Itse sopeudun hyvin iän mukana. Mutta, jos saisi unen lahjat, jotka oli alle kaksikymppisenä, olisin tosi iloinen.
Silloin nukku vaikka kivi tyynynä 10-tuntia. Ei herännyt, vaikka talo purettu ympäriltä.
Nyt ei tarvi naapurin paljon möykätä, kun sen yön unet menneet!
mitä kaipaat
nuoruudesta?!
36
1375
Vastaukset
- lapsellista --
unelmaa ,maailma on ihana ,kaikki elämässä on ihanaa ja mahdollista .
- ukkeli
Voisiko sitä paremmin sanoa?
- mia............
sitä rohkeutta.mitä oli silloin ennen. Kaipaan sitä ihanaa rakkauden voimaa jota sain ja annoin,
ilman ehtoja.Se oli nyt ja kaikki.
Kylläkin jos totta puhutaan,niin olis kiva aamulla peiliin katsoen nähdä se vähemmän ryppuinen naama,niin turhamainen olen.
- väsähtänny
Muistissani on haasteita, joita oli liian nuori ratkaisemaan. Unelmia ei ollut, eivätkä mahdollisuudet olleet rajattomat missään tapauksessa. Vanhemmista ei ollut tukea.
Unen lahjat on nekin tallella, että ei oikein mitään siis. - paremmin,,
En kaipaa, muistelen toki ilolla kaikenlaista uuden oppimista, ja monia mukaviakin asioita.
Silti, nyt on hyvin, paremmin jopa.
Oma tupa, lupa ja mieli.
Vihdoinkin ei tarvitse ottaa ketään muuta huomioon, saa olla just niinkuin lystää, ja tehdä mitä mieleen pälkähtää. Nuoruus on ajanjakso jolloin ihmisen minuus kehittyy hiljalleen aikuisuuteen.
Silloin silmät hiljalleen avautuvat näkemään elämää, kaikessa on huumaavaa onnen etsintää, hurmaa ja unelmia.
Niitä unelmia toivoisin vieläkin omistavani, jokaiseen huomiseen uusi usko, pelotonta ja rohkeaa elämän ilojen kokemista ja löytämistä.
Silloin kesät olivat kuumia ja kukat värikkäitä, sade ei masentanut, eikä jalkojen väsymystä edes huomannut.
Sellaista elämän riemua kaipaan, rohkeutta kohdata uusia asioita ja elämyksiä, kehoani kun en voi muuttaa, mutta mielikuvitusten maailmassa ja muistoissa mieleni lentää yhä nuoruuden kukkakedoilla.
Näin on hyvä. Unelmatkin tallella.- puutun tuohon
Oli rohkeutta kohdata, kun ei ollut tietoa seurauksista. Tyhmyyttähän se vain tavallaan oli. Mutta pitäkää vain ihmiset unelmanne. :)
puutun tuohon kirjoitti:
Oli rohkeutta kohdata, kun ei ollut tietoa seurauksista. Tyhmyyttähän se vain tavallaan oli. Mutta pitäkää vain ihmiset unelmanne. :)
Sitäpä kaipaankin, rohkeutta ottaa vastaan uusia haasteita, rohkeutta tehdä valintoja ja kokea sellaistakin mikä on vielä kokematta.
Ikä tekee varovaiseksi. Elämä on antanut enemmän tietoa, kokemus opettanut harkitsemaan seurauksia enemmän kuin nuorena osasi ajatellakaan.
Juuri tuota olen viime yön valvoessani ajatellut, olenko itsekäs, oman oletetun tietoni ja kokemukseni mukaan hallinnut ja kahlinnut läheisteni elämääni vedoten omiin kokemuksiini, ohjannut heidän elämäänsä antamatta mahdollisuutta kokea heidän omien, rohkeidenkin päätöstensä seuraukset ihan itse.
Kaiken ikäisenä, nyt vieläkin, on tarpeen olla rohkea, koska päättämättömyyttään saa usein katua enemmän kuin tekemäänsä päätöstä.
Moni asia on jo ohi, jos jää vain harkitsemaan riskejä.
Viimeinen vuoteni on ollut riskien ottamista, uusien päätösten tekemistä, uuteen yhteisöön sopeutumista ja en kadu niistä yhtäkään.
Vain tunne-elämässäni olen määrätyllä tavalla liian arka, siihen kaipaan rohkeutta.
En kadu nuorenakaan tekemiäni valintoja, olen tyytyväinen siihen mitä on ollut, uusia haasteita odotan ja rohkeutta tehdä valintoja miettimättä aina seurauksia... riskin ottaminenkin voi olla joskus hyväksi, ellei tee itsellensä vääryyttä ja petä muita.- noinko on
Tuoksuvattu kirjoitti:
Sitäpä kaipaankin, rohkeutta ottaa vastaan uusia haasteita, rohkeutta tehdä valintoja ja kokea sellaistakin mikä on vielä kokematta.
Ikä tekee varovaiseksi. Elämä on antanut enemmän tietoa, kokemus opettanut harkitsemaan seurauksia enemmän kuin nuorena osasi ajatellakaan.
Juuri tuota olen viime yön valvoessani ajatellut, olenko itsekäs, oman oletetun tietoni ja kokemukseni mukaan hallinnut ja kahlinnut läheisteni elämääni vedoten omiin kokemuksiini, ohjannut heidän elämäänsä antamatta mahdollisuutta kokea heidän omien, rohkeidenkin päätöstensä seuraukset ihan itse.
Kaiken ikäisenä, nyt vieläkin, on tarpeen olla rohkea, koska päättämättömyyttään saa usein katua enemmän kuin tekemäänsä päätöstä.
Moni asia on jo ohi, jos jää vain harkitsemaan riskejä.
Viimeinen vuoteni on ollut riskien ottamista, uusien päätösten tekemistä, uuteen yhteisöön sopeutumista ja en kadu niistä yhtäkään.
Vain tunne-elämässäni olen määrätyllä tavalla liian arka, siihen kaipaan rohkeutta.
En kadu nuorenakaan tekemiäni valintoja, olen tyytyväinen siihen mitä on ollut, uusia haasteita odotan ja rohkeutta tehdä valintoja miettimättä aina seurauksia... riskin ottaminenkin voi olla joskus hyväksi, ellei tee itsellensä vääryyttä ja petä muita.En osaa paljonkaan samaistua kokemuksiisi. Työni vuoksi en ehtinyt ohjaamaan lapsiani kovinkaan tarkkaan. Saati muita ihmisiä.
Omalla kohdallani elämä on kulkenut ympyränsä eikä ole tarvetta uuden kokeilemiseen, kun ei niistä ole paljonkaan irti otettavissa. Elämäni kokemukset ovat moninaiset. En tietenkään osaa verrata tunnelmia heihin, ketkä ovat 35 vuotta tehneet samaa työtä samassa laboratoriossa esimerkiksi. Ehkä heillä on tarvetta kokea jotain muuta vielä. No - eläkeikähän antaa siihen vielä mahdollisuuden.
Tunne-elämäsi kaipaa siis riskinottoa? Minulla taas ei ole tarvetta järkyttyä sillä alueella. Mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi. Kerro lisää. - voi paeta
Tuoksuvattu kirjoitti:
Sitäpä kaipaankin, rohkeutta ottaa vastaan uusia haasteita, rohkeutta tehdä valintoja ja kokea sellaistakin mikä on vielä kokematta.
Ikä tekee varovaiseksi. Elämä on antanut enemmän tietoa, kokemus opettanut harkitsemaan seurauksia enemmän kuin nuorena osasi ajatellakaan.
Juuri tuota olen viime yön valvoessani ajatellut, olenko itsekäs, oman oletetun tietoni ja kokemukseni mukaan hallinnut ja kahlinnut läheisteni elämääni vedoten omiin kokemuksiini, ohjannut heidän elämäänsä antamatta mahdollisuutta kokea heidän omien, rohkeidenkin päätöstensä seuraukset ihan itse.
Kaiken ikäisenä, nyt vieläkin, on tarpeen olla rohkea, koska päättämättömyyttään saa usein katua enemmän kuin tekemäänsä päätöstä.
Moni asia on jo ohi, jos jää vain harkitsemaan riskejä.
Viimeinen vuoteni on ollut riskien ottamista, uusien päätösten tekemistä, uuteen yhteisöön sopeutumista ja en kadu niistä yhtäkään.
Vain tunne-elämässäni olen määrätyllä tavalla liian arka, siihen kaipaan rohkeutta.
En kadu nuorenakaan tekemiäni valintoja, olen tyytyväinen siihen mitä on ollut, uusia haasteita odotan ja rohkeutta tehdä valintoja miettimättä aina seurauksia... riskin ottaminenkin voi olla joskus hyväksi, ellei tee itsellensä vääryyttä ja petä muita.outoa että muutetaan paikkakuntaa vielä iäkkäänä, ilman että on pakko.
voi paeta kirjoitti:
outoa että muutetaan paikkakuntaa vielä iäkkäänä, ilman että on pakko.
Olen muuttanut usein elämäni aikana, viimeisin muuttoni todella harkittua, monen vuoden suunnittelun tulos. Muuttooni liittyy niin monta asiaa etten käy niitä selvittelemään, mutta, (mikäli tarkoitit minua) omaa iseäni en ole koskaan paennut, päinvastoin, päässyt lähemmäksi oman itseni tuntemista kuin koskaan olisin osannut kuvitellakaan.
Löysin itseni jo vuosia sitten käytyäni oman jaakobinpainini, masennuksen jälkeen aurinko on paistanut entistä kirkkaammin. Omasta paikastani en ole niinkään varma, koska mikään ei sido minua aikaan eikä paikkaan. "Koti" josta muutin, odottaa paikallaan, mikäli tulee halu palata.
Onni asuu ihmisessä, ei paikassa.
Joskus elämässä on hyvä ottaa riskejäkin.
Odotan vielä oppivani paljon uutta itsestäni ja niistä mahdollisuuksista joita on tarjolla. Nuoruudessa minulla ei ollut sellaisia mahdollisuuksia kuin mitä tämä päivä tarjoaa monilla eri aloilla.
Nyt elän jokaisella solullani ettei sitten viimeisenä aiheenani elämässä ole valittaa, kun en sitä ja sitä saanut kokea tai oppia... vielä on elämää jäljellä.- ÖV.m
Tuoksuvattu kirjoitti:
Olen muuttanut usein elämäni aikana, viimeisin muuttoni todella harkittua, monen vuoden suunnittelun tulos. Muuttooni liittyy niin monta asiaa etten käy niitä selvittelemään, mutta, (mikäli tarkoitit minua) omaa iseäni en ole koskaan paennut, päinvastoin, päässyt lähemmäksi oman itseni tuntemista kuin koskaan olisin osannut kuvitellakaan.
Löysin itseni jo vuosia sitten käytyäni oman jaakobinpainini, masennuksen jälkeen aurinko on paistanut entistä kirkkaammin. Omasta paikastani en ole niinkään varma, koska mikään ei sido minua aikaan eikä paikkaan. "Koti" josta muutin, odottaa paikallaan, mikäli tulee halu palata.
Onni asuu ihmisessä, ei paikassa.
Joskus elämässä on hyvä ottaa riskejäkin.
Odotan vielä oppivani paljon uutta itsestäni ja niistä mahdollisuuksista joita on tarjolla. Nuoruudessa minulla ei ollut sellaisia mahdollisuuksia kuin mitä tämä päivä tarjoaa monilla eri aloilla.
Nyt elän jokaisella solullani ettei sitten viimeisenä aiheenani elämässä ole valittaa, kun en sitä ja sitä saanut kokea tai oppia... vielä on elämää jäljellä.minullakin jo tänään.Elämä nyt vain on,ei se mene minkään käsikirjoituksen mukaan.Pahoja haavoja tuli,mutta elämä on voittanut ja haavat
arpeutuneet.
Toivottavasti" elämää on viellä jäljellä "
Voikaa hyvin, kaikki tänne kirjoittaneet. - Pohjoisesta minäkin
voi paeta kirjoitti:
outoa että muutetaan paikkakuntaa vielä iäkkäänä, ilman että on pakko.
Itselläni on monesti käynyt mielessä jospa
viellä kerran muuttaisin paikkakuntaa.
Pakkoa ei ole,mutta ei minua mikään tänne
sido,niin ainakin kuvittelen.Tiedä sitten
jos muuttoauto olis pihassa? - kultainen keskitie
Tuoksuvattu kirjoitti:
Sitäpä kaipaankin, rohkeutta ottaa vastaan uusia haasteita, rohkeutta tehdä valintoja ja kokea sellaistakin mikä on vielä kokematta.
Ikä tekee varovaiseksi. Elämä on antanut enemmän tietoa, kokemus opettanut harkitsemaan seurauksia enemmän kuin nuorena osasi ajatellakaan.
Juuri tuota olen viime yön valvoessani ajatellut, olenko itsekäs, oman oletetun tietoni ja kokemukseni mukaan hallinnut ja kahlinnut läheisteni elämääni vedoten omiin kokemuksiini, ohjannut heidän elämäänsä antamatta mahdollisuutta kokea heidän omien, rohkeidenkin päätöstensä seuraukset ihan itse.
Kaiken ikäisenä, nyt vieläkin, on tarpeen olla rohkea, koska päättämättömyyttään saa usein katua enemmän kuin tekemäänsä päätöstä.
Moni asia on jo ohi, jos jää vain harkitsemaan riskejä.
Viimeinen vuoteni on ollut riskien ottamista, uusien päätösten tekemistä, uuteen yhteisöön sopeutumista ja en kadu niistä yhtäkään.
Vain tunne-elämässäni olen määrätyllä tavalla liian arka, siihen kaipaan rohkeutta.
En kadu nuorenakaan tekemiäni valintoja, olen tyytyväinen siihen mitä on ollut, uusia haasteita odotan ja rohkeutta tehdä valintoja miettimättä aina seurauksia... riskin ottaminenkin voi olla joskus hyväksi, ellei tee itsellensä vääryyttä ja petä muita.Miten ilmaisisit voimakkaita tunteitasi sitten, jos uskaltautuisit niitä kokemaan? Itse olen seestynyt pikemminkin onnelliseen tilaan, missä sekä miellyttävään että ikävään voi suhtautua kaikessa rauhassa.
Joskus kauneuden näkeminen sykähdyttää ja innostaa maalaamaan. Sutauksen, mistä ei sen enempää tosin näy kokemuksen syvyys, ;D
Kerropa, pystytkö kokemaan voimakkaasti ja nauttimaan siitä? Itselleni voimakas kokemus on häiritsevä. - Tuoksuvattu*
kultainen keskitie kirjoitti:
Miten ilmaisisit voimakkaita tunteitasi sitten, jos uskaltautuisit niitä kokemaan? Itse olen seestynyt pikemminkin onnelliseen tilaan, missä sekä miellyttävään että ikävään voi suhtautua kaikessa rauhassa.
Joskus kauneuden näkeminen sykähdyttää ja innostaa maalaamaan. Sutauksen, mistä ei sen enempää tosin näy kokemuksen syvyys, ;D
Kerropa, pystytkö kokemaan voimakkaasti ja nauttimaan siitä? Itselleni voimakas kokemus on häiritsevä.Etsin itsestäni rohkeutta kertoa tunteistani ja elää tunteiden mukana. Se on pelkoa jota ei nuorena tuntenut, se on jotain josta haluaisin päästä eroon. Puuttuu rohkeutta kiintyä mihinkään, menettämisen pelossa!
Suojelen itseäni pettymyksiltä, sitä arempi olen, mitä vanhemmaksi elän.
Ihmisellä kun on tapana peilata kokemusten kautta, minun tunteilleni kokemukset ovat kasvattaneet niin tarkat tuntosarvet että menneisyys sulkee tulevaisuudelta portit.
Yleisellä tasolla voin tunteeni paljastaa, mutta jos rakastuisin, tuskin kohteelle sen ihan hetkessä paljastaisin.
En ole rohkea, en paljasta vihan tunnetta vaikka sitä minussa olisikin. Joskus on todella vaikeaa kun ei vain uskalla sanoa toiselle, että "painu..!
Nuorena osasin riidelläkin aidosti.
Vahvasti elän tunteet vaikkapa luonnon kauneuden edessä, hiljennyt katsoessani hyvää taidetta.
Joskus olen pysähtynyt jonkun maalauksen, tai maiseman eteen ja halunnut sukeltaa siihen sisään, elää siinä ja se on voimakkain tunne mitä voin katsojana tuntea. Seinälläni on maalaus jonka eteen usein pysähdyn, sen harmonia puhuttelee tunteitani, vie toiseen maailmaan, ajattomaan ja huolettomaan hiljaisuuteen jossa mieli lepää.
Siitä on tullut minun ikonini.
Itku tulee herkkyyden vuoksi, sitä minussa on liikaakin. - vaihtunut
Tuoksuvattu* kirjoitti:
Etsin itsestäni rohkeutta kertoa tunteistani ja elää tunteiden mukana. Se on pelkoa jota ei nuorena tuntenut, se on jotain josta haluaisin päästä eroon. Puuttuu rohkeutta kiintyä mihinkään, menettämisen pelossa!
Suojelen itseäni pettymyksiltä, sitä arempi olen, mitä vanhemmaksi elän.
Ihmisellä kun on tapana peilata kokemusten kautta, minun tunteilleni kokemukset ovat kasvattaneet niin tarkat tuntosarvet että menneisyys sulkee tulevaisuudelta portit.
Yleisellä tasolla voin tunteeni paljastaa, mutta jos rakastuisin, tuskin kohteelle sen ihan hetkessä paljastaisin.
En ole rohkea, en paljasta vihan tunnetta vaikka sitä minussa olisikin. Joskus on todella vaikeaa kun ei vain uskalla sanoa toiselle, että "painu..!
Nuorena osasin riidelläkin aidosti.
Vahvasti elän tunteet vaikkapa luonnon kauneuden edessä, hiljennyt katsoessani hyvää taidetta.
Joskus olen pysähtynyt jonkun maalauksen, tai maiseman eteen ja halunnut sukeltaa siihen sisään, elää siinä ja se on voimakkain tunne mitä voin katsojana tuntea. Seinälläni on maalaus jonka eteen usein pysähdyn, sen harmonia puhuttelee tunteitani, vie toiseen maailmaan, ajattomaan ja huolettomaan hiljaisuuteen jossa mieli lepää.
Siitä on tullut minun ikonini.
Itku tulee herkkyyden vuoksi, sitä minussa on liikaakin.Käytännön asiat pelottavat enemmän kuin tunteiden. Vaikka onhan niin, että ihminen tunteidensa hulluudessa hyppää tuntemattomaan nuorena. Perustaa perheenkin tyhjän päälle.
En minä kaipaa sellaista. Tuntemisen riski ei ole niin suuri, jos ei siitä ole käytännön seurauksia.
Ota vaan rohkeasti sellainen vastaan, sanoisin sinulle. Mutta hyvähän minun on sanoa, kun eivät seuraukset tule itselleni. Hyviä neuvoja ei aina kannata noudattaa. :) - tuskaa
noinko on kirjoitti:
En osaa paljonkaan samaistua kokemuksiisi. Työni vuoksi en ehtinyt ohjaamaan lapsiani kovinkaan tarkkaan. Saati muita ihmisiä.
Omalla kohdallani elämä on kulkenut ympyränsä eikä ole tarvetta uuden kokeilemiseen, kun ei niistä ole paljonkaan irti otettavissa. Elämäni kokemukset ovat moninaiset. En tietenkään osaa verrata tunnelmia heihin, ketkä ovat 35 vuotta tehneet samaa työtä samassa laboratoriossa esimerkiksi. Ehkä heillä on tarvetta kokea jotain muuta vielä. No - eläkeikähän antaa siihen vielä mahdollisuuden.
Tunne-elämäsi kaipaa siis riskinottoa? Minulla taas ei ole tarvetta järkyttyä sillä alueella. Mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi. Kerro lisää.Kuitenkaan emme luopuisi tiedostamme.
- RosaLiiin
..kaipaan kaikkia niitä ihmisiä, joitten kanssa elin nuoruuttani.
Oman perheenjäsenistä ja ystävistä jo niin moni on mennyt nurmituomaan luokse.
Heitä voin vain muistella.
Olisi useita asioita ja tietoja joita haluaisin heiltä kysyä,
silloin en osannut kysyä ja nyt en enää voi. - nuoruudesta,
sen suruista ja vaikeuksista yhtään mitään.
Lapsuudesta kaipaa helppoutta elää. - a-woman1
...vielä pystyisi liikkumaan kivutta ja heittämään palloa lapsenlasten kanssa. Tätä elämän mukanaan tuomaa kokemusta -viisautta?- en antaisi pois. Ulkonäkökin kelpaa tämänikäiselle.
Oli liikuttavaa viime viikolla ollessani poikani perheen luona käymässä, kun pikkutytöt (3,5v ja 2v4kk) tarjosivat kätensä helpottaakseen kulkuani, kun huomasivat, etten oikein enää olisi kärsinyt kävellä. "Kyllä me autetaan sinua, mummi!"- elma05
Sitä valtavaa intohimon paloa kaipaan.Että oikein päästä varpaisiin asti tuntuisi.
Mihinkähän on kadonnut? - vihlaisi
a-woman1. Heippa Sinulle. Tuttu olet, mutta nyt en jaksa käydä penkomaan mitään "henkilöhistoriaa", joten vastaan vain tuosta kauhistuneena, kun mainitset tuosta liikkumisesta.
Minun toiseksi suurin pelkoni on se, että en pystyisi liikkumaan. Suurin on, että en pystyisi puhumaan. Paperille kirjoitus veisi liianpaljon aikaa.
Anteeksi tuo skoiji. Yritin juuri tänään saada 4-v "penskaa" kiinni ja melkein 2-v pääsi karkuun, kun meni omenapuun alle, jossa latvukset hipoi maata.
Aikaisemmin oli harjoiteltu urheilukisaan juoksua ja sitten oli tämä nenänpyyhintä pikkumiehen räkätaudin kanssa.
Vaikka minulla ei ole elimellistä vammaa liikkumiseen, niin toiseksi jään jo näköjään näille 2-v ja 4-v lapsukaisille, jos he niin päättävät ainakin yhdessä, mutta joskus tuo 4-v on "huippu" nopea. - a-woman1
vihlaisi kirjoitti:
a-woman1. Heippa Sinulle. Tuttu olet, mutta nyt en jaksa käydä penkomaan mitään "henkilöhistoriaa", joten vastaan vain tuosta kauhistuneena, kun mainitset tuosta liikkumisesta.
Minun toiseksi suurin pelkoni on se, että en pystyisi liikkumaan. Suurin on, että en pystyisi puhumaan. Paperille kirjoitus veisi liianpaljon aikaa.
Anteeksi tuo skoiji. Yritin juuri tänään saada 4-v "penskaa" kiinni ja melkein 2-v pääsi karkuun, kun meni omenapuun alle, jossa latvukset hipoi maata.
Aikaisemmin oli harjoiteltu urheilukisaan juoksua ja sitten oli tämä nenänpyyhintä pikkumiehen räkätaudin kanssa.
Vaikka minulla ei ole elimellistä vammaa liikkumiseen, niin toiseksi jään jo näköjään näille 2-v ja 4-v lapsukaisille, jos he niin päättävät ainakin yhdessä, mutta joskus tuo 4-v on "huippu" nopea...leikkauttanut nilkkaani. Sen saa lääkärini mukaan kivuttomaksi, jos jäykistetään.
Heippa vaan Sinullekin, tuttavani!
- aikaa nukkumiseen
Miksi kaipaat niitä pitkiä yöunia? Ainahan eläkeläinen voi torkahtaa, koska huvittaa.
Kyllä minä nuorena ihmettelin isäni aikaisia heräämisiä, mutta toisaalta otti hän myös ne ylipitkät päiväunet "itsellisenä yrittäjänä".
Nyt minä muistelen todellakin isästäni, joka oli ollut sodassa ja äidistäni, joka joutui hoitamaan tämän ns. "kotirintaman".
Meidänikäisten pitäisi vain hyväksyä nämä uniasiat. Äidilläni kun oli paljon velvotteita, niin hän harvoin ehti päiväunille.
Minä taas voin valvoa pitkäänkin ilman mitään velvotteita ja nukkua, milloin huvittaa, mutta kun uni ei tule, niin otan lukemisen tai pistän radion auki hiljaiselle.
Kyllä minäkin herään aikapieneen risahdukseen ja unet kaikkoaa, mutta hiljainen radionääni saa sittenkin minut uneen.
Oli sekin aika työelämän aikaan, kun en sietänyt radion ja telkkarin ääntä. Stressiä liikaa ja kaikki melu häiritsi.
Onko muuten tarpeellista nukkua 10-tuntia putkeen?? Voisihan sitä hieman jaksottaa, vai?- a-woman1
Viime yö venähti aamuun asti valvoessani TV:n ääressä. Piti sitä maratonia katsoa. Menin nukkumaan joskus neljän jälkeen. Tänään olen nukkunut vähän väliä pikku tirsat!
Kirjoja on aina sängyn lähellä, jos sattuu heräämään eikä heti saa unen päästä kiinni.
- mitään nuoruudesta,
vaan kaipaan lapsuuttani. Muistellessani lapsuutta, olen todennut, että se oli parasta aikaa. Ei mitään huolia, oli hyvät vanhemmat ja heillä suhteellisen hyvä toimeentulo. Eivät olleet rikkaita, mutta toimeentulo oli ihan mukava. Olen kaivannut niitä huolettomia kesän päiviä lapsuudessani (noin 10-13 vuotias), jolloin vietettiin kesää maalla ja mökillä. Nuoruus kun alkoi, menin jo 18-vuotiaana naimisiin. Enkä sen jälkeen ole huolia pystynyt välttämään. Tuli lapsia, tuli ero, 4 lapsen yksinhuoltajana olin. Vain lapset olivat ilon aihe, mutta toivat kovan huolen toimeentulosta. Joten jos lapsuuteni saisin takaisin...
- ellamai
pitkiä,lämpimiä ja huolettomia kesiä,sekä kunnon lumisia pakkastalvia.
Niistä ajoista on monenmoisia suloisia muistoja.
Nyt on aika toinen,mutta tästäkin jää mukavaa muisteltavaa. - kotpuolesta
Monet on heittäneet jo veivinsä, mutta jotka on elossa olisi mukava jutella.
Ihminen ei vaan koskaan ole niin vapaa, että voi jutella kenen kansa vaan ja muistella menneitä, ilman ketunhäntää kainalossa?
Me olemme itsemme vankeja:)) - aikansa nuori
Niin minäkin vaikka meninkin lähes lapsena naimisiin ja sain lapsen.
En kaipaa muuta kuin sitä innostusta millä uusiin asioihin suhtautui.
Nyt matkustelen ja teen kaikkea sellaista mistä en nuorena osannut edes uneksia.
Mutta jotenkin haaleammilta uudet kokemukset tuntuvat. - Pohjoisesta.
" Veikkoa kaipaan nauravaa,päiviltä nuoruuden.
Aina ystävyys mennä saa,tullessa rakkauden "
Nuori olin viellä kun Heikki Aarva lauloi
tätä laulua.Silloin en ymmärtänyt kuinka tuo
kaikki on joskus totta.
Kaipaan todella nuoruuden ystäviäni.
Rakkaus ? Lämmintä ihmis-suhdetta
kaipaa jokainen ihan varmasti. - 1943
sillä elämänkokemus auttaa ottamaan vastaan esim. kolaukset paljon kypsemmin. Varsinaisia rakkaussuruja ei ole. Olen oppinut elämään tässä hetkessä. Olin viikon matkalla Lapissa ihanan miehen kanssa. Mitään jatkosuunnitelmia ei ole. Nautin tuosta matkasta ja sillä siisti. Nuorena haaveili yhteisestä tulevaisuudesta ja ainakin itse surin valtavasti, jos tärkeä suhde päättyi. Nyt odotan mielenkiinnolla, minkä seikkailun elämä tarjoaa seuraavaksi.
- sekoittelija.
Minulle tulee muistoja lapsuudesta usein mieleen tunnemieltyminä. Keväinen aurinko ja sulaneet pälvet. Talvinen luminen maisema. Mutta ennenkaikkea kesä/kevät. Muuttolinnut saapuvat ja niiden äänet. Aivan tyyni vesi, johon heijastuu varjot tai päivällä pieni vire, joka saa auringon kimalluksen järvenpintaan kuin se olisi kristallimeri.
Nuoruus...sen elin jo H:gissä. Maalaistytön murre, koulu ja ainainen nälkä ja puute. Pelko, että kukaan ei halua kanssani naimisiin, kun olin niin "opetettu" siveellisyyteen.
Toisaalta sitten menestyminen työelämässä oli mukavaa, mutta se erilaisuus säilyi, vaikka murre katosi, ...harmittavan totaalisesti.
Nuoruudestani kaipaan sitä tukea, jota vanhempani antoivat elämänsä loppuun saakka. Aina voi luottaa, että lapsuuskoti oli aina auki.
Viellä nytkin olisi "miljoona" asiaa isältä ja ennenkaikkea äidiltä kysyttävää. Lähinnä ne koskisi niitä asioita, mitä todellakin ennenvanhaan, siis heidän nuoruudessa tehtiin ja oltiin.
Itsekkin muistan vuokralaisemme, jotka eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Isäni teki sen heidän puolestaan.
Sodan ajan tapahtumat heidän kohdaltaan kiinnostaisi myös. Isältäni niitä yritin kysellä, mutta esim. kaverinsa hän kielsi juttelemasta lasten kuullen näistä tapahtumista.
Äitini taas kertoi löytäneensä heinäladosta sotakarkurin, venäläisen, joka työskenteli meillä jonkinaikaa, kunnes lähti ...johonkin.
Lapsuuttahan edellinen on, mutta nuoruutta oli ne tanssit. Tanssin, tanssin, ja kävin paljon lavoilla, sillä silloin oli tanssi ja musiikki "koko elämäni". Fillarilla poljin aina 25 km edestakaisin ja parhaimmillaan 50 km.
Arvatkaapa, oliko saattajia? Mieleeni olen painanut tämän totuuden silloin nuorena.
"Minä en saa koskaan muistella nuoruuttani onnellisena. Istun tässä nyt yksin, kun aurinko nousee. Minäkin haluaisin ystävän tähän viereeni, mutta matka on liian pitkä ystävälle"
Ja, uskomatonta, että muistan vielläkin sen paikan ja tilanteen, kun tätä itselleni todistelin.
Toinen uskomaton hokemani on, kun sain toisen lapseni "oikealla" synnytyksellä. Painoin mieleeni, että ei koskaan, ei koskaan, tämä saa toistua. Sekin oli jotenkin nuoruuttani, 24-v kun olin ja niiiiiiiinnn tyyhhhmmmä. - beessisloggi
Se oli oikeaa lihaa, lihassäikeet erottui.
- Pirre*
toteuttaa haaveensa, nykyiset.
- Idän tyttö
Lieksan leipomosta sai sellasii pusuja,pullataikinasta tehtyjä,sokerii pinnalla (ei nykysennäkösii ja -makusii näitä n.....n pusuja ollu viel keksitty)ja reilua jätkänmakkaraa,sai sellasesta pitkästä pötköstä sopivan palan.Tää oli joskus 50-luvulla.
Lapsuus pelkkää raatamista ja vanhempieni tappelun kuuntelua.
Talvisin treenattiin hankijuoksua.
Kesäisin selvisi pusikkoon helpommin.
Nuoruudessa oman tien etsimistä ja nälän ja viranomaisten välttelyä.
27-vuotisesta alkaen aloin katselemaan tulevaisuuteen optimistisesti.
En muistele lapsuutta enkä nuoruutta lämmöllä vaan opettavina, kovettavina kokemuksina.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663085
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262153Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681739Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251597Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161341- 281311
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61226Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281190Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101137Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621041