaminen ei onnistu ja häpeän/arvottomuuden tunne. Kaikkia noita siirrämme lapsillemme suoraan huomaamatta,lapsi oppii vanhempiensa ongelmanratkaisutavat tai ei opi jos niitä ei ole jne...
Se, että parisuhteessa molemmat sairastuisivat masennukseen johtunee esim siitä, vakka kantensa valitsee:) Ja kun kaksi ihmistä, joilla ei ole esim taitoa puhua niitä ongelmia auki, niin kyllä silloin voi molemmat masentua. Mutta ei se tartu, se on tulos suhteen yhteisistä ongelmista.
Minä osaan puhua miehen kanssa.Vaikka olen sairas,niin suhteessa osaan avata suuni.
Töissä ja ystäville en puhu vaikeuksista paljoakaan,koska en saa vastakaikua.Ja naiset ovat käteviä juoruamaan.
Vaikka minulle on 100 kertaa sanottu,kukaan ihminen ei tee sinua onnelliseksi,sinä itse teet sen.Se ei ole ihan niin.
Olen juuri siitä onnellinen että minulla on mies joka uskoutuu minulle ja minäkin alan uskoutua pikkuhiljaa.Puhumme myös "tavallisista"asioista.Kuten lapsista,työstä,haaveista,musiikista,elokuvista...ihan mistä vaan.
Seksi sujuu,ja siitä puhutaan.Tuntui hyvältä kun teit noin,minua kiihotti kun puristit lakanoita yms.Seksin aikanakin sopivalla hetkellä puhutaan,pieniä mutta paljon kertovia lauseita.
Omasta mielestä olen mitä ihanteellisin kumppani.Olen hyvä tekemään ruokaa,pidän ulkokuorestani huolta,olen luotettava,huumorintajuinen,seksuaalinen,rakastan lapsia,käytän alkoholia hillitysti seurassa,en kiroile,en vaadi rikasta miestä.
Olisin onnellinen että olis mies jonka kanssa puhuu samaa kieltä.En vaadi kovinkaan paljon.Mikä sitten mättää?
Se että olen vanha(45)kaksi lasta ja bipolaarinen kaiken päälle?
Se masentaa.Ei siihen muuta voi sanoa.
Mielenterveysongelmia on monenlaisia. Mielenterveysongelmaksi käsitetään luonteenpiirre, josta aiheutuu vaikeuksia selvitä arkielämässä.
ei ole periytyvä, alttius niihin on kasvuympäristöstä riippuvainen.
masentuneita ja bipolaarisia, on aika yleistä nykyään. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että paljon vähemmän on ongelmia näiden kanssa, joilla on diagnosoitu ongelma ja lääkitys/terapia/läheisten tuki, kuin esimerkiksi näistä, joilla on selvästi ongelma, mutta se kielletään; eli turvaudutaan esim alkoholiin, tai narsistiset häiriöt, jotka tekevät koko lähipiirin elämän helvetiksi, niin töissä kuin kotona. Ja kokemusta on sekä ongelmista ihan lähipiiristä kuin sitten esimiesasemassa.
Eli summa summarum, en antaisi olla este tutustumiselle/töihin otolle jos henkilö itse tuntuu olevan balanssissa asian kanssa. Kaikista vaikeinta on, jos henkilö turvautuu viinaan, oli sitten lääkkeet tai ei. Itse pyrin aina selvittämään suhteen alkoholiin huolellisesti, se kun vie nykyään enempi kuin nuo diagnosoidut ongelmat ja mä luulen, että tän allekirjoittaa moni. Jos on mielenterveysongelmainen alkoholi on kyllä kahta pahempi uhka. Sanoisin itse, että jos ihminen vaikuttaa terveeltä ja tasapainoiselta niin ongelmaa ei ole. Tavallinen ns tervekin heiluu muuten tunnetiloissaan aika paljon. Ei ole täydellistä ihmistä aina täydellisessä balanssissa.
Riippuu ongelmasta. Jos puhutaan skitsofreniasta,
periytyvyys saattaa olla mahdollista (tiedän monta potilasta, joilla esim. jompikumpi vanhemmista tai isovanhemmista on sairastanut samaa "tautia"), mutta
ei mitenkään ehdotonta. Skitsofrenian kohdalla sairaus saattaa "hypätä" yhden sukupolven yli, kuten monissa muissakin sairauksissa. Samoin kaksisuuntaiset mielialahäiriöt voivat periytyä.
(maanisdepressiivisyys)
Skitsofreniassa ihminen menettää todellisuudentajunsa ja kärsii hallusinaatioista, ääniharhoista yleensä, myös näkö- ja hajuharhat
voivat olla oireina, eli silloin puhutaan psykoosista, Pelkotilat, eristäytyminen,univaikeudet, "oman maailman" luominen,
puutteellinen hygienian hoito etc.
Skitsofreniaa on monen "laatuista" Hebefreniasta
(pahin)lievempiin. Jotkut skitsofr. pärjäävät
lääkityksen turvin työelämässä. Ilman lääkitystä ei pärjää kukaan skitsofr. (ainakaan kovin pitkään).
Skitsofr. puhkeaa yleensä kahdenkympin molemmin puolin. Tai sanotaan niin, että silloin se (vasta) havaitaan. Paranoidiseen sitsofr. sairastutaan usein vasta 30-40v. iässä. Yksinäisyys vanhoilla ihmisillä voi myös puhkaista paranoian.
Masennus ei ole periytyvää, tai ainakin on vaikea toteen näyttää, että olisi. Mutta alttius sairastua on mahdollisesti suurempi, kuin niillä, joilla ei ole tautia sairastaneita sukulaisia.
"Masennusta edistävä" ympäristö (sairas perhekuvio, koulu/työpaikkakiusaaminen jne.)tietenkin
altistaa sairastumiselle.
Kannabiksen (ja muidenkin huumeiden)käyttö saattaa puhkaista skitsofrenian, psykoottisen masennuksen tai "pelkän" psykoosin.
Reaktiivinen masennus (jonkin tapahtuman aiheuttama) on tietysti luonnollista.
Psykoottinen masennus on vakava ja usein pitkäaikainen. Masennuksissa on kuitenkin hyvä ennuste, jos syö tarpeeksi pitkään lääkettä ja
ottaa vastaan muutakin hoitoa. (kaikki eivät halua
hoidattaa/hoitaa itseään..varsinkin kun on kyse psyk.masennuksesta).
Tämän lsäksi on persoonallisuushäiriöiset, johon
sairauteen (vaikea luokitella joskus sairaudeksi, mihin vedetään raja?? Silloin jos se alkaa häiritä ihmissuhteita ja koulu/työelämää...Jos käyttäytyy väkivaltaisesti tai toisia häiritsevästi..silloin
helpompaa luokitella sair.)ei lääkitystä ole olemassa. Narsistiset häiriöt ja luonne-elämältään epävakaat kuuluvat ed.mainittuun ryhmään.
Luonnehäiriöinen saattaa olla erittäin taitava manipuloimaan läheisiään..tai ketä tahansa.
Narsistisesti häiriintyneet voivat aluksi vaikuttaa viehättäviltä persoonilta, kunnes totuus
pikkuhiljaa alkaa paljastua ja sairas käytös alkaa lyödä läpi.
Jotkut ihmiset ovat "herkkiä" sairastumaan. Se on sitä alttiutta.
Varmaan jotain unohtui, mutta hyvä jos sain olla avuksi.
Terv. hoitsu
Henkilöillä on vaarallista jopa koko yhteiskunnalle.
Maan köyhällistö (yli 600.000) tarvitsisi jopa kriisi apua!
NARSISTIEN UHRIEN TUKI RY
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=104&valikko=5
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm
http://www.vunet.org.cn/article/kolumnit/story74.html
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135235924185
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö
Yhdellä tutulla pitkään jatkunut stressi ja alkoholinkäyttö on aiheuttanut pahaksi menneen burnoutin, josta tuli mielenterveysongelmia. Lisäksi tämä ihminen oli herkkä, periytynyttä se tuskin on hänellä. Suoranaiset mielenterveyden sairaudet ilmeisesti on periytyviä jollain lailla, mutta loppuunpalamis-stressi-järkytys-trauma-tyyppiset ongelmat käsittääkseni eivät periydy, vaikka niistä voi jotain ongelmia puhjetakin.
Kyllähän ongelmat voi ilmetä hyvin monella lailla. Mut onneksi oikein hoidettuna ei ilmene millään lailla. Lisäksi on huomioitava se, että mielenterveyttä, kuten fyysistäkin terveyttä voi edistää ja ongelmia voi ehkäistä hyvin monella lailla.
Mutta kannattaa itse muistaa pitää omat rajat sellaisen ihmisen kanssa, jolla on ongelmia, koska sellainen voi olla heille vaikeaa. Myöskin omat ajatukset ja käsitykset asioista ja suhteellisuudentaju kannattaa säilyttää, mielenterveysongelmaisella helposti suhteellisuudentaju voi heittää.
Mielenterveysongelmat johtuavat eri syistä/henkilön monista ongelmista, joten eivät ole läheskään aina periytyviä