Miten riidellä oikein?
Me ei minun poikaystäväni kanssa ainakaan osata sitä taitoa!!
Me ollaan molemmat niin kovasti kiinni omassa kannassa ja itseppäisiä että siitä ei tule mitään muuta kuin paha mieli moneksi päiväksi!
Haluisin kovasti tietää että onko muita meidänlaisia? ja jos on niin miten te selviydytte tilanteista?
Meillä tilanne on tämä:
minä olen se joka haluaa jutella asiat läpi heti kun ongelma tulee eteen... ja en luovuta ennen kun saan haluamani päätöksen asialle ja tätähän harvemmin tapahtuu koska poikaystäväni haluaa taas käydä asiat läpi niin että antaa mun vaahdota ja on itse mielummin hiljaa ja jos tuntuu että minulta tulee juttua vähän liikaa niin hän muuttuu kylmäksi ja omalla tavallaan pahentaa tilannetta ja saattaa jopa haukkua ja se loppuu siihen että hän lähtee ovesta ulos tai laittaa luurin korvaan... ja sitten esim seuraavana päivänä homma pitäisi olla unohdettu! Mutta tämän vaan pahentaa asiaa minun kantilta... tekee mieli siis räyhätä vielä ennemmän ja sitten se soppa onkin jo valmis...
Kuulostaako sekavalta? (toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa)
en vaan pysty vihaisena hillitsemään itseäni... Mutta en myöskään jaksa näitä riitoja...
Vaikka eihän meillä niitä paljon ole ehkä yhden kerran kuukaudessa ja välillä mennään onnellisesti muutama kuukausikin ilman yhtäkään pahaa riitaa... Mutta sitten se helvetti pääsee taas irti. Ja joka kerta toivon että jospa me tälläkertaa osattaisiin sopia riita.
Mutta ei taaskaan...
Olisi ihana jos molemmat vaikka räyhäisi täyttä päätä hetken niin että saa kaikki sanotuksi ja sitten tehdään sovinto ja nauretaan päälle että voikun tapeltiin tyhmästä asiasta... näin on käynyt tasan 2 kertaa meidän yhteisesen 2,5 vuoden aikana...
Jaksoitteko lukea lopuun asti kun jaarittelin oikein kunnolla? :)
Me ei minun poikaystäväni kanssa ainakaan osata sitä taitoa!!
Me ollaan molemmat niin kovasti kiinni omassa kannassa ja itseppäisiä että siitä ei tule mitään muuta kuin paha mieli moneksi päiväksi!
Haluisin kovasti tietää että onko muita meidänlaisia? ja jos on niin miten te selviydytte tilanteista?
Meillä tilanne on tämä:
minä olen se joka haluaa jutella asiat läpi heti kun ongelma tulee eteen... ja en luovuta ennen kun saan haluamani päätöksen asialle ja tätähän harvemmin tapahtuu koska poikaystäväni haluaa taas käydä asiat läpi niin että antaa mun vaahdota ja on itse mielummin hiljaa ja jos tuntuu että minulta tulee juttua vähän liikaa niin hän muuttuu kylmäksi ja omalla tavallaan pahentaa tilannetta ja saattaa jopa haukkua ja se loppuu siihen että hän lähtee ovesta ulos tai laittaa luurin korvaan... ja sitten esim seuraavana päivänä homma pitäisi olla unohdettu! Mutta tämän vaan pahentaa asiaa minun kantilta... tekee mieli siis räyhätä vielä ennemmän ja sitten se soppa onkin jo valmis...
Kuulostaako sekavalta? (toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa)
en vaan pysty vihaisena hillitsemään itseäni... Mutta en myöskään jaksa näitä riitoja...
Vaikka eihän meillä niitä paljon ole ehkä yhden kerran kuukaudessa ja välillä mennään onnellisesti muutama kuukausikin ilman yhtäkään pahaa riitaa... Mutta sitten se helvetti pääsee taas irti. Ja joka kerta toivon että jospa me tälläkertaa osattaisiin sopia riita.
Mutta ei taaskaan...
Olisi ihana jos molemmat vaikka räyhäisi täyttä päätä hetken niin että saa kaikki sanotuksi ja sitten tehdään sovinto ja nauretaan päälle että voikun tapeltiin tyhmästä asiasta... näin on käynyt tasan 2 kertaa meidän yhteisesen 2,5 vuoden aikana...
Jaksoitteko lukea lopuun asti kun jaarittelin oikein kunnolla? :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä, mikä on oikea tapa riidellä.
Varmaan perheissänne tavat ovat olleet erilaisia, ja siksi ne sopivat huonosti yhteen.
En tiedä, mikä olisi teille sopivin kompromissi.
Eräs vaihtoehto:
Sanot ystävällisesti:
Kuten teit ...
musta tuntui ...
koska ...
Täytät nuo ... tilanteeseen sopivilla asioilla.
Sitten poikaystäväsi vaikka toistaa saman omin sanoin ja sanoo olevansa pahoillaan, että sinusta tuntuu tuolta. Sitten hän saa sanoa oman versionsa tilanteesta, etkä hauku sitä.
Tuo ehdotus on kuitenkin melkein sinun ehdoillasi. Ehkä pitäisi miettiä poikaystävällesi paremmin sopiva kompromissi.
Toista ei saa haukkua, vain tekoja, ja menneisiin asioihin viittaaminen pitää minimoida. Ei saa rangaista samasta teosta aina uudestaan.
Puhumisen pitää loppua pian ja pitää aidosti antaa anteeksi.
Sen jälkeen seksi hyvällä asenteella tai muu tapa muistuttaa molemmille, että samalla puolellahan tässä ollaan, on avuksi.
Voi apua!
Tuo teksi oli juuri kuin minun ja mieheni pahimmista riidoista, paitsi että meillä homma menee toisinpäin.
Mies haluaa kaluta asiat juurta jaksain ja heti, kun taas minä haluaisin ensin puhkua ja puhista, ja sitten sopia, ja huomaa; seuraavana päivänä asia voisi olla jo unohdettu. Mutta ei. Meillä se monesti jatkuu, koska usein sitten vetäydyn kun toinen vaahtoaa ja vaahtoaa.
Mieheni saa kyllä minutkin sitkeydellä "kesytettyä" kuuntelemaan ja puhumaan viimeistään tuolloin seuraavana päivänä, mutta voi sitä raivoa jota välillä tunnen!!! Ja kuitenkin on helpottavaa kun pääsemme jälleen sovintoon.
Olen kotonani oppinut hiljaisuuteen, eli asioista ei juuri ole puhuttu, saati tunteista. Tähän olen oppinut pikkuhiljaa (ja opettelen edelleen) vuosien varrella.
Yhteistä tavalta on avomieheni kanssa 8 vuotta ja kaksi lastakin meillä on. Matka ei ole ollut helppo, keväällä oli ero lähellä. Tuolloin puhuimme varmasti enemmän kuin koskaan ennen pienessä ajassa, ja päätimme jatkaa.
Oikeaa tapaa riidellä ei varmasti ole, mielestäni on pääasia että molemmat saavat puhua ja sopiminen on molempia tyydyttävää.
Toivon teille kaikkea hyvää, ja sitkeyttä suhteen ylläpitämiseen!!!
välttämättä miehesi ei näe ongelmaa. Naisten tapa nähdä ongelmia.. on jo sinänsä ongelma.
Kirjoituksessasi on jo vastaus...sinun pitää nähdä OMA ogelmasi ja käsitellä sitä.
hei älä huoli tuo kuullostaa tutulta..juuri tänään otallettiin yhteen kunnolla,tai no minä otallin ja mies oli kuuntelevana osapuolena jälleen kerran..
enkä anna periksi vaikka mikä olisi..olen siis todellinen jääräpää.mul on semmonen asenne et jos elämäni ei mene haluamallani tavalla niin elän yksin mieluummin.en tee kompromissejä eli en ole sopiva parisuhteessa elämään kenenkään kanssa.
tästäkin päivästä sai moneksi päiväksi ellei viikoksi pahan mielen, ei oikein nukutakaan kun tulee mietittyä miten alas tuli taas toinen polettua kommenteillaan.
olen suutuspäissäni vielä niin dominoiva ja toista loukkaava että en voi kyllä oikein ymmärtää miten mies ei ole mua vielä jättänyt näitten riitojen päätteeksi.
kyllähän sitä vain niin paha mieli tulee sitten jo myöhemmin saman päivän aikaan että huh huh ja kun ei luonto anna mennä anteeksi pyytämään.
en tiedä miten tästä taas elo jatkuu,tod.näk aika laimeaa on pitkän aikaa enkä päästä häntä lähellekkään enkä anna koskea..
jossakin vaiheessa sovintoseksi pelastaa sitten kaiken :) ja taas on kaikki reilassa..siinhän sitä anteeksipyyntöä on ihan tarpeeksi :)
koittakaa tekin.olkaa muutama päivä erossa niin hyvin ratkeaa riidat sitten.ei viestin viestiä eikä mitään yhteydenpitoa sinä aikana