Ikää 25 vuotta, kaikki kunnossa, hyvä ammatti, mahtava työ jossa mielettömästi etenemismahdollisuuksia, velaton asunto keskisuuressa kaupungissa viheralueella, auto, terveyttä, vanhemmat elossa, muutama tosi hyvä ystävä, kolme loistavaa harrastusta.
En ole ikinä ollut rakastunut. Joskus ujona nuorena miehenä ihastuin hyvin helposti mutta kun vanhemmiten on harrastuksen myötä tutustunut satoihiin naisiin niin ihastumiset on jääneet täysin (ironista, eikö?).
Varsinkin ne jotka ennen kiinnosti, herättää lähinnä kammoa kun nyt on pitkän ajan jälkeen tavannut: mitä oikein näin tuossa kun ympärillä olisi ollut paljon mukavampia.
Myös mieltymys vanhempiin naisiin (30-35v) on herännyt iän myötä (23 jälkeen); monet huippukuosissa, ulkonäkö kohdallaan, luonteeltaan erittäin mukavia ja osaavat myös huomioida miehen eikä ajatella vain itseään. Silti realismi iskee: moni on varattu, yh tai muuten vaan tajuan ettei homma voisi ikinä toimia.
Samanikäisissä on ollut pari kiinnostavaa, mutta silti viiden minuutin tapaamisen jälkeen on ollut sellainen olo että tuossa ihmisessä on joku piilevä, hyytävä ominaisuus, josta en halua tietää.
Olisi mukavaa rakastua tai ihastua, se on hieno tunne joka sekoittaa pään. Ei vain jostain syystä enää pysty.
En ole ikinä ollut rakastunut. Joskus ujona nuorena miehenä ihastuin hyvin helposti mutta kun vanhemmiten on harrastuksen myötä tutustunut satoihiin naisiin niin ihastumiset on jääneet täysin (ironista, eikö?).
Varsinkin ne jotka ennen kiinnosti, herättää lähinnä kammoa kun nyt on pitkän ajan jälkeen tavannut: mitä oikein näin tuossa kun ympärillä olisi ollut paljon mukavampia.
Myös mieltymys vanhempiin naisiin (30-35v) on herännyt iän myötä (23 jälkeen); monet huippukuosissa, ulkonäkö kohdallaan, luonteeltaan erittäin mukavia ja osaavat myös huomioida miehen eikä ajatella vain itseään. Silti realismi iskee: moni on varattu, yh tai muuten vaan tajuan ettei homma voisi ikinä toimia.
Samanikäisissä on ollut pari kiinnostavaa, mutta silti viiden minuutin tapaamisen jälkeen on ollut sellainen olo että tuossa ihmisessä on joku piilevä, hyytävä ominaisuus, josta en halua tietää.
Olisi mukavaa rakastua tai ihastua, se on hieno tunne joka sekoittaa pään. Ei vain jostain syystä enää pysty.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos ikäeroa on /-10 vuotta, niin ei se tunnu missään. Eli älä ainakaan sitä murehdi. Jos yrität suunnitella elämän liian varman päälle, niin et voi elää ollenkaan. Järkeä saa toki käyttää, mutta kaikenmaailman spekulaatiot tyyliin mitäs jos olisi hyvä jättää kohtuullisiin rajoihin. Kannattaisi elää myös tässä hetkessä.
On hyvä kuitenkin miettiä omalle kohdalleen, että onko parisuhde ylipäätään sitä, mitä elämältä haluaa. Jos vastaus on kyllä, niin sitten vaan kumppaniksi sellainen ihminen, joka himottaa fyysisesti ja jonka seurassa on hyvä olla myös henkisesti. Muista myös, ettei kaikki pysty pähkäilemään sitä millainen se unelmien kumppanin itselle on, vaan sen oppimiseen saattaa tarvita käytännön kokemusta. Rohkeasti vaan tapailemaan niitä itseä kiinnostavia.
Ongelma tässä taisi olla juuri siinä, että niitä itseä kiinnostavia ei löydy mistään. Ei sinänsä, alkuperäinen kirjoittaja kyllä taitaa miettiä liikaa.
Ratkaisuna tähän on tietysti alentaa omia standardejaan. Tässä taas tuskastuttaa vain se, että miksi pitäisi tyytyä johonkin todella paljon huonompaan kuin mitä itse on. No, tietysti sen takia että ei tarvitsisi olla yksin. Mutta onko sitten parempi elää selibaatissa yksin vai ottaa joku "välttävä"? Siinäpä vaikea pulma.
Tai näin ainakin luulen alkup. kirjoittajan logiikan toimivan.
siis ei ikinä saa aloittaa suhdetta ihmiseen, jota pitää huonompana kuin itse on. Se ei ole nimittäin kauhean reilua sitä toista ihmistä kohtaan, joka ei noista ajatuksista tiedä. Ei kukaan halua olla suhteessa ihmiseen, joka on tyytynyt häneen. Lisäksi siinä vie sen toisen ihmisen mahdollisuudet todelliseen onneen: toisen ihmisen "jämä" kun voi oikeasti olla toisen aarre!
Sitäpaitsi itse pidän sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat muiden ihmisten olevan alle oman tason kaikkein alimman tasoisina ihmisinä. Se on ihan ok, ettei toinen kiinnosta seurustelumielessä, mutta jos ylimielisesti ajattelee olevansa jotain parempaa tai tasokkaampaa kuin joku muu ihminen, niin sitten on kyllä itse sellainen sontaläjä, joka sietäisi olla yksi koko ikänsä. Kiinnostuksen puute on inhimillistä, mutta muiden ylenkatsominen on kyllä luonnehäiriö.
Kun sanoin alempitasoista, tarkoitin seurustelumielessä. En puhunut ihmisarvosta mitään.
Pahoittelen väärinkäsitystä.
Se mitä tarkoitin näillä tasoilla on sellaista mitä kaikilla on. Ethän sinäkään seurustelisi vaikkapa alkoholisoituneen psykopaatin ja alistajan kanssa (todennäköisesti). Ja koska et itse ole sellainen (todennäköisesti) olet siis todennäköisesti ylemmällä tasolla koska sinussa on enemmän hyviä puolia ja/tai vähemmän huonoja puolia. Sinullakin on siis jokin tietty raja, jota "parempi" sinä olet. Sinullakin on tietyt kriteerit jotka pitää ylittää, jotta et vain "tyytyisi" tähän ihmiseen seurustelumielessä.
Eikä tässä todellakaan ole kyse ylenkatsomisesta. Vaan siitä, että ei taida löytyä siis naisia jotka täyttäisivät nämä omat kriteerit. Ja näitä kriteerejä voi puolustella sillä, että itsekin täyttää aika korkeat kriteerit.
En ota kantaa siihen miten totuudenmukainen tämä minäkuva on. Uskoisin vain että tuollainen se alkup. kirjoittajalla on. Ja että hän juuri kokisi vain "tyytyvänsä" niihin naisiin mitä on enää tarjolla hänelle. Ei minkään ihmisarvojen takia, vaan sen takia että itse kokee itsensä kuitenkin suhteellisen hyväksi seurustelukumppaniksi.
tuo mun aiempi kommentti ei ollut purkaus sulle, vaan se oli lähinnä reaktio tämän palstan tiettyjen ihmisten jatkuvaan kirjoitteluun ihmisten jaottelusta alempaan ja ylempään tasoon. Eli siksi tartuin tuohon yksityiskohtaan kirjoituksessasi.
Mä en vaan osaa jotenkin suhtautua tuohon koko tasokäsitteeseen mitenkään. Mulle on vain ihmisiä, jotka kiinnostaa seurustelumielessä ja niitä jotka ei. En ole ajatellut koskaan niiden ei-kiinnostavien olevan itseäni alempitasoisia. Ja vaikka täällä syytetään renttujen vievän kaikki naiset, niin itse olen kyllä aina kiinnostunut tavallisemman näköisistä ja hieman ujoista miehistä.
Sä luultavasti tarkoitat tasolla niitä jokaisen henkilökohtaisia kriteereitä kumppanille, joten eiköhän me olla ihan samoilla linjoilla. Mä taidan vaan olla noiden yksittäisten sanojen suhteen aikamoinen saivartelija. :)
ongelma ole siinä että sitä asettaa kumppanille ehtoja joihin vain harvat pystyvät ja joissa ei ole mitään järkeä samoin kuin itse ajattelee kovinkin olevan korkealla "asteikossa".
Narkkarit ja muut ovat erikseen mutta mikä ihmeen taso se on ja joka jonkin pitää saavuttaa.
Toki on ikävää jos tulee että pitää "tyytyä" johonkin mutta lopulta elämässä aina joutuu "tyytymään" johonkin.
On vain olemassa erilaisia kumppaniehdokkaita ei eritasoisia.
Okei, valitsin sanani huonosti. Ei olisi pitänyt käyttää sanaa taso.
Mutta jokaisella tosiaan on tiettyjä omia kriteerejään joita toivoisi mahdollisen tulevan seurustelukumppanin täyttävän. Ja jos tämä ei täytä näitä niin todennäköisesti ei silloin kiinnostu tästä.
Siksi siis ikäänkuin tämä toinen on alemmalla "tasolla" (joka siis on täysin subjektiivisesti määritettävissä). Ja tuntuu siltä kuin tämä toinen ei välttämättä yltäisi omalle "tasolle". Ellei kyseessä sitten ole ihminen joka haluaa toisen olevan paljon korkeampaa "tasoa" kuin itse on.
kun en ole koskaan asettanut mitään sen suurempia kriteereitä toisille.
Taidan olla täysin tasoton?
näissä tasoissa ovat häilyviä. Varmaan kuitenkin pidät kriteerinä että kyseessä on mies/nainen (oman mieltymyksesi mukaan), seuraava kriteeri on ehkäpä että tämä on suurinpiirtein terveessä kunnossa fyysisesti ja psyykkisesti, ja niin edespäin.
Yksi esimerkki on vaikkapa se, että kiinnostuksen kohteet eivät osu oikein ollenkaan yhteen.
Joillekin miehille tietysti riittää, että seksi toimii, mutta itse kokisin vain makuukamarihommien varassa olevan suhteen aika tyhjäksi.
Minusta taas olisi palkitsevaa nähdä innostunut hymy tyttöni huulilla, kun koluamme uteliaina yhdessä vieraan kaupungin uusia katuja ja puistoja. Jotain taas jää puuttumaan, jos kumppaniehdokasta kiinnostaa vain aurinkorannalla löhöäminen.
Yksittäiset erot kiinnostuksen kohteissa eivät tietysti vielä hommaa kaada, mutta jos niitä kertyy liian pitkä lista, niin jossain se raja tulee vastaan.
olen kuvailemasi "vanhempi" nainen;). Itse pidän nuoremmista miehistä. Kun itsellä ei ole vielä lapsia, niin vanhempi -lapseni on jo tehty- mies ei tulisi muutenkaan kyseeseen. Lapset sinänsä eivät olisi este.
Anna naisille mahdollisuus ja tutustu heihin, ehkei heissä niin kauheita piirteitä olekaan.
Olen tapaillut kahtakin itseäni seitsemän vuotta nuorempaa miestä (eli miehet 28v). Ovat olleet poikkeuksetta omaa ikäänsä kypsempiä tapauksia. Älä tuijota liikaa ikää, vaan kiinnostava sattuu kohdalle (niitä on vähän, tiedän) niin anna palaa, iästä huolimatta! Tsemppiä! Jokaiselle meille on joku jossain, se on varma.
älä ot mitään vanhoi kääkkiä, kokeile nuorempaa. :DD
Jos löytäs tollasseen miehen kaveriks, ni huhuh! Olis hottia. :P