Uskooko joku tosissaan

minä uskon :)

Sinisilmäisiä ollaan niin pitkään kun ei ole aihetta muuhun. Mutta sitten ei ole sitä parisuhdettakaan.

tietysti. Ja ne uskollisuuden rajat on aina joka parisuhteessa ihan omanlaisensa.

Uskon kunnes toisin todistetaan :)

Noh, niinhän siinä aina tulee käymään että ruoho tuntuu olevan vihreämpää aidan toisella puolella varsinkin kun sitä omaa maata on muokattu ja viljelty jo vuosia. Jotkut lähtevät aidan taakse ja jotkut ei. Jotkut käyvät kerran maistamassa sitä vihreämpää ja tulevat takaisin omalle maalleen ja jotkut jäävät sinne ja etsivät uuden vielä vihreämmän laitumen.

Kaikki loppuu aikanaan, mutta turha sitä on etukäteen murehtia.

Onko pikku käväisy aidan toisella puolella kaiken hyvän loppu?

uskollisuuteen? Mun vai muijan?

Kyllä uskon, sillä ihminen pystyy valitsemaan. Uskottomuus on aina valinta. Ihminen joka on valistunut tietää rakastumisen ja rakastamisen eron. Kuka tahansa voi rakastua tai hullaantua ja uskotella itselleen että tämä tunne on aitoa, totta ja kestävää. Kaksi ensimmäistä on totta mutta kestävä se ei ole. Rakastuminen muuttuu joko tympääntyneisyydeksi tai sitten se muuttaa muotoaan ja muuttuu rakastamiseksi jossa himon ja hullaantumisen tilalle tulee aito kiinnostus, kiintymys ja arvostus toista kohtaa. Se antaako itsensä tympääntyä vai alkaako rakastamaan toista on myös valinta.

Sanon aina että jos hiivaleivän aina syö maksamakkaralla se alkaa tympiä, mutta jos välillä laitat sille samalle hiivaleivälle paprikaa, juustolevitettä ja viinirypäleitä voi se sama vanha hiivaleipä maistua aivan kuin uudelle leivälle. Valinta on aina ihmisen.

Tiedän, että itse pystyn olemaan uskollinen ja lyhyemmissäkin suhteissa mieskin saattaa pystyä uskollisuuteen, mutta yksikään yli kolme vuotta kestänyt suhde ei ole miehen puolelta täysin uskollinen. Se ei vain kuulu miehen persoonaan, mutta silti sitä on edelleen niin vaikea hyväksyä. Vaikka tiedän, että miehet pettää, niin silti aina tulee paha mieli, kun kaverin tai sukulaisen mies jää kiinni pettämisestä. Osittain kai siksi, että näkee miten paha mieli naisella on, mutta myös siksi, että se näyttää miten itsekkäitä ja omaan napaansa tuijottavia ihmiset oikeasti on.

Uskon, enhän muuten pystyisi edes kuvitteleen suhdetta. Lopetan suhteen pettämiseen, joten ei ainakaan tarvi sen kanssa sitten enmpää kärvistellä. Suhde ja uskollisuus kestää sitten sen minkä kestää.

Uskon!

Ilman uskoa ja luottamusta siihen ei voi olla parisuhdettakaan.

Sehän olis kaikkein ihanteellisin. Uskon että vielä löydän suhteen joka on uskollinen ja hyvä.

Uskoo.

Vielä on olemassa uskollisiakin pareja, tunnenkin sellaisia. Toivon vain, että jos joutuisin petetyksi, niin kumppani tunnustaisi minulle tai saisin sen pettämisen muuten selville, jottei tarvitsisi sellaisen ihmisen kanssa elämäänsä viettää. Koko idyllihän särkyy, jos toinen pettää.

koko parisuhteeseen. Kumppanuuteen kyllä.

en uskoisi, niin en kait olisi parisuhteessakaan...

Kyllä mä ainakin.

kyllä. Vaik muuten viheltääki menemään vähän miten sattuu mut parisuhde pitää nojata muutamiin luottamusta herättäviin periaatteisiin

edelleenkin sen olevan mahdollista..huolimatta siitä ettei se edellisessä suhteessa toteutunut.

Kaikille voi sattua ja tapahtua.Virheitä tekee jokainen,mut eiköhän niistä ota opiksi.Toivottavasti.

taidanpa uskoa.

Pakko uskoa koska parisuhde perustuu luottamukseen ja uskollisuus on osa sitä, en pystyisi olemaan sellaisen naisen kanssa johon en voisi luottaa.

En mä näe muuten mitään järkeä suhteessa edes olla, jollei tuollasiin usko. Kaikkihan on mahdollista ja ihmiset tekee hölmöyksiä, mutta täytyy uskaltaa luottaa jos meinaa saada läheisen parisuhteen.

on sen luotoinen...etten jaksa parisuhteessa sellaisia miettiä...oikeastaan se on sama