Monet vakuuttelevat, että alkoholiton mies kelpaa siinä missä kuka tahansa muukin. En itse vain tiedä ketään alkoholitonta miestä, itseni mukaanlukien, jolla olisi ollut kunnon parisuhdetta.
Haluaisinkin kysyä, naisten oikeista kokemuksista alkoholittomien miesten kanssa. Eli kuinka moni on ollut tai on parisuhteessa alkoholittoman miehen kanssa, tai edes tuntee jonkun joka on ollut?
Haluaisin kuulla etenkin nuorten (n. 20-30 vuotiaiden) kommentteja. Uskonnollisista syistä alkoholiton mies ei kelpaa esimerkiksi, vaikka voi sellaisetkin kokemukset mainita.
Haluaisinkin kysyä, naisten oikeista kokemuksista alkoholittomien miesten kanssa. Eli kuinka moni on ollut tai on parisuhteessa alkoholittoman miehen kanssa, tai edes tuntee jonkun joka on ollut?
Haluaisin kuulla etenkin nuorten (n. 20-30 vuotiaiden) kommentteja. Uskonnollisista syistä alkoholiton mies ei kelpaa esimerkiksi, vaikka voi sellaisetkin kokemukset mainita.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Itse käytän alkoholia mutta harvoin ja siksi, että tälle tylsälle ja harmaalle elämälle tekee välillä mukavaa kun voi ns. "nollata" tilanteen. :) Viinaa en käytä, juon vain esim. lonkeroa sen verran että tulen sopivaan känniin, kaatokännissä olen ollut vain muutamia kertoja ja joka kerta se on jälkeenpäin tuntunut typerältä. Sopiva, rentouttava humala on joskus OK.
No muutamia kertoja vuodessa juhlien merkeissä tulee juotua ja 4,5 vuotta olen ollut parisuhteessa. Naiseni ei taas juo ollenkaan.
Unohtui mainita tuossa että olen 20-30
Jos saan kysyä, liittyikö tuohon parisuhteesi aloittamiseen ja vakiintumiseen alkoholi jollain tapaa? Vai olitko silloinkin aina raitis?
tai suhteettomuus alkoholista johtuisi. Itse ainakin mielelläni olisin alkoholittomassa suhteessa, vaikka itse silloin tällöin kavereiden kanssa juonkin. Kyllä jos toisen kanssa muuten kemiat natsaa ei siihen viinaa tarvita. Onko sinulle toisen juominen ongelma? Voisiko siitä johtua ettei suhteet kanna pitkälle? Harva nimittäin haluaa suhteeseen, jossa toinen alkaa heti alkuun asettamaan ehtoja toisen käytökselle.
Toisen juominen ei ole minulle ongelma. Ongelma on yleensä siinä, että toiset luulevat heidän juomisensa olevan minulle ongelma. Joudun jatkuvasti toistelemaan, että se ei tuota ongelmia.
Mutta jotenkin omat kokemukseni kertovat, että suhteettomuus on tietyssä korrelaatiossa alkoholittomuuteen. Olen varma, että itse suhteessa alkoholittomuus voi olla plussaa. Ongelma on siinä, että suhteeseen pääseminen on vaikeampaa.
minu äiti on kertonut tarinaa yhdestä kosijasta, jonka jätti juuri tuosta syystä. Vaikka tämä mies toi viiniäkin äidille. Mutta kai se on vähän semmoista myös, että on kiva kilistellä yhdessä.
Minun mies on melkein absolutisti. Jos ollaan jossain ja se ottaa olutta, usein yhden oluen juomisessa kestää 1-2h. Ryyppäämistä hän ei harrasta.
Minulle se alkoholittomuus on aina ollut iso plussa parisuhdeasioissa. Alkoholikäytön vuoksi on pari suhdetta päättynyt ja monet tapailusuhteet lopahtaneet. On vain erittäin harvinaista löytää alkotonta miestä. Vaihtoehdoksi kun en halua sellaista henkilöä, joka ei sitten koskaan voi baareissakaan käydä.
Meillä molemmilla on juhlimisessa se linja, että hauskempaa on selvinpäin. Ei ole tarvetta vetää nuppia sekaisin viinalla.
Hyvä kuulla myös onnistumisia.
Itse vain olen havainnut, että alkoholittomuus on melkoinen miinus aluksi. Tai ainakin aluksi saa tehdä kovasti töitä osoittaakseen, että on edes normaali, puhumattakaan siitä että tekisi vaikutuksen johonkin. Alkoholittomuuteen liitetään niin usein monia virheellisiä mielleyhtymiä.
Monet ovat sanoneet, että alkoholittomalle ihmiselle on hyvin vaikeaa tulla puhumaan yhtään mitään normaalissa illanvietossa, kuten baarissa. Tämä kireä tunnelma varmasti heikentää mahdollisuuksia päästä käyttäytymään luonnollisesti.
tunne ketään täysin raivoraitista miestä.. eikun suvusta löytyy..juu suhteessa elänyt parikymmentä vuotta. Eikä kaikista voi edes tietää.
En usko, että täysin alkoholiton kelpaa siinä missä muutkin, koska täysin alkoholittomia naisiakin on melko vähän.
Täysin raittiille voisi kelvata ihan hyvin joku ei-raitiskin pariksi.
Vai onko sitten niin että tavalliselle naiselle harvemmin kelpaa täysin alkoholiton?
Olen ja toimii hyvin. En kyllä ota itsekään. Ei mitään erityisiä syitä.
kovin montaa absolutistia löydy, ja baareistahan kuitenkin moni löytää kumppanin. Absolutistit ei varmaan paljoa baareissa pyöri, mistä seuraa, että kumppanin löytäminen vaikeutuu.
Käynyt baarissa viimeksi 2 vuotta sitten. Nähnyt todistettavasti pariutumishaluisia naisia viimeksi 2 vuotta sitten.
että absolutisteja ei paljoa baareissa näy. Niin ja haluan tehdä selväksi että en ole itse absolutisti, mutta melkein.
Kuitenkin ongelma ei ole siinä että käykö alkoholiton mies baarissa, vaan että kelpaako sellainen mies baarissa käyville naisille. Tai en puhuisi edes baareista, vaan ulkona käymisestä noin yleensä.
Kun ajatellaan niin mitenköhän ne parisuhteet useimmiten sitten saa alkunsa? Varmaankin kännissä?
Alkoholittomat tuskin edes sitten käyvät missään missä ne känniset solmii suhteitaan ja täten en ihmettele vaikka heillä parisuhteilu olisikin hiljaisempaa kaikenmaailman estojen takia.
Perverssi voin olla, mutten niin perverssi minäkään että minkään absolutistin kanssa alkaisin pyöriä.
Näin sinkkuna ollessa, jos ja kun tulee alkoholin käyttö puheeksi uuden tuttavuuden kanssa ja hän kertoo olevansa absolutisti tai käyttävänsä harvoin alkoholia, niin se on itselleni sellainen asia, että jatkoa useimmiten seuraa just sen perusteella, vaikka tyyppi olisi muuten melkein millainen tahansa (lainausmerkeissä)...no, sitten jatkossa vaikuttavat kyllä muutkin asiat, mutta nyt tarkoitankin tutustumisvaihetta :)! Sinunlaisesi miehet ovat vain valitettavan harvinaisia.
Sellaista käänteispsykologiaa pohdiskelen, että jotkut ihmiset saattavat mieltää nykyisen absolutistin entiseksi alkoholistiksi ja karsia tätä kautta uuden tuttavuuden ennen kuin edes ehtii tutustua lisää.
Olen siis 30v. nainen ja käytän (jos käytän) alkoholia harvakseltaan. Taidan sitten olla oudohko kyseisine mielipiteineni, mutta olen sitä sitten mielelläni tässä tapauksessa :)!
kaltaisesi naiset!Millaisissa "kekkereissä" noin yleensä pyörit?Jaksatko olla vaikka baareissa useinkin?
Itse näin miehenä en oikein jaksa enään notkua kyseisissä piireissä.
Siksi vaihtanutkin siihen "vanhanaikaisten" illanviettoon.(tansseihin)Lieneekö sitten jo normaalia iästä johtuvaa kehitystä.
Hyvä kuulla että tuollaisiakin naisia löytyy. Kun vain itse törmäisi sellaiseen joskus jossain.
Tiesitkö muuten että monet miehet ovat ns. kaappiabsolutisteja, eli juovat vähän sen takia kun muukin porukka juo. Sen takia absolutisteja tai melkein absolutisteja voi olla vaikea havaita, vaikka heitä olisikin paikalla.
Raittius yleensä on sellainen asia Suomessa että sitä pyritään peittelemään mahdollisimman hyvin. Eikä mikään ihme sinänsä jos kuuntelee vähänkin raittiiden saamaa palautetta yöelämässä.
Löytyyhän meitä, mutta törmäileminen voipi olla vaikeahkoa "iltaelämää" viettämässä, sillä täytyy todeta, että nykyään ainakin itse käyn "iltariennoissa" myös harvakseltaan eli kuukausia voi vierähtää edellisestä kerrasta seuraavaan kertaan ja silloinkin hyvässä seurassa kaverin kanssa tai kavereiden kesken.
Rankan työviikon jälkeen muut asiat kyllä useimmiten vievät voiton, sillä vaikka ei joisikaan mitään, niin seuraavana päivänä illanvieton jälkeen on silti vähintään väsynyt olotila, joka ei ole kovinkaan miellyttävää.
Totta, että osa niin miehistä kuin naisistakin voivat juoda seuran tai tavan vuoksi ennemminkin kuin halun vuoksi.
Tosiaan raittiutta voi joutua selittelemään ja piilottelemaan ajoittain, mutta vastavuoroisesti niin joutuu juoppouttakin piilottelemaan ainakin, kun on kyse ongelmasta.
Selittelystä sen verran, että tuttu tunne, mutta onneksi nykyään enää yllättävän vähäsen joudun juomattomuuttani selittelemään tietyissä tilanteissa. Osa läheisistä ja tutuistakin on kait jo tottunut siihen enkä mitenkään moralisoi toisten juomista, vaikka hiljaa mielessäni ajattelisin mitä tahansa..!
Kuljeskelen myöskin eri paikkoihin pääasiassa autolla osittain siksikin, ettei tarvitsisi juoda, vaikka joskus julkisilla kulkeminen olisi jopa helpompaa. Toisaalta autokaan ei enää riitä selitykseksi, kun sanotaan, että "ainahan sitä yhden voi ottaa", mutta siihen vastailen aina, että en juo sitä yhtäkään, kun olen autolla liikenteessä. Nykyään on helppo korvata se sanonta "mennään yksille" vaikkapa, että "mennään kahville" varsinkin terassilla ollessa on helppo juoda jotain muutakin kuin alkoholipitoista.
Leikinlaskullakin pääsee pitkälle esim. tyyliin, että voisin ottaa kuplivaa vettä (tarkoittaen vichyä) tällä kertaa juomaksi :)! Sitä paitsi selvin päin voi "aikuisten oikeesti" pitää hauskaa ja olen kai sitten muutenkin kovin hauska huumorityyppi :)! Ehkäpä sitä luonnostaankin hakeutuu tietyntyyliseen seuraan, vaikka eihän aina seuraansa voi valita.
Itseäni ihmetyttää sellainen seikka, että mielestäni monet muutkin ihmiset voisi jopa sanoa, että kaikki ovat selvin päin hauskempia kuin humalassa. Mistäköhän sekin myytti on saanut alkunsa, että kännissä on kivempaa..? No joo, ehkä hetkisen voi olla kivaa muttei jatkuvasti ja onko se hetki sitten sen arvoista varsinkin seuraavan päivän näkökulmasta, jos on tullut otettua liikaa (itse asiassa vähäinenkin määrä voi riittää pahoinvoivaan oloon), kuten monelle helposti käy..?
nuorenpana järkytti ajatus alkoholittomasta poikaystävästä! Ajatuksia olivat... Kieltääkö se mua juomasta tai lähteekö se baariin mun kaa? Onko se tylsää seuraa?
Ennakkoluuloja olivat... EI kieltänyt juomasta, mutta olen omasta tahdosta melkein lopettanut juomisen, kun en tunne tarvetta. Ja mieheni puolestaan on omasta tahdosta ottanut yhden kaks siideriä seurakseni silloin tällöin kerran kaks vuodessa. Suurin osa ajasta ollaan juomatta. Baarissa voidaan käydä, kuunnella musiikkia ja vaikka juoda limua.. Ja ei todellakaan ole tylsää! sopii meille... =)
Olen onnellinen, että löysin sellaisen miehen, joka ei vedä änkyräkännejä vaan viihtyy selvinpäin kanssani ja höpöttelee niitä näitä. Positiivisia kokemuksia on enkä vaihtais enään juhlamieheen. =P
itseäsi niillä "juhlamiehillä"?
alkoholin viihdekäytön 3 vuotta sitten, samalla loppui baarielämä. Tippaakaan en ole kumpaakaan kaivannut. Syynä loppumiseen oli silloinen miesystävä, joka vihasi baareja ja kännäämistä. Vaikka ero tuli, en edelleenkään käy baareissa enkä juo, koska opin miten kivaa on viettää vapaapäivänsä ilman krapulaa, ja baarit ovat kyllä vihoviimeisen tylsiä paikkoja. Eihän niitä aikuinen ihminen kestä.
En aio enää myöskään huolia miestä joka viinasten kanssa läträä, koska en enää sellaista elämäntapaa jaksa katsella. Ryyppäämättömän miehen kanssa opin miten kivaa elämä sellaisen miehen kanssa on! Absolutisti en ole, eikä tarvitse olla toisenkaan, mutta on eri asia juoda yksi siideri viikossa kuin 15.
Olen ihmeekseni huomannut että joudun tämän tästä selittelemään elämäntapaani muille. Se aiheuttaa vilpitöntä ällistystä (ilmeisesti siksi että alkoton elämä yhdistetään nipoihin ja uskovaisiin enkä ole kumpaakaan). Eräs mies ihmetteli oikein kovasti että miten sitten rentoudun? Vaikka miten tahansa muuten kuin käymällä baareissa, joita en todellakaan pidä mitenkään rentouttavina paikkoina, päinvastoin. Ja varmasti tämä karsii potentiaalisia miesehdokkaita, mutta aivan rauhassa. Minulle on tärkeämpää elää siten kuin itse haluan.
Nuorempana (en ole vieläkään vanha, mutta nyt jo lähempänä 3-kymppiä), alkoholittomuus olisi varmasti ollut jonkinasteinen ongelma. Käytin meinaan itse aika reippaasti ennen, ja rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että taantumia tulee edelleen...
Mutta nykyään mieluummin alkoholiton, kuin mies joka ei niin millään pysty olemaan juomatta, tai ei voi lopettaa silloin kuin aloittaa (esim. nämä koko loma kännissä tyypit). Suvussani on valtava määrä alkoholistimiehiä, ja sivusta seuranneena voin todeta, etten itse sellaista jaksaisi katsella!
Lähiaikoina siis tullut omaakin suhdetta alkoholiin mietittyä aika paljon. Ja pyrkimys on vähentämiseen ja ehkä jonain päivänä jopa lopettamiseen tai lähestulkoon raittiuteen. En koe enää jokalauantaista muistinmenetystä normaalina. Omituista, että se on sitä joskus ollut. No, oppia ikä kaikki.
Tietysti riippuu siitäkin, mikä on alkoholittomuuden syy. Ex-alkoholisti, joka ei voi edes astua pubiin, käydä keikoilla tms. olisi varmasti mahdoton, sillä tykkään edelleenkin käydä ulkona, olen vain nykyään "hieman" kriitisempi sen suhteen missä käyn. Lähinnä siis mulla näyttää olevan hakusessa superihminen, joka tykkää käydä ulkona, muttei juoda itseään jatkuvasti tainnoksiin. Mission impossible? Toivottavasti ei.
Tiesitkö että on olemassa sellainen ryhmä ihmisiä, joita ei kiinnosta juominen ihan ilman mitään erityistä syytä. He silti saattavat nauttia ulkona käymisestä kuten konserteista ja baareista. Olen itse sellainen.
Ei siihen tarvita mitään erikoisvoimia. Kyse on samasta asiasta kuin ihmisistä jotka eivät esimerkiksi pidä kalasta, ei se silti estä heitä käymästä ravintoloissa.
Mutta ikäväkseni totean myös, että kommentissasi on paljon totuutta. Juuri ympäristön aggressiivinen ja vihamielinen suhtautuminen kaltaisiini alkoholittomiin ihmisiin tekee ulkona käymisestä usein raskasta, eikä illasta nauttiminen ole kovin helppoa.
Olen kovin surullinen, sillä omat kommentisi edustavat erittäin monen tuntemuksia. Nuorempina vuosina parisuhteessa alkoholiton kumppani on täysin mahdoton ajatus. Hieman vanhempana huomaa, että monet normaalisti juovat ihmiset eivät oikeastaan olleetkaan parempia vaihtoehtoja, vaan päinvastoin. Alkoholiton henkilö siis saattaa edustaa sitä kenen kanssa haluaisi elää, mutta ei sitä kenen kanssa haluaisi seurustella.
Enkä itsekään haluaisi olla tällainen superihminen. Sillä superihmisenä olo on kovin yksinäistä. Mutta enpä oikein osaa muutakaan olla.