Kun ei käy äänialaksi baritoni ei tenori.
Jää jonnekin väliin. Tenorina ei ääni ylety tarpeeksi ylös. Ohenee liikaa ja särkyy.
Baritonina matalat äänet tekee sitten samoin menee vuotoisiksi ja katoaa lopulta.
Vai onko tuo vain hiomisesta kiinni.
Kun ei sitten oikein nuo ääripäät vapaasti mene nuottiinkaan vaan joutuu pakottamaan kohdalleen ja sen sitten kuulee.
No voihan sitä aina pysyä helpoiisa kappaleissa joissa ei niitä ääripäitä ole tai improvisoi ja korvaa jollain sopivalla nuotilla.
Mut kun ois mukava saada niillä korekilla ja matalillakin äänillä säväytettyä.
Miksi tämä jaottelukin on niin suppeaa.
Antas vaan kaikkien kukkien kukkia siellä välissäkin, eikä sullottas kaikkea näihin katergoirioihin ja muotteihin. Mihin me matemaattiset ihmiset maailman yritämme mahduttaa, jotta sitä olisi helpompi rajallistenkin ihmisten ymmärtää.
Jää jonnekin väliin. Tenorina ei ääni ylety tarpeeksi ylös. Ohenee liikaa ja särkyy.
Baritonina matalat äänet tekee sitten samoin menee vuotoisiksi ja katoaa lopulta.
Vai onko tuo vain hiomisesta kiinni.
Kun ei sitten oikein nuo ääripäät vapaasti mene nuottiinkaan vaan joutuu pakottamaan kohdalleen ja sen sitten kuulee.
No voihan sitä aina pysyä helpoiisa kappaleissa joissa ei niitä ääripäitä ole tai improvisoi ja korvaa jollain sopivalla nuotilla.
Mut kun ois mukava saada niillä korekilla ja matalillakin äänillä säväytettyä.
Miksi tämä jaottelukin on niin suppeaa.
Antas vaan kaikkien kukkien kukkia siellä välissäkin, eikä sullottas kaikkea näihin katergoirioihin ja muotteihin. Mihin me matemaattiset ihmiset maailman yritämme mahduttaa, jotta sitä olisi helpompi rajallistenkin ihmisten ymmärtää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Äänenkorkeus jakautuu ihmiskunnassa melkolailla normaalijakauman mukaan. Tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. miesäänten osalta jako kolmeen (tenori, baritoni ja basso) on hyvin karkea. Viivat on vain vetäisty johonkin kohti ja sovittu kunkin äänityypin ulottuvuuksista.
Toki äänityypin määrittelyyn vaikuttaa myös äänenväri - ja voimakkuuskysymykset. Aika paljonkin, sillä hyvillä värkeillä lyyrinen baritoni voi laulaa matalampia ääniä soivemmin kuin vaikka joku savuinen bassobaritoni.
Fakkisysteemeissä jaetaan kukin äänityyppi kahteen pääluokkaan: dramaattisiin ja lyyrisiin ääniin, mikä karkeasti tarkoittaa sitä, että dramaattiset äänet ovat voimakkaampia ja tummempia kuin lyyriset äänet. Sitten on vielä puhtaat väliäänet tenoribaritonit ja bassobaritonit, joista jälkimmäistä käytetään usein jo neljäntenä miesäänityyppinä.
Karkeasti ottaen tenorin ja baritonin äänialojen välinen ero on terssi, joten tenoribaritoni olisi sekuntin päässä molemmista. Tenoribaritoninimitystä käytetään aika harvoin, yleensä he päätyvät laulamaan lyyrisiä baritonijuttuja tai harjoittavat korkeat äänet kuntoon ja laulavat tenorijuttuja. Puhutaan heldentenoreista, jotka äänialansa puolesta voisivat olla näitä tenoribaritoneja.
Sain tekstistäsi sen kuvan, ettet ole vielä kovin pitkään harrastanut laulua. Alussa on mahdotonta sanoa lopuullista totuutta äänityypistä. Matalampaan suuntaan ääntä on hankalampi laajentaa, sillä jokaisen äänihuulilla on maksimimitta, mutta ylöspäin ääntä pystyy laajentamaan ja sitä tulee hyvinkin ainakin kvintin verran lisää, jos jaksaa tekniikan kanssa painia aikansa.
Iän karttuessa ääni syvenee ja tummenee jonkin verran, mutta se johtuu fysiologisista muutoksia ennemmin kuin laulutekniikan kehittymisestä. Laulutekniikkaa kehittämällä voi parantaa matalien äänien kvaliteettia huimasti ja kun alaäänet saa hyvin soimaan, ne kuulostavat baritonin ja tenoribaritoninkin laulamana jopa muhkeilta.
Katsotaanko noita asioita kaikessa laulamisessa vai onko tämä ns klassisen musiikin saralta tämä jaottelu ja "raamitus"
Itse kun en noita kuitenkaan harrasta.
Kuorotouhukin on lähinnä kansanlauluja ja iskelmiä. eikä niitäkään eri äänialoilla tehdä vaan yksiäänisesti tässä vaiheessa. Kun ei oikein ole osaamista kellään vielä niin paljon. että voitaisiin eri melodioita tehdä eri äänialoille. Eikä meillä taida olla tarkoituksaan kuin pitää harrastus hauskana, mutta kuitenkin kehittyä harrastuksessa viihdyttävimmiksi. Lähinnä tavalliselle kansalle esiintyä, eikä niinkään edes yrittää tuottaa kovin korkeakulttuurista "oopperaa".
Mutta kai ne samat opit pätevät tässäkin touhussa
tyypittely liittyy kyllä pääasiassa oopperaan ja kuoroon. Kevyessä musiikissa sillä ei niin ole merkitystä. Tietysti jollakin "tenori"-nimikkeellä voi omia jonkinlaista "gross over -hienoutta" itselleen, vaikka ei koskaan oopperassa laulaisikaan.
Karaokea en ole koskaan laulanut, mutta isot pojat ovat kertoneet, että sielläkin on nappula josta laulun saa sopivalle korkeudelle.