Moi!
Pakko kirjoittaa tänne, kun ei ole oikein muutakaan paikkaa purkaa omia tuntemuksiaan. Millekkään psykologille en kehtaa lähteä näin vuolattamaan.
Case: Ollaan oltu yhdessä ja naimisissakin lähes 15v. Kivaa on ollut ja seksi on sujunut (molemmat pitäneet paljon). Muutama vuosi sitten sain vaimoni itseteosta kiinni, kun oli kännissä pettämässä yhden kaverini kanssa, joka on meillä viettänyt aikaa jonkin verran vuosien varrella, eli varmasti ei ollut ensimmäinen kerta. No, hankin itse seuraa netistä ja kas kummaa, jäin siitä kiinni, vaikkei ollut tarkoitus. Sovittiin asiat ja kaikki tuntui menevän hyvin taas, vaikka sydän ja mieli oli riekaleina. Lasten takia halusin vielä yrittää.
Nyt tuosta on kulunut pari vuotta. Tällä hetkellä on kolme alle kouluikäistä muksua, ihania ja fiksuja lapsia (toisin kuin ilkeät naapurin kakarat). Nyt on taas tullut etäisyyttä välillemme ja rouva on turvonnut sellaiseksi, ettei kehtaa enää ulos viedä syömään. Pelkään, että turvottaa lapsetkin. Seksiä on jonkin verran, mut kun läjä läskiä tulee päälle, ei kauheasti innosta.
Tässä ois varmaan liian monta asiaa, jotka pitäisi saada kuntoon, jotta voisi jatkaa. Mutta kun lapset on niin rakkaita, ettei haluaisi olla heistä erossa päivääkään. Isäthän ei huoltajuutta saa. Osaan kyllä olla kohtelias ja huomioonottava, ettei rouvalla ole valittamista ja lapset eivät huomaa kyllä mitään puutetta rakkaudessa. Mut mitähän mä tekisin, uhrautuva olen ja pitkäjänteinen, toisin kuin monet täällä kirjoittavat naiset, jotka heti ovat eroamassa kun ns. arki koittaa.
Mikä olisi lapsille sopiva ikä, että ymmärtävät eroamisen ja selviävät siitä ilman suurempia traumoja? Tai miten vaimolle voisi kertoa, että sun pitäis laihduttaa vähintäänkin 25kg, että tämä voisi jatkua.
Kiitos.
Pakko kirjoittaa tänne, kun ei ole oikein muutakaan paikkaa purkaa omia tuntemuksiaan. Millekkään psykologille en kehtaa lähteä näin vuolattamaan.
Case: Ollaan oltu yhdessä ja naimisissakin lähes 15v. Kivaa on ollut ja seksi on sujunut (molemmat pitäneet paljon). Muutama vuosi sitten sain vaimoni itseteosta kiinni, kun oli kännissä pettämässä yhden kaverini kanssa, joka on meillä viettänyt aikaa jonkin verran vuosien varrella, eli varmasti ei ollut ensimmäinen kerta. No, hankin itse seuraa netistä ja kas kummaa, jäin siitä kiinni, vaikkei ollut tarkoitus. Sovittiin asiat ja kaikki tuntui menevän hyvin taas, vaikka sydän ja mieli oli riekaleina. Lasten takia halusin vielä yrittää.
Nyt tuosta on kulunut pari vuotta. Tällä hetkellä on kolme alle kouluikäistä muksua, ihania ja fiksuja lapsia (toisin kuin ilkeät naapurin kakarat). Nyt on taas tullut etäisyyttä välillemme ja rouva on turvonnut sellaiseksi, ettei kehtaa enää ulos viedä syömään. Pelkään, että turvottaa lapsetkin. Seksiä on jonkin verran, mut kun läjä läskiä tulee päälle, ei kauheasti innosta.
Tässä ois varmaan liian monta asiaa, jotka pitäisi saada kuntoon, jotta voisi jatkaa. Mutta kun lapset on niin rakkaita, ettei haluaisi olla heistä erossa päivääkään. Isäthän ei huoltajuutta saa. Osaan kyllä olla kohtelias ja huomioonottava, ettei rouvalla ole valittamista ja lapset eivät huomaa kyllä mitään puutetta rakkaudessa. Mut mitähän mä tekisin, uhrautuva olen ja pitkäjänteinen, toisin kuin monet täällä kirjoittavat naiset, jotka heti ovat eroamassa kun ns. arki koittaa.
Mikä olisi lapsille sopiva ikä, että ymmärtävät eroamisen ja selviävät siitä ilman suurempia traumoja? Tai miten vaimolle voisi kertoa, että sun pitäis laihduttaa vähintäänkin 25kg, että tämä voisi jatkua.
Kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikka sanoit ettet halua terapiaa, mutta se voisi oikeasti olla teille hyväksi. Sieltä saisitte avuksi ihmisen joka auttaa teitä keskustelemaan asioista, ja ehkä ratkaisemaan ristiriitanne. Tai sitten toinen vaihtoehto, jos se teiltä vain rakentavasti sujuu, niin olisi vakavat keskustelut. Jotain teidän täytyy asioille tehdä, muuten ne jatkuvat aina vain samalla tavalla, ja ero tulee väsitämättä eteen. Jos terapia ei teitä muuten innosta, niin ajatelkaa edes lapsia, ja yrittäkää tosissanne edes heidän takiaan.
Lapset kärsivät eniten, jos niiden takia jatkatte avioliittoa. Kasvavat kunnon skitsoiksi valheen ilmapiirissä. Ja kyllä sä isänä pysyt, vaikka eri paikoissa asuisitte. Voit jopa löytää uuden, onnellisemman isyyden. Vaikeammaksi se ero tulee lapsille, mitä isommaksi kasvavat.
Vaimosi taitaa olla aika onneton, kun on antanut ittensä rupsahtaa. Ei se tilanne taida sillä korjaantua, että pelkästään laihduttaa...
Tsemppiä eni hau teille kaikille. Voisitte kokeilla jutella.
Onnellisuus ei tule väkisin vääntämällä. Tämän kirjoitan omasta kokemuksestani. Pitkitin eropäätöstä turhan pitkään, koska tässä uudessa avioliitossa minulla on nainen, jonka kanssa minun on hyvä olla.
Lapsille kerroin, että heillä on kaksi kotia. Lapset saavat nyt enemmän rakkautta tässä uudessa avioliitossani, kuin entisessä avioliitossani.
Heti kun muija ei oo enää niin hemasevan näkönen, ni heitetään mäkeen. Olet jättämässä vaimosi, koska hän on lihonut 25kg.
Eikö olisi helpompi aloittaa yhdessä vaikka liikunnallisia harrastuksia? Ja jos se olisitkin joskus sinä, joka kävisit kaupassa, niin voisit tuoda terveellistä ruokaa.. Tätä kautta voit alkaa kehumaan "vau, ootko laihtunut, näytätpä hyvältä". -Varmasti vaimosi innostuu itsekkin, jos ei, niin eikö olisi helpompaa vaan sanoa, että "laihduta" kun erota?
Nainen tarvitsee tasapainoiseen elämään riittävästi liikuntaa, seksiä ja terveellistä ravintoa. Jos jokin osa-alue ei ole tasapainossa, se näkyy yltiömäisenä syömisenä, erityisesti suklaan ja muun sokeripitoisen pöperön sekä pakkomielteisenä siivoamisena. Lisäksi voi esiintyä äksyilyä.
Luulen, että vaimosi ymmärrettyä nämä asiat, hän alkaa laihtua automaattisesti, seksielämänne korjaantuu ja parisuhteenne alkaa kukoistaa. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon.
"Heti kun muija ei oo enää niin hemasevan näkönen, ni heitetään mäkeen. Olet jättämässä vaimosi, koska hän on lihonut 25kg."
Minun ehdoton suosikki tuossa lauseessa on sana "heti"... sen lisäksi siis että kyetään alkuperäisen henkilön tarinsta sivuttamaan kaikki muut osatekijät.
Siis haloo... kyse on 15v kestäneestä liitosta jossa on esiintynyt pettämistä ja kaikkea muutakin "pientä".
Vähän rajoittunut pointti jos ainoaksi ongelmaksi nähdään se että mies ei pidä naista (enää) seksikkäänä ja on "sika" kun harkitsee eroa.
Käytännössä tuon suhteen voi ohjata mihin suuntaan haluaa. Aikuismaisesti hoidettu ero on yksi mitättömimmistä kolhuista mitä lapset elämänsä aikana kohtaavat. Suurin kolhu erosta saattaa ulla sivullisille joiden ikuinen käsitys rakkudesta ottaa osumaa.
Yhdessäkin voi tietty jatkaa jos molemmilla pää kestää kulissia ja kokee että ei se ruoho enää vihreämpää ole aidan toisella puoella.
Laihduttamalla varmasti saa seksin paremmin toimivaksi teknisessä mielessä, mutta tuskin se tasoittaa pettämisestä, pitkäaikaisesta kyllästymisestä tms johtuvista tekijöistä kumpuaviin tunteisiin. Tai ehkä se riitää... sehän todistaisi sitten että seksi on suhteessa kaiken a ja o.
Kinkkinen tilanne, mutta uskoisin että minimivaurioilla pystyy tuon suhteen kurssin ottamaan suuntaan tai toiseen. Kaikki "ratkaiseva" on jo tapahtunut.
Asiaa! Juuri näin! Ei pelkästään että mitä sinä voisit tehdä vaan mitä ME voisimme tehdä.
Tietenkin 25kg ylipainossa on se hyvä puoli, ettei se kelpaa enää kenellekään. Eli ei tarvitse pelätä että lähtisi vieraisiin.
> Seksiä on jonkin verran, mut kun läjä läskiä tulee päälle, ei kauheasti innosta.
pidä nainen alla ;)
> Tässä ois varmaan liian monta asiaa, jotka pitäisi saada kuntoon, jotta voisi jatkaa.
Kyse on siitä, että haluatko olla tuon naisen kanssa vai et. listaa syitä, plussat, miinukset ja mieti.
> Mutta kun lapset on niin rakkaita, ettei haluaisi olla heistä erossa päivääkään.
ensin et halua erota lasten takia ja viestisi lopussa kysyt, että milloin voi kertoa erosta.
>Mut mitähän mä tekisin, uhrautuva olen ja pitkäjänteinen, toisin kuin monet täällä kirjoittavat naiset, jotka heti ovat eroamassa kun ns. arki koittaa.
ei kannata mollata toisia. itsekin jo meitit eroa. syynsä kullakin...
> Mikä olisi lapsille sopiva ikä, että ymmärtävät eroamisen ja selviävät siitä ilman suurempia traumoja?
Siitä tulee aina traumoja, mutta vanhempana sinun tehtäväsi on yrittää pitää traumat vähäisinä. olemalla hyvissä väleissa exän kanssa, olemalla lapsille tukena, rakastaa, jne.
jos mietit eroa, älä mieti lasten iän perusteella. toisaalta taas on, että mitä aikaisemmin olet eronnut, sen vähemmän se tuntuu lapsissa. oikein pienet ei edes muista aikaa kun asuitte yhdessä. murrosikäiselle ero taas voi olla kovakin pala.
toisaalta, se, miten se vaikuttaa, johtuu enemmän lapsen luonteesta ja siitä, miten aikuiset sen hoitavat.
> Tai miten vaimolle voisi kertoa, että sun pitäis laihduttaa vähintäänkin 25kg, että tämä voisi jatkua.
sano, että haluat uutta puhtia lakanoiden väliin ja olet tukena hänen laihdutuksessaan.
tai ala tekee perheelle terveellisiä ruokia.
Lapsille sopiva ikä on ennen 2-3v ja sitten 16v -> siitä ylöspäin. Älä sorru siihen että kun pennut on teini-ikäsiä ja alkaa ärsyttää sua, lähdet kävelemään, se on tosi paska ikä jos faija lähtee. Tietenkin jos parisuhde menee kovin rumaksi, kannattaa lähteä heti, ei sekään lasten katteltavaa ole.