Monen naisen unelma on omat häät. Niin minullakin siihen asti, kunnes tulivat omani. Vastoinkäymiset alkoivat häistä, joista on jo jokunen vuosi aikaa, eikä loppua näy. Hääpäivää ei saa meillä mainita ja ystävien häät ovat meille vaikeita. Minä tahtoisin nauttia juhlista ja toisten ilosta, mutta mieheni onnistuu pilaamaan aina tunnelman. Puhuminen ei auta. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Häät - Onnellisuuden loppu?
onneton vaimo
202128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mikä teillä meni pieleen, onko sinulla aavistustakaan siitä? Tuliko häistä vain sinun oma juttusi ja miehen mielipide unohtui? Joillakin pareilla käy niin, että mies tuntee olevansa pakotettu sellaiseen juhlamylläkkään, missä ei haluaisi olla mukana ja sitä voi olla vaikea antaa anteeksi jälkeenpäinkään. Toisaalta voihan olla jokin itse avioitumiseen liittyvä ongelma kysymyksessä. Kumpi teistä ehdotti naimisiinmenoa ja olitteko seurustelleet kauan ennen naimisiin menoa? Teillä saattaa vaikka olla jokin tavallinen parisuhdekriisi menossa, mutta herra yhdistää ongelmat jostain syystä häihin, vaikka ne eivät siihen liittyisikään.
Minä toivoin että meillä häät olisivat nimenomaan meidän kahden juhla ja itse pääasia eli avioituminen pysyisi keskeisimpänä asiana siinä. Ajattelin ensin että oltaisiin käyty vain maistraatissa todistajien kanssa, mutta mies halusi pienen hääjuhlan, joten meillä oli pienet kirkkohäät (paikalla 20 hlöä hääpari mukaan lukien) ja ruokailu tilausravintolassa. Tunnelma oli mukavan läheinen, mutta silti juhlava. Suosittelen kaikille pieniä häitä. Pienten häiden suunnitteluun ja järjestelemiseen ei tarvita kuin 1-3 kuukautta aikaa (jos haluaa suosikkikirkon sesonkiaikaan, pitää olla aikaisemmin liikkeellä), joten siihen ei ehdi leipiintyä. Velkaakaan ei tarvitse ottaa. Jos haluaa taloudellisesti panostaa juhlaan enemmän, pienelle joukolle saa todellista luksusta vähemmällä rahamäärällä, kuin mitä suurien häiden järjestelyyn kuluu.
Miehen aloitteesta menimme naimisiin ja hän ilmoitti jo silloin, että haluaa olla mukana hääjärjestelyissä. Häät päätettiin pitää puolentoistavuoden päästä, mutta hääjärjestelyt aloitettiin vasta n. puolta vuotta ennen häitä. Häiden ajankohta siksi, että halusimme aloittaa uuden lapsen yrittämistä heti häiden jälkeen. Olimme eläneet yhteistä elämää jo kymmenkunta vuotta ennen häitämme. Aikaa myöten kuitenkin huomasin, että kaikki jäi minun järjestettäväksi, häntä ei kiinnostanut. Kun kysyin jostakin asiasta hänen mielipidettä sitäkään en saanut. En kuitenkaan valittanut asiasta.
Halusimme pitää isohkot häät, sillä kihlajaisia emme juhlistaneet mitenkään. Ja suurissa juhlissa on suuri työ. Viime metreillä meidän tukijoukot alkoivat vetäytyä vastuustaan ja minä sain tehdä heillekin sovitut työt. Paras oli se kun viimeisenä iltana istuin juhlasalissa laittamassa pöytiä kuntoon klo 2 yöllä, siksi, että eräs henkilö ei saapunut paikalle.
Kuin kruunuksi sain otsaani kaksi viikkoa ennen häitä "epäluotettava"-leiman, kun en kertonut tulevalle miehellenihänen polttareiden ajankohtaa. Jälkeenpäin selvisi, että ne olisivat olleet hänelle tärkeät. Lisäksi polttarit sattuivat reissuun lähdön kanssa päällekäin, kun hän oli saanut päähänsa extempore että haluaa lähteä reissuun, jonka aikana istuttiin autossa 4 päivän aikana 3000km. Reissussa hän ilmoitti, että haluaa häiden peruuntuvan. En ottanut asiaa tosissani, vaan ajattelin, että tämä on sitä viime metrien hermoilua. Reissussa selvisi myös se, että emme saaneet haluamaamme hääautoa, vaan jotain muuta. Se oli toinen asia, joka oli miehelleni tärkeä juttu sekin meni mönkään. Itselleni asia ei olisi ollut maata kaatava, mutta toiselle osapuolelle yllättävän tärkeä. Yksi minulle tärkeä asia olisi ollut valssi appiukon kanssa, mutta hän ei suostunut, valitteli vain jalkansa kipeyttä. Isän ja tyttären valssikin jäi puoli tiehen kun ryöstö tehtiin silloin. Lisäksi ennen häitä sovittiin, että ollaan selvin päin, että hääyö ei mene nukkuessa, kuinkas kävikään. Sulhanen oliniin juovuksissa, että ei puhettakaan kynnyksen yli kantamisesta tai hellistä hetkistä hääyönä.
Monta muutakin asiaa meni vikaan, mutta en halua ihan kaikkea muistella. Yrittänyt poimia vain niitä parhaita muistoja ja vaalia itsekseni niitä. Nyt vain yritän sinnitellä arjessa ja vain toivoa, että joskus saan luottamuksen takaisin. Totta kai minua surettaa, että näinkin pinnalliset asiat pilasivat hääjuhlamme. Mutta siihen tarvitaan kaksi ihmistä, minä en olisi välittänyt muusta kuin papin amenesta.
Se tässä hyvä vitsi onkin, että joku ongelma meillä kenties on, mutta puhumaan mieheni ei halua lähteä kenenkään ulkopuolisen kanssa. On yritetty ja kerran ollaan oltu jo psykologin luona, mutta asiathan olivat silloin "kunnossa".
Valoisempaa huomista toivoen...
On vaikea uskoa, että häihin liittyvät epäonnistumiset aiheuttaisivat tuollaista katkeruutta jossakin ihmisessä. Miestäsi vaivaa varmaan jokin muu asia suhteessanne tai naimisiinmenossanne, mutta ei ehkä itsekään tiedosta mikä ja häiden epäonni on hyvä kohde purkaa sitä. Kunpa te vaan pystyisitte puhumaan asiasta, sitten pystyisitte ehkä josku nauramaan häillenne. Monet parit repivät hyvää huumoria hääkommelluksistaan, jos eivät pysty siihen heti seuraavana päivänä, niin vuoden päästä ainakin...
Tuota "epäluottamusta" en oikein ymmärrä. On ihan normaalia, että polttaripäivä tulee yllätyksenä sulhaselle. Eikö miehesi luota sinuun enää missään asiassa, kun et kertonut polttaripäivää hänelle? Ei minusta kuulosta ihan normaalilta, jos mitään muuta syytä epäluottamukselle ei ole...
Meneekö teillä muuten suhteessanne hyvin? Mitä jos avioitumisaikomus olikin vain miehesi yritys piristää kylmenemässä olevaa suhdetta? Jotkut pitkään yhdessä olleet parit ajattelevat sillä tavalla saavansa uutta potkua suhteeseen, mistä syntyy vain pettymyksiä, koska arki ei naimisiin menosta kuitenkaan miksikään muutu.
Jos toinen uhkaa perua häät, se uhkaus pitäisi aina ottaa vakavasti! Jos ei olla tarpeeksi selväpäisiä (kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti) keskustelemaan asiasta siinä tilanteessa, asiaan kannattaa palata myöhemmin ja käydä syvällinen keskustelu siitä, mikä toisella tökkii. Olen kuullut liian monia tarinoita siitä, miten huonosti liitossa on lopulta käynyt kun toinen ei olekaan ollut varma naimisiin menosta, mutta ei ole kehdannut peruuttaa. Vaikka tuntuisi kuinka nololta perua häät, suosittelisin silti tekemään sen. Sitten kun asia on saatu keskusteltua valmiiksi, voidaan vaikka kipaista maistraatissa ja mennä hyvillä mielin ja oikein motiivein (ei sukulaisten ja tuttavien eikä hääjuhlan pelastamisen takia) naimisiin. Tunne on varmasti paljon parempi kuin jos vaihtoehtona on valtavan hieno juhla epävarmoin mielin!
Kuulostaa siltä että vastoinkäymisenne ovat olleet pelkästään logistisia kömmähdyksiä ja järjestelyistä johtuvaa sähläämistä. Ei noista pitäisi ottaa nokkiinsa. Kyllähän se paikan päällä voi v******* kun homma kusee. Mutta kukaan ei ilmeisesti tapellut häissä, poliiseja ei kutsuttu, ambulanssia ei tarvittu ja kaikki selvisivät bileistä hengissä.
Puolen vuoden järjestelyaika isoille häille oli kyllä alimitoitettu. Tukijoukkojen rakoilua sattuu kaikille (se stressi). Yleensähän sulhaselle ei polttareista kerrota, yllätyshän niiden on kai tarkoitus ollakin. Kai mies itse tajuaa että extempore muutamaksi päiväksi poistuminen kuvioista niin lähellä häitä sotkee muidenkin aikatauluja?
Yhdestä autosta murehtiminen on aika lapsellista. Ihan kuin hänelle olisi ollut tärkeämpää millä kiesillä kirkosta juhlapaikalle siirrytään kuin se että kenen kanssa siirtyy.
Tuon kun saisi hänenkin tajuavan, mutta kun ei. Asiat kun ei menneet herran tahtomalla tavalla niin laittaa asiat sitten lössiksi 20 vuodeksi ;)
Vaikka elämä ei ole hänen kanssaan helppoa, en haluaisi kuitenkaan erota, kun on lapset ja niin pitkä yhteinen historia. Itse olen vain aika onneton. Mutta toivottavasti lapsillani olisi onnellisempi elämä.
Hiukkaisen ylimalkaisesti kirjoittelit. Mitä niin traumaattista tapahtui häissä, että vuosienkaan perästä voi mainita?
Millä lailla mies pilaa juhlat ja ilon?
No,mönkään menivät miehen polttarit kaikkea pientä: hääauton peruuttivat n. viikoa ennen häitä vaikka oltiin varattu puolivuotta ennen häitä, tukijoukko alkoi rakoilla ja sovitut asiat jäi meidän/minun tehtäväksi, hääkakunkermat oli voita jne. kaikkea en halua enää edes muistella.
Mies on kuin myrkyn niellyt ja ilkeilevät lausahdukset vetää mielen matalaksi.
Tuota noin, eikö se onnistunut avioliitto ole pikkuisen tärkeämpää, kuin onnistuneet hääjuhlat??
En todella ymmärrä, jos hääjuhlien järjestämisestä tulee elämää suurempi asia, enkä myöskään miestä joka naljailee niistä. Kertoo jotain mielestäni teidän suhteesta, kuin siitä, menikö juhlat hyvin vain huonosti.
Onpas ollut vastoinkäymisiä, ohhoh! OHHOH!
Hääautoon tuli lommoja ja tukijoukot rakoilivat.
Avioliittonne on ollut tosiaan heppoisella pohjalla.
Koehoittaisin sinua menemään kirjastoon ja lainaamaan sieltä tämän hetken yhden suosituimmista kirjoista:
Khaled Hosseinin "Tuhat loistavaa aurinkoa".
Kirja kertoo afganistanilaisesta nuoren naisen elämästä miesten hallitsemassa maailmassa. Mm. Talibanimiesten hallinnon aikana.
Kirja saattaisi olla sinulle hyvä opas näissä elämän suurissa vastoinkäymisissä.
Ei minua mainitsemani asiat haitanneet vaan miestäni. Ja sain/saan tuntea sen nahoissani, vaikka syy ei ollut minun.
Jos olet mennyt naimisiin ja valvonut 2 viikoa sitä ennen töiden/tulevan miehesi takia niin sitten ehkä voit ymmärtää mistä oli kyse.
Kirjoitin huolimattomasti ja kun luin oman viestini uudelleen, tajusin että sen saattoi käsittää sinuun kohdistuvaksi.
Niin ei ollut tarkoitukseni, vaan pieni pisto oli tarkoitettu miehellesi.
Tuo kirja kertoo alistavista miehistä... mutta tietenkin paljon rankemmista...
vaan näitä alistavia löytyy Suomestakin vielä tänä päivänä.
Alistamisesta tässä on kyse, kun sinut oli laitettu vastaamaan häiden onnistumisesta.
Nyt kun avioliitto on alussa, niin älä anna miehesi jatkaa tätä tyyliä enää pitempään.
Ota jyrkkä linja, että puheet on loputtava välittömästi.
Avioliiton yhtenä kulmakivenä on anteeksianto ja unohtaminen.
Ja sitäpaitsi et ole edes tehnyt virheitä, vaan yrittänyt parhaasi ja se pitää riittää.
Menneiden kaivelu ja möyhääminen on huono enne avioliiton onnistumiselle.
Tee lista, mitkä ovat avioliittonne pääperiaatteet. Puhukaa ja sopikaa niistä. Anteeksianto ja laupias unohtaminen voisivat olla ykkösenä.
Ja niistä periaatteista on sitten pidettävä kiinni.
Onhan kaupungissa ja taloyhtiöissäkin järjestyssäännöt. Laatikaa omat sääntönne. Vastapooliksi voisit miehellesi sanoa, että liittonne jatkuu vain, jos vanhojen möyhääminen loppuu.
Älä pilaa ainoaa elämääsi keljun miehen kanssa!
melkonen "neiti", jos noin pinnalliset asiat avioliiton pilasivat. Kaikissa häissä sattuu kommelluksia enempi tai vähempi, mutta nekin kuuluvat häihin. Ja ne tekevät häistä "just ne omanlaisensa". Ja epäonnistumisten sietäminen häissä ja niille nauraminen kertovat myös tavasta suhtautua avioliittoon. Liittoon mahtuu kyllä niin monta yllättävää asiaa hyvässä kuin pahassakin.'
Ja lukemastani päätellen miehesi on myös kontrollifriikki, joka ei kyllä ole mukavaa seuraa. Usein kontrollifriikit eivät tajua, kuinka rasittavia voivat olla muille ihmisille, varsinkin läheisille.
Emme edes voineet viettää hääyötä yhdessä, kun omaiset sairastivat ja täytyi molempien mennä niitä hoitamaan ( molempien vanhemmat kuolivat pian sen jälkeen). Ruoka loppui kesken.
Kirkko oli hyvä, pappi laadukas ja naimisiin päästiin Jumalan edessä, eikä mitään pahaa mieltä niistäkään häistä jäänyt. Tsemppiä vain. Häätapahtuma ei ole niin merkityksellinen. Raavi joku positiivinen hetki siitä. Esimerkiksi että Jomppe- setä oli raitis.
Kuopion yliopistolla on löydetty ruoka-aines, joka tapaa naisen seksuaaliset halut: hääkakku.
Avioliitto on perin varma tapa tuhota suhde. Ongelma on siinä ristiriidassa, että lupautuessa toiselle tulee muodostuu samalla itsestäänselvyydeksi. Kaikki kaatuu toisen kunnioituksen puutteeseen. Eikä tämä ole mielipide. Samalla hetkellä kun miehelle menee rengas sormen ympäri, nainen päättää, että miehen unelmat ovat samoja kuin hänen.
Wedding ring
Marriage ring
Suffering
Tuota... ei se hääkakku ole, joka halut tappaa, vaan seksi sitä ennen. Nainen ei ole siis ollut tyytyväinen seksiin ja se on tappanut halut.
Se naisen puolustukseksi, mutta hölmöä naiselta on todellakin tuo, jos asian uskaltaa näyttää vasta avioliitossa. Tai että asiaa ei ota esille ollenkaan, vaan on teeskennellyt haluavaa tai sitä, että seksi on tyydyttänyt.
En usko, että halutonta ihmistä onkaan tai heitä on erittäin pieni osuus (kuten miehissäkin), yleensä kyse on jostain muusta.
On kirjoituksesi vain mielipide. En tunnista mitään tuttua siitä sen 23 vuoden ajalta jonka olen ollut naimisissa. Parani vain viiden vuoden seurustelun jälkeen.
Onnellisia avioliittoja on.
Olen kyllä samaa mieltä loppu osasta, että toisesta tulee itsestäänselvyys ja kunnioituksen puute tuottaa ongelmia. Myös tuo unelmahommakin on totta, meillä vain on käynyt niin että olen unohtanut sen myötä kokonaan itseni. Ja mitä seksihaluihin tulee niin lapset ja niiden myötä väsymys sen tappaa.
Meillä ainakin hyvä seksi alkoi vasta häiden kynnyksellä. Moni nainen tarvitsee ehdottoman luottamuksen ja turvallisuudentunteen nauttiakseen seksistä. Itselläni on käynyt siinä hyvä onni, että "onnistun" lähes joka kerta, mutta suuri osuus asiassa on rakastavalla aviomiehellä. Me olemme naimisissa, mikä ei tee hänestä itsestäänselvää vaan sitoutuneen. Koska hän on tahtonut ja luvannut elää kanssani loppuelämänsä, olen tavallaan velvollinen yrittämään kaikkeni hänen onnellisuutensa eteen - toisaalta sen tekee omasta halustaankin, kun toista rakastaa.
että hääkakku tappoi mieheltä kaiki seksuaaliset halut. (Ilmeisesti hän on aseksuaali)
Lääkäriin hän ei halua mennä. koska HÄNEN mielestän kaikki on hyvin ja hän on onnellinen.......
kanssa hääkakusta aivan kamala vatsatauti, joka iski mieheen jo hääyönä ja muhun seuraavana aamuna. Romanttinen hääyö jäi toteutumatta ja häämatka piti peruuttaa. Häiden alkuosa sujui hyvin :)
Mutta, olen samaa mieltä kuin jotkut muutkin kirjoittajat täällä, että on outoa jos yhdet juhlat heittää tuollaisen varjon teidän suhteelle. Onhan hääjuhlat tärkeät, mutta ne on silti vain yhdet juhlat juhlien joukossa. Jos oli epäonnistuneet, mitä sitten. Itse avioliitto ja parisuhde on tärkeämpiä, ja kuulostaa kummalliselta, että häiden epäonnistumisella on noin suuri vaikutus teihin vielä parin vuodenkin kuluttua!