Diu diu...Tänään kävin puntarissa, eikä lukema värähtänytkään entisestä lukemasta, siis mitään ei ollut viikossa tapahtunut. Edelleen järkyttävät 124.5 kiloa :(
Sataa sataa ropisee, joten ei yhtikäs kiinnosta lenkkeily.
Kuitenkaan en turhia murehdi ja märehdi, kyllä ne kilot vielä ropisee pois, kunhan alkujumitus loppuu. Alettava varmaan juomaan vettäkin enemmän, jos siitä ois apua.
On tämä sellaista keikkumista tämä elämä, mutta tänään olen edes hippusen onnellinen, kun sain aamulla jutella ihastukseni kanssa :)
Sataa sataa ropisee, joten ei yhtikäs kiinnosta lenkkeily.
Kuitenkaan en turhia murehdi ja märehdi, kyllä ne kilot vielä ropisee pois, kunhan alkujumitus loppuu. Alettava varmaan juomaan vettäkin enemmän, jos siitä ois apua.
On tämä sellaista keikkumista tämä elämä, mutta tänään olen edes hippusen onnellinen, kun sain aamulla jutella ihastukseni kanssa :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
kyllä sitä täytyy jotiáin muutakin vaivaa nähdä. Eikuin vihko esiin ja kirjaamaan, ja kun huomaat mistä niitä liikoja kaloreita (hiilareita) tulee niin niistä ensimmäiseksi sitten karsimaan. Tulosta tulee noin 95%:n varmuudella.
täytän orjallisesti ruokapäiväkirjaa. Olen täyttänyt jo pidemmän aikaa. Välillä lasken vain grammat ja välillä intoudun laskemaan näitä surullisenkuuluisia kaloreitakin. Taas välillä vaan listaan syömiset ilman laskemisia.
Olen yrittänyt pitää leivän syömistä kurissa ja laittanut tavoitteekseni vain syödä leipä per ruoka-annos, mutta joskus menee kyllä kaksikin.
No, onneksi noissa uusissa lääkkeissä luvattiin sivuvaikutuksina ruokahaluttomuutta, joten jos siitä olisi hyötyä. Tiedä häntä.
Moi!!
Ei minuakaan kiinnosta lenkkeily, ei pätkääkään. Enkä myöskään liiku.
Aloita ensin vähentää ruoka-annosten tai herkkujen määrää. Yks vähennys viikossa - tiedän et se on hidasta mut ei ne kilotkaan ole hetkessä tulleet.Jos vie itseltä kaikki herkut, iskee pakokauhu(ainakin mulla)
Kyl sä pystyt kun mietit ensin miks haluat pienentyä? Oli se syy mikä tahansa niin taistele itses kans. koska oma mielikuvitushan on mestari keksimään verukkeita, selityksiä sille miks voi ottaa ruokaa lisää, kun on paha olla niin voi "palkita itsensä" kun tuntuu kurjalta.
Näin minäkin tein..mulla ylipainoa 30kg..on niin helppoa selittää itselleen et "musta ikinä laihaa tule ja mun ruumiinrakenne on niin iso" - ja p...kat on..itsehän minä päätän mitä ja milloin syön..
Ei tarvitse miellyttää ketään. Ainoastaan itseään!!
Lähetän sulle "lento"halin josta saat itsellesi voimaa katsoa mitä itsellesi haluat!
halituksista :) Kyllä täällä sinnitellään. Nytkin meni aamukahvin kera vain yksi ruisleivän palanen, ei vain tehnyt mieli muuta.
Herkkujen ostelemisen olen jo tyystin lopettanut, eli en pidä kotonani mitään vierasvaroja, sillä ne eivät säily.
Pienin askelin olenkin ajatellut viedä tätä projektiani eteenpäin ja siksi tänne palstallekin kirjoittelen, että saan edes jonnekin purkaa tuntojani tästä "työmaasta", jota todellakin on. Itselle täytyy vain antaa aikaa sisäistää tämä asia, ennenkuin mistään tulee mitään. Ei ne kilot yhdessä yössä minnekään katoa.
itsestäni niin paljon irti, että kävin aamupäivällä kunnon lenkillä ja kylläpä teki terää :)
On vaan jonnekin kadonnut aamulla tänne kirjoittamani teksti, mutta sillehän ei voi mitään :(
Sain tehtyä taasen reilu tunnin mittaisen sauvislenkin ja kyllä tarvii olla ylpeä itsestään :) Näillä kiloilla jaksoin, kuin jaksoinkin taaplata tuollaisen lenkin! Poskia ihan vieläkin kuumottaa.
No, nyt saapi sitten rauhassa tehdä kotiaskareita ja ehkä hetkeksi uppoutua kirjankin pariin :)
Jotakin ruokaakin pitäisi suunnitella, aamusella söin lautasellisen puuroa kahvin ja vesilasillisen kera, joten ei kyllä vielä nälkäkään ole.
Jotain kuitenkin jossain vaiheessa pitää kaapissaolevista aineksista loihtia, sillä vasta huomenna ajattelin käydä kaupoilla, kun on muitakin asioita hoidettavana.
Mitäs tähän sen ihmeellisempiä, hyvä mieli päällä lenkin jälkeen :)
Itse itselleni tässä kirjoitan heti aamutuimaan. On helpottunut olo, sillä puntari näytti äsken lukeman 124, joten on pudotusta puoli kiloa viime kertaiseen punnitukseen :)
En ala tähän kirjoittamaan mitään nesteiden lähtemisestä, sillä haluan ajatella, että olen saanut pudotettua tuon määrän ihan oikealla työllä ja tuskalla :)
Joku viisas kuitenkin tuhahtaa, että pyh, tuollainen määrä vielä mitään ole, että nesteitä, nesteitä vaan... Minä en viisaista välitä, teen omaa työtäni tämän painon pudotuksessa ja sillä sipuli.
Pitkään aikaan puntarin lukema ei ole ollut pienenemään päin, joten tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, joten kyllä tässä on syytä hiukan hehkuttaakin :)
No, silloin, kun yritin pari päivää sitä ananasdieettiä, niin tippui paino jotain reilun kilon, niin ne saattoi olla sitä kuuluisaa nestettä, sillä enhän syönyt muuta kuin ananasta. Enää en kokeile sitä dieettiä. Ei vaan ollut mua varten.
Kaikkeahan tässä matkan varrella on tullut yritettyä kilojen karistamiseksi; on syöty jauheita, sekä herbalifee ja nutrifastin tyylistä jotain..on kokeiltu painonvartijoiden kirjekurssia ja ominpäin pisteiden laskua, olen tutustunut kaloreiden laskemiseen ja sit tuo ananansdieetti ja kaalikeittokuuri...Huh huh sanon minä!
Tätä nykyään kirjaan vihkoseen ylös kellonaikojen kera syömiset. Aamut aloitan kaurapuurolla, vaikkei se mitään herkkua olekaan, mutta yritän saada siitä tavan, sillä vatsakin voi paljon paremmin, kun syöpi aamupuuroa. Joskus saatan iltasellakin keittää puuroa. Herkkuja yritän välttää ostamastakin, taas tänään koetellaan mielihaluja, kun käyn kaupassa...Toivottavasti en sorru jugurttia pahempaan herkkuun.
Lenkillä olen jaksanut käydä nyt kahtena päivänä peräkkäin ja se on jo saavutus :) Tänään tulee sitten tuo pyörälenkki, joten en sitten kait lähde sauvakävelylenkille. Tai en tiedä vielä varmaksi, jos vaikka sattuisinkin innostumaan :)
Pieni pyöree lähtee nyt juomaan toisen kupillisen sufeeta ja seuraamaan Huomenta Suomea, moi taas!
Sainpas käytyä tänään kaupassa niin, jottei koriini mahtunut yhtään herkkua :) Meinasin kyllä sortua ostamaan yhden keksipaketin, mutta en sitten mennyt edes keksihyllyin tykö. Jes!
Enkä sortunut ostamaan edes sitä jugurttia, josta mainitsin aamulla, vaan ostinkin muutaman purkin hylaviiliä, se on ihan hyvää iltapalanakin.
Pakastevihanneksia ja kalaa vain ja ruisleipää. Enkä sortunut ostamaan edes valmisruokiakaan, joita tuli kesän aikana syötyä aika usein. Alettava vaan itse kokkaileen ruoat, vaikka se on kyllä aika turhauttavaa näin sinkkuillessa.
Tänään on sitten tullut jo tehtyä se pyörälenkki, joten kait mä vaan laiskottelen kirjan parissa lopun päivää. Josko sitä jo jotain menis syömäänkin, ei kyllä yhtään ole nälkä vielä, kun tuli sitä puuroa syötyä aamulla.
Kukahan näitä mun sepustuksianikaan jaksaa lukea...??? Kuitenkin vain ihan omaksi ilokseni näitä kirjoittelen :) Ja nuita hymiöitä viskelen melkein jatkuvasti :) :) :)
Se on sitten taasen uusi aamu ja ulkona sataa, ihanaa :) Sade on niin ihastuttavan ihanaa silloin, kun ei ole tarvis lähteä minnekään.
Aamupuurot on syöty muumeja seuraten :) Juu-u, olen sen verran lapsenmielinen, että pidän muumeista ja nyt kun se taasen alkoi pyöriä töllössä, niin jos satun kanavalle, niin varmasti sen seuraan, vaikka ovatkin uusintoja.
Enpä tunne ketään toista päälle kolmikymppistä immeistä, joka kyseistä sarjaa katselisi, ainakaan vapaaehtoisesti, ehkä omien muksujensa kanssa, mutta minulla ei sellaisia ole ja tuskin edes tuleekaan tätämenoa :( Olen jo luovuttanut siltä osin :(
Pöh, eihän mun mistään muksuista pitänyt naputella, no tulipa vaan mieleen tuosta muumijutusta.
Tänään siis vietän lenkittömän päivän tuon sateen vuoksi, ei sitä aina jaksa olla taaplaamassa pitkin poikin teitä. Pyykitkin on justiin koneessa ja suunnittelin, että olisi korkea aika käydä hiukan hoitamassa nuita pihaa kaunistaneita kukkasia, rapsimassa vanhoja kukkasia pois, jos vielä sattuisi tulemaan uusia tilalle.
Tänään meinasin pitkästä aikaa keitellä kaalikeittoa, kun sattuu pakkasessa olemaan pussillinen pilkottua ja jo kertaalleen keitettyä kaalia. Ajattelin viskata joukkoon kasvispussillisen ja soijarouhetta jauhelihan sijasta, kun minä en syö pahemmin lihaa. Voisihan siitä samalla tehdä vaikka kaalikasvislaatikon uuniinkin, mutta saa nyt nähdä, kuinka innostun.
Näin sateisella ilmalla olisi mukava myös leipoa vaikka pullaakin, en ole leiponut aikoihin pullaa. Mutta yksinpä sitten ne joutuisin syömään, sillä vierasvarana ne eivät säilyisi, kun olen sellainen herkkuperse :(
Pieni pyöreä siirtyy lukemaan päivän uutisia, pitäkää huolta toisistanne :)
Mun tekee niin kauheasti mieli karkkia....ääääh.... Tää on ihan kauheeta, eikä yhtään karkkia ole koko kämpässä. Suklaa olis ihanaa, mutta se ei käy mulle. Heti on naama punanen jostain ihme ihottumasta :(
Pitkään aikaan mulla ei ole ollut karkkihimoa, mutta nyt se pirulainen iski päälle. Enkä ole aikoihin syönyt karkkia, en edes muista viime kertaa. No, kait siitä alle kuukausi kuitenkin on. Muisti on kyllä hyvä juttu, kun se jotkin asiat unohtaa hetkessä ja jotkin sitten muistaa, vaikkei niin tarvetta olisikaan :)
No, taidan mennä lämmittään sitä kaalipataa, jota päivällä tein, josko tuo veis sen karkkihimon mennessään :)
Sinun kirjoituksiasi on ihan mielenkiintoista lukea. Jatka vain kirjoitteluasi vaikka päivittäin. Tässä on ainakin yksi immeinen, joka kirjoituksesi lukee. Tsemppiä sinulle tähän niiiiin pitkäkestoiseen projektiin. Onnittelut myös laihdutetusta määrästä. Jatka vain samaan malliin. Itseltäni täytyisi vielä lähteä pari kiloa.
Kiitos palautteesta, kyllä tuon laskurin mukaan ainakin jokunen käypi vilkuilemassa näitä mun turhanpäiväisiä tekstejäni :)
Tänään on olo todella todella väsynyt tähän projektiin, ei sitten mitään mielenkiintoa edes ajatellakaan, että nyt mä laihdutan ja laihdutan. Ei huvittanut edes keitellä aamupuuroakaan, vaikka niin monena aamuna olen sitä keitellyt ja syönyt.
No, ehkä syy nälättömyyteen löytyy siitä, että kun eilen yritin olla sortumatta syömään ruisleipää, niin iltasella sitten menikin telkan ääressä peräti neljä palasta tuorejuuston kera :(
Tästäpä sitten päädyin johtopäätökseen, että en mä yksinkertaisesti voi elää ilman ruisleipää, sitä on vaan syötävä päivittäin, tai muuten se kostautuu tuolla lailla sitten iltasella.
Aamukahvin kera meni sitten alas vain yksi näkkäri tuorejuustolla ja pitkä lasi kylmää vettä.
Mä oikein odotan, milloin alkaisi sataan vettä. kun on luvattu, ettei vaan tarvitsisi lähteä lenkille. Ääääh, sada jo!
Haluaisin uudestaan hautautua tuonne sängyn uumeniin peiton alle lämpöiseen näkemään kauniita unia.
Kyllä sitä vaan ihminen näkeekin metkoja unia, viimekin yönä seikkailin entisessä koulussani. Voihan viude sentään :)
Saiskohan tänään itsestään niin paljon irti, että tekisi edes nuilla omatekoisilla käsipainoilla pienimuotoisen käsijumpan. Useana päivänä ollut suunnitelmissa, mut sit kuitenkin aika jotenkin vilahtanut niin ohitse, että on sitten unohtunut tehdä.
Sitä vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja yksinkertaisesti ALKAA tehdä jotain, mutta laiskottaa ja inhottaa ja väsyttää. Haluan unohtaa koko homman ja herätä uudestaan tähän päivään hoikkana ja kauniina ja kaikkien rakastamana, ennen kaikkea itseni rakastamana :) Oi, olisipa se totta. Jos edes pienen toiveen viskaisin ilmoille: Haluan rakastaa itseäni juuri tällaisena, kuin olen. Haluan saada intoa tähän elämäntapaprojektiini, jossa haluan onnistua :)
Söin just reilu tunti sitten leipää ja sitä kaalipataa ja nyt mulla on sit taas nälkä. Tai tekis mieli syödä lisää leipää ja tekee mieli suklaata ja kaikenmaailman karkkia mieli.
Minkä takia en nyt pääse tästä syömishimosta eroon tänään? Tai siis tämä ilta-aika on näköjään sellaista, että tekisi mieli kokoajan syödä mussuttaa jotain ja nyt sitten raksuttaa päässä ruisleipä tuorejuustolla ja kuppi kylmää kaakaota. Voi että se ihan maistuu mun suussani jo ja vesi herahtaa kielelle.Slurps!
Ihan sen takia tänne taas tulin kirjoittaan, että saisin muuta tekemistä, kuin syömisen ajattelun, mutta koko ajanhan mä syömistä ajattelen, kun kerran sen himosta kirjoitan. Tää on kuin joku kehä, jota kierrän kerta kerralta samassa kohdassa.
No juu, en saanut tänään sitten aikaseksi yhtään liikuttua, en edes sitä suunnittelemaani käsipainojumppaa, enkä edes stepperillä polkenut. Olen huono ihminen :(
Aikani meni varastolla kirjatessani siellä olevia kirjoja vihkoon ylös, kun olen joutunut jo viemään rakastamiani kirjoja laatikoissa sinne säilytykseen, ei enää asunnostani löytynyt niille tilaa :( Tai siis piti saada tilaa uusille kirjoille, mä siis rakastan kirjoja!
Mikä ihana tunne onkaan ottaa kaupassakin ihan lukematon kirja käteen ja vain ihastella sen kauneutta! Tuntea kädellä sen sisällön sanojen paino ja miettiä, millaisia kohtalonkiemuroita sen kirjoittaja onkaan päähenkilöilleen juoninut.
Ihanaa on löytää kaipaamansa ja haeskelmansa kirja omasta kirjakokoelmastaan ja suunnitella, milloin sen mahtaisi avata ensimmäistä kertaa lukeakseen sen ensimmäisen sivun, ehkä muutaman, hitaasti ja nautiskellen, pitkittäen sen sivujen väistämätöntä loppua.
Mistä saisin voimaa itselleni niin paljon, että pääsisin taas lenkille? Tämä on jo kolmas päivä, joka kuluu varmaan lenkittömänä.
Meinaa ihan aurinkokin hiukan pilkistellä pilvien raosta :)
On niin vetämätön olo, ettei paremmasta väliä.
Sain kuin sainkin eilen pidettyä iltasella itseni kurissa, enkä sortunut leipään, enkä kaakaoon.
Sain onneksi ajatukseni suunnattua niihin kirjoihin ja pahin mussutushimoni meni ohitse. No, iltapalaksi söin kuitenkin yhden hylaviilin ja melki heti kävin sitten pesemässä hampaat, etten vain olisi sortunut enempään syöpöttelyyn ja auttoi minulla :)
Eilen suunnittelin, että tänään voisin tehdä viikonlopun kunniaksi vaikka pienen lettutaikinan ja paistaa muutaman letun herkkuhetkeä varten. Johan siitä viime kertaisesta makeasta hetkestä on kulunut jo kuusi päivää, kun viime lauantaina tuli maistettua sitä täysäriä kyläreissulla. En lähde edes käymään kaupassa ostamassa karkkia herkutteluun, vaan korvaan ne muutamalla letulla ja hillolla. En sitten tiedä, onko se yhtään sen viisaampaa, mutta säästyypä ainakin rahaa.
Pitäisi kyllä lähteä postittamaan yksi kirje, siinähän tulisi pieni lenkki sentään tehtyä. Olisinkohan niin reipas?
En ole ollut tänään reipas, hyi mua!
Tein sitten niitä lettusia, sellaisia soijalettuja ja niistä tuli ihan suklaisen makusia, ihan hyviä ja veivät kyllä hyvin imelän mieliteon mennessään.
Ihan alkoi vähä jo pahaa tekemään, kun peräti kolme niitä söin. Mun pitää heti saada jotain ja paljon, muutoin en opi mitään. Vähään en tyydy :(
No, huomenna yritän olla reipas ja käydä kunnolla ulkoilemassa :)
Katsoin neloselta laihdutuskliniikka-ohjelman ja melkein se vei mut okselle. Teki pahaa katsoa, kun naiselle tehtiin vatsanlaukun ohitusleikkausta, vai mikä nyt olikaan.
Mä en ainakaan halua itseäni tuohon kuntoon, että painoa on yli 200 kiloa. En koskaan. Haluan ehdottomasti laihtua, etten joudu vuodepotilaaksi. Kyseinen ohjelma oli kyllä surullista katsottavaa alussa, mutta onneksi kuitenkin loppu oli positiivinen :)
Tuon ohjelman katsottuani vihdoinkin jumppasin reilut parikymmentä minuuttia. Tein siis käsipainoharjoitukset, vatsalihasliikkeitä kahdenlaisia ja vielä poljin hetken nopeeta stepperillä, että ihan hengästyin :)
Nyt tuntuu ihan siltä, että voisin myös uskaltautua vielä pienelle kävelylenkille, tuli jumppaamisesta niin hyvä mieli, pitkästä aikaa. On ollut hiukan surullisuutta ilmassa viime päivinä, joten en ole saanut lähdetyksi edes kävelylle.
Tänään sitten terassilla istuessani ajattelin itsekseni, että minun täytyy vain armollisesti antaa itselleni aikaa tämän projektin kanssa. En halua tuntea kauheaa syyllisyyttä, jos en nyt joka päivä saa lähdetyksi lenkille, olenhan sairaslomalla.
Kuitenkin olen iloinen, kun sain edes vihdoinkin jumpan aikaiseksi. Sai hiukan sykettä koholleen :)
Olen näköjään vielä ensimmäisellä sivulla, mutta suuri uhkani on tipahtaa toiselle sivulle, ehkä jo ennemmin, kuin huomaankaan. Siitä huolimatta kirjoitan kuulumisiani vielä tähän ketjuun, josta tulikin yllättävän pitkä :)
Aika moni kaipailee tällä sivulla vertaistukea kirjoittelun kautta. Olinhan minäkin yhdessä ketjussa mukana, mutta näytti siltä, että oikeen sinne kirjoittelu ei luonnistunut, enkä saanut sitten sitä tukea, jota olin ajatellut saavani. Joku tuolla osuvasti sanoikin, että oikeesti ihmisillä ei ole minkäänlaista kiinnostusta toisten laihdutuksesta, kun omassakin on niin paljon puuhaa. Se on kyllä totta. Joskus sitä kuitenkin kaipaisi kannustavia sanoja, mutta kuten eräässä runossakin sanotaan "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin", pitää kyllä mielestäni erittäin oivallisesti paikkansa.
Olen sitten ilokseni huomannut, että hitsiläinen, eihän ole kiellettyä tänne palstalle kirjoittaa ihan omaa ketjuaan, kirjoittaa aina silloin siihen, kuin itsestä hyvältä/pahalta tuntuu. Hiukan niinkuin päiväkirjaa pitäisi, mutta näin netissä. Ensin ajattelin tehdä jonnekin jonkun blogin, kuten joillakin vuodatuspalstalla on joitain hienoja ja koristeelliisia kuvien kera, mutta en ainakaan vielä tunne sellaiseen tarvetta. Mulle riittää, kun tänne tuntojani puran aina silloin tällöin. Viime aikoina näköjään aika useaankin :)
Olipa ihanaa käydä tuossa aamusella pitkästä aikaa pyörälenkillä. Ihan tuli sillä lähettyä, kun piti käydä postittelemassa pari kirjettä, niin samalla sitten tein lenkin pyörällä. Viileä aamu tuolla on, vain pari astetta lämmintä. Aikaisin aamulla kun heräsin, oli ihan pakkasen puolella mittari. Nyt on kuitenkin hyvä olo, kun poskia hiukan hehkuttaa raittiissa ilmassa olo :)
Tänään pitäisi sitten taasen pitkästä aikaa tehdä kunnolla ruokaa, eilen sain vihdoin loppuun sen kaalikeittopatani, jota tein alkuviikosta. Ihme kyllä en kyllästynyt siihen, vaikka niin useana päivänä sitä tuli syötyä, joskus parikin kertaa päivässä. No, minusta kaaliruoat muutenkin ovat ihan hyviä, vaikka niiden valmistuksen jälkeen koko koti haiskahtaa kaalille :( Voipi olla, että tänään teen kalakeiton, on taasen viikoksi helppoa ruokaa.
Joskohan huomen aamulla kävisin puntarissa :)