Viimeisen neljän vuoden ajan olen ajatellut, että haluan odottaa sitä ensimmäistä kertaa avioon ja "aivopessyt" kumppaninikin siihen. Nyt en enää ole varma, kiitos nykyisen maailmantilanteen ja sotahulluuden. Ei tiedä missä roihahtaa seuraavaksi, ja kun jossakin roihahtaa, on maailmansota aina piirun verran lähempänä.
Kadun, jos harrastan esiaviollista seksiä. En ole lestadiolainen, mutta minulla on ollut tämä henkilökohtainen vakaus kestää avioon. Haluan olla puhdas, tahraantumaton kantaessani valkeaa hääpukua ja huntua. Tunnen itseni saastaiseksi, kun vain ajattelenkin esiaviollista seksiä. Ahdistun ja saatan itkeä. Olen aina lohdutellut itseäni, että aviossa pääsemme vihdoin tyydyttämään lihalliset halumme. En katso muita esiaviollista seksiä harrastavia saastaisiksi, sillä ainoa saastainen olento olen minä.
Aikaisintaan avio on mahdollista 5-6 vuoden päästä, sillä saimme molemmat opiskelupaikat - kirjaimellisesti eripuolilta Suomea, sillä näitä koulutuspisteitä on todella harvassa. Minun alaani voi opiskella vain yhdessä ja hänen vain kahdessa, eikä se toinenkaan ole paljon lähempänä.
Kadun, jos en harrasta seksiä nykyisen kumppanini kanssa. Maailma on varpaillaan ja kriisitilassa. Kadun, jos kuolen, enkä ole saanut toteutettua lukuisia suunnitelmiani. Tähän ikään mennessä en ole elänyt ollenkaan, ainoastaan uskonut tulevaan ja rakentanut pohjaa unelmilleni. Haluan koulutuksen unelma-ammattiini, jotta voin elättää perheeni, sitten vasta papin aamenen kautta sänkyyn ja perustamaan perheettä.
On pattitilanne ja pelkään helvetisti nykyistä maailman tilannetta. Ajattelin, että jos luistaisin lupauksesta ja siirtyisimme "vähintään kihloissa"-osastolle. Tuntisin silti kamalaa syyllisyyttä ja mies sanoi haluavansa odottaa avioon, vaikka kuinka tekisi mieli. Saisinhan minä sen vieteltyä, mutta jälkikäteen sekä minulle että miehelleni tulee paha olo. Mitäpä sitten enää voin tehdä.
Seksiosioon en halunut tästä kirjoittaa, sillä siellä vaikuttaa olevan kaikenlaisia pervoja liikenteessä ja todennäköisimmät kommentit olisivat "seksi on kivaa", "tyhmä, kun pihaat" ja "ei se ole sen arvoista". Varmaan täälläkin niitä tulee vastaan, mutta luulisi ihmisten ajattelevan tällä osiolla muullakin ruumiinosalla kuin jalkovälillään.
Mielipiteeni voi olla varsin jyrkkä, tosin vain itseäni kohtaan. En näe muuta selitystä fundamentalistiselle ajattelutavalleni kuin kurinalainen kasvatus. Moralisoida toki voin, mutten pidä oman ajatusmaailmani mukaan meneviä "syntisinä". Joidenkin mielestä minä taas tarvitsisin varmaankin palasen aivoja, sillä en "osaa ajatella järjevästi".
Mutta kerronpa, mitä tällä kaikella haluan sanoa: minua suunnattomasti vituttaa oma lujamoraalisuuteni, yliherkkyyteni ja itsepäisyyteni, joiden vuoksi en kykene esiaviolliseen seksisuhteeseen pitkäaikaisen seurustelukumppanini kanssa ja kuitenkin tiedän, että monet menettävät neitsyytensä jo teinivuosinaan.
Joten mitä helvettiä tässä tehdä? Tuskin terapeuttikaan auttaa.
Kadun, jos harrastan esiaviollista seksiä. En ole lestadiolainen, mutta minulla on ollut tämä henkilökohtainen vakaus kestää avioon. Haluan olla puhdas, tahraantumaton kantaessani valkeaa hääpukua ja huntua. Tunnen itseni saastaiseksi, kun vain ajattelenkin esiaviollista seksiä. Ahdistun ja saatan itkeä. Olen aina lohdutellut itseäni, että aviossa pääsemme vihdoin tyydyttämään lihalliset halumme. En katso muita esiaviollista seksiä harrastavia saastaisiksi, sillä ainoa saastainen olento olen minä.
Aikaisintaan avio on mahdollista 5-6 vuoden päästä, sillä saimme molemmat opiskelupaikat - kirjaimellisesti eripuolilta Suomea, sillä näitä koulutuspisteitä on todella harvassa. Minun alaani voi opiskella vain yhdessä ja hänen vain kahdessa, eikä se toinenkaan ole paljon lähempänä.
Kadun, jos en harrasta seksiä nykyisen kumppanini kanssa. Maailma on varpaillaan ja kriisitilassa. Kadun, jos kuolen, enkä ole saanut toteutettua lukuisia suunnitelmiani. Tähän ikään mennessä en ole elänyt ollenkaan, ainoastaan uskonut tulevaan ja rakentanut pohjaa unelmilleni. Haluan koulutuksen unelma-ammattiini, jotta voin elättää perheeni, sitten vasta papin aamenen kautta sänkyyn ja perustamaan perheettä.
On pattitilanne ja pelkään helvetisti nykyistä maailman tilannetta. Ajattelin, että jos luistaisin lupauksesta ja siirtyisimme "vähintään kihloissa"-osastolle. Tuntisin silti kamalaa syyllisyyttä ja mies sanoi haluavansa odottaa avioon, vaikka kuinka tekisi mieli. Saisinhan minä sen vieteltyä, mutta jälkikäteen sekä minulle että miehelleni tulee paha olo. Mitäpä sitten enää voin tehdä.
Seksiosioon en halunut tästä kirjoittaa, sillä siellä vaikuttaa olevan kaikenlaisia pervoja liikenteessä ja todennäköisimmät kommentit olisivat "seksi on kivaa", "tyhmä, kun pihaat" ja "ei se ole sen arvoista". Varmaan täälläkin niitä tulee vastaan, mutta luulisi ihmisten ajattelevan tällä osiolla muullakin ruumiinosalla kuin jalkovälillään.
Mielipiteeni voi olla varsin jyrkkä, tosin vain itseäni kohtaan. En näe muuta selitystä fundamentalistiselle ajattelutavalleni kuin kurinalainen kasvatus. Moralisoida toki voin, mutten pidä oman ajatusmaailmani mukaan meneviä "syntisinä". Joidenkin mielestä minä taas tarvitsisin varmaankin palasen aivoja, sillä en "osaa ajatella järjevästi".
Mutta kerronpa, mitä tällä kaikella haluan sanoa: minua suunnattomasti vituttaa oma lujamoraalisuuteni, yliherkkyyteni ja itsepäisyyteni, joiden vuoksi en kykene esiaviolliseen seksisuhteeseen pitkäaikaisen seurustelukumppanini kanssa ja kuitenkin tiedän, että monet menettävät neitsyytensä jo teinivuosinaan.
Joten mitä helvettiä tässä tehdä? Tuskin terapeuttikaan auttaa.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Marssitte maistraattiin ja menette naimisiin.
Jos joskus myöhemmin haluatte kirkkohäät niin järjestäkää ne sitten.
Mutta tää keino on teille varmaan liian helppo, tässä on kyse nyt jostain elämää suuremmasta ongelmasta ja haluatte rankaista itseänne jostain syystä.
Etköhän tee nyt asioista itsellesi ja teille liian vaiketta. Jos rakastatte toisianne, niin miksi ette mene naimisiin, aivan kuten edellinenkin kirjoittaja jo totesi.
Maailman tilanteelle et mahda mitään, mutta omallesi voit. Turha ahdistuksessa rypeä jos sen voi hoitaa pois päiväjärjestyksestä.
Miksi ette todella harkitse sitä naimisiin menoa, jos kumpikin haluaa naimisiin ja olette varmoja, että haluatte viettää lopun elämäänne toistenne kanssa. Kyllähän naimisiin voi mennä, vaikka ei vielä muutamaan vuoteen voisi muuttaa yhteen juuri tuon opiskelupaikkakuntien välimatkan vuoksi.
Entäs sitten ehkäisyn kanssa? Hyväksytkö ehkäisyn avioliitossa? Siitä voi tulla kyllä ongelma, jos ette halua käyttää ehkäisyä, ette asu yhdessä, olette naimisissa ja harrastatte seksiä. Nämä ovat toki sellaisia asioita, joissa toisten on vaikea neuvoa. Henkilökohtaisesti te kaksi tiedätte, mikä teille on parasta.
Ole kuitenkin myös onnellinen siitä, että omaat noin vakaan moraalisen ajatusmaailman. On aika harvassa nykyään ne muut kuin uskovaiset, jotka haluavat odottaa avioliittoon. Itse halusin vielä n. 19-20-vuotiaaksi saakka odottaa avioliittoon ennen seksin harrastamista. Kuitenkin sitten 22-vuotiaana harrastin seksiä avomieheni kanssa, kun olimme olleet n. 2 kk. kihloissa. (yhdessä tuolloin 3 vuotta). Mielestäni seksi kuuluu vakaaseen parisuhteeseen, tämä siis henkilökohtainen mielipiteeni. En lähde ketään muita tuomitsemaan. Meille häät tulevat toivottavasti parin vuoden sisällä, mutta seksiä harrastetaan ehkäisyn kanssa nyt kun ollaan kihloissa :)
Voittehan myös keskutella siitä poikaystäväsi kanssa, että mitä jos menette kihloihin eli teette virallisen päätöksen mennä naimisiin. Olisiko silloin niin suuri synti harrastaa "esiaviollista" seksiä, sillä olisihan se kuitenkin eri asia kuin satunnaisessa suhteessa harrastettu seksi. Mutta niin, seksikin on aika yliarvostettua. Meillä on huomannut, että muut asiat kuten läheisyys, keskustelutaidot ja hyvä kommunikaatio ovat nousseet paljon paljon tärkeimmiksi entisestään, vaikka seksi aloitettiinkin. Se on kuitenkin vain yksi pieni osa suhdetta.
Päätös on kuitenkin teidän. Keskustelkaa ja kerro myös noista omista tuntemuksistasi avoimesti. Toivottavasti saatte asian päätökseen, eikä se tule vaivaamaan teitä vielä montaa vuotta. Ja niin, tuo eka vinkki oli mielestäni hyvä. Voittehan mennä esim. maistraatissa tai kirkossa naimisiin ja järjestää häät sitten myöhemmin, jos näin haluatte. :)
minä todellakin luulen että se terapeutti saattaa auttaa. Ajattelussasi on selviä vääristymiä, ja syystä tai toisesta sinun oma itsesi on vähempiarvoinen ja kuin se mitä sinun mielestäsi pitäisi olla. Se ei ole oikein. Sinulla on ihannemuotti ja kärsit koko ajan koska et sovi siihen. Leikkaat palan sieltä, toisen täältä ja yrität mahtua muottiin kuin tuhkimon sisarpuolet siihen kuuluiaan kenkään mutta ei se onnistu jos et tunnusta todellisia toiveitasi, tai noh, tunnista niitä ensin. Tiedätkö itsekään mitä haluat?
Jo se että näet itsesi seksin harrastamisen jälkeen "saastaisena" soittaa hälytyskelloja ja kovaa. Kasvatuksessa se ongelma voi hyvinkin piillä, minä sinuna tosiaan marssisin terapeutin pakeille. Ei siitä haittaakaan ole :D ja elämä voi helpottua kun opit näkemään mistä ne ajatusmallisi tulevat ja kuinka suuri totuusarvo niillä on.
Onnea elämääsi. Tai sitten voit tehdä helpon ratkaisun ja menette tosiaan naimisiin saman tien, ei missään ole sanottu että avioelämä toteutuu vian saman katon alla asuessa. Ette te ensimmäinen etäpari olisi.
***
"Ajattelussasi on vääristymiä"
Kaikkea sinäkin menet nuorelle kunnolliselle naiselle sanomaan. Täällä on pilvin pimein kaiken maailman löysimyksiä, jotka eivät sänkykaverinsa nimeä tunne. Ovatko he sitten vääristymättömiä. Loukkaavaa amatöörimäistä sähläämistä.
Älä välitä.
hän oli oikeassa. ajattelussa ON vääristymä, jos ihminen kokee itsensä saastaiseksi harrastettuaan rakkaansa kanssa seksiä, ennen papin aamenta. se ei ole normaalia ja kirjoittaja on oikeassa, kun puhui terapeutista. seksi on kaunis asia, eikä siinä ole mitään rumaa taikka likaista. se on yksi rakkauden ilmentymisen muoto.
On ok sanoa, että mene terapeutille. Itsellekin tekisi varmaan hyvää.
On väärin diagnosoida toisen mieltä ellei ole ammattilainen. Ammattilaisetkin ovat siinä varovaisia. Vääristymä on mielipide.
Diagnosointi jää ammattilaisille, mutta olinko väärässä? Onko normaalia ja tervettä ajattelua se että seksin harrastaminen tekee saastaiseksi, mutta vain itsen ei ketään muuta?
***
Juuri tätä tarkoitin: en ota kantaa!
Arvostan periaatettasi, mutta eihän eri paikkakunnalla asuminen estä naimisiinmenoa! Tunnen monta naimisissa olevaa opiskelijaa, jotka joutuvat opintojen ajan asumaan eri paikkakunnilla!
Selvästikään ei hengelliseen vakaumukseen. Minusta sinä kärsit jonkinlaisesta neuroosista. Sodan ja kriisien pelkosi tukee tätä havaintoa.
Terapeutti voisi hyvinkin auttaa.
P.S. minä olen uskova, kihloissa ja rakastelemme hyvillä mielin.
menkää nyt jo helkuttiin niiden amatöörimäisten diagnoosienne kanssa!
Jos on vakaumuksellinen on vakaumuksellinen olematta joku neurootikko. Ikinä et ole tyyppiä nähnyt ja diagnoosia vaan pukkaa. Voi olla taiteellinen, herkkä ja vakaumuksellinen olematta neurootikko. Sinä teet, mikä sinulle sopii, ja hän hakee aivan vapaasti oman tiensä. Älä diagnosoi, kun et ole ihmistä koskaan nähnyt.
Ei se maailma kaadu jos ei harrasta seksiä.
Eikä se seksi ole maailman suurin juttu. Se on todella suuri juttu jos säästät sen seksin aviovuoteeseen. Sellaisen avioliiton solmimisen muistaa koko ikänsä.
Haluatteko tarjota toisillenne elämänne suurimman sopimuksen kunniaksi "vuosikertaviiniä", vai "muumilimsaa".
Älä ajattele seksiä, niin ei vaivaa mieltä.
"Maailma on varpaillaan ja kriisitilassa. Kadun, jos kuolen,"
Jospa jättäisit uutisten katsomisen vähemmälle?
Suomi ei ole missään vaarassa joutua sotaan.
On se kumma ilmiö. Maailmassa on sodittu läpi ihmiskunnan historian, mutta nyt kun näkee kaiken uutisissa muutaman minuutin viiveellä, niin yhtäkkiä maailma on "muuttunut" sotahulluksi.
Tiesitkö, että maailmassa oli monia sotia menossa silloinkin, kun sinä synnyit? Myös silloin, kun sinä olit pikkutyttö, etkä tiennyt sodista mitään? Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään hälyttävää muutosta huonompaan.
Voin myös kertoa lohdutukseksi, että katua ehtii vain eläessään.
1. Maailmanloppu ei ole tulossa, kuten kuulit. Rauhaa vain.
2. Ei seksi ole niin kummoista. Sen takia ei kannata mielenrauhaansa järkyttää. Sitten kun se alkaa, sitä sitten riittää ihan kotitarpeiksi naimisissa.
3. Mene naimisiin ja asu eri paikkakunnilla. Omatuntosi ei kolkuta, kun tapaatte.
4. On huonoa tehdä vakaumustaan vastaan. Tilastollisesti kuulut siihen joukkoon, joka pysyy naimisissa näiden kaikkien löysempien joukossa. Ennusteesi on hyvä ja tuleva puoliso vaikuttaa tosi herrasmieheltä. Ihan tsempillä vaan!
..välitä/osaa ottaa kantaa mielikuvituksesi lentoon, 'palauttaa ruotuun' (tosin nuorihan Hänkin on). Keskittyykö Hänkin niin opiskeluihinsa ja onko samanlaisesti herkkä, ettei arvaa tai osaa neutraloida vaikkapa uutisten happamuutta (iän pitäisi korjata tilannetta).
Ei kai tässä seksi pääpointti ole, on vain sattunut 'pulpahtamaan' siitä pinnalle jotta iho punottaa. Eli oikeassa olet, uskottavasti sieltä ei tulisi mitään järkevää. Mikä tässä se varsinainen patti on? Aatteletko että menee valmistellessa (entinen renki halusi miellyttää isäntäänsä, terotteli valmiiksi aamupäivän (heinä)seipäitä ja tappeja niin että tulikin iltapäivän kuuro ja kasteli heinät). Niin varmistettu, että yksinkin pystyisit elättämään perheen. Vilkaise seksin osalta vaikkapa Ihannenainen-palstalta (vähän hassu paikka:)) ketjun 'onko ihannenainen neitsyt' vastaukset,aloitetu 16.8. Ootko muuten perusteellinen luonne, onko miehesi opiskeluala eri, niin se vois leventää katsantoja.
Meidän pitää keskustella miehen kanssa tuosta "etäavioliitosta". Aika sille ei ole välttämättä sopiva, sillä jo tavallinen kaukosuhteen arki on henkisesti raskasta. Meillä seksi varmasti syventäisi suhdetta entisestään, mutta kun ajattelee pitemmän päälle, se ei välttämättä ole hyvä asia tämän kaiken ikävän kanssa. Avioliittoahan ei tule pitää ongelmanratkaisijana, se päinvastoin voi luoda lisää ongelmia.
Emme ole asiaa sen kummemmin harkinneet myöskään sen vuoksi, että elämme seuraavat vuoden enimmäkseen tukien avulla ja avioliiton vuoksi saisimme vähemmän tukia, vaikka asuisimmekin erillämme. Huomatkaa paino sanalla enimmäkseen. Täytyy sitä töitäkin hankkia, mutta se myöskin rajoittaa tukia ja voi käydä raskaaksi. Ja ovathan lainatkin olemassa, mutta jos sellaisen hankin, tiedän, etten saisi maksettua moista takaisin, enkä halua rasittaa sillä miestäni. Naimisiin me kuitenkin haluamme, ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti myöhemmin. Ei siksi, että haluamme harrastaa seksiä vaan rakkaudesta ja kiintymyksestä.
Tiedän, että maailmassa on sodittu tätä ennenkin. Ei ole päivää, jossa yhdessäkään maailmankolkassa ei tapahtuisi ikäviä asioita, sodittaisi tai taisteltaisi, nähtäisiin nälänhätää tai kärsittäisiin vainoista, etc. Myös se on pelottanut ja ahdistanut niiden puolesta, jotka moista joutuvat kärsimään. Mutta Venäjän uhoaminen nostaa niskavillat pystyyn, koska se on niin lähellä ja historia voi toistaa itseään.
Mikseivät ihmiset voi olla sovussa keskenään, vaan aina päällimmäisenä on se iänkaikkinen valta ja kunnia. Ehkä olen sinisilmäinen tai lapsellinen, kun en ymmärrä ihmisiä.
Mies on minua kriittisempi ja yrittää rauhoitella, mutta oma hermostumiseni hermostuttaa sitten miestä, jollei hän saa minua rauhoittumaan. Olen minäkin aika kriittinen, vaikkei se tästä näy, kenties vähän sinisilmäinen ja ennen kaikkea pelokas ja varautunut. Venäjänpelkoni on aina ollut voimakasta ja se juontaa juurensa pitkälle suvussamme, katson sen kuitenkin aiheelliseksi. Uravalintamme ovat eriävät, siksi opiskelemmekin toisilla puolen Suomea, silti "samantasoiset".
onko siellä kalu käyny vai ei. Ihan hyvin voitte seksiä harrastaa mutta muistakaa toki ehkäisy.
Siis mikä on ongelma? Joskus omille periaatteilleen uskollisuus kysyy tahtoa ja samalla punnitaan periaatteiden hyödyllisyys.
Tuotahan aina painotetaan kun on kyse seksielämän aloittamisesta; vasta kun olette molemmat valmiita siihen.
Sinä taidat olla valmis vasta kun olet vaimo.
Joten rentoudu. Jos olet valmis ennen avioliittoa, et enää tunne itseäsi saastaiseksi ajatellessasi seksiä. Ja silloinhan ei mikään pidättele paitsi ehkä miehesi mikäli hän pysyy tiukasti kannassaan.
Äläkä stressaa mistään maailmanlopusta. Ei se laakista tule. Ehdit varmasti sekstailemaan ja vaikka naimisiinkin ennenkuin kaikki on loppu. Maailmassa ei ole ollut eikä tule olemaan hetkeä, jolloin jossain ei olisi kriisiä tai katastrofia. Sinun maailmasihan saattaa loppua vaikka huomenna kun nouset bussiin ja kuski simahtaa rattiin! Toivottavasti tuo ei skitsottanut sinua.. ei ollut tarkoitus :)
"Tähän ikään mennessä en ole elänyt ollenkaan, ainoastaan uskonut tulevaan ja rakentanut pohjaa unelmilleni."
Ehkäpä elämää ei kannata suunnitella aloittavansa vasta vuosien päästä? Jos ryhtyisit elämään jo tänään? Eikä se tarkoita sitä, että nyt sänkyyn ja sassiin vaan vähän löyhempää asennetta huomista kohti, sillä sinulla on lupa ja oikeus nauttia tästäkin illasta. Jos keskität kaiken unelmiesi rakentamiseen niin maistuvatko ne unelmat enää miltään kun alat elää niitä? Arki on kuitenkin aina arkea ja jostain syystä kuvitelmat ja unelmat näyttävät aina hieman ruusuisemmilta kuin mitä todellisuus saattaa olla.
Luja moraalisi ja tiukka itsesi kontrollointi hieman huolestuttaa, sillä on ihan inhimillistä ottaa välillä iisimmin. Sinussa taitaa olla perfektionistin vikaa? Salli itsellesi pieniä paheita, rentoutumista ja lipsumista ettet pala loppuun rakentaessasi elämää, jota et kaiken valtavan panostuksen ja energian jälkeen ehkä uskalla lähteä täysillä elämäänkään.
Toivottavasti ymmärrät pointtini tämän paasauksen takaa :) Periaatteista ei tarvitse luopua, mutta ei ole terveellistä olla niiden orja.
Justiinsa näin.
Pikkumukavaa rentoa ok-puuhastelua ja iloa elämään. Tulet pärjäämään ihan hyvin. Oman elämäni aikana on ollut Kuuban kriisi, Tsekkoslovakian kriisi, Vietnamin sota, Balkanin kriisi, Afganistanin sota , Irakin kaksi sotaa yms. Elämä jatkuu näistä huolimatta.
Mutta miksi ihmeessä seksiä varten tarvitaan joku byrokraattinen lupapäätös, siis se avioliitto? Ensiksi vihitään, ja sitten todetaankin, että ei ollakaan seksuaalisesti yhteensopiva pari. Tosi viisasta.
Eräs tanskalainen seksiasiantuntija totesikin asiaan liittyen seuraavaa Iltalehden www-sivuilla:
" Koska hyvä seksi on parinmuodostuksessa ratkaisevaa, ennen seurustelun aloitusta tulisi varmistaa, että kumppani on yhteensopiva myös seksuaalisessa mielessä.
Näin laukoo tanskalainen seksologi Vivi Holander Ekstrabladet-lehdelle. "
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200808158111153_lz.shtml
ja kun tätä yhteensopivuutta on oikein urakalla koko elämä testattu ties kenen kanssa päädytään seksologian suurimpaan ongelmaan tällä hetkellä: haluttomuus. On tilastollisesti suurin ongelma tällä hetkellä.
Alkuperäisessä neuvossa on jotain vikaa. Ihminen muuttuu koko ajan eikä seksiä voi mitenkään testata mitä se tulee olemaan 20 v kuluttua. That is life. En minä ainakaan huolisi puolisoksi mitään hirveää pukkia,joka testailee minua ennen kuin kelpaan. Ennen selibaatti ja yksin hyvä elämä kuin jonkun testiväline ( ties kuinka mones)
Koska uskonto ja raamattu on sitä mieltä, että seksi on syntiä älä sitä suotta haikaile.
Yhdyntä suoritetaan VAIN lasta tehdessä. Seksistä ei ole tarkoitus nauttia. Koska olet neitsyt ja uskonnollinen et ole koskaan varmasti masturboinut, on 100% varmuus siitä, ettet tule saamaan orgasmia. Tämä tulee sinua turhauttamaan ja miehesi tuntee alemmuutta. Ole huoletta neitsyt, pettymys ensi kokeilusta on niin voimakas. Miehesi(tai sinä itse) kysyi tätä samaa asiaa tänään seksipalstalla ja sellaisen vastauksen mies sai myös. Ikävää että näin on. Anteeksi suoruuteni.
Jeremias on lausunut
Kerro se raamatun kohta missä kielletään seksistä nauttiminen avioliitossa. Käsittääkseni synniksi laskeminen koskee nimenomaan esiaviollista seksiä.
Raamatussa ei ole kohtaa jossa käsketään kilvan naista tyydyttämään. Raamatun kirjoitus aikana naisten orgasmit olivat täyttä utopiaa.
Seksi jossa tarkoituksena on pelkän nautinnon, lihanhimon saaminen on tietenkin syntiä. Masturboiminen on myös syntiä... Ihan sairasta juttua. Olen itse ateisti, siksi minulle on aivan sama miten hihhulit hoitavat homman. En ole koskaan kuullut, että olisi mitään räjähtävää seksiä heillä ollut. Jos jumala on mukana sängyssä, kyllä siinä nautinnot on kaukana. Onnea vaan heillekin.
Käsketäkään nimenomaan naista tyydyttämään. Siellä on paljon tasa-arvoisempi kanta. Paavali sanoo aviopuolisoille, että "älkää vetäytykö pois toisistanne paitsi yhteisestä sopimuksesta". Eli puhutaan molempien tyydytyksestä. Lisäksi puhutaan miehen ruumiin olevan vaimon ja vaimon ruumiin miehen hallinnassa. Aika rankkaa tekstiä nykyisenä indivualistiaikana.
Lue korkea veisu Raamatusta.
Syntilistasi ei ole oikea.
Olen jo aikuinen ihminen. En enää lue satukirjoja. Aivan sama, mitä lukee, kuka veisaa.
Siitä minä viisveisaan.
Maailman tunnetuin kirja. It will change your life
Luulet antavasi ilmaiseksi !
Tämä on juuri ns. "helmiä sioille"-syndroma.
Fiksu nuori nainen kysyy hienoa asiaa ja saa tälläisen ääliövastauksen.
Älä vastaa, jos et asiallisempaan pysty.
Kysyjä: älä välitä näistä.
arvostelemaan toisten kommentteja. Pysy vain housuissasi, kauhea kontrollifriikki ja besserwisseri. Mikä lie cadaverfish, kalanraato :-c
En hauku ketää italialaiseksi ilotytöksi. En koskaan, eikä pitäisi kenenkään. Vastaat kauhean rumasti fiksulle tytölle. Oikein tuli paha olo.
Olen aivan tosissani. Tyylitajussasi on parantamisen varaa. Pärjäät paremmin kun stilisoit sanomisiasi.
Kunnon besseerwisser ei pysy housuissaan. Kotona en kyllä komenna mitään. Mies saa olla perheen pää.-
Besserwisser ottaa iskut vastaan, väistää toiset, ja toisia ei ja eikun taas tietämään lisää!!!
Kysy heti lisää!
Aito vakaumus perustuu punnittuun näkemykseen ja vankkaan mielipiteeseen. Ahdasmielisestä ja ankarasta kasvatuksesta kumpuava näkemys esiaviollisen seksin saastaisuudesta ei mitenkään voi olla "vakaumus". Tyttösemmehän EI ole edes uskova, hän haluaa pitää elämänsä langat visusti omissa kätösissään. Kukkahattutätienkin kannattaa pitää siis Jeesus-kortti taskussa piilossa.
Nimim. "neisyt jo 20 vuotta" on yhtä vakaumuksellinen kuin henkilö joka pelkää kaiken kauhean toteutuvan, jos hän vahingossakaaan astuu jalkakäytävälaatan saumalle... Muut saavat kyllä astua, hän ei. Huomaatko analogian?
voitte uskoa, ap voi halutessaan vahvistaa. Kysymys on kuin kasvuvaiheessa pikkuisen myrkkyä imaissut kasvi, joka nyt juroo.Ilmenee 'maailman tuskana', ei anna mielelle rauhallisuutta. Ei seksuaalisuus positiivisena energiana, mielen tasoittajana, voi nousta pintaan, kun 'isommat' asiat mielessä muljahtelee. Kun tilanne ei kuitenkaan ole perin turruttava, pinnan alla olon huomaa, jolloin ihmisen 'järkimieli' kiinnittelee sitä johonkin ulkoisiin tukiin: sääntöihin, kirkon perinteeseen.. (mitä nyt kasvun ajassa ja -ympäristössä sattuikin olemaan tarjolla) ja tuottaa väliaikaista levollisuutta. Mutta ei tällä maailman tuska lähde.
Jos joku osais hahmotella, mitä pitäis tehdä. Ja ap osais arvioida niin, ettei automaattina tyrmäis mahdollisia hyviäkin vinkkejä.
odota vaan jos niin päätät, eihän siitä mene kukaan pilalle. Mutta älä odota että elämäsi alkaa hääyönä.
PAASAUSTA JA NEUVOJANI ota ja jätä:
1. Seksi on kaikilla aluksi aika kamalaa, ainakin suhteessa siihen mitä se voi olla. Sellaista kömpelöä ja epävarmaa. Elämä alkoi jo, seksistä huolimatta ja se on kulunut kaikki neitseelliset ja aviottomat vuotesi.
Takkatulet ja orgasmit ei lentele useimmilla ensimmäisillä kerroilla ja tuntuu kun ihmisiä kuuntelee, että joillain ei koskaan. Eli minusta seksi on mahtavaa ja ihmeellistä, vastoin kuin täällä useat sanovat, mutta vaatii opettelua siinä missä mikä tahansa taito ja ei ole sama asia kuin elämä itse.
2. En vertaisi säästettyä neitsyyttä vuosikertaviiniin, vaan ehkä lähemminkin kokemukseen kun juo itse ensimmäisen oluensa. Ehkä se on sitten hyvä jos siinä on seurassa joku jonka kanssa tietää voivansa harjoitella tulevaisuudessa.
3. Helpolla muuten voi käydä miehelle niin, että odottaminen hääyöhön saa niin suuret paineet, että silloisena yönä ei nousekkaan. Älä sitten siitä huolestu, ole ihan coolina ja koettakaa uudelleen myöhemmin jos niin käy.
4. Jos päätät pysyä neitseenä, en sitten vain ajattelisi asiaa enää, miettisin sitä sitten kun valkkaisin maailman kauneinta hääpukua ja sitä ennen kävisin konserteissa, vaeltamassa, maalaamassa, joogaamassa, lenkillä, teksisin asioita joista nautin.
Tässä ollaan nyt, vaikka huomenna voi olla toisin.
Ja, jos huolettaisi sodat, hankkisin ajokortin ja auton, jolla uhkan todella tapahtuessa ajaisin kuin Häkkinen rakkaani petiin. Tai keksisin jonkun muun suunnitelman joka saisi sydämeni takaisin tähän päivään.
Älä huoli, voit elää millä tavalla tahansa ja se on ihan hyvä.
5. Ai, tämä mun viimeinen ohje saa varmaan taas cavendishin haukkumaan, mutta.. kerronpa kuitenkin, ei näistä asioista muuten mitään puhuta jos ei sitä itse aloita. Alkuun voi olla kovinkin vaikea naisen saada orgasmi, joka on molemmille (miehelle ja naiselle) ihana asia kun se tapahtuu- useimmista miehistä se on älyttömän kiihottavaa.
Yksi suuri syy sen saamattomuuteen on pelko päästää kontrollista irti ja antaa itsensä reagoida kehollisesti (päässä voi mennä vaikka mitä tekstiä: että olen typerän näköinen, mitä minun pitäisi nyt tuntea, noloa kun alan huohottamaan, entä jos tuo väsyy tms). En sinua tunne, mutta arvelen, että olet elämässäsi aika voimakkaassa analyyttisessa kontrollissa ja tämä voi olla sinulle todella vaikeaa (tai sitten ei). Mutta jos on, kokeile vähitellen uskaltaa päästää irti, et kuole.
Vaikka olen kahden edellisen kommentoijan kannalla siinä, että näkemys seksistä (ja muusta) on seurausta aiemmista kasvunajan kokemuksista, tässä on jatkona (yleisestikin) hyvät pointit, joihin voisi vielä lisätä vähän.
Sanoisin miehenä, että 3.kohta menee lähes saletisti juurin noin. Vuosikausia muuten vain asuinkumppanina ollutta kaveria ei yhtäkkiä osaa mieltää eikä nähdä seksin partnerina, siihen tarvitaan aikaa. Yhtä lailla vähän se onnistunee naisellekin (5.kohta).
2.kohdan vertaus on hauska. Oluen (ja kahvinkin) pistävä ja hapahko maku maistui suussa ajankin kuluttua, eikä tuntunut yhtään makialta :) Monet miehet eivät varmaan itsekseen tule ajatelleeksi, että naiselle näin se monesti (eri syistä) on.
Lopultakin voi tehdä ihan kuin näkee, esimerkkinä uskovaisten liitot (kohta 4.)
Anekdootti: olen joskus nähnyt miehen, joka kävellessään kadkulla ei tehnyt satunnaisjälkeä vaan kaikki käännökset oli 90 astetta. Oliko itsekuria, vai tarvitsiko asennoitumisaikaa, jos oli pakko tehdä 45 asteen kulma.
Mitä ihmettä minä tässä haukkuisin.-
Ihan hyvää tekstiä!
mitä tätä haukkumaan. Ihan hyvä teksti se oli.
En ole kaikesta samaa mieltä, mutta en siitä koskaan innostu haukkumaan.
Paasaan kunnon pesservisserin tavoin, kun joku antaa rikkovia neuvoja. Tämä on ihan asiallinen ja hyvä kirjoitus.
Jos on vakaumus ja haluaa sitä ilomielin noudattaa, se on minusta ok.
Jos vakaumus aiheuttaa ahdistusta, joka kasvaa liian suuriin mittoihin, se ei ole ok.
Jos vakaumuksen kohteena olevat asiat aiheuttavat pelkoa, järkytystä, hermoilua, pakko-oireita jne, se ei ole ok.
Jos pidät itseäsi "saastaisena" ja kiusaat itseäsi ajatuksilla, joita pidät "saastaisina", se ei ole ok.
Jos yhdistät pakkomielteenomaisesti maailmantilanteet ja sodat omaan seksuaalisuuteesi ja päätöksiin, joita sen suhteen teet, se ei ole ok.
Syyllisyydessä, pelossa, pakko-ajatusten ja häpeän vallassa eläminen ei ole millään muotoa elämisen arvoista eikä järkevää. Syynä neuroottisuuteesi voi olla tiukka kotikasvatus ja sieltä siirtyneet asenteet, kiellot ja tabut. Voi myös olla, että kanavoit myös muilla elämän alueilla kokemaasi syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa näihin seksuaaliasioihin.
Minun neuvoni on, että jos ahdistaa liikaa, kannattaa mennä lääkäriin. Terapeutti ja auttaja löytyy mielenterveystoimistosta. Olennaista tässä ei ole se, harrastatko seksiä vai et. Se on oikeastaan aika triviaali asia. Seksi on ihan mukavaa ja seksuaalisuus on osa ihmisen persoonallisuutta ja elämää mutta ei suinkaan se ainoa tai edes tärkein osa. Seksi, sen harrastaminen tai harrastamattomuus ei myöskään ole paristuhteen tärkein osa.
Tärkeintä olisi, että voisit elää tasapainoista ja pelosta ja syyllisyydestä vapaata arkielämää, oli sinulla sitten vakaumuksia tai ei.