Hei, olen 21 vuotias nainen ja minulla on ollut aina tapana olla herkkä suuttumaan vaikken tahtoisikaan. Mutta, näiden kuluneiden vuosien aikana asia on vain pahentunut entisestään. Ei vain poikaystävän kansssa vaan myös perheen ja ystävienkin. Äiti tai isä nyt ei voi mainita minulle mistään kun suutun aivan hermona. Samoin poikaystävä.. rakastan häntä enkä halua olla tällainen mutta kun en voi mitään. Miten monesti olen yrittänytkään. Äidin saan itkemään melkein joka kerta koska olen kuulema niin itsekäs ja raivoisa ja sanoo ettei tunne minua enää nykyisin. En ymmärrä itseäni. Mitä minulle on tapahtunut?
Olenko minä jotenkin sairas vai mikä on? Olen käynyt psykiatrilla monta vuotta nuorempana vaikeuksieni takia mutta ei se auttanut. Pakotettiin vain syömään lääkkeitä.
auttakaa..
Olenko minä jotenkin sairas vai mikä on? Olen käynyt psykiatrilla monta vuotta nuorempana vaikeuksieni takia mutta ei se auttanut. Pakotettiin vain syömään lääkkeitä.
auttakaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tarvitset vihan hallinta terapiaa. Etkö voisi yrittää purkaa energiaasi muuhun kuin ihmisiin? Menneisyys, oletko selvillä mistä viha kumpuaa?
itse olen 19vuotias ja ihan sama homma minulla,, tuntuu että olen jatkuvasti vittuuntunut jne ja varsinkin äitiäni kohtaan saan hänet sanojesi mukaan itkemään ja poikaystäväni juoksemaan karkuun-... jos yhtään auttoi,et ole tämän asian kanssa yksin :)
nimittäin kaikki ehkäisypillerit eivät sovi jokaiselle naiselle. tietty e-pillerimerkki saattaa saada naisen raivon partaalle. silloin täytyy vaihtaa toiseen merkkiin.
- varmaan olet miettinyt monia syitä, mutta ajattelin vielä kertoa joitakin vaihtoehtoja.
- Käyttäytymisesi syy voi olla myös fyysinen sairaus. Käy kilpirauhaskokeessa ja kysy aiheesta kaikki mahdollinen. Kerroit että olet käynyt psykiatrin luona, mutta myös psykoterapia voi auttaa. Melkein parempi vaihtoehto kuin psykiatri.
Myös olis hyvä muuttaa elämäntapoja totaalisesti. Tee jokin radikaali muutos elämässäs. Esim. jokin asia mitä et ole koskaan ymmärtänyt miksi joku harrastaa tms. Kokeile ja mieti asioita mikä niissä kiinnostaa joitakin ihmisiä.
En tiedä suhdettasi eläimiin, mutta jos sinulla on mahdollisuus pitää hyvänä koiraa tai kissaa ja viettää hetkiä niiden kanssa, ilman muita ihmisiä. Mieti myös elämän tarkoitusta ja omasi alkua, kun olit ihan pieni (kysy äidiltäsi tekemisiäsi ja tapojasi ihan pienenä) kuuntele ja mieti millaista äitisi elämä oli juuri silloin - se rauhoittaa..
Anna aikaa niihin kaikkiin, katso kelloon ja päätä, että vain kuuntelet nyt esim. puoli tuntia.
Onnea elämääsi.