Itsekseen elävät, sinkut.
Toivoisitko vielä löytäväsi itsellesi parisuhteen?
Jos, niin treffailusuhteen, vai aivan yhteistalouteen pohjautuvan?
Vai onko itsellinen elämä sitä mitä haluat, ja mistä nautit.
Haluaisitko sinä
vielä löytää
38
1634
Vastaukset
- ehdottomasti
Ainakin minä haluaisin. Ehkäpä en ihan naimisiin, mutta vakituisen suhteen kylläkin. Viime aikoina olen tuntenut yksinäisyyttä tai mitä sitten lieneekään. Sinkkuna eläminen ei ole ollenkaan mukavaa,varsinkaan nyt, kun eläkkeellä ollessa olisi
aikaa ja voimia parisuhteelle. - Vuodesta -90
olen elänyt minun kanssani ja varmaankin jo aikas kärttyinen akka olisin,mikäli toisen läsnäoloa,tapoja tai toiveita tarvitsisi alkaa opettelemaan.
Tietenkin jos,siis JOS rakastuisin pyörtäisin pyhät puheeni ja vieläkin tavoittelisin onnea toisen rinnalla.
Kukaan vastaantulijoista vaan ei ole säväyttänyt millään tavoin,joten olen kai sitten toimimaton tulivuori(naurua).- ja jopa uskon
etten myöskään sopeutuisi enää mihinkään yhteiselämään.
Oma tupa ja oma lupa.
Elää oman mielensä mukaan, ja viettää pyjamapäiviä, jos huvittaa. - tulivuori purkautuu
Mitäs sitten teet? Holhottavaa en tarvitse, mutta ne hormoonit!!??
Mistä nekin pukkasi yksinäiselle? tulivuori purkautuu kirjoitti:
Mitäs sitten teet? Holhottavaa en tarvitse, mutta ne hormoonit!!??
Mistä nekin pukkasi yksinäiselle?Tunteet kulkevat omia teitänsä, vaikka kuinka järki sanoo että nyt riittää.
En kyllä osaisi sopeutua yhteiselämään, liian paljon jo omia tottumuksia joista toinen ei ehkä tykkäisi.
Hallittu kaaos parempi kuin suorat ajatukset.
- pauliina60++
on oikein hyvä ja mukava elää. Mutta en todella pistäis pahakseni jos jostain löytyis ystävä,jonka kanssa voisi jakaa arjen ilot ja surut.
Yhteistaloutta en nyt enää täällä ikää...- tapailla
mutta ei tähän elämään enää uutta on tässä kokeiltu, mutta eronneita miehiä ei kannata ottaa vakavasti, ovat kiinni ex-akkansa esiliinanhelmoissa, että se siitä.
- asjakas
tapailla kirjoitti:
mutta ei tähän elämään enää uutta on tässä kokeiltu, mutta eronneita miehiä ei kannata ottaa vakavasti, ovat kiinni ex-akkansa esiliinanhelmoissa, että se siitä.
Täytyykö ajatella näin nurjasti että ei edes uskalla miestä ystäväkseen tai vierelleen? Tuo mustasukkaisuus ainakin ajaa kaikki luotasi pois,et löydä varmaankaan miestä, joka ei ole jo tähän ikään edes kerran jo ollut naimisissa? Sekin vielä ettei voi olla exän kanssa silti väleissä,vaikka on eronnut,mielestäni asiat ovat muistoja vain.
- haluaisin
Kyllä itse olisin valmis parisuhteehin,naimisiin en ehkä menisi,tai kuka tietää jos tulee joku joka "vie jalat alta".
Rakastuminen on tosi hieno asia kokea,ehkä siitä osaisi nauttia enempi nyt,olisi aikaa toiselle.
Tietysti sitä on tullut omat tavat ja tottumukset,kun yksin on ollut,mutta luulisin että olisin aika sopeutuva uusiin asioihin vieläkin.
Uskon että löydän jonkun mukavan miehen jos niin on tarkoitettu,ja jos ei,siihenkin pitää vain tyytyä,on elämässä tietysti paljon muitakin hienoja asoita,mutta kyllä hyvä parisuhde on hienoimpia kokemuksia elämässä.- Olen valmis!
Kyllä, haluaisin toimivan parisuhteen huomioiden molemmat: elämän, arvot, kunnioitus, tasa-arvo..... jne ennenkaikkean tykkääminen ja ihanne kyllä rakkaus......
- Aina on toivossa hyvä elää
Olen valmis! kirjoitti:
Kyllä, haluaisin toimivan parisuhteen huomioiden molemmat: elämän, arvot, kunnioitus, tasa-arvo..... jne ennenkaikkean tykkääminen ja ihanne kyllä rakkaus......
Kyllä hyvä parisuhde yksinolon voittaa...
sen syvemmälle en analysoi.......
- Leskirouva polulla
Maistuisi makealle
tuntuisi hyvälle
maata miehen kainalossa
istuskella vierellänsä
suuteloilla suuni täyttäis
onnenmaahan tienki näyttäis
nautinto ois oleskella
lemmen öistä nautiskella
kaksin vaikka kuusen alla
lemmentähti taivahalla
miehen kanssa samaa matkaa
elämää se voisi jatkaa
missä viivyt kiva mies
täällä oottaa lämmin lies.- herätä
Runoa lukien. Kiitos.
Eiköhän palstalla ole miehiä lainkaan, kun tuntuu vastaukset olevan lähinnä naisten?
Niin minäkin, nainen. Täytyisi kyllä jotain aivan yllättävää tapahtua, että "törmäisin" edes mieheen ;)
Lähinnä kauppareissu pari kertaa viikossa vie minut "ulos".
ehkä olen omaan seuraani jo niin tottunut, etten enää haikaile, tai haaveile, yksinkin kun toimeen tulen.
- hyvä näin
Tunnustan, että olen aina sortunut omahyväisiin siivestäjiin, huono miesmaku, ei voi mitään.
Minusta on vaikea enää ajatella asuvani kenenkään kanssa ja vaikeammaksi käy mitä pitempään olen yksin. Sinkkuna saa elää omaa elämää, oma tupa oma lupa.
Ei tarvitse kuunnella nalkutusta, eikä tarvitse kärsiä tunteesta, että ei ole koskaan riittävä.
Kukaan ei ole kimpussa vaatimassa milloin mitäkin, eikä tarvitse setviä toisen aiheuttamia taloudellisia sotkuja.
Sinkkuna olen lähinnä tutustunut miehiin jotka hakevat omavaraista ja alistuvaa taloudenhoitajaa joka lisäksi tarjoaa seksipalveluja. Ei voisi vähemmän kiinnostaa.
Mukavaa toiset huomioon ottavaa vanhan ajan huolehtivaa herrasmiestä ei ole kävellyt vastaan. Hänen pitäisi lisäksi läpäistä ”koira ja vaari testi”, peseytyä ja olla kaikin tavoin elämässä kiinni.- menossa
että vaikea on löytää 55-60 miestä joka olisi ns sisäsiisti ja muutenkin Ihminen. Kun tulee itse omillaan toimeen, eikä tarvitse itselleen elättäjää vaan kunnollista kanssakulkijaa niin eipä ole helppo löytää. Olen aktiivinen menijä; matkustelen aika paljon sekä etelässä että pohjoisessa, yksin olen ollut jo yli 10 vuotta mutta meneehän se näinkin, parempi yksin kuin huonossa seurassa!
- vaaka vaaka
punnitsee ja sydän haluaa mutta pää kieltää. Ei mitään sellaista että muutetaan yhteen.Harrrastuksiin, ulkoiluun, yhteisiä juttelutuokioita ym. arkiseen elämään liittyvien asioitten kimppa osallistunista. Kaksin aina kaunihimpi.Mutta vaikea varmasti tavoittaa omanlaistaan ihmistä onhan nämä elämän kuviot puolin ja toisin vakintuneet omat mieltymykset. Kyllä jotain kompromissiä voi joissakin asioissa aatella, mutta ei aina toisen ehdoilla.Että hyvin varovaisesti alkaisin.
- Miehet vaan usein
liian pian haluavat enemmän?
(ei varmaan kaikki)
ehkä olen vaan tutustunut jostain syystä sellaisiin?
Kyllä tiedän ettei meidän ikäisillä aikaa ole rajattomasti, silti hötkyilystä, rakkaudesta puhumisesta muutaman tapaamisen jälkeen, saa minut takavasemmalle.
Ikä tuonnut realismia, ja varovaisuutta.
- enpä tiedä
En toivo ja kun en toivo en saakaan. Niin se yleensä menee. Treffailusuhteen kenties. Olen kuitenkin sen verran kranttu nainen, että en oikein usko tähänkään. Ja vanha totuus on, että jos ei edes yritä sellaista saada, mistäpä se ilmaantuisi. Varsinkin näin vaateliaalle mumulle kuin minä.
En ole kummastakaan vaihtoehdosta eli niiden puuttumisesta yhtään onneton. Erinäisiä parisuhteita ja seurustelusuhteita kokeneena (myös suuria rakkauksia, heh) voin sanoa, että tämä parisuhdepakotus on pääosin ylimainostettua. Ihanaa niissä on vähän,sitä muuta sitäkin enemmän. Sitä muuta en kaipaa enää yhtään piirua elämään. Yhteistaloushan tarkoittaa kuitenkin käytänössä sitä, että jompikumpi määrää, kuka tekee ja mihin rahat käytetään. Jollei ole lampaan luontoinen, tämä asia tulisi olemaan jatkuvien draamojen aihe. Siinä voisi vaikka henki mennä. Huh, ei kiitos.
Minulla ei ole enää harhakuvitelmia seksistä, ainakaan niin, että se olisi ongelmatonta. Aina jompikumpi tahtoo ja toinen ei. Jollet suostu, seuraa murjotusta ja draamoja. Jos suostut väkisin,olo on tylsä. Sitäpaitsi seksi on keskusteluasiana miehen kanssa tosi vaikea. Kaikesta ne kuitenkin loukkaantuvat,vaikka sanovat, että ollaanpa nyt suoria ja rehellisiä. Sitä ei pidä uskoa. Seksi on suomipojalle totinen paikka, kuin talvisota, siinä ei naureta. Vaikka puuha itsessään kaikkine ähellyksineen on oikeastaan aika huvittavaa. Jospa joskus sen tykityksen lisäksi osaisitte nauraa, se nimittää voisi vapauttaa vaikka uuteen lentoon ilman Viagraa. Naiset eivät naurua pelkää, miksi siis miehet?
Kun tätä palstaa lukee, näyttää siltä, että jonkinlaista seksuaalista puutostautia eläviä on todella paljon ja heidän kuvitelmansa parisuhteesta ovat lähinnä ihmeellisiä. Kuvitella toki jokainen saa ja pitääkin - aivot virkistyvät, ehkä jokin muukin paikka.
Ikäiseni tai lähellä ikääni olevat vastakkaisen sukupuolen edustajat näyttävät odottavan seurustelushhteelta kahta asiaa: a. äitiä ja b. huoraa. Aikuista naista ei odota kukaan. En ole valmis tutustumaan aikuiseen, äidinpuutteessa olevaan mieheen tai kaikkia puutarha-alan temppuja odottavaan kolliin. Paitsi jos se osaisi nauraa itselleen, mutta kun ei osaa.
Hyvä asia tässä on, että miehille naisia löytyy joka lähtöön. Varsinkin nykyisissä kuusikymppisissä, joissa naisia on varmaan 80 % enemmän kuin miehiä. Miesten siis luulisi saavan naisilta kaiken minkä tahtovat. Ikävämpi asia on, että miehiä ei löydy joka lähtöön - siis aikuisia miehiä. Mutta tämähän ei ole minun onkelmani.Vain yhden parisuhteen eläneenä, suomalaisen miehen vaimona en ole ihan valmis allekirjoittamaan kaikkea kirjoittamaasi.
Suomalainenkaan mies ei ole ihan viraton, en ainakaan usko, koska ympärilleni katsoen näen monta hyvää pitkääkin liittoa.
Hyvän parisuhteen salaisuuksia, seksiin liittyenkin, on keskinäinen luottamus ja se suurin, eli rakkaus. Kaikesta voi tehdä ongelman, puhumattomuutta on meissä naisissa kuten miehissäkin, mutta huonoa onnea jos suhteessa ei voi olla avoin kaikissa asioissa.
En etsi, vaikka toivon joskus kohtaavani ihmisen jonka kanssa voi jakaa elämän kokemuksia, kohdata iloja ja ikäviä hetkiä ystävinä, molemminpuolisella luottamuksella ja rehellisyydellä.
Ei rakkaus ole tunne joka vain otetaan toiselta, ei se ole pelkkää vaatimista, vaan tunnetta joka tulee kahden ihmisen välille, jos on tullakseen.
Yksinkin on hyvä elää ja kovin itsekkään ihmisen onkin parempi elää omaa elämää kuin sitoa toinen ihminen omien vaatimusten ja halujen orjaksi.
Yhdenvertaisuus, samat asenteet ja ihanteet antavat hyvän pohjan suhteelle. Seksikin on henkilökohtainen asia, joku puhuu siitä aina, joku ei koskaan voi olla avoin, mutta luottamushan avaa tien arimpiinkin asioihin.
Omasta parisuhteestani jäi hyvät muistot, miestä en voi moittia puhumattomuudesta enkä huumorintajun puutteesta.
Oliskohan se niin että oma elämäntapa ja se, missä ja kenen parissa elää ja viihtyy, sanelee sen millaisiin ihmisiin tutustuu parhaiten.
Samalla "hiekkalaatikollahan" lapsetkin luovat pysyvimmät ihmissuhteensa, elämän mittaiset siteet joissa ystävyys säilyy.
Iäkkäänä on vähemmän mahdollisuuksia kohdata ikäisiään vastaikkaisesta sukupuolesta, ja taitaa olla jo kaikilla samaa vikaa kuin itsellänikin.. ihminen varjelee itseään pettymyksiltä, ehkä liikaakin.
Moni on pettynyt, monta on petetty ja siitä kai tuo yleinen pessimismi... suomalainen mies ei kykene muuhun kuin lasten isäksi, ja siihenkin vain kun on nuori, tai, onko hyvä silloinkaan.
Eihän aina moitita miehiä, peiliin katsoen voi löytyä toinenkin syyllinen huonoon suhteeseen.
Kyllä me naisetkin osaamme vaatimuksia esittää, ei ole miehenkään osa helppo, ei rakastajana, eikä parisuhteessa, ellemme osaa tinkiä odotuksistamme ja jättää vaatimatta täydellisyyttä puolin ja toisin.
Täydellistä miestä tai naista ei ole maailmaan vielä syntynyt, vai olenko väärässä.- Niin paljon kuuluu rakkauteen
Tuoksuvattu kirjoitti:
Vain yhden parisuhteen eläneenä, suomalaisen miehen vaimona en ole ihan valmis allekirjoittamaan kaikkea kirjoittamaasi.
Suomalainenkaan mies ei ole ihan viraton, en ainakaan usko, koska ympärilleni katsoen näen monta hyvää pitkääkin liittoa.
Hyvän parisuhteen salaisuuksia, seksiin liittyenkin, on keskinäinen luottamus ja se suurin, eli rakkaus. Kaikesta voi tehdä ongelman, puhumattomuutta on meissä naisissa kuten miehissäkin, mutta huonoa onnea jos suhteessa ei voi olla avoin kaikissa asioissa.
En etsi, vaikka toivon joskus kohtaavani ihmisen jonka kanssa voi jakaa elämän kokemuksia, kohdata iloja ja ikäviä hetkiä ystävinä, molemminpuolisella luottamuksella ja rehellisyydellä.
Ei rakkaus ole tunne joka vain otetaan toiselta, ei se ole pelkkää vaatimista, vaan tunnetta joka tulee kahden ihmisen välille, jos on tullakseen.
Yksinkin on hyvä elää ja kovin itsekkään ihmisen onkin parempi elää omaa elämää kuin sitoa toinen ihminen omien vaatimusten ja halujen orjaksi.
Yhdenvertaisuus, samat asenteet ja ihanteet antavat hyvän pohjan suhteelle. Seksikin on henkilökohtainen asia, joku puhuu siitä aina, joku ei koskaan voi olla avoin, mutta luottamushan avaa tien arimpiinkin asioihin.
Omasta parisuhteestani jäi hyvät muistot, miestä en voi moittia puhumattomuudesta enkä huumorintajun puutteesta.
Oliskohan se niin että oma elämäntapa ja se, missä ja kenen parissa elää ja viihtyy, sanelee sen millaisiin ihmisiin tutustuu parhaiten.
Samalla "hiekkalaatikollahan" lapsetkin luovat pysyvimmät ihmissuhteensa, elämän mittaiset siteet joissa ystävyys säilyy.
Iäkkäänä on vähemmän mahdollisuuksia kohdata ikäisiään vastaikkaisesta sukupuolesta, ja taitaa olla jo kaikilla samaa vikaa kuin itsellänikin.. ihminen varjelee itseään pettymyksiltä, ehkä liikaakin.
Moni on pettynyt, monta on petetty ja siitä kai tuo yleinen pessimismi... suomalainen mies ei kykene muuhun kuin lasten isäksi, ja siihenkin vain kun on nuori, tai, onko hyvä silloinkaan.
Eihän aina moitita miehiä, peiliin katsoen voi löytyä toinenkin syyllinen huonoon suhteeseen.
Kyllä me naisetkin osaamme vaatimuksia esittää, ei ole miehenkään osa helppo, ei rakastajana, eikä parisuhteessa, ellemme osaa tinkiä odotuksistamme ja jättää vaatimatta täydellisyyttä puolin ja toisin.
Täydellistä miestä tai naista ei ole maailmaan vielä syntynyt, vai olenko väärässä.En koskaan ole ymmärtänyt sitä, että mielipiteeni pitäisi olla universaali ja kaikkien muidenkin yhteinen. Ei toki. Sinun mielipiteesi pohjautuvat kokemuksiisi ja maailmankatsomuksiisi ja minun omiini. Me mahdumme varmasti mielipiteinemme kummatkin tälle pallolle kuten tähänkin saakka. Saattaapa olla, että löytyy vielä kolmaskin mielipide ja peräti ihan tästä kotosuomesta. Kuka tietää.
Valitettavasti vain on niin, että parisuhteen ns. rakkaus ja uskollisuus ovat mielestäni sanoja ja vain sanoja. Tähän kahden ihmisen läheisyyteen uskon siten, että se on hetkellistä, mutta siihen en usko, että se on jatkuvaa. Lupaukset ovat lupauksia, kuten toivokin on vain toivoa. Niinkuin luvataan tai toivotaan, tapahtuu hyvin harvoin. Mutta ihanteellisin silmälasein ja lapsen tavoin on lupa tarkastella maailmaa. Minä en siihen enää pysty enkä pidä sitä vahinkona tai menetyksenä.
Kaikki me olemme kokemustemme perusteella tarpojia. Kenelle ne ovat huonoja, tottakai se tekee varovaiseksi. Kukapa sitä selkäänsä aina ottaisi. Iän myötä en ole enää valmis ottamaan vastaan pettymyksiä ja riitaa, jos pystyn ne välttämään. Pyrin kirjoituksellani näpsäisemään ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, että parisuhde - oli se yhdessä asumista tai vain treffisuhde - olisi ongelmaton. Ongelmat ihmissuhteissa ovat täysin normaalia, niin tapahtuu kun ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Minä en vain enää halua riita- tai ongelmasuhteita, olen saanut niistä tarpeekseni. Kun ajatellaan tämänkin ikäisten seurustelusuhteita, useimmilla on jo omat vakiintuneet tapansa, joista he eivät halua luiopua - edes lemmen vuoksi. Kahden aikuisen raha-asioiden yhteensovittelu on myös vaikeammasta päästä. Kun ensi-ihastus haihtuu, ikä ei muuta sitä, että toisen luonne ja tavat sekä menneisyys voivatkin olla täydellinen yllätys.
Tätä voisi kutsua harkituksi riskienhallinnaksi.
En ole siis hakemassa täydellistä miestä, koska en ole hakemassa minkäänlaista miestä. Parisuhteeseen tottuneelle on varmasti käsittämätöntä, että ei halua sitoutua kehenkään. Se, että tuomitset tavallaan halun elää yksin puhtaaksi itsekkyydeksi ja "täydellistä ihmistä hakevan onkin parasta olla yksin", totean tähän vain, että parisuhde ei myöskään tee ketään täydelliseksi. Annat ymmärtää, että parishhteessa piilee jonkinlainen kulmien ja särmien pyöristysmekanismi,muokkaudut huonosta hyväksi kunhan sitoudut elämään jonkun kanssa yhdessä.
Etköhän voisi hyväksyä sen, että epätäydellisiä me olemme, olemme sitoutuneet parisuhteeseen tai elämään yksin. Hyväksyn täysin sen,että on ihmisiä, jotka koko elämänsä ajan eivät pysty tai halua elää yksin. En ymmärrä heitä, mutta hyväksyn asian.
On mahdottoman hyvä asia, että me koemme kohtalomme eri tavoin ja elämämme täyttyy erilaisilla kokemuksilla. Jos toisin olisi eli olisimme kaikki samassa ikävaiheessa varustettuja samanlaisilla kokemuksilla ja aivoituksilla, tylsääpä olisi. Niin paljon kuuluu rakkauteen kirjoitti:
En koskaan ole ymmärtänyt sitä, että mielipiteeni pitäisi olla universaali ja kaikkien muidenkin yhteinen. Ei toki. Sinun mielipiteesi pohjautuvat kokemuksiisi ja maailmankatsomuksiisi ja minun omiini. Me mahdumme varmasti mielipiteinemme kummatkin tälle pallolle kuten tähänkin saakka. Saattaapa olla, että löytyy vielä kolmaskin mielipide ja peräti ihan tästä kotosuomesta. Kuka tietää.
Valitettavasti vain on niin, että parisuhteen ns. rakkaus ja uskollisuus ovat mielestäni sanoja ja vain sanoja. Tähän kahden ihmisen läheisyyteen uskon siten, että se on hetkellistä, mutta siihen en usko, että se on jatkuvaa. Lupaukset ovat lupauksia, kuten toivokin on vain toivoa. Niinkuin luvataan tai toivotaan, tapahtuu hyvin harvoin. Mutta ihanteellisin silmälasein ja lapsen tavoin on lupa tarkastella maailmaa. Minä en siihen enää pysty enkä pidä sitä vahinkona tai menetyksenä.
Kaikki me olemme kokemustemme perusteella tarpojia. Kenelle ne ovat huonoja, tottakai se tekee varovaiseksi. Kukapa sitä selkäänsä aina ottaisi. Iän myötä en ole enää valmis ottamaan vastaan pettymyksiä ja riitaa, jos pystyn ne välttämään. Pyrin kirjoituksellani näpsäisemään ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, että parisuhde - oli se yhdessä asumista tai vain treffisuhde - olisi ongelmaton. Ongelmat ihmissuhteissa ovat täysin normaalia, niin tapahtuu kun ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Minä en vain enää halua riita- tai ongelmasuhteita, olen saanut niistä tarpeekseni. Kun ajatellaan tämänkin ikäisten seurustelusuhteita, useimmilla on jo omat vakiintuneet tapansa, joista he eivät halua luiopua - edes lemmen vuoksi. Kahden aikuisen raha-asioiden yhteensovittelu on myös vaikeammasta päästä. Kun ensi-ihastus haihtuu, ikä ei muuta sitä, että toisen luonne ja tavat sekä menneisyys voivatkin olla täydellinen yllätys.
Tätä voisi kutsua harkituksi riskienhallinnaksi.
En ole siis hakemassa täydellistä miestä, koska en ole hakemassa minkäänlaista miestä. Parisuhteeseen tottuneelle on varmasti käsittämätöntä, että ei halua sitoutua kehenkään. Se, että tuomitset tavallaan halun elää yksin puhtaaksi itsekkyydeksi ja "täydellistä ihmistä hakevan onkin parasta olla yksin", totean tähän vain, että parisuhde ei myöskään tee ketään täydelliseksi. Annat ymmärtää, että parishhteessa piilee jonkinlainen kulmien ja särmien pyöristysmekanismi,muokkaudut huonosta hyväksi kunhan sitoudut elämään jonkun kanssa yhdessä.
Etköhän voisi hyväksyä sen, että epätäydellisiä me olemme, olemme sitoutuneet parisuhteeseen tai elämään yksin. Hyväksyn täysin sen,että on ihmisiä, jotka koko elämänsä ajan eivät pysty tai halua elää yksin. En ymmärrä heitä, mutta hyväksyn asian.
On mahdottoman hyvä asia, että me koemme kohtalomme eri tavoin ja elämämme täyttyy erilaisilla kokemuksilla. Jos toisin olisi eli olisimme kaikki samassa ikävaiheessa varustettuja samanlaisilla kokemuksilla ja aivoituksilla, tylsääpä olisi.Täydellisyyttä kun ei ole, olemme persoonallisuuksia ja niin on hyvä. Tasapaksua toisen tahtoon ja mielipiteeseen alistumista on liikaakin, siksi onkin hyvä kun syntyy keskustelua.
En toki tarkoittanut sinulle sitä täydellisyydestä sanomista, itsekeskeisyys on yleistä, en yksilöi sitä ominaisuutta, koska siitä täydellisyydestä yleisesti haaveillaan, kukin omien mielikuviensa pohjalta.
Miksi minä vain ajattelen, että tasapainoinen suhde voisi olla vieläkin mahdollinen, iästä ja elämän kolhuista huolimatta, tai juuri niiden ansiosta, koska kokemuskin on ollut hyvä koulu parisuhteen karikoita ylittäessä. Voin sinun laillasi sanoa etten pety vaikka tämä elämä jatkuisi aina näinkin, omat tavat ovat jo elämäntapa, likaiset sukat "pöydällä" ärsyttäisivät suunnattomasti!
Joka sanoo, ettei ole ollut liitossa koskaan eripuraa, kaunistelee asioita. Niitä on jokaisella, kukin käsittelee ne omalla tavallaan.
En edes kuvittele, etteikö kompromisseja olisi tarve etsiä jokaisessa suhteessa, mutta mikäli osaa asennoitua puolin ja toisin, ei ristiriidoista tarvitse syntyä rajamuuria jonka yli kurkitaan sisäänpääsymahdollisuutta toisen tilaan, uskaltaako mennä lähelle.
Jokin sivuportti on hyvä olla aina avoinna sovun syntymiseen.
Yksin tai yhdessä, kaikilla on oma vapaus päättää asiasta.- parisuhdetta
Tuoksuvattu kirjoitti:
Täydellisyyttä kun ei ole, olemme persoonallisuuksia ja niin on hyvä. Tasapaksua toisen tahtoon ja mielipiteeseen alistumista on liikaakin, siksi onkin hyvä kun syntyy keskustelua.
En toki tarkoittanut sinulle sitä täydellisyydestä sanomista, itsekeskeisyys on yleistä, en yksilöi sitä ominaisuutta, koska siitä täydellisyydestä yleisesti haaveillaan, kukin omien mielikuviensa pohjalta.
Miksi minä vain ajattelen, että tasapainoinen suhde voisi olla vieläkin mahdollinen, iästä ja elämän kolhuista huolimatta, tai juuri niiden ansiosta, koska kokemuskin on ollut hyvä koulu parisuhteen karikoita ylittäessä. Voin sinun laillasi sanoa etten pety vaikka tämä elämä jatkuisi aina näinkin, omat tavat ovat jo elämäntapa, likaiset sukat "pöydällä" ärsyttäisivät suunnattomasti!
Joka sanoo, ettei ole ollut liitossa koskaan eripuraa, kaunistelee asioita. Niitä on jokaisella, kukin käsittelee ne omalla tavallaan.
En edes kuvittele, etteikö kompromisseja olisi tarve etsiä jokaisessa suhteessa, mutta mikäli osaa asennoitua puolin ja toisin, ei ristiriidoista tarvitse syntyä rajamuuria jonka yli kurkitaan sisäänpääsymahdollisuutta toisen tilaan, uskaltaako mennä lähelle.
Jokin sivuportti on hyvä olla aina avoinna sovun syntymiseen.
Yksin tai yhdessä, kaikilla on oma vapaus päättää asiasta.Kyllä ikä on tuonut realismia jo niin paljon, että en edes uneksi parisuhteesta. Parisuhde ei ole ikuisen onnen ja autuuden tae ja jos se on
niin kuin minulla oli, niin yksin yksin on parempi kuin kaksin yksin. Nyt voi harrastaa ja mennä minne haluaa eikä kukaan ole estelemässä
vaatimassa huomiota tai määräämässä, mitä saa ja ei saa tehdä. Itsellinen nainen ei tarvitse
tukipilarikseen miestä, eikä halua myöskään niskoilleen hoivattavaa " lasta ".
Nautin elämästäni ja onnittelen niitä, jotka ovat löytäneet Rakkauden tämän ikäisenä.
Valitettavasti rakkauden höpinät eivät hetkauta minua mitenkään, sillä se ihmeellinen rakkaus on
niin, ihanaa tunnetta ja kauniita sanoja ja
ikävä kyllä...haihtuu aikanaan.
Olen puhunut ja saa kommentoida. - pelkoja
Niin paljon kuuluu rakkauteen kirjoitti:
En koskaan ole ymmärtänyt sitä, että mielipiteeni pitäisi olla universaali ja kaikkien muidenkin yhteinen. Ei toki. Sinun mielipiteesi pohjautuvat kokemuksiisi ja maailmankatsomuksiisi ja minun omiini. Me mahdumme varmasti mielipiteinemme kummatkin tälle pallolle kuten tähänkin saakka. Saattaapa olla, että löytyy vielä kolmaskin mielipide ja peräti ihan tästä kotosuomesta. Kuka tietää.
Valitettavasti vain on niin, että parisuhteen ns. rakkaus ja uskollisuus ovat mielestäni sanoja ja vain sanoja. Tähän kahden ihmisen läheisyyteen uskon siten, että se on hetkellistä, mutta siihen en usko, että se on jatkuvaa. Lupaukset ovat lupauksia, kuten toivokin on vain toivoa. Niinkuin luvataan tai toivotaan, tapahtuu hyvin harvoin. Mutta ihanteellisin silmälasein ja lapsen tavoin on lupa tarkastella maailmaa. Minä en siihen enää pysty enkä pidä sitä vahinkona tai menetyksenä.
Kaikki me olemme kokemustemme perusteella tarpojia. Kenelle ne ovat huonoja, tottakai se tekee varovaiseksi. Kukapa sitä selkäänsä aina ottaisi. Iän myötä en ole enää valmis ottamaan vastaan pettymyksiä ja riitaa, jos pystyn ne välttämään. Pyrin kirjoituksellani näpsäisemään ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, että parisuhde - oli se yhdessä asumista tai vain treffisuhde - olisi ongelmaton. Ongelmat ihmissuhteissa ovat täysin normaalia, niin tapahtuu kun ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Minä en vain enää halua riita- tai ongelmasuhteita, olen saanut niistä tarpeekseni. Kun ajatellaan tämänkin ikäisten seurustelusuhteita, useimmilla on jo omat vakiintuneet tapansa, joista he eivät halua luiopua - edes lemmen vuoksi. Kahden aikuisen raha-asioiden yhteensovittelu on myös vaikeammasta päästä. Kun ensi-ihastus haihtuu, ikä ei muuta sitä, että toisen luonne ja tavat sekä menneisyys voivatkin olla täydellinen yllätys.
Tätä voisi kutsua harkituksi riskienhallinnaksi.
En ole siis hakemassa täydellistä miestä, koska en ole hakemassa minkäänlaista miestä. Parisuhteeseen tottuneelle on varmasti käsittämätöntä, että ei halua sitoutua kehenkään. Se, että tuomitset tavallaan halun elää yksin puhtaaksi itsekkyydeksi ja "täydellistä ihmistä hakevan onkin parasta olla yksin", totean tähän vain, että parisuhde ei myöskään tee ketään täydelliseksi. Annat ymmärtää, että parishhteessa piilee jonkinlainen kulmien ja särmien pyöristysmekanismi,muokkaudut huonosta hyväksi kunhan sitoudut elämään jonkun kanssa yhdessä.
Etköhän voisi hyväksyä sen, että epätäydellisiä me olemme, olemme sitoutuneet parisuhteeseen tai elämään yksin. Hyväksyn täysin sen,että on ihmisiä, jotka koko elämänsä ajan eivät pysty tai halua elää yksin. En ymmärrä heitä, mutta hyväksyn asian.
On mahdottoman hyvä asia, että me koemme kohtalomme eri tavoin ja elämämme täyttyy erilaisilla kokemuksilla. Jos toisin olisi eli olisimme kaikki samassa ikävaiheessa varustettuja samanlaisilla kokemuksilla ja aivoituksilla, tylsääpä olisi.Asiasta on paljon puhetta lehdissä ja täällä netissä. Perustellaan terveyssyillä parisuhteen paremmuutta yksinoloon verrattuna ja muillakin perusteilla.
Päätös olla yksin aiheuttaa pelkoa samoin suhteeseen ryhtyminen. Oliskohan niin, että nämäkään kommentit täällä eivät ole sieltä syvältä, vaan vasta asian hahmottelua.
Olen kiintynyt erääseen ihmiseen. Tuntuisi toivottomalta menettää yhteys häneen. Voiko sellaista oikeasti edes tapahtua, että henkinen yhteys katkeaisi lopullisesti? Kertokaa eronneet. - mieltä
Kiitos! Piristävä aikuisen kannanotto.
- edellisien kaa
mieltä kirjoitti:
Kiitos! Piristävä aikuisen kannanotto.
mut kokeneena henkinen yhteys ei katoa jos se on kerran saavutettu.Syvä rintaääni sen kertoo...
- löydy,
siis niin kuin sinä.
- riley47
löytää kumppanin, jonka kanssa harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Nauraa asioille, pohdiskella syntyjä syviä, parantaa maailmaa..
Käpertyä kainaloon, hellyyttä, suudelmia ja....
Seurustelusuhteena, luulen :) - voi saada
Parisuhteista kokemuksia, ja nyt yksin elämisestä.
Vaaka kallistunut jo itsekkään puolelle.
En usko että sopeutuisin enää, toista huomioivaksi, kaikessa toisen mielipiteen jakajaksi.
Totta kai olisi mukava, jos jossain olisi henkilö, joka välittäisi, rakastaisi, vaan,,,
se tahtoo niin usein mennä "omistamisen" puolelle, ja sitä en enää "kestä".
Päätökset oman elämän suhteen, missä, mitä, koska haluan pitää. Siksi tämä sopii oikein hyvin, elää yksin.
On ystäviä, tuttavia ja se riittää. - 1943
kokeneena ajattelin, että minun osalleni on tullut paljon enemmän kuin monen muun. Yllätys, yllätys- löysin miehen, jonka kanssa oli kiva viettää aikaa. Soittelimme ja tapailimme usein, noita soittoja kaipailen vieläkin. Hän hyllytti minut, mutta yllätys, yllätys- elämääni astui toinen mies, jonka kanssa elämänarvot ja harrastukset käyvät vielä paremmin yksiin. Tapailemme ja soittelemme harvakseltaan. Puuhailemme välillä kumpikin omiamme ja se sopii minulle. En ajattele mitään yhteistä tulevaisuutta, kumpikaan ei halua kihlautua eikä solmia uutta liittoa. Asumme tahoillamme ja hiljattain teimme viikon matkan pohjoiseen. Meillä on hauskaa yhdessä. Voimme myös puhua puolisoistamme, hänelläkin oli onnellinen avioliitto. Elämä on mielenkiintoista.
- Melekeen vanahapoikamies
minun vastaukseni on hävinnyt/hävitetty bittiavaruuteen? Ei siinä ollut rienausta eikä muutakaan sopimatonta. Olisiko sitten pitänyt olla?
- sorry vaa
Melekeen vanahapoikamies kirjoitti:
minun vastaukseni on hävinnyt/hävitetty bittiavaruuteen? Ei siinä ollut rienausta eikä muutakaan sopimatonta. Olisiko sitten pitänyt olla?
hävinny?Eikä varmasti ollu mitään sopimatonta??
- aloituksen tekijä
Ensiksi anteeksi, piti osallistua itsekin, vaan yllätysreissu estikin sen.
Luin nyt aamulla nämä kaikki mielipiteet, paljon oli tullutkin, ja asiallisia mukavia lukea. Nopean "mutun" mukaan puolet toivoisi löytävänsä ystävän, vakiseuralaisen, ja vajaa puolet on tyytyväisiä itselliseen elämäänsä. ( myös he jotka olisivat valmiita vielä parisuhteeseen ovat tyytyväisiä, vain "jotain puuttuu".)
Muutama mies on kertonut pakorefleksistä, että seuraa etsivillä on "neonvalo otsalla", ja heidät huomioi kaukaa, ja siksi jäävät edelleen etsimään.
Otos ei ole suuri, mutta kuitenkin tosi.
Kymmenisen vuotta sitten huomasin sen itsekin, siksi kyselin miehiltä
Olin usein tanssimassa, ystävättärien kanssa, jotka todellakin toivoivat vielä kohtaavansa, tapaavansa Miehen, ja itse taas elin vakisuhteessa, olin lähinnä kuski.
Olen saanut mitä kummallisimmissa paikoissa kutsuja,
rautatieaseman baarissa, pyydetty hirvipeijaisiin ;) (odotin ystävääni)
lentoasemalla, laivarannalla, jopa metroasemalla, ystävääni taas odottaessani pyydettiin kahville ;)
Saako se miesten metsästysvietin aktivoitumaan, kun kokevat ettei nainen ole "metsästämässä" , en tiedä, miesnäkökulmaahan näissäkään vastauksissa ei tainut juuri olla.
mukavaa perjantain jatkoa, nautitaan kuulaasta syksystä, itsellisesti, tai sen tärkeän henkilön kanssa.- 1943
yllättynyt siitä, että melko vilkasta on ollut miesrintamalla, vaikka en esim. ole yksin käynyt tanssimassa mieheni kuoleman jälkeen. En ole metsästäjätyyppi, odottelen kaikessa rauhassa, että mies on aktiivinen osapuoli ja tekee aloitteita. Nyt on tilanne tämä, mutta voi taas tulla pitkä kausi, jolloin miehiä ei ole näköpiirissä. Nykyinen miesystäväni on vaimonsa kuoleman jälkeen tutustunut moneen naiseen, on käynyt tansseissa jne. Hän on mm. sanonut, että monellakaan tässä ja seuraavassa ikäluokassa ei ole omaa autoa, mikä vaikeuttaa seuran etsimistä. Pitäneekö paikkansa, minulle auto on ollut pitkään ainoa luksusjuttu elämässäni. Siitäkin on joskus luovuttava.
- Aloituksen tekijä
1943 kirjoitti:
yllättynyt siitä, että melko vilkasta on ollut miesrintamalla, vaikka en esim. ole yksin käynyt tanssimassa mieheni kuoleman jälkeen. En ole metsästäjätyyppi, odottelen kaikessa rauhassa, että mies on aktiivinen osapuoli ja tekee aloitteita. Nyt on tilanne tämä, mutta voi taas tulla pitkä kausi, jolloin miehiä ei ole näköpiirissä. Nykyinen miesystäväni on vaimonsa kuoleman jälkeen tutustunut moneen naiseen, on käynyt tansseissa jne. Hän on mm. sanonut, että monellakaan tässä ja seuraavassa ikäluokassa ei ole omaa autoa, mikä vaikeuttaa seuran etsimistä. Pitäneekö paikkansa, minulle auto on ollut pitkään ainoa luksusjuttu elämässäni. Siitäkin on joskus luovuttava.
Tuo metsästäjä sisällään tämän ikäisissä?
Jotenkin siihen tulokseen olen tullut.
Minun tuttavillani on kyllä oikeastaan kaikilla autot, kuskina vaan usein sen vuoksi etten alkoholia useinkaan ota.
Ja kun pääkaupunkiseutu on aika laaja, olen sitten kuskannut kotiin, tai tarjonnut yösijan, jotta illan huvitukset taxeineen ei tulisi niin kalliiksi.
Haluaisin luopua autosta, täällä on julkinen liikenne niin hyvä, kun en noita yöriekkumisia enää juurikaan harrasta ;D
Tutustun nähtävästi ihmisiin vaikka kauppareissulla, tai terveyskeskuksessa jonottaessa.
Ehkä olen niin vaarattoman näköinen, että juttu luistaa, ja kahville pyydetään, ja jopa ehdotetaan muutoinkin lisätapaamisia.
vai, näkyykö se etten etsi, en flirttaile, vaan samanarvoisina pidän kaikkia, ja ihan ystävällisesti vastaan kun joku jotain kyselee, aloittaa keskustelun?
Sehän voi ratikassa, bussissa, junassa, lentokoneessa, laivassa, aivan missä tahansa missä ihmisiä paljon, tulla eteen uusia mielenkiintoisia ihmisiä.
Kuten sinulle metsässä ;)
- nallemamma
joo sillätavalla etsin , että tulis joku mukava mies jonka kanssa vois jutella,käydä jossain joskus.esim konserteissa , matkoilla ym .mutta niinkuin kaikki mulle sanovat : Ei se tule kotiin ,tarvis itse " haeskella "
- Aloituksen tekijä
kirjastot, uimahallit kirjakaupat, erilaiset tapahtumat, odotustilat jne
Niissä jossain kaiketi sinäkin käyt?
Yksin liikkuessa, moni yksin oleva mies, kyllä avaa keskustelun. Tänäänkin kirpputorilla.
Naiset usein ovat "laumaeläimiä" tai on se paras kaveri mukana, silloin ei ehkä nämä yksin liikkeellä olevat miehet tee samalla lailla tuttavuutta, naisillahan riittää löpinöitä keskenäänkin.
Rohkeasti vain jonnekin, ja nimen omaan yksin ;D
- majacom
kyllähän sitä haluisi mutta mistä niitä miehiä löytää joihi voisi luottaa, vai onkohan se niin että aina sitä vain retkahtaa samanlaisiin kerta toisensa jälkeen.
- Aloituksen tekijä
Rakastuvat renttuihin?????
Niinhän se laulussakin menee ;)
rautakaupat on hyvia bongauspaikkoja!
ja edelliselle jo luettelinkin paikkoja, joissa minut on bongattu ;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663075
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262143Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä671719Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251587Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161331- 281311
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61226Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281190Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101137Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621031