äänialoista

Äänenkorkeus jakautuu ihmiskunnassa melkolailla normaalijakauman mukaan. Tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. miesäänten osalta jako kolmeen (tenori, baritoni ja basso) on hyvin karkea. Viivat on vain vetäisty johonkin kohti ja sovittu kunkin äänityypin ulottuvuuksista.

Toki äänityypin määrittelyyn vaikuttaa myös äänenväri - ja voimakkuuskysymykset. Aika paljonkin, sillä hyvillä värkeillä lyyrinen baritoni voi laulaa matalampia ääniä soivemmin kuin vaikka joku savuinen bassobaritoni.

Fakkisysteemeissä jaetaan kukin äänityyppi kahteen pääluokkaan: dramaattisiin ja lyyrisiin ääniin, mikä karkeasti tarkoittaa sitä, että dramaattiset äänet ovat voimakkaampia ja tummempia kuin lyyriset äänet. Sitten on vielä puhtaat väliäänet tenoribaritonit ja bassobaritonit, joista jälkimmäistä käytetään usein jo neljäntenä miesäänityyppinä.

Karkeasti ottaen tenorin ja baritonin äänialojen välinen ero on terssi, joten tenoribaritoni olisi sekuntin päässä molemmista. Tenoribaritoninimitystä käytetään aika harvoin, yleensä he päätyvät laulamaan lyyrisiä baritonijuttuja tai harjoittavat korkeat äänet kuntoon ja laulavat tenorijuttuja. Puhutaan heldentenoreista, jotka äänialansa puolesta voisivat olla näitä tenoribaritoneja.

Sain tekstistäsi sen kuvan, ettet ole vielä kovin pitkään harrastanut laulua. Alussa on mahdotonta sanoa lopuullista totuutta äänityypistä. Matalampaan suuntaan ääntä on hankalampi laajentaa, sillä jokaisen äänihuulilla on maksimimitta, mutta ylöspäin ääntä pystyy laajentamaan ja sitä tulee hyvinkin ainakin kvintin verran lisää, jos jaksaa tekniikan kanssa painia aikansa.

Iän karttuessa ääni syvenee ja tummenee jonkin verran, mutta se johtuu fysiologisista muutoksia ennemmin kuin laulutekniikan kehittymisestä. Laulutekniikkaa kehittämällä voi parantaa matalien äänien kvaliteettia huimasti ja kun alaäänet saa hyvin soimaan, ne kuulostavat baritonin ja tenoribaritoninkin laulamana jopa muhkeilta.