Olen monen vuoden jälkeen taas seurannut miten miehet käyttäytyvät etsiessään seuraa netistä.
Onko käynyt niin, että ihmisellä itsellään ei enää ehkä olekaan arvoa, vaan heti kun juttu menee puihin, niin netistä saa jo seuraavan viritelmän tai ainahan voi palata entiseen viritelmään.
Onneksi olen harkitseva luonne, enkä ole onnistunut satuttamaan itseni näillä metsästysmailla. Terve varovaisuus on hyväksi, jopa terveellistä mielen hyvinvoinnnille. "Tarvitsevat" ihmistyypit tarvitsevat toisiaan hetken, koska eivät kai tiedä mitä on ihminen ilman ihmistä.Huippu oli kun katsoin äsken jotain kohtaa täällä ja siellä joku haki seuraa otsikolla "vieläkö löytyy vapaita naisia tälle illalle ? Toinen sarja on tosiaan ukkomiehet, jotka yön hiljaisina tunteina metsästävät seuraa. Olenkin oppinut, että naisen elämässä voi olla vain kaksi uskollista miestä; oma isä ja aviomies. Kummastakaan ei voisi uskoa, että hormonit ja feromonit vievät menessään sen kilteimmänkin koti-isän. Oikeastaan parisuhteeseen mennessä ei pitäisi vannoa uskollisuutta vaan hyväksyä se tosiasia,että ihminen on luontonsa mukaisesta kykeneväinen moneen seksisuhteeseen yht'aikaa. Olisiko mahdollista, että ainoa uskollinen tyyppi olemme me vapaana elävät naiset, joiden hormonit kyllä hyrräävät, mutta oman itsen arvostus on niin korkealla, että seksuaalisuus tulee mukaan vasta kuukausien tutustumisen jälkeen. Voin kertoa, että se kysyy selkärankaa, mutta myös palkitsee.
Onko käynyt niin, että ihmisellä itsellään ei enää ehkä olekaan arvoa, vaan heti kun juttu menee puihin, niin netistä saa jo seuraavan viritelmän tai ainahan voi palata entiseen viritelmään.
Onneksi olen harkitseva luonne, enkä ole onnistunut satuttamaan itseni näillä metsästysmailla. Terve varovaisuus on hyväksi, jopa terveellistä mielen hyvinvoinnnille. "Tarvitsevat" ihmistyypit tarvitsevat toisiaan hetken, koska eivät kai tiedä mitä on ihminen ilman ihmistä.Huippu oli kun katsoin äsken jotain kohtaa täällä ja siellä joku haki seuraa otsikolla "vieläkö löytyy vapaita naisia tälle illalle ? Toinen sarja on tosiaan ukkomiehet, jotka yön hiljaisina tunteina metsästävät seuraa. Olenkin oppinut, että naisen elämässä voi olla vain kaksi uskollista miestä; oma isä ja aviomies. Kummastakaan ei voisi uskoa, että hormonit ja feromonit vievät menessään sen kilteimmänkin koti-isän. Oikeastaan parisuhteeseen mennessä ei pitäisi vannoa uskollisuutta vaan hyväksyä se tosiasia,että ihminen on luontonsa mukaisesta kykeneväinen moneen seksisuhteeseen yht'aikaa. Olisiko mahdollista, että ainoa uskollinen tyyppi olemme me vapaana elävät naiset, joiden hormonit kyllä hyrräävät, mutta oman itsen arvostus on niin korkealla, että seksuaalisuus tulee mukaan vasta kuukausien tutustumisen jälkeen. Voin kertoa, että se kysyy selkärankaa, mutta myös palkitsee.
Vastaukset 11
Vanhimmat
uskollinen ihmistyyppi on sinkkunaiset, eiköhän se pettäminen käy yhtä lailla niin sinkku miehiltä kuin naisiltakin.
Toisaalta mitä sitä kuukausia pihtaamaan jos kemiat pelaa ja kummallakin tekee mieli, voipi käydä selän päälle moinen odottelu ja en usko että se mitenkään sen enenpi "palkitsee", vaan jos tykkää sm:stä, niin mikä ettei.
Aika kumma kommentti sinkkunaislta, että isä ja aviomies ovat ainoat uskolliset miehet, mistäs sä isäs panoja tiedät ja ukkoshan voi kuksia ketä vaan, "sinkkunainen".
Kyllähän te tällaiset "sinkkunaiset" varmaan olette uskollisia, kun ette kellekkään kelpaa niin silloihan se "uskollisuus" on varsin helppoa;-)).
Siinä kyllä olet oikeassa, että myös parisuhteessa elävät ihmiset täältä seuraa hakevat ja eivät "muista" asiaa kertoa, mutta yhä edelleemkin olen sitä mieltä, että se onnistuu yhtä lailla molemmilta sukupuolilta, vaikka Sinä sinkkunaisena tietysti olet yli kaikkien muiden ja vaan muut on huijareita, hyvää kesän jatkoa ja alkavaa syksyä tällaiselle täydelliselle ihmiselle, hienoa että näitäkin vielä löytyy.
Kyllä se niinkin on, että jos minäkin olisin joka kerta kun oon tavannut kivan miehen ja mieli tehnyt, mennyt sänkyyn, olisi niitä miehiä mulle kertynyt jo varmaan yli sata. Kyllä jonkunlaista harkintaa ja tolkkua pitää vielä nykyaikanakin käyttää noissa seksijutuissa.
Ja valitettavasti täytyy todeta, että joillakin miehillä on nettinaisista jo etukäteen tietty kuva. Eli että pantavaksi vaan, ei mihinkään muuhun. Taitaa olla sukupolvikysymyskin tämä. 40 ja 40- ikäiset miehet - jos ovat vielä eronneetkin vasta - ovat loppuviimeksi aika pihalla nykypäivän deittailukulttuurista.
Silti uskon edelleen että sitä saa mitä tilaa, ja itse pitää jämäkästi päättää mihin suostuu. Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Ja mieluummin hankin "panokaverini" - jos sellaisia joskus kaipaan - kertaluonteisesti baareista - se on nopeampaa, ovat nuorempia ja ulkonäön näkee heti. Eroonkin pääsee nopeammin.
Kiitos Sinulle kommentistasi.
Epäilen, että luit kiireessä sanontani, että naisen elämän ainoat miehet ovat oma isä ja oma aviomies. Tarkoitin sillä juuri sitä mitä sinäkin; molemmat saattavat olla ihan niin paljon uskottomia kuin kerkiävät, mutta kummastakaan sitä on niin vaikea uskoa. Omasta isästä kuva on usein lapsenomainen, niin kuin pitääkin. Samoin "vain muiden puolisot pettävät, ei minun" on tyypillinen uskomus meille useimmille.Olen kerran elämässäni valehdellut itkevälle aviovaimolle, että "ei meillä seksiä tietenkään ollut, ei nyt sentään" ja niin jatkui sekin liitto onnellisena.Tosiasiassa minuakin siinä huijattiin, kelmin ketale valehteli olevansa sinkku. :) Nyt kun on jo lähes keski-iässä, niin vaisto usein johtaa heti kättelyssä oikeille jäljille eikä saa enää köniinsä niin helposti.
En tarkoittanut viestiä kenellekään, että olisin jotenkin parempi. Minulle vain suhteet taitavat käydä tarpeettomiksi, liian paljon vaivaa. Silloin sitä katselee muiden suhdetoimintaa hieman ulkopuolisin silmin.
Joku ihmetteli täällä, että miksi mies pitää yhä profiiliaan vaikka he tutustuvat jo toisiinsa. Miksi tuota täytyy miettiä, eikös profiili ole seuran etsimistä varten julki laitettu.
Ja toden totta, mökötän yksin kotona kun ei seurani kelpaa. :)
Hyvää syksyn jatkoa Sinullekin.
Kiehtovin osa ennen seksisuhteeseen etenemistähän on juuri miehen houkuttelu kanssakäymiseen.Vaikka itsekin jo tahtoisi,niin silti miehen passittaminen kotiinsa muutaman intohimoisen suutelon jälkeen on kuin pieni lottovoitto. Tätä ei ehkä miehet, eivätkä kovin nuoret naiset voi ymmärtää. Entinen mieheni sanoi, että tuo puoli minussa on kaikista vetävintä; saa lupauksen jostain ja on pakko tulla takaisin katsomaan joko nyt... :)
Naura vaan !
Tämä leikki vaatii tietenkin kaksi samantyyppistä ihmistä jotta se on kiehtovaa. Sinun ja minun välillä tämä ei varmasti toimisi. ;)
oikeaa tapaa seksisuhteessa etenemisessä ei ole.
Eihän sitä nyt heti ensi taapaamisella ole välttämätöntä "punkkaan" hypätä, mutta jos siltä tuntuu niin ei kai se nyt suurikaan "synti" ole, aikuiset ihmiset omasta tahdostaan jos sen tekevät.
Kieltämättä pikku houkuttelu ja odottamaan joutuminen kuulostaa ihan hyvältä, varmasti mukava leikki, kohtuuteen asti vietynä tietysti,joten en kyllä naura yhtään;-). Mutta jos nyt puhutaan kuukausien odottelusta, niin siihen minä en hevin usko, luulen, että Sinullakin jo pokka pettää aiemmin ja rakasteluksi menee, tai sitten ei ollenkaan.
Olikohan vähän provosointia puoleltasi se kuukausien harkinta aika, no saitpa ainakin minut hiukan tuohtumaan;-).
kun tuon tekstisi luin, niin tuli vielä mieleen että pitäisi mainita että naisillakin on nykyään vaikea valita, siis oikeasti..koska miehiä on niin paljon tarjolla. Pitää etsiä se napakymppi, kun pelkkä kymppi ei riitä.
No, halusin vain sanoa että ei meillä miehillä aina mene asiat niin hienosti kuin kuvitellaan.. aina on kaksi osapuoleta mukana.
Kiitos kommentistasi. Niin kai se on monille. Minä kaipaan kaikkein eniten syvää ja läheistä tunnetta ja samankaltaisuutta ja elämän samanrytmisyyttä.Siinä olisi napakymppi, mutta olen nyt luovuttamassa tästä unelmastani. Poistin profiilini ja tyydyn tarkkailemaan miten täällä muut käyttäytyvät.
että tämä netti on niin helppo tapa kertoa ja puhua ihan mitä vaan. Ihmiset sitten vain häviää, aivan kuin tyhjästä, mitään sanomatta.
Joskus pohtinut että mitä ne sanat merkitsee nykyään. Ihmisistä tullut välinpitämättömiä. Itse kun on saanut sellaista kohtelua niin voisin kirjoitella tästä vaikka hamaan yöhön asti. Ainut mitä ei vaan ymmärrä, miten ihminen joka esim. sanoo rakastavansa, on lähellä, kaikki on hyvin..vain yhtenä päivänä voi sanoa katoavansa...koska se vain on pakko.
No, en taida koskaan moista ymmärtää, enkä koskaan varmaan osaa kovin helposti naisiin enään luottaa.
Mutta tsemppiä sinulle kuitenkin.
Eikös tuommoinen laulukin ole aikoinaan tehty ?
Luin tekstisi. Kyllähän se niin on, että minä käyn tällä hetkellä läpi sitä surua, minkä olen saanut kokea luottamalla ihmisiin ja ihmisyyteen. On niin vaikea olla ajattelematta, että vika on itsessä kun tulee huijatuksi, vaikka järki sanoo, että jokaiselle käy joskus näin.Erinäiset tapahtumat ovat opiksi kai tarkoitettuja, ei niistä pitäisi loppuiäksi haavoittua. Aikansa vain kestää,että saa itsensä "seurustelukuntoiseksi". Työ ja lapset ovat kuitenkin tärkeintä elämässä, ja näköjään valitettavasti kirjoitan ne yhä tuossa järjestyksessä, vaikka olen kokenut myös sen mitä liiasta työnteosta pahimmillaan seuraa itselle ja perheelle; loppuunpalaminen ja avioero.
Paikataanhan nyt siipiä rauhassa, lähdetään lentoon huomisen tuulen myötä. Korkealle, eikös ?
Kyllä vedättäjiä löytyy naistenkin riveistä ja uskollisia miestenkin riveistä.
Terve varovaisuus on toki hyväksi, mutta pitää myös 'antaa siimaa saadakseen saaliin ylös järvestä'.
Ei uskollisuutta kannatakaan vannoa. Typerää. Kannattaa ennemmin pyrkiä vain toimimaan niin, ettei joka käänteessä satuta toista. Eihän aina voi millään toimia oikein ja kolhuja tulee pakosti, mutta voisi sitä nyt ainakin yrittää muutaman impulsiivisen syrjähypyn välttää. On se kiinni sekä luonnosta että aatteista.
Itseään pitää toki arvostaa, mutta niin muitakin. Jos seksuaalisuus tulee tilanteesta huolimatta aina mukaan vasta kuukausien jälkeen, saattaapi kyse olla narsismista enemmän kuin itsekunnioituksesta. Eiköhän löydy tilanteita, joissa seksi jo ensimmäisellä tapaamisella on johtanut ihan tasapainoiseen ja pitkään suhteeseen.
Vikojen myöntäminen ja hyväksyminen - sekä itsessään että muissa - se se vaatiikin sitä selkärankaa.