Raamattu kehoittaa miestä eroamaan äidistään avioituessaan. Mielestäni ohje sopii kummallekin puolisolle. Tarkoitan, etteivät appivanhemmat ja suku rasita liikaa määräyksillään ja pitävät lapsensa puolisoa tasavertaisena ihmisenä.
Itseni haukuttiin heti vaatteiden perustella. Ujona maalaispoikana vieraillessani ensi kertaa vaimoni kotona, nykäisi anoppi aina tukasta ohi kulkiessaan. Hiipi sitten taakse päänsä päälle keinutuolin kohottaneena, iskien sen päähäni.
Yhteiselämässämme he näyttelivät alkoholi-ja mielenterveysongelmineen pääosaa, haitaten rankasti elämäämme. Kun yritin puhua asioista, oli aina syy minussa. Appivanhemmat ja sisarukset eivät tehneet koskaan mitään väärää. Rattijuoppous, kirveen kanssa heiluminen, myymälävarkaudet, pettäminen, varastaminen eivät olleet vääriä tekoja. Jos valitin, oli syy loppujen lopuksi vain minussa. Kaikki tekemäni työ ja palvelukset kyllä kelpasivat.
Sain viimein tarpeekseni ja halusin eron. Nyt tulikin vaimo toiseen kantaan. Hän puhui sisarustensa kanssa käsitellen asioita. Yritti samaa myös vanhempiensa kanssa. Kaikille kävi varmasti selväksi mitä vääryyksiä he olivat tehneet. Silti asiat lakaistiin maton alle. Kukaan ei katunut, eikä tullut pyytämään anteeksi.
Päätimme sitten jatkaa kuitenkin yhdessä. Kävin mielenterveystoimistossa, jossa todettiin minun sairastaneen ylikiltteyttä. Toivuin ja annoin vaimon suvulle ikuisen porttikiellon elämäämme.
En uhrannut enää itseäni sukualttarille, jonka vuoksi jouduin turvautumaan poliisiin.
Nyt menee jo paremmin. Oikeudenmukaisuudessaan elämä sitten on rankaissut näitä sukulaissikoja.
En tunne pätkääkään sääliä. Toisinaan vain iloinen, että paha on saanut palkkansa.
Itseni haukuttiin heti vaatteiden perustella. Ujona maalaispoikana vieraillessani ensi kertaa vaimoni kotona, nykäisi anoppi aina tukasta ohi kulkiessaan. Hiipi sitten taakse päänsä päälle keinutuolin kohottaneena, iskien sen päähäni.
Yhteiselämässämme he näyttelivät alkoholi-ja mielenterveysongelmineen pääosaa, haitaten rankasti elämäämme. Kun yritin puhua asioista, oli aina syy minussa. Appivanhemmat ja sisarukset eivät tehneet koskaan mitään väärää. Rattijuoppous, kirveen kanssa heiluminen, myymälävarkaudet, pettäminen, varastaminen eivät olleet vääriä tekoja. Jos valitin, oli syy loppujen lopuksi vain minussa. Kaikki tekemäni työ ja palvelukset kyllä kelpasivat.
Sain viimein tarpeekseni ja halusin eron. Nyt tulikin vaimo toiseen kantaan. Hän puhui sisarustensa kanssa käsitellen asioita. Yritti samaa myös vanhempiensa kanssa. Kaikille kävi varmasti selväksi mitä vääryyksiä he olivat tehneet. Silti asiat lakaistiin maton alle. Kukaan ei katunut, eikä tullut pyytämään anteeksi.
Päätimme sitten jatkaa kuitenkin yhdessä. Kävin mielenterveystoimistossa, jossa todettiin minun sairastaneen ylikiltteyttä. Toivuin ja annoin vaimon suvulle ikuisen porttikiellon elämäämme.
En uhrannut enää itseäni sukualttarille, jonka vuoksi jouduin turvautumaan poliisiin.
Nyt menee jo paremmin. Oikeudenmukaisuudessaan elämä sitten on rankaissut näitä sukulaissikoja.
En tunne pätkääkään sääliä. Toisinaan vain iloinen, että paha on saanut palkkansa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Itseni haukuttiin heti vaatteiden perustella. Ujona maalaispoikana vieraillessani ensi kertaa vaimoni kotona, nykäisi anoppi aina tukasta ohi kulkiessaan. Hiipi sitten taakse päänsä päälle keinutuolin kohottaneena, iskien sen päähäni."
Just joo....
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kaikki aloittajan kirjoittamat asiat ovat voineet tapahtua oikeasti. Mistään normaaleista sukulaisuussuhteista ei todellakaan ole kyse, mutta itse vähän saman- tyyppisiä asioita kokeneena, sanoisin, ettei liika kiltteys kannata. Sanoo vaan suoraan oman mielipiteensä, eikä säästele ja kiertele. Minun tapauksessani, vaikken kirkkoon kuulukaan, tuntui siltä, että kyllä Jumala rankaisi näitä höyrypäisiä aika kovalla kädellä.
Toisekseen, kyllä minua eräs "outo" sukulainen on lyönyt äkkiarvaamatta, tosin "vain" nyrkillä. Hän selitti sen huumoriksi. Ei kannata päästää tuommoisia selkänsä taakse toista kertaa.
Uskon siis aloittajaa. Minutkin puolison suku lyttäsi ennen kuin oli ehtinyt minuun tutustua mitenkään, eli en osaa ottaa asiaa henkilökohtaisestikaan. Vika ei luultavasti ole minussa vaan "jossakin muussa".