Kysymys sähköyhtiöistä

odottakaas, kun vesilaitoksia aletaan todenteolla yhtiöittämään. Sitten alkaa vesikin maksamaan OIKEASTI, jolloin ml-uskikset ryhtyvät pumppaamaan lämpökaivoistaan juomavettä.

tuota sähköä tuottamaan kolmella sentillä per kWh. Laitoksen käyttö maksaa, investointikin on joskus tehty. Ei kaikilla yhtiöillä ole omaa tuotantoa, jota voisi pörssiin myydä, mutta sieltä se on pakko ostaa jos on loppukäyttäjiä jotka sen sähkön käyttävät. Paljon on pelaajia sähköpörssissä. On myös hyvä huomioida, että on Suomen aluehinta ja sitten on pörssihinta. Usein Suomen aluehinta on paljon korkeampi kuin ns. systeemihinta. Tuntuu myös siltä, että tuottajat voivat saada laitoksia sopivasti pysäyttelemällä paremman hinnan pörssissä. Se on vähän niin kuin osakekauppaa tuo sähkön ostaminen.

Sähköpeli alkoi taas - maksaja tiedetään

[Kuva: Timo Pylvänäinen]

Mikä yllätys. Pohjoismaiden sähköpörssin Nord Poolin tukkusähköhinnat ovat taas tapissa, vaikka vettä riittää Ruotsin ja Norjan sähköyhtiöiden vesialtaissa lähes viime vuoden malliin. Ja kun tukkusähkön myyntihinnat ovat korkeat, alkavat sähkön jakelijat huutaa hinnankorotusten perään.

”Myyntihintamme on selvästi alle tukkuhinnan, eikä tällainen tilanne voi jatkua pitkään”, sanoi Helsingin Energian Jukka Niemi Taloussanomien verkkolehdessä tänään torstaina.

Niemi jätti sanomatta, että Helsingin Energian ei periaatteessa tarvitsisi ostaa kallista Nord Poolin pörssisähköä, koska yhtiö tuottaa 70 prosenttisesti sähkönsä omilla voimalaitoksilla ja lopusta sähköstä suurin osa tulee Teollisuuden Voiman Olkiluodon ydinmyllyistä omakustannushintaan.

Kun sähkön tuotanto ja sähkön myynti ja markkinointi on lain vaatimuksesta keinotekoisesti eriytetty toisistaan kaikissa sähköyhtiöissä, syntyy Niemen mainitsema tilanne. Sähköyhtiön myyntiyksikkö ostaa sähköä kalliilla Nord Poolista, jota sähköyhtiön tuotantoyksikkö sinne hyvällä voitolla myy.

Kun kaikkien tulosyksiköiden pitäisi kannattaa itse toimintansa, niin se synnyttää hintaa nostavan oravanpyörän.

Helsingin Energia ei ole tietenkään yksin, kun se perustelee sähkön markkinahinnan nostoa pörssisähkön kovalla hinnalla.

Markkinatalouden logiikan mukaisesti sähköpörssistä onkin tullut kaikille sähköyhtiöille paikka, jossa tukkusähkön hinta määrätään. Pahin synti on se, että yhtiö myy kuluttajille sähköä pörssisähköä halvemmalla. Silloin ”tappiot” ovat hirmuiset, ja paine kuluttajahintojen korottamiseen sen mukainen.

Niemen viesti tarkoittaakin toisin päin sitä, että Helsingin Energialle olisi tuottoisampaa myydä sähköä pörssiin kuin esimerkiksi yhtiön omistajille helsinkiläisille kuluttajille.

Tappiot Helsingin Energian kaltaisella sähkön tuottajalla ovat pelkästään virtuaalisia. Reaalimaailmassa yhtiö tekee loistavaa tulosta kuten tämän vuoden kuusi ensimmäistä kuukautta näyttävät: 395 miljoonan euron liikevaihdolla yhtiön liikevoitto oli 167 miljoonaa euroa.

Kun yhä useampi sähköyhtiö ilmoittaa taas kovista hinnankorotuspaineista, pankaa yhtiöt koville.

Mitä enemmän yhtiöillä on osuuksia vesi- tai ydinvoimasta tai lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksia, sitä vähemmän niillä on oikeita paineita nostaa hintaa. Laskennalliset menetetyt voitot ovat toinen asia. Ainakin kunnallisten sähkölaitosten pitäisi suhtautua niihin kriittisesti.

Käytännössä kovimmalla ovat vain sähkön jakeluyhtiöt, jotka eivät pysty tasapainottamaan tulosta sähkön tuotannolla. Sähköpörssissä sähkön ostajat ovat heikkoja ja sähkön myyjät vahvoja. Kuluttajan arvioitavaksi jää, kuinka paljon hän haluaa hinnankorotuksia maksaa.


http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/uutiskommentti/article121134.ece?s=u&wtm=tt-28082008

Kyllä näin on. Tätä kutsutaan markkinataloudeksi.

Otetaanpa vertaus:

1. Olet yrittäjä, viljelet perunaa. Sinulla on hevonen, jolla kynnät tms. pellon. Istutat perunat keväällä, sukusi on apuna, koska urakka on melkoinen.

2. Kasvukausi menee hyvin. Sadosta tulee runsas. Kutsut sukulaisesi nostoapuun. Osa heistä saapuukin. Muut ovat jääneet kotiin lukemaan Anttilan uusinta postimyyntiluetteloa.

3. Perunan nosto onnistuu ja pussisi ovat ääriään myöten täynnä tavaraa(siis perunapussisi).

4. Lähdet myymään perunoita. Paikallinen vihannesten, juuresten ja kaikenlaisten sienten välittäjä lupaa ostaa koko satosi, yksikköhintaan 50 snt/kg.

5. Kauppatorilla on myös tilaa. Myyntipaikka maksaa 30 eur/päivä. Perunasi on hyvälaatuisia, jopa lähes luomua, koska heppasi tämän tästä lannoitti pellolla jolkotellessaan. On varmaa, että saat perunasi myytyä myös torilla.

6. Torilla on myös muita myyjiä. Suurtilallinen Usko myy perunoita 35 snt/kg, koska tuotantokustannukset ovat halvat. Usko ei ole ostanut hevosta, vaan tusinan verran kuokkia, koska lapsia on siunaantunut työtä tekemän. Muut myyjät pyrkivät seuraamaan Uskon kunnioitettavaa esimerkkiä hinnan, kuokkien ja jälkeläisten lukumäärän suhteen.

7. SINUN PITÄÄ PÄÄTTÄÄ:
a) myytkö perunasi yhdellä kaupalla vihannes yms. välittäjälle ja lähdet rahojen kanssa traktorikauppaan. Siemenperunoiden lisäksi rahasi riittävät vähän käytettyyn Zetoriin, jolla ehdit kyntää ja kylvää seuraavana kesänä tupla-alan ilman käsittämättömän mukavuudenhaluisten sukulaistesi apua vai

b) vuokraat paikan torilta. Myyt perunasi 32 snt/kg. Kauppa käy ja pussisi tyhjentyvät. Kaikilla on hyvä mieli, myös sinulla, koska sait riittävästi rahaa uusiin siemenperunoihin ja kauraan pitääksesi karvaooppelin hengissä seuraavaan kevääseen asti. Aiot kuitenkin vältellä ainakin kevääseen asti Uskon talvisia harrastuksia, koska lisäsuita ei talossa enää näillä tuloilla tarvita. Palaat kohtaan 1. Sama toistuu sillä erotuksella, että Anttilan katalogi on entistäkin houkuttelevampi, pari sukulaista lisää jää saapumatta talkoisiin.

Kumman vaihtoehdon valitset kohdassa 7? Kohtaa a kutsutaan kehittyväksi markkinataloudeksi ja kohtaa b perunahuolloksi. Kummankaan ei voi sanoa olevan oikein tai väärin.

Ja vaihtoehtona c voisi olla vielä perunasuunnitelmatalous, jossa olisi noin viiden vuoden perunantuotantosuunnitelma jokaiselle perunantuotantoyksikölle. Tätä vaihtoehtoa en kuitenkaan pohdi enempää, koska viimeisten vuosikymmenten suuntaus on ollut enemmänkin poispäin kyseisestä ajatusmallista, vaikka toki esimerkiksi Korean niemimaan pohjoispäässä tähän malliin edelleen ïlmiselvästi uskotaan.

Pienenä loppuyhteenvetona haluan vielä todeta, että -90 luvulla päättäjämme halusivat vapauttaa Suomessa sähkökaupan suurin piirtein kohtaa a vastaavaksi. Aiemmin meillä oli vallalla kohdan b- mukainen käsitys ja toimintatapa, jota kutsuttiin sähköhuolloksi.