Tai no kavereita on muutama mut nekin on lähinnä peruskoulun aikaisia tuttuja joihin on väkisinkin tullut tutustuttua ja joiden kanssa tuli aikoinaan sen verran hyvin toimeen että yhteyttä pidetään vielä vuosienkin jälkeen. Mut ei niistäkään montaa enää usein näe. Laumasieluisten ihmisten ryyppyjengit joiden kautta joillakin on peräti satoja kavereita ja puolituttuja, tuntuvat täysin vieraalta.
Multa ilmeisesti puuttuu jokin sellainen "minä minä minä"-asenne joka tuntuu useimmilta muilta löytyvän. Jään joka asiassa passiiviseksi sivustaseuraajaksi, tarkkailijaksi. En ole koskaan ollut sellainen joka selvästi tietää mitä haluaa, en missään asiassa. Tuntuu kuin puuttuisi kokonaan persoona, tahto, identiteetti. Olen vain pelkkä keho joka menee paikasta toiseen. Tuntuu että epätoivoisimmilla rikollisillakin on enemmän kunnianhimoa, tavoitteita ja elämänhalua kuin minulla.
Usein kuulee tai lukee ihmisistä jotka sanoo olevansa "tosi ujoja" mutta heti perään lisäävät "muttei se haittaa mun poika/tyttöystävää yhtään, se itseasiassa tykkää siitä luonteenpiirteestä", niin mussa ilmeisesti sitten on jotain pahemmin vialla ettei kyse ole pelkästä ujoudesta.
Suurin osa ammateista ja töistäkin tuntuu *elvetin tylsiltä tai todella monimutkaisilta jotka ei kiinnosta ja joista varmaan montaa en edes osaisi kunnolla tehdä. Lisäksi en ymmärrä miten ihmiset pystyy juoksemaan työelämän oravanpyörässä ilman että heidän mielenterveytensä järkkyy ja tällä en tarkoita pelkästään työnarkomaaneja vaan niitäkin jotka tekee vain sen mitä on aivan pakko: täytyy kuluttaa vähintään kahdeksan tuntia päivästä siihen että painelee nappeja tehtaalla, jotta saa rahaa, jolla saa ostettua ruokaa, jottei kuole nälkään. Mun pitäis siis maksaa siitä että elän planeetalla jonne olen syntynyt? Jotenkin tuntuu että olen syntynyt täysin väärälle planeetalle tai ainakin väärälle aikakaudelle.
Multa ilmeisesti puuttuu jokin sellainen "minä minä minä"-asenne joka tuntuu useimmilta muilta löytyvän. Jään joka asiassa passiiviseksi sivustaseuraajaksi, tarkkailijaksi. En ole koskaan ollut sellainen joka selvästi tietää mitä haluaa, en missään asiassa. Tuntuu kuin puuttuisi kokonaan persoona, tahto, identiteetti. Olen vain pelkkä keho joka menee paikasta toiseen. Tuntuu että epätoivoisimmilla rikollisillakin on enemmän kunnianhimoa, tavoitteita ja elämänhalua kuin minulla.
Usein kuulee tai lukee ihmisistä jotka sanoo olevansa "tosi ujoja" mutta heti perään lisäävät "muttei se haittaa mun poika/tyttöystävää yhtään, se itseasiassa tykkää siitä luonteenpiirteestä", niin mussa ilmeisesti sitten on jotain pahemmin vialla ettei kyse ole pelkästä ujoudesta.
Suurin osa ammateista ja töistäkin tuntuu *elvetin tylsiltä tai todella monimutkaisilta jotka ei kiinnosta ja joista varmaan montaa en edes osaisi kunnolla tehdä. Lisäksi en ymmärrä miten ihmiset pystyy juoksemaan työelämän oravanpyörässä ilman että heidän mielenterveytensä järkkyy ja tällä en tarkoita pelkästään työnarkomaaneja vaan niitäkin jotka tekee vain sen mitä on aivan pakko: täytyy kuluttaa vähintään kahdeksan tuntia päivästä siihen että painelee nappeja tehtaalla, jotta saa rahaa, jolla saa ostettua ruokaa, jottei kuole nälkään. Mun pitäis siis maksaa siitä että elän planeetalla jonne olen syntynyt? Jotenkin tuntuu että olen syntynyt täysin väärälle planeetalle tai ainakin väärälle aikakaudelle.
Vastaukset 39
Vanhimmat
" Mun pitäis siis maksaa siitä että elän planeetalla jonne olen syntynyt? Jotenkin tuntuu että olen syntynyt täysin väärälle planeetalle tai ainakin väärälle aikakaudelle."
Tämä viimeistään paljasti asenteesi ongelman. Ei kyse ole siitä, että sinulla pitäisi olla jokin "minä minä minä"-asenene, mutta et tunnu suhtautuvan kovin realistisesti tähän maailmaan.
Tuntuu siltä kuin kysyisit, pitääkö MINUN tehdä jotain?
Kyllä. Mitä oikein odotit? Että ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja asiat sujuu niinkuin haluat?
Et tarvitse mitään erikoista kunnianhimoa tai tavoitteita, mutta sinun pitäisi alkaa kunnioittamaan tavallista työtä. Elämänhalua syntyy siitä kun alkaa tekemään asioita ja huomaa että hommat sujuu. Ja mitä pahaa on laittaa 8 tuntia päivässä työhön?
Jos käsitin oikein niin itse et ainakaan osaa käyttää tuota kahdeksaa tuntia päivässä yhtään sen paremmin kuitenkaan. Miksi et siis olisi töissä sen ajan? Saisit rahaa ja nostaisit omaa itsetuntoasi.
"Ja mitä pahaa on laittaa 8 tuntia päivässä työhön?"
Anteeksi vain. Tuo määrä työtä on sopiva vain ihmiselle, joka pääsee toteuttamaan itseään kunnolla töissä tai ihmiselle, jolla ei ole harrastuksia (elämää).
Omasta mielestäni järkevä työaika olisi 6h päivässä ja tehot olisivat varmasti yhtä suuret monissa yrityksissä. Kustannukset tietysti olisivat pienemmät :)
Jotkut hullut haluavat 9h päiviä. Sitä en kertakaikkiaan voi sulattaa.
Välillä tuntuu siltä että joidenkin ihmisten olisi ihan hyvä tutustua elämän realiteetteihin.
Joku herätys pitäisi saada. SUURIN OSA MAAILMAN IHMISISTÄ ei pääse toteuttamaan itseään kunnolla, eikä heillä ole kunnon harrastuksia. Heille 8 tunnin työpäivät olisivat unelma.
Miten tällaisen tosiasian edessä edes kehtaa väittää että 8 tuntia työtä päivässä ajaa masennukseen?
Tuntuu kuin monia on hemmoteltu tässä yhteiskunnassa aivan liikaa. Et varmaan pysty käsittämäänkään miten etuoikeutetussa asemassa olet kun pystyt vakavalla naamalla harkitsemaan alle 8 tunnin päivien tekemistä.
Ja minustakin olisi hienoa jos missään ei tarvitsisi tehdä töitä. Mutta vähän realismia kiitos.
Me emme kuulu tähän suurimpaan osaan maailman ihmisistä. Tarkoittaako se sinun mielestäsi, ettei meidän kannata enää kehittyä? Me elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisillä on harrastuksia. Herää sinä siis realiteetteihin!
Nautitko ajatuksesta: "elän täällä tehdäkseni rahaa/töitä". Vai tekisikö mieli yrittää tehdä ainoalla elämälläsi, jotain mikä merkitsee sinulle enemmän?
Suomi on maailmantilastojen kärjessä masennuksen takia. Ainakin osasyy on työ ja sen määrä. Oletko edes tietoinen, että 6h työpäivä saattaa olla jopa tehokkuudeltaan parempi kuin 8h työpäivä pitkällä aikavälillä?
"Suomi on maailmantilastojen kärjessä masennuksen takia. Ainakin osasyy on työ ja sen määrä."
Siis mitä?
Sanot että elämme yhteiskunnassa jossa ihmisillä on harrastuksia. Eli tiedostat sen, että teemme vähemmän työtä kuin suurin osa maailman ihmisistä.
Sitten sanot että olemme masentuneempia kuin nuo muut ja ainakin osasyynä on työ ja sen määrä. Siis mitä?
Jos jotain tämä osoittaa juuri oman väitteeni oikeaksi. Olemme muita masentuneempia vähemmästä työmäärästä ja se on itsekästä.
Vai väitätkö nyt, että peltotyö ja kellon ympäri työskentely muualla maailmassa on tietysti mielekkäämpää kun Suomalaiset "paskaduunit".
Ja kyllä 6 tunnin työpäivä voi olla tehokkaampi kuin kahdeksan tunnin. Ja tietysti meidän pitää kehittyä kokoajan. Mutta on vain kovin ylimielistä sanoa että 8 tuntia masentaa. Pitäisi olla edes jonkin verran kiitollinen jo siitä mitä saa. En sano että kuuteen tuntiin ei pitäisi mennä. Ehkä se onnistuu. Minun on vain kovin vaikeaa ymmärtää ihmisiä jotka ovat jo saaneet niin paljon ja silti pitävät itseään huono-osaisina.
Tottakai haluaisin myös tehdä elämälläni jotain mikä merkitsee minulle enemmän! Mutta edelleen, maailmassa on tietty määrä työtä mikä on pakko tehdä tai me kaikki kuolemme. Jos kukaan ei tee ruokaa, meillä ei ole syötävää. Se on vain elämän realiteetti. Ja silloin on vähän ikävämpi juttu jos kenenkään elämän tarkoituksena ei olekaan toisille ruoan teko.
Eräässä työpaikassa on yleistä että tehdään kahta vuoroa perään (3-vuorotyö) eli 12 tuntia putkeen...
tietenki ei 12..
Ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi. Selvitä, mikä sinua kiinnostaa ja suuntaa energiasi siihen. Kun sinulla on mielenkiintoinen työ ja olet tyytyväinen elämääsi, alkavat muut ihmisetkin viihtyä seurassasi.
Itseäni ärsyttää suunnattomasti maksaa veroja kun sitä jaetaan tuollaisille taivaanrannan maalareille, jotka eivät halua tehdä töitä.
Kaikki tuet pois työttömiltä, niin alkaa tuollaisillekin loisille työ maistua.
Suomi on läpikommunistinen paskamaa, jossa yrittäjiä vainotaan ja jossa rahaa jaetaan ilmaiseksi kaikille niille, joita ei huvita tehdä työtä. Vituttaa kun multa otetaan väkisin rahoja ja jaetaan ne loisille.
Toisaalta tässä "paskamaassa" jopa kaltaisesi idiootti pässi kykenee pärjäämään.
eläväni sossun rahoilla? Opiskelen ja kesät olen töissä.
Itse ainakin kierrän kaukaa kaikki miehet, joilla on tuollaisia junttioikeistolaisia ajatuksia.
Kyllä yhteinen arvopohja on keskeistä.
Tuo (pakko)veronmaksajan purkaus oli taas muistutus siitä, että kannattaa ottaa selvää toisen mielipiteet joihinkin keskeisiin poliittisiin kysymyksiin ennen kuin alkaa olemaan tämän kanssa. Olisi hirveää, että poikaystävä paljastuisi esim. täydeksi fasistiksi, kun ollaan seurusteltu jo puoli vuotta tms.
Oletko itse viherstalinisti? Mikään ei ole pahempaa kuin todellisuudesta irtautuneet maailmanparantajat.
Haluatko tietää mistä junttioikeistolaiset ajatukset kumpuavat? Ne alkavat ilmestyä siinä vaiheessa kun tosiaan puolet palkasta katoaa verottajalle eikä itselle jää valtion puolelta rahoille mitään vastinetta.
Pikkusieluiset luuserit peloittelevat aina naisia kaiken maailman politiisilla leimoilla kuten fasismilla ja muulla roskalla. Todellisuudessa kysymys on epävarmuudesta omasta itsestään tai pelko jostain omasta luurangosta.
Veikkaisin vaivasi olevan masesennus. Siihen kannattaisi hankkia apua.
"täytyy kuluttaa vähintään kahdeksan tuntia päivästä siihen että painelee nappeja tehtaalla, jotta saa rahaa, jolla saa ostettua ruokaa, jottei kuole nälkään."
Onko tapa, jolla nykyisin kulutat päiväsi jotenkin antoisampi? Viihdytkö?
Kyllä runsaassa vapaa-ajassa on puolensakin, vaikka sitä ei käyttäisi tehokkuuskriteerien mukaan. Minulla työnteko ainakin tappaa kaiken luovuuden ja innostuksen.
Siinä ei ole yhtään mitään vikaa jos itse pystyt rahoittamaan oman vapaa-aikasi täysin. Ja varmaan sinulla näin onkin.
Mutta jos työnteko tappaa luovuuden ja innostuksen niin voi voi.
Vai väitätkö että sinun luovuutesi ja innostuksesi on tärkeämpää kuin niiden muiden jotka sitten joutuvat rahoittamaan sinun vapaa-aikasi tekemällä sinunkin edestäsi töitä?
En hyökkää sinua vastaan tässä henkilökohtaisesti. Mutta en vain näe hirveästi moraalisia syitä sille miksi työtä ei pitäisi tehdä.
Koska yhteiskunta pakottaa ihmiset elämään sääntöjensä mukaan, vähintä mitä se voi tehdä on tarjota elämisen perusedellytykset vastikkeetta.
Muutenkin tekemisen arvoa mitataan liikaa rahassa, jos kaksi kaveria vaikka tekevät yhtä paljon ja yhtä suurella innolla taidetta, mutta toinen sattuu tekemään sitä lähempänä yleisesti hyväksyttyjä raameja niin hän saa työstään tunnustusta ja mahdollisesti apurahaa. Toinen on pelkkä loinen.
"Koska yhteiskunta pakottaa ihmiset elämään sääntöjensä mukaan, vähintä mitä se voi tehdä on tarjota elämisen perusedellytykset vastikkeetta. "
Kai tajuat sen, että jos kaikki ajattelisivat noin, ei olisi ketään joka rahoittaa nuo perusedellytykset?
Kyllä yhteiskunnan tulee tukea, ei siinä mitään. Ja ihmisten tekemistä mitataankin liikaa rahassa. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että jotta voisimme elää sellaisessa yhteiskunnassa missä elämme, se vaatii tietyn määrän työtä joka on pakko tehdä. Jonkun on vain pakko tehdä se työ kävi miten kävi, muuten tämä systeemi ei pysy yllä.
Hyvä on yhteiskunta pakottaa meidät elämään tietyllä tavalla. Mutta olisitko onnellisempi anarkistisessa yhteisössä? Mieti tarkkaan ennenkuin vastaat. Jos olet, niin varmasti maailmassa on anarkistisempia paikkoja kuin Suomi eikä sinne muuttaminen pitäisi olla mikään suuri ongelma.
Ja mitä tulee vertaukseesi taiteeseen. Mielestäni molemmat taiteilijat ovat loisia. Mutta onneksi elämme sellaisessa yhteiskunnassa että edes jonkin verran voimme tukea loisiakin. On hienoa, että taidetta voidaan tukea ja taidetta kuuluisi arvostaa. Mutta ei taiteella ole sellaista itseisarvoa että se ylittäisi tavallisen työnteon arvon.
"Kai tajuat sen, että jos kaikki ajattelisivat noin, ei olisi ketään joka rahoittaa nuo perusedellytykset?"
Kyllä minä uskon että ihmiset tekevät hyödyllisiä töitä ja parantavat omia ja muiden elinoloja ilman pelotteita ja pakoitteitakin. En minä anarkiassa tahdo elää, mutta jos yhteiskunta jotain ottaa pois niin jotain sen on annettava tilallekin. Ainakin minun moraalikäsitykseni mukaan.
"Mutta ei taiteella ole sellaista itseisarvoa että se ylittäisi tavallisen työnteon arvon."
Mitä tarkoitat tavallisella työnteolla? Tekeekö kirjailija tavallista työtä jos myy kirjansa "rehellisesti" kustantamon kautta? Eikö kaiken työn tarkoituksena ole aiheuttaa jonkinlaista hyvinvointia ihmisille. Nykyään on vain niin, että ainoastaan markkinatalouden sanelemat keinot tuottaa hyvinvointia ovat oikeita.
Jos jatkan lisää huonoja vertauksia, niin onko esimerkiksi talkootyönä tehty kylätalo yhteiskunnan kannalta vähäarvoisempi kuin rakennusfirman rakentama?
En nyt jaksa mennä tässä loinen-eiloinen väittelyssä jakolinjan kummallekaan puolelle, enkä ottaa liioin kantaa siihen onko tavllinen työ arvokkaampaa kuin taide, vai onko taide arvokkaampaa vai ovatko kumatkin yhtä arvokkaita.
Mutta taide on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia ja jos sitä ei olisi, niin minusta yhteiskunta, kansa, valtio, miksi sitä nyt ikinä halutaankaan kutsua, menettäisi sielunsa.
"En minä anarkiassa tahdo elää, mutta jos yhteiskunta jotain ottaa pois niin jotain sen on annettava tilallekin. Ainakin minun moraalikäsitykseni mukaan. "
Etkö siis ole jo saanut yhtään mitään tilalle?
Todennäköisesti olet elänyt koko elämäsi suhteellisen turvassa ulkopuolisilta vaaratekijöiltä. Olet nauttinut (lähes?) ilmaisesta koulutuksesta. Pystyt myös keskustelemaan kanssani netin välityksellä tietokonetta käyttäen. Kaikki nämä ovat asioita jotka olisivat ilman modernia yhteiskuntaa lähes mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa. Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään.
"Mitä tarkoitat tavallisella työnteolla? Tekeekö kirjailija tavallista työtä jos myy kirjansa "rehellisesti" kustantamon kautta? Eikö kaiken työn tarkoituksena ole aiheuttaa jonkinlaista hyvinvointia ihmisille. Nykyään on vain niin, että ainoastaan markkinatalouden sanelemat keinot tuottaa hyvinvointia ovat oikeita. "
Jos joku haluaa maksaa sinulle työstäsi niin sitten se on mielestäni hyväksyttävää työntekoa. Puhun tässä tietysti työstä lain rajoissa.
Kaiken työn tarkoitus on viime kädessä pysyä hengissä. Nykyinen yhteiskuntamme mahdollistaa myös elämän laadun parantamisen. Tällainenkin työ on arvokasta, mutta ei läheskään yhtä arvokasta kuin ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen tähtäävä työ (siis ruoka, turvallisuus jne.)
"Jos jatkan lisää huonoja vertauksia, niin onko esimerkiksi talkootyönä tehty kylätalo yhteiskunnan kannalta vähäarvoisempi kuin rakennusfirman rakentama?"
Ei ole. Ei kaiken tarvitse mennä koko markkinatalouden rattaiden läpi. Ja jos kylätalolle on selkeä tarve niin sen rakentaminen on arvokasta, niin kauan kunhan se ei vie liikaa resursseja tärkeämmiltä asioilta.
Mutta jos sanot että jokaisella taiteilijalla on jonkinlainen oikeus apurahaan riippumatta heidän taiteensa sisällöstä, niin siinä olen eri mieltä.
Nimittäin se olisi sama kuin sanoisi, että tuettaisiin sokeasti kylätalojen rakentamista - riippumatta siitä kuka sen tekee- silloinkin kun kylätalolle ei ole mitään tarvetta. Eli minun mielestäni, jos joku haluaa rakentaa kylätalon hän saa niin vapaasti tehdä omilla varoillaan. Ja jos joku maksaa vielä siitä, niin hienoa. Mutta ei saa olettaa että minulla on moraalinen velvoite tukea sen rakentamista silloinkin kun sille ei ole yhtään mitään tarvetta.
Ja jos tavallista työtä ei tehtäisi niin tuo sama yhteiskunta menettäisi ruumiinsa.
"Etkö siis ole jo saanut yhtään mitään tilalle? "
Olen saanut paljonkin, enkä tässä omalta osaltani ole valittamassakaan. Enemmän kritisoin tuota asennetta että ainoastaan rahaa tuottava työ on tärkeää.
Perustarpeiden tyydyttämiseen ei tarvita läheskään koko viisimiljoonaisen kansan työpanosta. Suurin osa työstähän on aivan muuta, nyt vain raha sanelee sen mikä tuosta ylimenevästä osasta on arvokasta (seitsemän päivää on arvokkaampaa kuin luonnonsuojelu vapaaehtoistyönä).
"Jos joku haluaa maksaa sinulle työstäsi niin sitten se on mielestäni hyväksyttävää työntekoa."
"Ja jos kylätalolle on selkeä tarve niin sen rakentaminen on arvokasta, niin kauan kunhan se ei vie liikaa resursseja tärkeämmiltä asioilta."
Eli jos yhteisöllä on selkeä tarve kylätalolle, mutta hyvin vähän rahaa niin miten tässä käy tuolta pohjalta?
"Pystyt myös keskustelemaan kanssani netin välityksellä tietokonetta käyttäen."
Minulla on kotikoneellani myös hieno käyttöjärjestelmä ja selain, jotka on kasattu vapaaehtoisvoimin.
Taide on siitä metka juttu, että sen arvoa ei voida mitata oikein millään. Se on enemmän uskon asia kuin tiedon.
Minusta on niin, että kaikkea taidetta pitää tukea kysymättä sen laadun perään. Mutta ennenkuin kalsarisi menevät moisesta yleislausunnosta ihan solmuun, niin ana kun selvitän lisää.
Eli minusta on itseisarvo, perimmäinen arvo että Suomessa tuotetaan myös korkeatasoista taidetta. mutta koska tavallinen pulliainen on todella huono arvioimaan taiteen arvoa, ainakaan silloin kun teos on uusi, niin minusta tavallisen pulliaisen ei pidä siitä päättääkään.
Eli taideapurahoja maailmalle ja sitten asioista paremmin perillä oleva porukka rajatkoon tukiin oikeutetut, koska kaikkihan eivät koskaan voi saada tukea.
En tiedä tapahtuuko se näin juuri tälläkin hetkellä, mutta elei, niin minusta sen tulisi mennä näin. Taide on tärkeä osa minkä tahansa kansan identiteettiä, enkä suhtautuisi kovin kevytmielisesti sen merkitykseen kansakunnan sielun luojana. Seitsemän Veljestä, Tuntematon Sotilas, Sibelius ym. ovat ihan käytännössäkin muovanneet ajatusta suomalaisuudesta, varmasti paljon enemmän kuin Nokia on vielä kerennyt tekemään. Taidetta nekin ovat.
Mutta ei taide itseisarvollisesti ole sen arvokkaampaa kuin muukaan työ. Minusta sillä vain on selkeä oma paikkansa, eikä se ole arvottomampaakaan.
Tietysti kaikkea voidaan ruveta arvottamaan sodan logiikalla, eli mikä olisi kriisin aikana tärkeintä, mutta silloin suurin osa muustakin työstä olisi arvotonta.
Mutta muistakaa se, että taiteilijuuskin on kovaa työtä silloin jos sillä aikoo elää. Moni näkee sen jonain vaihtoehtona muulle ahdistavalle työlle, vaikka taiteilijuus voi olla henkisesti monin verroin kovempaa. Se kun on TÄYSIN luovaa työtä, missä kaikki tuotteet pitää repiä jollain tapaa todella innovatiivisesti ja uudesti. Pitää keksiä uusi näkökulma, uusi tapa kertoa, pitää olla aina "parempi" kuin ennen, vaikka sitä ei oikeastaan voi edes mitata. Taiteilijuus aivan varmasti, ammattina, kuluttaa henkisesti enemmän kuin tehtaassa napin painaminen. Ja koska suuri osa kaikesta työstä on nykyään ajattelua, on taiteilijuus siellä kuluttavimpien joukossa. Eikä siitä juuri maksetakaan mitään, ellei satu kuulumaan siihen taiteiljujoiden marginaaliin, joiden työllä on itse asiassa mitään kaupallista relevanssia.
Minusta kyseessä ei tarvitse olla vastakkaiasettelu, joten en lähde mukaan tuohon. Minä en näe asioita mustavalkoisesti tässä kohtaa niin, että taide olisi jotenkin vastoin tavalista työtä tai toisinpäin.
"Perustarpeiden tyydyttämiseen ei tarvita läheskään koko viisimiljoonaisen kansan työpanosta. Suurin osa työstähän on aivan muuta, nyt vain raha sanelee sen mikä tuosta ylimenevästä osasta on arvokasta (seitsemän päivää on arvokkaampaa kuin luonnonsuojelu vapaaehtoistyönä). "
Niin onneksi elämme edistyneessä yhteisössä. Ja olet kyllä oikeassa että ei kaiken arvokkuutta voi laskea suoraan rahalla. On hyvä että pystymme myös tekemään esimerkiksi luonnonsuojelua ja sitä pitäisi tehdä tosiaan lisääkin.
"Eli jos yhteisöllä on selkeä tarve kylätalolle, mutta hyvin vähän rahaa niin miten tässä käy tuolta pohjalta? "
Niin silloin kylätaloa ei rakenneta. Yksinkertaista. Tarkoitan tässä vain sitä että on monia asioita jotka ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi kulttuurin ylläpito. Ja jos niitä ei pidettäisi yllä emme voisi laittaa mitään kulttuuriin kuitenkaan.
"Minulla on kotikoneellani myös hieno käyttöjärjestelmä ja selain, jotka on kasattu vapaaehtoisvoimin."
Niin entäs sitten? En tässä väheksy yhtään vapaaehtoistyön hienoutta. Sillä voidaan saavuttaa paljonkin hyvää. Mutta tuollainen vapaaehtoistyö on mahdollista vain ja ainoastaan jos pohjalla oleva ja sitä edeltävä pakollinen työ on ensin suoritettu.
"Seitsemän Veljestä, Tuntematon Sotilas, Sibelius ym. ovat ihan käytännössäkin muovanneet ajatusta suomalaisuudesta, varmasti paljon enemmän kuin Nokia on vielä kerennyt tekemään"
Niin ja paljonkos näille tekijöille maksettiin valtion taideapurahoja, jotta he voisivat tehdä nämä teokset?
Hyvä on, olet täysin oikeassa taiteen arvosta ja etenkin siitä että sitä on vaikea määrittää.
Ja taiteilijan elämä voi olla henkisesti erittäin kuluttavaa. Mutta ota huomioon että tällaiset täyspäiväiset taiteilijat voivat luoda ja toteuttaa itseään VAIN JA AINOASTAAN silloin kun on olemassa paljon muita jotka kiltisti tekevät omaa ei-taiteellista työtään.
Ei minua yhtään harmita se, että joku tekee taidetta. Päin vastoin, se on hienoa ja sillä on arvonsa. Mutta jos itsekin sanot että taidetta ei voi oikein arvostella, niin miksi asetelma on sitten juuri näin päin, että minä teen työt ja toinen taiteet?
Miksei tällä taiteilijalla ole moraalista velvoitetta maksaa minulle minun oman itseni toteuttamisesta? Ja jos sanot että hän maksaa sen minulle taiteella, niin siinä tapauksessa hänellekin pitäisi riittää että yhteiskunta maksaa hänelle taiteen vain ihailulla.
Olen ärsyttävä enkä lähde kiistelemään asiasta tämän enempää.
Minusta taide on vain yksi asia jota on tuettava. Koska ilman tukea se kuihtuisi. Sille ei ole kaupallista potentiaalia tarpeeksi. Kaupallinen potentiaali ei silti kerro minusta siitä ettei sillä olisi arvoa.
En lähde enää pidempään väittelemään, koska tämä on mielipiteeni. Sinä voit hyväksyä sen tai olla hyväksymättä, mutta en sitä aio muuttaa.
Otan itsekin takapakkia. En halua loukata ketään täällä, enkä itsekään tosiaankaan loukkaantunut. Mielestäni on hienoa, että osaat väitellä menemättä henkilökohtaisuuksiin ja typeryyksiin. Vaikka olen ehkä eri mieltä, arvostan sinua näiden asioiden takia.
Emmekä välttämättä ole edes kovin eri mieltä. Minäkin haluan tukea taidetta. Taide on hyvä asia. Eikä kaupallinen potentiaali todellakaan kerro kaiken arvoa.
Silti haluan vain korostaa, että taiteen tulee tietyssä mielessä kuitenkin olla nöyrää kaikelle muulle työnteolle. Tämä johtuu siitä että taidetta voi olla olemassa vain ja ainoastaan, jos tämä muu pakollinen työ on tehty.
Taide on kuin ison illallisen jälkiruoka, se kruunaa aterian ja antaa lisäarvoa kokonaisuudelle, mutta jos se olisi ainoa ruokalaji sillä ei eläisi pitkään.
Mutta onneksi elämme yhteiskunnassa jossa meillä on varaa tukea taidetta. En vain ymmärrä ihmisiä jotka sanovat että kaikilla taiteilijoilla tulisi olla jonkinlainen "oikeus" saada ehdotonta rahallista tukea taiteelleen.
Enhän minä olekaan puhunut että taiteilijuus sinänsä olisi mikään oikeutus apurahalle. Mutta taidetta ei vain voi niin vaan mitata mittareilla, joten joskus apurahaa menee aivan varmasti sellaisellekin taiteelle, mitä itse pitää täysin järjettömänä.
Taide sattuu olemaan niitä asioita, jotka kuolevat silloin jos ruvetaan esim. suosimaan vain sitä muotoa, joka menestyy kaupallisesti. Siihen kuolee ennenpitkää myös kaupallinen taide. Minun näkemykseni on että taide kuolee, jos se ajetaan ahtaalle ja tarkasti määritellään se "oikea" taide ja "väärä" taide. Taide syntyy luovuudesta ja luovuus syntyy vapaudesta ja rajoittamattomuudesta. Juuri tämän vuoksi minusta esim. innovaatioyliopisto on hiukan perse edellä puuhun menemistä. Innovaatioyliopisto pistettiin pystyyn poliittisella päätöksellä. poliittisella päätöksellä ei vain voida tuottaa innovaatioita tai luovuutta. Se syntyy itsestään.
Ja juuri se tarkoittaa että joskus mennään metsään ja rankasti. Joskus tehdään käsittämätöntä kakkaa, koska se on juuri se pointti kun ei ole rajoja. Mutta jos rajat laitettaisiin hirveän tiukiksi, niin tulisi konservatiivisuus ja varman päälle pelaaminen. Silloin toistetaan vain vanhoja menestysreseptejä. Tämän vuoksi en kannata taiteeseenkaan äärimmäisen jyrkkiä kriteereitä.
On totta että taide ei ole ihmiselle mikään elinehto, mutta on se inspiraation lähde. Harvempi tulee ajatelleeksi, etä esim. TV-näyttelijät ovat myls taiteilijoita. Elokuva kuolisi pois heti suomesta jos sitä ei tuettaisi, jäljelle jäisi ehkä Solar Filmsin kaupallisin osasto, joka on kyllä melko masentavaa, jos se olisi kotimaisen elokuvan ainoat kasvot.
Yksi näkökulma asiaan voikin olla se, että miksi taidetta pitää ainoana tukikohteena väheksyä? Onko se ainoa "turha" asia mitä tuetaan? Minusta ei, sillä itse pidän samalla tavalla turhana huippu-urheilun avustamista. En kuitenkaan ole sitä kieltämässä, sillä monelle se on hyvin tärkeä osa elämää. Yliopistoissakin väännetään apurahoilla jos jonkinlaista uiguurien sukujuuritutkimusta, jolla varmasti ei ole mitään kaupallista hyödynnettävyyttä, mutta ei se minua haittaa.
Kyse on sivistyksestä. Sivistys on paljon laajempi käsitys kuin kauppa ja menestyminen sekä kaupalliset arvot. Sivistys on minusta perusta inhimilliselle elämälle, se antaa horisontteja toisten elämään ja antaa näkökulmia jopa ihmiseen itseensä. Sivistykseen kuuluu taide, tiede, urheilu, kaupankäynti ja kaikki elämänpiiriin kuuluvat asiat. Minä pelästyn aina kun joku ehdottaa esim. taiteen apurahojen poistamista kokonaan, koska minun silmissäni se on osittainen hyökkäys sivistystä vastaan.
Minulla on hyvin vähän tarpeita. Olen ehkä sillä tavalla poikkeuksellinen ihminen, että minulle verorahojen käyttö on aika yks hailee, kunhan minulle jää palkastani käteen sen verran että pärjään ja että niin halutessani voin saada vähän ylimääräistä. Jos sillä verolla sitten tuetaan itselleni epämiellyttävää huippu-urheilua, niin menköön. Ja nhan se varmasti jollain tavalla merkittävää että uiguurienkin sukujuuret tiedetään, kaikki kun liittyy kaikkeen.
Tuop edellinen siis oli ihan omaa pohdintaa taiteesta, enkä tarkoittanu mitään sitä sinua vastaan. Näkemyksensä kullakin ja olen ainakin jossain mitassa sinun kanssasi yhtä mieltä asioista.
yksin. Eikä sussa ole mitään vialla. Kuulostaa ihan fiksulta ja ajattelevalta ihmiseltä. Moni meistä ajattelee syntyneensä väärälle planeetalle tai aikakaudelle.
Lisäksi: ihmiset oirehtivat työelämässä nykyisin ihan mahdottomasti ja moni ajattelee kuten sinäkin tuosta nappien painamisen ja ruuan ostamisen oravanpyörästä. Mielenterveyslääkkeiden syöminen on yleistä ja teeskentely, että hyvin menee, myös.
Sinun kaltaisellesi ihmiselle on olemassa yksi ammatti. Ala kirjailijaksi! Sivullisuus viittaisi siihen, ja tarkkailu. Osaat näemmä myös muodostaa lauseita (tämä ei siis ole v-lua, vaan ihan asiallista puhetta), joten huonoimmillakin kyvyillä on edetty. Näyttäisi olevan myös ihan oikeaa taipumusta syvälliseen ajatteluun.
Kaltaisesi ajattelijan ei kannattaisi vaipua murheeseen ja synkkyyksiin, vaan jalostaa ajattelemisen taitoa...
Mitäpä jos varaisit ajan työterveyslääkärille, josta voisit saada lähetteen (älä nyt säikähdä) esim. psykiatrille. On hyvä käydä puhumassa tuntemuksistasi ammatti-ihmiselle. Tämä ei nyt tarkoita, että sinussa olisi psyykkisesti "vikaa", vaan avautuminen helpottaisi tilannettasi. Olet solmutilanteessa.
olet ihan oikeassa. Suurin osa töistä mitä voi tehdä ilman koulutusta on ihan syvältä. Ja kaikki eivät syystä tai toisesta voi kouluttautua.
"Laumasieluisten ihmisten ryyppyjengit joiden kautta joillakin on peräti satoja kavereita ja puolituttuja, tuntuvat täysin vieraalta."
Tämäkin pitää paikkansa. Suurin osa ihmisistä on saatanan ärsyttäviä. Etenkin sellaiset uiuiuiui vitun chillii ja häröö -kaverit.
"Tuntuu kuin puuttuisi kokonaan persoona, tahto, identiteetti. Olen vain pelkkä keho joka menee paikasta toiseen. "
Ei keltään puutu persoonaa. Jos joku vaikuttaa siltä se johtuu vain siitä että et tunne häntä.
"Tuntuu että epätoivoisimmilla rikollisillakin on enemmän kunnianhimoa, tavoitteita ja elämänhalua kuin minulla."
Itselläni on ihan peruskunnianhimo mutta koska en pysty toteuttamaan sitä niin antaa olla, ajelehditaan vaan.
"mussa ilmeisesti sitten on jotain pahemmin vialla ettei kyse ole pelkästä ujoudesta. "
Tässäkin olet oikeassa. Jotkun ihmiset eivät vain tule toimeen muiden kanssa. Sen vuoksi jos ei halua olla jonkinlainen "omegayksilö", jota muut luulevat voivansa kohdella miten huvittaa, on parempi olla omissa oloissaan, eikä tavoitella sosiaalista hyväksyntää.
Ole sellainen kuin olet. Ymmärrän sinua.
Ammatissa pitäisi olla se oma ala, silloin ehkä jaksaa paremmin ja sitten voi tehdä yksityisyrittäjänä jos ei toisen palvelukseen halua. Voi organisoida itse. -Sellainen ala joka tuntuu enemmän leikiltä kuin totiselta torvensoitolta, sellainen ala johon on lahjoja tai muuten vaan pitää...esim.
Niin niissä tehtaissa voisi olla enemmän sitä automaatiota :) kivikaudella vähän kuin ollaan tavallaan.
tuntuu ihan samalta, en ymmärrä muita ihmisiä. Ei meitä varmaan kovin paljoa ole. Kaurismäen elokuvissa ehkä.
kirjoitit:
"Mun pitäis siis maksaa siitä että elän planeetalla jonne olen syntynyt?"
lainaus toiselta henkilöltä:
"Why do you have to pay to live on a planet you were born on?"
- Alex Collier
Katso kohdasta 1 minuutti eteenpäin.
http://www.youtube.com/watch?v=uJZJKdeVjuU
Kliffa MEININKI! Mitä vitun paskaa täällä jauhetaan, että maailman ihmiset olisivat onnellisia 8h työpäivään. EI todellakaan näin. Suomessa tehdään asukasta kohden työtunteja keskimäärin Japanin ja USA:n jälkeen melkeinpä eniten. Mietippä, vaikka Tanskassa tahikka edes Thaimaassa paiskita työtä kuin Suomessa. Ja nimenomaan ne idiootit pystyvät nauttimaan nappien painamisesti 8h kun taas fiksuimmat eivät siedä sitä. Tarvitset haastavan ja rahallisesti palkitsevan duunin. Sillä sitten pönkität itsetuntosi taivaisiin ja hankit kauniin naisen. Ei niitä kavereita kannata kerätä.