Minulla ja poikaystävälläni ei oikein kohtaa tuo kosketuksen taikka läheisyyden määrä.. itse tahtoisin enemmän halaamista ja lähellä oloa, kun taas poikaystäväni ei sitä minulle oikein anna.. kyllä hän pusuttelee ja tulee lähelleni, makaa vierelleni, mutta ei pidä käsikädessä kulkemisesta mikä taas minulle on niin luonnollinen asia!
Kyllä, olen ottanut tämän puheeksi hänen kanssaan, mihin hän sanoo että ei ole sellainen mies..joka vaan riippuis toisessa kiinni. Kyse ei olekaan toisessa riippumisessa, sillä arvostan itsenäisyyttä suhteessa, vaan kyse on vaan yksinkertaisesti omasta kaipuustani toisen, rakkaani, läheisyyteen. Kun olimme lomamatkalla Italiassa niin olisin halunnut kävellä enempi käsikädessä ja kun kyseessä oli lomamatka, niin enempi olla toisen lähellä.. mutta ei. Suhteemme on selvästi arkipäiväistynyt vuoden seurusteluajan jälkeen, ja minua pelottaa että masennun:( Näemme aika usein ja yhdessä on mukavaa, mutta olisi vaan niin ihanaa olla toisen sylissä useammin.. Rakastamme toisiamme, mitä sanomme toisillemme lähes viikottain. Ja tiedän että poikaystävälläni ei ole ketään toista naista, hän on oikeasti rehellinen ja luotettava, mutta ehkä sitten niin tyypillinen suomalaismies? Esim. kun menemme syömään tai kahville, niin tuskin kukaan ulkopuolinen huomais, että tuo on rakastunut pari...
Kokemuksia? Tiedän miehiä, jotka halivat paljon naistaan ja haluavat olla hänen kanssaan kosketuksissa fyysisesti todella paljon, mutta kuuluuko se sitten siihen alkuhuumaan vain..?
Kyllä, olen ottanut tämän puheeksi hänen kanssaan, mihin hän sanoo että ei ole sellainen mies..joka vaan riippuis toisessa kiinni. Kyse ei olekaan toisessa riippumisessa, sillä arvostan itsenäisyyttä suhteessa, vaan kyse on vaan yksinkertaisesti omasta kaipuustani toisen, rakkaani, läheisyyteen. Kun olimme lomamatkalla Italiassa niin olisin halunnut kävellä enempi käsikädessä ja kun kyseessä oli lomamatka, niin enempi olla toisen lähellä.. mutta ei. Suhteemme on selvästi arkipäiväistynyt vuoden seurusteluajan jälkeen, ja minua pelottaa että masennun:( Näemme aika usein ja yhdessä on mukavaa, mutta olisi vaan niin ihanaa olla toisen sylissä useammin.. Rakastamme toisiamme, mitä sanomme toisillemme lähes viikottain. Ja tiedän että poikaystävälläni ei ole ketään toista naista, hän on oikeasti rehellinen ja luotettava, mutta ehkä sitten niin tyypillinen suomalaismies? Esim. kun menemme syömään tai kahville, niin tuskin kukaan ulkopuolinen huomais, että tuo on rakastunut pari...
Kokemuksia? Tiedän miehiä, jotka halivat paljon naistaan ja haluavat olla hänen kanssaan kosketuksissa fyysisesti todella paljon, mutta kuuluuko se sitten siihen alkuhuumaan vain..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kannata pakottaa toista käyttäytymään haluamallasi tavalla, jos ei se tule luonnostaan. Olisiko se sitten kiva, jos poikaystäväsi kävelisi kanssasi jokai paikassa käsi kädessä, mutta VAIN koska olisit niin vaatinut ja pakottanut hänet toimimaan? Ei varmasti enää pian tuntuisi kivalta. Olet kertonut toiveesi ja miehesi on ne kuunnellut. On hänestä itsestään kiinni, haluaako hän muuttaa omia tapojaan käyttäytyä parisuhteessa vastaamaan sinun halujasi. Voihan olla ettei poikaystäväsi ole tottunut siihen, että kuljetaan käsi kädessä julkisesti, pusutellaan ja halitaan koko ajan ja jos sitä häneltä omasta mielestään liiaksi vaadistaan, hän saattaa ahdistus asiasta.
Naisten tulisi minun mielestäni oppia olemaan vähemmän itsekkäitä, ei miehet ole parisuhteessa vain siksi, että voisivat täyttää jokaisen naisen mielihalun.
Ole onnellinen, että poikaystäväsi kuitenkin pusuttelee ja tulee lähellesi, monet eivät tee edes sitä. Hän kuitenkin sanojesi mukaan huomioi sinua läheisyydellä. Sinä vain haluaisit sitä paljon enemmän. Olisiko tässä käynyt niin, että ahneus on yllättänyt? Ymmärrän kyllä itsekin naisena ja avoliitossa elävänä, että kun oikein rakastuu toiseen niin haluaisi koko ajan olla fyysisesti lähekkäin, pussailla ja halailla. Mutta jos toinen ei sitä luonnostaan tahdo niin paljon tehdä, silloin täytyy vähän antaa tilaa. Et kai halua alkaa painostaa ja pelottaa poikaystävääsi pois?
Oma avomieheni on sellainen, että tykkää pusutella ja halitella kotona, kun tulee töistä ja lähtee töihin. Joskus saattaa iltaisin kutitella ja halia, mutta ei koskaan julkisella paikalla. Hänestä se ei jotenkin ole sopivaa eikä huomaavaista muita ihmisiä kohtaan. Itse olen eri mieltä, että voi sitä halia tai kävellä käsi kädessä, mutta koska miehestäni se ei tunnu mukavalta eikä tule luonnostaan, en ole pakottanut. Ihan pieni juttu tuo kuitenkin on!
Sinähän kuitenkin vaikutat rakastavasi poikaystävääsi. Mikset voi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on, äläkä pyri muuttamaan hänen toimintamallejaan, kun niistä ei mitään haittaa/vaaraa ole sinulle eikä suhteellenne?
Tässä nyt yksi näkökulma mietittäväksi :)
Ihan vaan yksi näkökulma asiaan. Kuvittelisin että läheisyyden ja koskettelun tarve määräytyy paljonkin lapsuuden kokemusten perusteella. Eli siinä vanhempien tavat siirtyvät helposti lapselle. Jos vanhemmilla ei ole tapana kovin kosketella, niin lapsikaan ei totu jatkuvaan läheisyyteen.
Itse en tykkää jatkuvasta läheisyydestä, varsinkaan julkislla paikoilla. Meillä ei kotona tehty niin.
minä taas olen kuullut, että ihmiset jotka eivät saaneet tarpeeksi rakkautta ja kosketusta lapsuudessaan ovat niitä, joista tulee kaikista takertuvaisimpia.
...tämän vaihtoehdon suuntaan. Itse olen perheestä, jossa fyysinen kosketus ei ollut tabu, muttei sitä mitenkään kovin paljoa kuitenkaan harrastettu. Mieheni perheellä on (ja kuulemma aina ollut) paljon fyysisesti läheisemmät suhteet, ja halailu ja fyysinen kosketus ovat arkipäivää, ehkäpä miehen perheen osittain eteläeurooppalaisen taustan takia. Ja itse olen parisuhteessa se, joka aina haluaisi enemmän läheisyyttä.
Meillä mieheni kyllä kävelee käsi kädessä kanssani, mutta muut julkiset hellyyden osoitukset eivät oikein tule kysymykseen.
Muuten hän kyllä osoittaa hellyyttä todella hyvin minulle, usein tulee aamulla halaus ja suukko, päivällä ja illalla ennen nukkumaanmenoa.
Olemme tosin keski-ikäinen pari, joten kasvatuksellakin on varmaan osuutta tähän. Toisaalta en kaipaa enempää itsekkään hellyydenosoituksia.
Hmm..
Seurustelet ihmisen kanssa joka ei ole jatkuvat hellyyden osoittaja ja ihminen joka tykkää kävellä käsikädessä kaupungilla.
Jos hän ei vain ole sellainen, niin minkäs sille teet. Tuskin sinun kannattaa asiasta masentua, koska kuitenkin teidän yhteisen hyvinvoinnin takia on tärkeää, että myös hän saa olla sellainen kun on.
Jos hän ei sinulle kelpaa sellaisena kuin on, niin mieti haluatko olla hänen kanssaan.
Minulla on ihana mies jota olen rakastanut yli kaiken jo vuosikausia. Meillä menee hyvin, on mukavaa ja hauskaa yhdessä, en vaihtaisi ikinä.
Mutta kukaan ei ole täydellinen. Mieheni puute on, että hän ei ole lapsuuskodissaan tottunut koskettamiseen eikä tunteista puhumiseen.
Siihen on siis tyydyttävä, ei kosketuksia muuten kuin seksiin liittyen (sitä on sopivasti), ei puheita rakkaudesta, käsi kädessä kulkeminen on hänestä kiusallista, suuteleminenkin harvassa. Hän osoittaa tunteensa muilla tavoilla, teoilla, läsnäololla, huomaavaisuudella.
Minäkin kaipaisin enemmän näkyvää hellyyttä, joskus poden kosketuksen puutetta, mutta hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. Kuitenkin enemmän merkitsee se kaikki muu, ja rakkaus, johon voin luottaa.
Meillä kosketellaan, suudellaan ja sekst****** vielä alkuhuuman jälkeenkin.
Ei kipinä sammu, kun oikeat ihmiset löytävät toisensa.