Ok missä mättää? Olen asunut avovaimoni kanssa reilun vuoden yhdessä (3 yhdessä muuten), nyt tällä hetkellä naiseni suuttuu suunnilleen joka asiasta minulle. koitan joka päivä tehdä kaikkeni naiseni eteen, jotta hänellä olisi hyvä olla. Itse opiskelen atk:ta joten tulee oltua koneella, mutta tällä hetkellä vituttaa koneen edessä istuminen oikeen olan takaa ja naistani ei saa koneen /tv:n edestä pois muuten kuin, että sen kaverit tulee/soittaa sen jonnekin tai baariin. Suoraan sanoen tuntuu, että suhteelta puuttuu pohja kun ei pysty keskustelemaan toisen kanssa, en pysty puhumaan asioista jotka painavat mieltäni ilman että saan tasaisen tappavan sarjan "paikkaansa" pitäviä faktoja päin naamaa miksi asiat ovat niin (Yleensä hänessä ei ole yhtään mitään vikaa), esim tällä hetkellä sattuneista syistä kärsin masennuksesta ja pyydän tukea avovaimoltani ja vastaukseksi saan huutoa. Hän tarvitsee omaa aikaa jne. Pyydän häntä tekemään asioita kanssani, viettämään aikaa ja puhumaan ja ei. Hän viettää kavereidensa kanssa käytännössä kaiken ajan ja kun tulee kotiin tai on kotona tarvitsee omaa aikaa. Seksielämää ei ole enää lainkaan (viime kerrasta 1kk 1-2vkoa (voi muistaa)... Yritän kaikkeni mutta tuntuu että vaikka mitä tekisin en saa mitään vaikutusta aikaiseksi suhteemme pelastamiseksi ja vähemmästäkin masentuu, josta menin puhumaan ja pitäisi kuulemma alkaa syömään lääkkeitä... suoraan sanoen tekisi mieli viiltää ranteet auki (Joo ei kannata turha sanoa). Itsekin olen kyllä hermo kireällä kun en saa huomiota, tai joudun olemaan yksin tai sitten miljoonan muijan kaverin lauma pörrää koko ajan kämpillä. Ihan jees et on kavereita mut ei niitten kans tarttis olla koko ajan (Kuulemma mussa on se hyvä puoli et hän sai kavereita mun kautta joka on osin totta) Kysyin tos yks päivä et sano yksikin hyvä puoli mikä tekee musta hyvän ja sain vastaukseks ton äskesen ja etten suutu kovin helposti... öö niittenhän takia kannattaakin jonkun kans seurustel ja muita ei kuulunu vaik kuinka kysyin (En osaa just nyt sanoa)... ja aina kun sanon jostain jotain saan vastaukseksi jotain "sä silloin 3 vuotta sitten teit näin tai noin et ole hiljaa"... mielenkiintoista, luulin et pitäis keskittyä tähän hetkeen. Vähän vaikeaa jaksaa jatkaa enää kun ei saa mistään suunnasta minkäänlaista tukea, naiseni ei vietä kanssani aikaa eikä huomioi minua (Silloin tällöin kun huomaa että olen turhautunut tilanteeseen vähän yrittää jotain). Turhauttaa kans et seksiä ei ole ollut niin pitkään aikaan tai oikeen mitään muutakaan... Itse en lämpeä television tuijottamiselle lainkaan vaan teen mielummin jotain mielekkäämpää ja toiselle se on kuin toinen elämä... hyvä kun kuulee mitä toiselle sanoo kun tuijottaa taikaruutua. Kysyn siis teiltä jotka ihmeen kaupalla jaksoitte lukea tän et mikä neuvoksi? Rakastan naistani erittäin syvästi vaikka onkin todella paha olo enkö halua luopua suhteestamme, mitä siis voin tehdä, että voin pelastaa suhteemme, kaikki tuntuu jo olevan koitettu...
Mielipiteitä kiitos
Surullinen
5497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pelaa rikasta ja rutiköyhää, eli kerää tavarasi ja lähde. Jos avokkisi välittää tai hänellä on tunteita hän kyllä herää. Jos taas mitään ei tapahdu tiedät tehneesi oikean ratkaisun.
Toi voisi olla hieman vaikeaa nimittäin periaatteessa 99% tavaroista kämpässä on omiani =) Plus en halua olla noin ilkeä... Olisin kyl lähtenyt jo jos en viel jaksais yrittää
Vinkki on et vaikka se tuntuukin et sä rakastat avokkias, niin ala säkin viettämään enemmän aikaa jonkun muun naisen kans, jos se ei tehoo, niin lemppaa koko muija. Löydät varmasti aidomman ihmisen.
Musta tuo on erittäin ilkeää, mitä tyttösi sulle tekee. Mieti nyt miten kauan jaksat moisesta kärsiä.Ei oman rakkaan takia saa tulla tuollaisia viiltely ajatuksia mieleen. Mielestäni olet jo tarpeeksi usein hänelle huomauttanut pahasta-olostasi.
Ollaan asuttu oman mieheni kanssa vuosi yhdessä ja seurusteltu 3. Ja hieman samaa olen kokenu, mutta puhumalla me ollaan asiat saatu selvitettyä. Jos tyttösi ei suostu sinua kuuntelemaan ja ymmärtämään, niin mieti onko se sinun arvoisesi. Kummankin kuuluu hoitaa parisuhdetta tasapuolisesti.
Ihan kun mun kirjoittamaa, paitsi et mä olen nainen ja mun
mies kohtelee mua tosi ilkeesti.
Sit muutaman päivän mökötyksen jälkeen lupaa olla olematta ilkee,
jaksaakin ehkä 2-3 päivää, kunnes taas saa raivarin jostain ilmeestäni,
äänenpainostani tai sanomastani.
Näitä hän kuvittelee itse.
Viimeks vietti viime viikonlopun mökillä yksin ja sanoin et selvitä nyt itselles
haluutko jatkaa vai et.
Laitteli sit tekstareita et pyytää anteeks ja rakastaa ja haluu jatkaa.
Kaikki hyvin kolme päivää, kunnes eilen taas sai raivarin jostain jota en tiedä,
eikä puhu mulle.
Yhdessä ollaan oltu pari vuotta, rakastan häntä, mut en enää jaksa olla varuillani
et millon suuttuu, enkä elää pelkästään hänen mielialojen mukaan.