Ajattelin ensikesänä ponkaista päivän aikana n. 70-90 km matkan, aamusta iltaan. Sitten yöpyminen ja mahdollisesti taas jatketaan. Eli jonkinlainen pyöräilyvaellus.
Millainen pyörä soveltuu maantieajoon parhaiten? En mitään erikoispyörää välttämättä ajatellut, jotta soveltuisi myös työmatkoille. Olisiko suosituksia?
Kyse ei ole pyöräilykilpailusta, vaan tavallisesta pyörävaelluksesta.
Millainen pyörä soveltuu maantieajoon parhaiten? En mitään erikoispyörää välttämättä ajatellut, jotta soveltuisi myös työmatkoille. Olisiko suosituksia?
Kyse ei ole pyöräilykilpailusta, vaan tavallisesta pyörävaelluksesta.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Maantiepyörä sopii hyvin pitkän matkan ajolle. Sillä pääsee melko kovaa ja helposti, mutta matkanteko ei ole niin mukavaa, koska siinä ollaan aerodynaamisessa asennossa eli etukenossa.
Näihin saa kuitenkin hankittua lepotangon, jolloin matkanteko on mukavampaa.
Hyvien maantiepyörien hinta kieppuu siinä 500-1500 € huiteilla.
Maantiepyöräilyssä myös reidet, pohkeet, vatsa ja selkä vahvistuvat normaalia enemmän, kuin normaali pyöräilyssä.
käyttääkin sitä airodynaamista asentoa. Vastaan tulevista kippurasarvisilla ajavista yli puolet ajaa kädet tangon yläosassa.
Turhaan ostat kallista kippurasarvista, jos et oikeasti sitä aio käyttää. Todennäköisesti sulle sopii paremmin huomattavasti halvempi citypyörä, eli suoratankoinen suhteellisen kapeilla renkailla. Katsot vaan ettet osta sitä kaikkein halvinta. Syksyn alennuksista johonkin 600 euroon saat jo hyvän.
Ryyppää ne säästyvät rahat vaikka mielummin!
Suurin osa ajasta ajetaan ylhäältä. Mahtaisko johtua tuosta tuo havaintosi. Alaotteelta ajetaan mm. vastatuulessa. Jos aikoo ajaa tiellä, on ainoa järkevä valinta maantiepyörä.
Maantiepyöriä onkin sitten hyvin erilaisia. Ensimmäistä maantiepyörää hankkivalle tuollaiset C2C, sport yms nimellä myytävät pyörät, jotka eivät geometrialtaan ole aivan tiukkoja, ovat paras valinta.
Ihminen, joka ehdottaa citypyörää pitkille maantielenkeille, ymmärtää asiasta yhtä paljon kuin sika helmistä. Mutta aina niitä täällä välillä näkyy,
Retkipyöräähän tässä enemmänkin haettiin. Pitää kuljettaa retkeilyvarusteet myös mukana. Että mitä vikaa citypörässä on?
Onko 60 km mielestäsi pitkä lenkki?
suosittelisin sinulle jotain kevuttä liikuntaa, kuten kasvimaanhoitoa alkajaisiksi.
No olen aina pitänyt suurinta osaa näistä trikoopelleistä vajaaälyisinä. Äskeinen postauksesi todistikin asian kohdaltasi...
Onhan se tietysti sinun kannaltasi ikävää ettet kehtaa käyttää pyörälyyn ehdottomasti parhaiten soveltuvia trikoita, sillä niiden etumuksestahan näkee melko selkeästi myös mitä trikoiden sisältä löytyy. Pukeudu sinä minipili siis vaan edelleen lökäpöksyihin etteivät tytöt pääse osoittelemaan sormella ja naureskelemaan.
Älä nyt kuitenkaan suotta masennu sillä kuten sanonta kuuluu, onni yksillä kesä kaikilla.
Vähän lisää rautalankaa aiheesta retkeily pyörällä ja pyörän valinta.
Jos ajaa keveillä pakkauksilla, kuten tuo Oden blogin reissu, on kaksi päävaihtoehtoa: maantiepyörä tai retkipyörä. Silloin tavarat voivat olla joko pienissä laukuissa tai repussa. Itselläni on maantiepyörään tavarateline pikakiinityksellä ja siinä Ortlieb'n etulaukut. Mukaan pystyy tankolaukku ml. pakkaamaan reilut 10kg, johon saa lyhyen retken tavarat jopa telttoineen, jos olisi grammanviilaaja. Pidempiäkin reissuja voi tehdä, kun yöpyy katon alla ja syö ravintoloissa.
Pidemmillä retkillä, kun pakkaukset ovat 20 - 40 kg on paras valinta retkipyörä. Maantiepyörä ei kestä painoa niin paljoa. Retkipyörät on suunniteltu niin, että ajo onnistuu myös täyteen lastattuna. Silloin on käytössä taka-, etu- ja tankolaukut. Pääosa retkipyöristä tehdään yhä teräsrunkoihin pehmeämmän ajotuntuman takia.
Kaupunkipyörää ei yleensä tehdä niin, että se olisi mitenkään hyvä ajettava lastattuna. Poikkeuksia tietysti on.
Tietysti on kaikenlaisia elämäntapaintiaaneja ja extremistejä, joten noita reissuja on tehty mm. Jääkäri-fillarilla ja ratasinkuloilla. Mutta silloin kyseessä on yleensä hyvin kokeneet pyöräilijät. Ajaahan jotkut jopa hybrideillä, missä kyllä ei ole mitään järkeä.
Valitsisin käyräsarvisen pyörän, koska siinä saa pitkällä matkalla käytettyä useampia otteita kuin suoralla tankolla. Näin ei kädetkään pääse väsymään. Tietysti toinen tärkeä asia on, että ei nojata koko painolla käsiin vaan vatsa ja selkälihakset hoitavat kannattelun.
Hinnoista vielä, että ei alle 1000 euron saa cyclo cross tai maantiepyöriä ainakaan Suomesta.
Maantiepyöriä saa monelta merkiltä alta tonnin. Ovat ns. hinnat alkaen malleja. Osa on ihan kelvollisiakin. Halvin Campan osilla oleva ollee Velosportin myymä OLMO.
Crossareita ei tähän asti ole ollut alta tonnin, mutta Focukselta tullee syksyksi sellainen. Jamista on intersporteissa tasan toniin, mutta niiden osalta en ole nähnyt syys ale'a.
Pyörän lisäksi aloittelija tarvitsee kaiken laista pikku sälää kahdella - kolmella sadalla, joka täytyy muistaa budjetoida hankintaa, Usein se on halvinta ottaa kokonaistarjouksena.
Jep, elikkä huuto.nettiin hakuun "maantiepyörä". Hyviä löytyy ja suht. edullisesti.
Jos hankkii tällaisen pyörän, siinä ei ilmeisesti voi selkään laittaa mitään reppua. Miten teltat, ym. tarvikkeet saa maantiepyörässä kuljetettua?
Voi olla tyhmä kysymys, muttei voi mitään...
Osta hybridi. Nyt alennuksesssa saa varmasti 500 €:lla laadukkaita pelejä justiinsa tuohon tarkoitukseen. Myös cyklo crossari voisi kelvata sinulle. Mutta ainoastaan ja vain, jos haluat maksaa hypetys lisähintaa rungosta ja kippurasarvista. CC miehet voi yrittää kumota.
Ihan turhaa maksaa kippurasarvista, jos et niitä aio käyttää. Mikä helvetti siinäkin maksaa että väännetään metalliputki muotoon, jota 80% pyöräilijöistä ei osaa hyödyntää.
Hyvälaatuinen citypyörä parempivaihtoehto.
Kippurasarvisella ei todellakaan ole tarkoitus ajaa kädet alaosassa jatkuvasti.Ala-asentoa käytetään alamäissä ja vastatuulessa ja se onkin suuri etu.Suurin osa pyöräilyn vastuksesta tulee ilmavirrasta.Kippurasarvista ajetaan eniten kädet jarrukahvoilla tai sitten leppoisasti tangon yläosalla.Koko ylävartalon asento muuttuu.On mukavaa kun voi vaihdella asentoa pitkällä matkalla.
Suoratankoisella ei asentoa paljon vaihdella.(Jos nousukahvat niin ainoastaan ranteiden asentoa).Eli kippurasarvinen on parempi vaihtoehto.
Kaikkiin pyöriin, myös maantiepyöriin saa tavaratelineen. Eli tavarat kannattaa kuljettaa telineellä ja tankolaukussa.
http://www.topeak.com/products/Racks
Lue tuo Oden blogi. Blogista tehdyssä kirjassa Ode pohtii vielä enemmän tuota fillarikysymystä.
http://blogit.hs.fi/soininvaara/
Jos aiot ajaa todella raskailla kuormilla, niin silloin maantiepyörä ei ole vaihtoehto. Silloin tarvitset retkipyörän:
http://www.konaworld.com/09_sutra_en.cfm
http://www.pyorahuolto.com/show.php?type=maantie&id=14
...et opi pyöräilemään, ei se tarkoita, että kaikki muut olisivat yhtä kädettömiä.
Kyllä tässä hieman menee jauhot ja vellit sekaisin...
Hyviä ehdotuksia tuli, mutta eniten minua mietityttää tuo maantiepyörän sopivuus muuhun ajoon. Se näyttää ja kuulostaa minulta kilpailupyöräilyyn sopivalta, mutta olen skeptinen miten se soveltuu kahden nuoren naisen retkihenkiseen pyöräilyyn, jossa pitäisi tavaraakin kuljettaa.
En haluaisi sijoittaa satoja euroja pyörään, joka ei soveltuisi myös työmatkan tekoon eli n. 3.6 km suuntaansa. Maantiepyörä käyrine sarvineen näyttää pikapyörältä.
Ei kai minun ole tarkoitus hankkia trikoita? Kilpapyöräily on hieno laji, mutta lähinnä tarkoitus olisi katsella maisemia ja pysähtyä välillä jäätelölle... Kertooko tuo nyt siitä "hengestä", millä ollaan liikenteessä.
Tuttavani 10 vuotta sitten lähti retkelle yli 200 km:n päähän ja viipyi siellä 3 päivää. Alla oli tavallinen Helkama vai oliko peräti Jopo.
En tiedä mitä eroa on maantiepyörällä tai esim. cc-pyörillä... Pitäisiköhän ostaa vaan polkuauto. =(
Omasta mielestäni maantiepyörä ei sovi retkipyöräksi mikäli haluaa ottaa teltat ja muut vehkeet mukaan, koska tukevaa tavaratelinettä siihen ei saa. Itse olen retkillä käyttänyt 32mm leveetä rengasta, mitä ei myöskään maantiepyörään saa. Järkevä vaihtoehto olisi retkipyörä esim. trek 520 tai portland. Mikäli haluaa suoran tangon, fitnes pyörä mahdolliseti olisi passeli, viimevuonna ajoin Nishiki pro sld pyörällä 4 päivän retken 120km joka päivä. Eli ei mitään joustokeuloja jos ostat alumiinirunkoisen niin hiilikuituhaarukka on kiva ni ei hakkaa käsille niin paljon. Teräsrunkoiset pyörät on mukavia ajaa. Mikäli et pyöräilyhousuja meinaa käyttää niin kannattaa jotku ketjunsuojat laittaa. Tämä oli oma mielipiteeni, jotkut tykkää ajaa käyräsarvisilla jotkut suoralla, itse huomasin fitnespyörällä retkeillessä että alamäessä ja vastatuulella aerodynaamisempi ajoasento olis kiva joten ostin retkipyörän, kukin tietysti tekee parhaimmaksi valitsemallaan tavalla.
Trikoot kannattaa joka tapauksessa hankkia, koska niillä on paljon mukavampi ajaa kuin muilla housuilla. Naisten trikoot on sitten pehmustettu eri tavalla kuin miesten. Ajopaita vs. tavallinen t-paita on sitten enemmän mukavuuskysymys. Pyöräilypaidoissa on taskut selässä ja niitä on helppo käyttää. Joku tuulitakki vielä tuohon, niin muuten tavalisilla urheiluvaatteilla pääsee alkuun.
Polkimiksi kannattaa valita ehkä tuollaissessa käytössä retkipolkimet, joissa toisella puolella on lukko toisella ei. Kengät kenties sellaiset, joissa painottaa käveltävyyttä.
Työmatkasi on niin lyhyt, että sen ajaa vaikka JOPO:lla. Sen voi ajaa myös maantiepyörällä. Itse tahkoan Helsingin ydinkeskustaan maantiefillarilla ja se on oiva peli siihen.
Mantiepyöriä on monenlaisia. Aloittelijan kannattaa ehkä hankkia C2C, sport yms nimellä myytävä pyörä, jossa on vähän rennompi geometria, avorenkaat ja aavistuksen pystympi ajoasento.
Maantiepyörää ei voi lastata raskaasti, joten jos on tarkoitus ajaa suurilla pakauksilla, on retkipyörä paras vaihtoehto. Kun nainen tarvitsee keskimäärin lyhyemmän pyörän kuin mies, eivät kaikki pyörät ole sovitettavissa naisille. KONA:n Sutraa tiedän ostetun retki ja lenkkipyöräksi myös naisille. Pyorahuolto.com osaa tehdä äärikokoja, jos on vaikeuksia löytää sopivaa.
Itse suosin peräkärryä. Siihen on helppo pakata kamat ja sen voi jättää parkkiin, jos haluaa tutustua paikallisiin nähtävyyksiin yöpymispaikassa.
että hakusalla on pyörän mukavuus ja toisaalta monikäyttöisyys. Arvelisin, että ns. citypyöristä tai hybrideistä löytyisi hyviä vaihtoehtoja. Tietysti, jos käyttää peräkärryä, niin pyörän tavaran kantokyvylle ei tarvitse asettaa suuria vaatimuksia. Mutta, jos pitkiä retkiä tekee harvoin, niin voi olla helpompi aloittaa kokeilemall, mitä åyörällä saa kuljetetuksi. Ainakin yksi Salminen on tehnyt jo matkaa pitkään suoratankoisella, maastopyörämäisellä hybridillä.
Minusta pyöräilijällä on oikeus nauttia ajelemisesta ihan millä tahansa sovivaksi havaitsemallaan pyörällä ja vaikka ilman lukkopolkimia ja trikoitakin.
Jos haetaan työmmatka ja retkikäyttöön pyörää, niin nuo molemmat mainisemasi pyörätypit ovat sellaisia, etteivät ne oikein sovellu siihen. Tuo h-kirjaimella alkava ruma sana ei sovellu mihinkään oikein kunnolla. Niitä myyvät marketit, jotka vähät välittävät siitä, sopiiko pyörä asiakkaan tarpeisiin.
Keski-Europpalaista muotipyörää, trekking, voisi ajatella, mutta en oikein pidä sitäkään fiksuna vaihtoehtona. Niiden saatavuus täältä on vähän nirkosta.
Jos haetaan vielä kompromisseja, niin cc tai joku siitä kehitetty versio voisi tulla kyseeseen. Ainakin se on tuohonkin käyttöön parempi, kuin kumpikaan mainitsemistasi vaihtoehdoista.
Eli jotain tällaista: maantie, retki tai cc
http://www.trekbikes.com/au/en/bikes/2008/women/road/12wsd/
http://www.system1.fi/template.php?yksikko=systemone&sivu=pyorat&alasivu=rossano&alasivu_taso_2=touring&catID=38&prodID=403
http://www.pyorahuolto.com/show.php?type=maantie&id=7
eläytyä kysyjän lähtötilnteeseen, missä hän ei kysellyt mitään erikoispyöriä ja arvelin, että on osaltaan jo tehnyt tiettyjä valintojen poissulkemisia mielessään. Näkemyksemme alkup. maatiepyöräilijän kanssa näyttävät edustavan kovin erilaisia näkökulmia. Jos jotain kompromisseja valinnoista tehtäisiin, niin toki mielihyvin kelpuuttaisin retkelle Rossanon Deore Touringin perhostankoineen ja harkitsin itsekin keväällä kunnollisen retkipyörän ostoa. Potentiaalisen perikunnan edustajat tosin ilmaisivat ponnekkaasti, että ei noin vanhan miehen kannata ostaa noin kallista pyörää. Jäin kuitenkin mielessäni aprikoimaan, että lisäisikö laadukas pyörä elinikääni, jos sitä tulisi käytellyksi enemmän. Mietin myöskin, että onko Rossano varmasti esim. sen hintaeron väärtti, joka muodostuisi vaikkapa Tunturin T 310:aan. En väheksy myöskään Kona Sutran houkuttelevaa kauneutta. Mutta ovatko nämäkään yleispyöriä siinä mielessä, että monen tarpeet tulevat täytetyiksi halvemmillakin valinnoilla.
"...hän ei kysellyt mitään erikoispyöriä..."
Maantie- ja retkipyörää tai cyclocrossaria ei voi pitää mitenkään erikoispyörinä. Ne ovat perustyyppejä, joita saa kaikista oikeista pyöräliikkeistä. Ongelma on markkinalähtöinen, koska markettien on helpompi myydä kaikille sisäänastuville hybridiä, joka harvoin sopii kunnolla asiakkaan käyttötarkoitukseen. Sillä saadaan helpoiten kate, eikä myyjien tarvitse ymmärtää pyöristä mitään.
Onhan täälläkin ollut tapauksia, kun joku on ostanut lenkkipyörän. Ei siinä vielä mitään, että pyöristä mitään ymmärtämätön myyjä on myynyt lenkkikäyttöön hybridin, mutta täydellistä tietämättömyyttä osoittaa, ettei fillarin mukaan ole myyty edes ihan perus varusteita: lukkikset, kengät, housut, työkalut, pullotelineet, valot jne.
Yksi ammattitaitoisen myyjän tunnusmerkkejä on, että hän kysyy perusvarustuksen tarpeen ennen lopullisen tarjouksen tekoa. Asiakkaalle on yleensä halvinta ostaa varustus pyörän yhteydessä, jos ei ole jotain vanhaa fillaria, josta purkaa tarvikkeet.
"...niin toki mielihyvin kelpuuttaisin retkelle Rossanon Deore Touringin perhostankoineen ja harkitsin itsekin keväällä kunnollisen retkipyörän ostoa ... onko Rossano varmasti esim. sen hintaeron väärtti, joka muodostuisi vaikkapa Tunturin T 310:aan..."
Retkipyöränä aivan varmasti, vaikka itse en valitsisikaan juuri Rossanoa. Joissakin Rossanon malleissa on aika pitkä runko, joten kannattaa sovittaa tarkkaan, että pyörä varmasti sopii omalle kropalle.
Kaveripiirissä on kuitenkin vannoutuneita Rossanon kannattajia, joiden mielestä se on ehdottomasti paras retkipyörä. Rossanon ja KONA:n lisäksi kannattaa kuitenkin vilkaista ainakin TREK:n 520, CicliB ja SURLY:n LHT. Pyorahuolto.com on esimerkiksi tehnyt todella edullisen SURLY:n alta tonnin, jonka kuva on heidän sivuillaan.
Polkupyörien hinnat ovat suhteellisia. Kelvollisia pyöriä saa jo vajaalla tonnilla ja kalleimmat maksavat kymppitonnin. Minusta perusharrastajan, jos ei ole ihan määrättömästi rahaa käytössä, kannattaa kuitenkin pysyä noissa halvemmissa fillareissa, eli hintaluokassa 1 000 - 4 000€. Hyviä harrastepyöriä saa jo parin tonnin molemmin puolin (pl. täysjoustot). Kalliimmat voi jättää hifisteille ja nautiskelijoille.
lehdessä on vuosittain esitelty hyvä valikoima Suomessa myytäviä pyöriä. Ne on viime vuosina jaettu kahteen numeroon. Toisessa numerossa esitellään erikoispyörät, johon on luettu maantiepyrät ja cyclocrossarit ym.
Minun mielestäni ammattitaitoinen myyjä ei lähde tyrkyttämään oheiskamoja, jos on ilmeistä, ettei ostaja niitä halua tai tarvitse.
Minua pidetään kaveripiirissä innokkaana pyöräilijänä ja itsekin pidän pyörällä liikkumista mieleuisana harrastuksena ja lisäksi varsinkin kesä-aikaan ja usein muulloinkin ajelen hyötyajot; kaupassakäynnit ja harrastuksiin osallistumiset pyörällä. Olenpa innostanut työtovereita, ystäviä, lapsia ja lastenlapsia pyöräilyharrastuksen pariin ja vahvasti myötävaikuttanut sihen, että perheväellä on kullakin ajokuntoinen pyörä. Usein olen ollut niukoissa rahavaroissa enkä ole koskaan sijoittanut pyörän hankintaan yli viittäsataa euroa. Silti muistan useita hyvn erilaisia, nautinnollisia pyöräilytapahtumia. Sen myönnän, että edelleenkään en ole ihan selvillä siiä, mikä olisi itselleni sopivin pyörätyyppi. asian selkiytymistä odotellessa voinee polkea hybridiä.
Kaikkien aikojen paskin provo.
Tunnet fillari lehden testit, tunnet pyörätyypit ja harmittelet kun et osaa muka näiden tietojen pohjalta tehdä ratkaisua?
Hoh hoijaa
"Kaikki tietävät mitä ajattelen hybrideistä"
Sanoi joku joskus.
Maantiepyöräilijä-resukkahan se siellä uuden nimimerkin turvin taas toteuttaa itseään.
Mutta taidat spekuloida sekundäärein argumentein.
tehdyksi. Löytyy Tunturi, Helkama ja Nishiki. Mutta en tiedä ovatko ratkaisut oikeita. Tosin itse niistä kannan vastuun. Yritin kertoa, ettei se pyörän valinta lopulta ole helppoa. yhtenä päivänä tuntuu, että olisi hyvä olla vankka retkipyörä ja tpisena, että saisi olla liukaskulkuinen pinarello.
Olen ajatellut, että tämä olisi vähän sellainen vertaistuki-foorumi, missä kukin voisi kertoa kokemuksitaan ainakin kysyttäessä. En ole myymässä, enkä mainostamassa mitään, mutta kai se, mitä täältä olen oppinut on, että itse valintaratkaisut on tehtävä ja paljon niitä ohjaavat tunteet ja asenteet, jotka on hyvä otaa huomioon faktojen ohessa.
"...Olen ajatellut, että tämä olisi vähän sellainen vertaistuki-foorumi, missä kukin voisi kertoa kokemuksitaan ainakin kysyttäessä..."
Niinhän tämän pitäisi olla, mutta täällä pyörii myös noita halpismerkkien hopottajia, jotka eivät oikein tykkää siitä, kun joku kertoo totuuksia halpishybridien käytettävyydestä yleensä missään.
Pienellä parin tunnin perehtymisellä voi jokainen selvittää itselleen, tarvitseeko maantiepyörän, maastopyörän, CC:n, citypyörän, retkipyörän jne. Siihen muutama kymmenen minuuttia lisää, niin jollain nettilaskurilla voi selvittää itselleen, tarvittavan pyörän koon noin suurin piirtein. Sitten vielä printtaa jostain netistä sellaisen perus listan varusteista mukaan, niin noilla pohjatiedoilla on paljon pienempi riski tulla huijatuksi.
Tuossa noita perusasioita kirjoitettuna lenkki- ja työmatkapyöräilyn näkökulmasta. Kirjoitetu kokemuksella, kun monenvuoden tauon jälkeen on taas muutama vuosi sitten alkanut vääntämään kampea vähän enemmän ja mm. tuhlannut rahaa sellaiseen H:lla alkavaan rumaan sanaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=613&posting=22000000036503697
Kaikkein kallein pyörä on sellainen, joka on niin huono, ettei sitä tule käytettyä. Sinnä on mennyt kuitenkin monta sataa ihan kankkulan kaivoon. Kauppiailla ei ole Suomessa mitään vastuuta muumänsä pyörän sopivuudesta ostajalle. Niinpä halpismerkit tuovat Suomeen vain yhtä kokoa ja myyvät sitä surutta kelle tahansa.
Itseltäni on aina ammattitaitoisessa liikkeessä kysytty, mitkä tarvikkeet tarvitsen pyörän mukana ja tarjous tehty kokonaisuudesta. En todellakaan voi ymmärtää, jos lenkkipyörä myydään ilman kysymystä, tarvitseeko ostaja lukkiksia ja kenkiä, pullotelineitä, puhumattakaan satulalaukusta sekä työkaluista. Anahan voi olla, että nen on tarkoitus siirtää vanhasta pyörästä. Aina välillä täällä saa lukea sellaisista myyntisuorituksista, että ei tiedä itkisikö vai nauraisiko. Jos kauppiaan ainoa ajatus on rahat pois ja ostaja ulos, niin on parasta vaihtaa paikkaa.
vaikka 21 vaihteinen pyörä 28 tuumaisilla renkailla jostain vaik citymarketista.hyvän saat alle 400eur.
sillä pääsee yhtähyvin kuin Lada vastaan Mersu!
miksi pitäisi aina maksaa ittensä kipeeksi ku halavemmallakin pärjää.Voi ostaa sit vaik kalliimman teltan ja kunnon ajovarusteet..mut sä päätät!
Kaikille polkupyörä ei ole pätemisen väline ja palvonnan kohde. Tasapainoinen ihminen kykenee arvottamaan realistisesti suhteensä myös liikkumiseen ja tekee siten realistisen, resursseihinsa nähden tasapainoisen valinnan hinnan ja laadun suhteen myös hankkiessaan polkupyörää.
Tällä "keskustelupalstalla" osa kirjoittajista ei voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että joillekin ihmisille pari lisäkiloa pyörän painossa on aivan yksi lysti tai sekunnin murto-osia nopeammin toimiva komponentti ykshailee. Joillekin vain paras kelpaa ja se myös kerrotaan kaikille kyselijöille halveksunnan kera.
Palstan Napoleon, myöhempien aikojen alkup.maantiepyöräilijä, on romahduttanut viestivyöryllän koko keskustelun lasten hiekkalaatikkotason inttämiseksi. Tämä runttaaja käyttää mielellään adjektiiveja "parempi", "laadukkaampi", "sopivampi" jne ilman minkäänlaista perustelua ja näyttöä väitteidensä tueksi. Ei testituloksia eikä mitään konkrettista faktaa. Hän on vaan sitä mieltä ja se hänelle riittää perusteluksi. Sitä ihmettelen, miksi palstan todelliset asiantuntijat sietävät Napoleonia?
Ostakaa se, mikä tuntuu hyvältä tarpeisiinne ja resursseihinne nähden. Tämä palsta on typerin, mitä olen koskaan selannut.
"...ja tekee siten realistisen, resursseihinsa nähden tasapainoisen valinnan hinnan ja laadun suhteen ..."
Juuri noin, osuit juuri naulan kantaan! Marketeissa myydään hybridejä, jotka eivät sovellu mihinkään, kalliimmalla kuin pyöräkaupassa maantie- tai citypyöriä. Jäkimmäiset sopivat yleensä paljon paremmin suurimmalle osalle kuluttajia, kunhan kuluttaja hetken miettii, mihin tarpeeseen hän pyörän ostaa.
Muutamat kirjoittajat yrittävät täällä vähän avittaa pyörän ostajia omiin kokemuksiinsa nojaten miettimään pyörätarvettaan. Jos merkettihybridi on hyvä pyörä jonkun kirjoittajan mielestä, se lähinnä tarkoittaa, ettei sen jutun kirjoittaja ole koskaan ajanut yhdelläkään kelvollisella polkupyörällä tai että kirjoitus on maksetun hopottajan näppäimistöltä. Sääli häntä - molemmissa tapauksissa.
Kysyisin PKY:ltä:
- mikä pyörä on alla tällä hetkellä,
- mikä on pääasiallinen käyttötarkoitus ja
- paljonko fillarista on maksanut?
Jos nyt jostain löytää 21-vaihteisen, niin se on sitten todennäköisesti varustettu ihan surkeimmilla shimanon vaihteilla (Shimano SIS tms. peltisellä vaihtajahäkillä jne.). Jos sellaisesta pyörästä maksaa 400 euroa, niin menee rahat aika pitkälti hukkaan.
Jos ei asia ole aiemmin ilmennyt, niin sanon nyt heti että voi unohtaa yli 500-600 euroa maksavat pyörät. Minulla ei ole varaa pulittaa pyörästä ja varusteista toista tonnia. Tienaan ehkä sen tonnin kuussa, joten on todella epärealistista olettaa että käytän kahden kuun palkan yhteen pyöräretkeen.
Menen itse liikkeeseen katselemaan ja tenttaan myyjää. Kiitos kuitenkin vinkeistänne, ehkä niitä joitakin voin soveltaa ostoksilla.
Oletko vilkaissut käytetyt vaihtoehdot? Sellaisilla liikkeillä, joilla on omat huollot voi joskus lla ihan kiinostavia huollettuja käyttettyjä. Helsingissä ainakin pyorahuolto.com ja Velosporrt kannattaa vilkaista.
Muista, että varusteisiin menee joka tapauksessa reippaasti yli satanen, vaikka olisi kuinka nuuka. Eli pyörä pitäisi saada silloin 450€:lla. Suurin yksittäinen menoerä ovat lukkopolkimet ja kengät, jotka maksavat yhdessä ainakin tuollaiset 75€.
Nyt kirjoitan sen toisen ruman sanan: B-kaupasta saa ihan kelvollisia pyörätarvikkeita, vaikka heidän pyöränsä ovat aika "haastavia". Eli työkalut, pumppu, satulalaukut, valot, pullotelineet jne voi saada halvemmalla sieltä. Kannattaa kysyä siis tarjous sekä noilla varusteilla että ilman ja verrata.
kippurasarvista osta! Aivan surkea käyttöpyöräksi, olen monelle vaihtanut tavallisia sarvia ja uusinut kahvoja ja muuta remppaa. Vihonviimeisin rakkile mikä oli kovassa huudossa 10 vuotta sitten. Ei ole minusta käyttöpyörälle hyvä ominaisuus siis ´maata´ pyörän päällä. Et pysty edes näyttään suuntamerkkiä rähmälläs. (kokeile)
"...Ei ole minusta käyttöpyörälle hyvä ominaisuus siis ´maata´ pyörän päällä. Et pysty edes näyttään suuntamerkkiä rähmälläs..."
Tämä oli hauskin hybridihopottajan kirjoitus pitkästä aikaa :D :D :D
Täytyisikö typerään provoon vastata asiallisesti. Kaiketi, koska joku aloittelija voi sen muuten ottaa tosissaan.
Eli perusasioita "kippurasarvisesta":
1) Usein "liian matala pyörä" on oikeasti liian pitkä runko. Eli pyörän geomeriaa tuntemattomat ostavat liian suuren runkokoon, jolloin pyörä tuntuu liian matalalta. Olo on rähmällää, kuten edellinen kirjoittaja sanoi, mutta sillä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä ajoasennon mataluuden kanssa, joka edellisellä kirjoittajalla olisii pitänyt olla tiedossa. Sama ilmiö on suoratankoisessakin pyörässä, eikä se ole mitenkään kippurasarvisen etuoikeus.
2) Nykyaikaiset kahvat on muotoiltu siten, että jarruttaminen onnistuu sekä yläotteelta että alaotteelta. Aikoinaan vanhoilla retkipyörillähän pystyi jarruttamaan vain alaotteelta, mikä oli kaupungissa esimerkiksi vähän hankalaa, kun yleensä tulee ajettua yläotteelta.
3) Yleensä ajetaan yläotteelta ja alaotteelta ajetaan vain hyvin pientä ilman vastusta haluttaessa, esimerkiksi vastatuulessa tai nopeissa laskuissa. Maantierunkojakin on hyvin erilaisia. Aloittelijalle, joka ei tähtää TdF:ään vaan ihan työmatkalle ja kuntolenkeille, paras vaihtoehto on sport, C2C jne nimillä myytävät pyörät, joiden ajoasento on aavistuksen pystympi, niissä on avorenkaat ja geomeria vähän helpompi kuin kilpapyörissä.
Käyttöpyörän tankomallin voi kiteyttää:
- jos ajaa vain lyhyitä muutaman kilometrin pätkiä, voi valita periaatteessa suoran tai käyrän välillä ja
- jos työmatka suuntaansa on reipas kymmenen kilometria, niin käytännössä kannattaa valita käyrä tai perhostanko useamman otteen takia.
Käytännössä asia ei ole noin yksinkertainen, koska minulla esimerkiksi vanhat urheiluvammat kyynärpäissä tekevät sen, että käyrä tanko yhdistettynä hiilarihaarukkaan antaa huomattavasti mukavamman ajotuntuman kuin suoratanko ja halpois jostokeula. On välillä tullut ajettua maasturilla työmatkaa, kun maantiepyörä on ollut huollossa ja on se yhtä tuskaa.
Perushybridillä menee kaikesta poljentatehosta ilmanvastuksen kumoamiseen 75%, jo 10km/h nopeudessa. Ja kun nopeus kaksinkertaistuu, ilmanvastus nelinkertaistuu.
Jo tämä fysiikan tosiseikka pitäisi riittää perusteeksi maantietangon käyttöön.
-Ensiksi niistä tangoista:
Suora tanko on hyvä maastossa, jolloin nopeudet eivät juurakoissa kasva niin suureksi kuin yleisillä teillä ajettaessa. Ennenkaikkea sillä haetaan parempaa käsiteltävyyttä pyörään. Maastopyörän tanko on tästä syystä myös hieman käyttäjän hartioita leveämpi.
Harva hybridin ostaja vissiinkään tajuaa tarkistaa tangon leveyttä pyörästä ennen ostopäätöstä. tangon pitäisi olla hybridissä täsmälleen omien hartioiden levyinen. Usemmiten se on vähintään n5cm liian leveä, jolloin menetetään pienemmän ilmanvastuksen hyöty aivan turhaan.
Maantietanko taas voi joskus jopa olla hiukan kapeampi, koska pienemmällä ilmanvastuksella saavutetaan suurempi hyöty, kuin rahtusen huonommalla mukavuudella. Toki kapeampi tanko vaikuttaa hieman myös hapenottokykyyn. Kippurasarvet ovat myös huomattavan hyvät pitkillä matkoilla useiden otemahdollisuuksien ansiosta, jolloin käsien puutuminen ei ole laisinkaan niin suurta kuin yhdellä otteella ajettaessa.
Trekkingtangot ovatkin sitten jo aivan oma lukunsa.
Hybridipyörän painopisteen eroavaisuudet edessä ja takana on usein noin 40/60%, tai enemmän, jolloin se rasittaa tarpeettomasti takavannetta sekä persettä. Ja yhdistettynä suoran tangon kanssa, ajoasento on varsin pysty, joka lisää tarpeettomasti myös ilmanvastusta. Tosin pysty ajoasento tekee ajosta samalla hieman turvallisempaa normaalimman pään asennon ansiosta. Havainnointikyky on näinollen hieman parempi.
Maantiepyörissä, KisalinjanXC-jyrissä ja tosikäyttöön tehdyissä retkipyörissä se on varsin yleisesti 50/50, jolloin päästään lähemmäksi parempaa aerodynamiikkaa, käsiteltävyyttä, sekä parempaa kantokykyä.
Tosin joissain aika-ajopyörissä painopiste voi olla jopa enemmän edessä, jolloin saavutetaan pienempi ilmanvastus, kun kuskin ylävartalo on vaakatasossa ja enemmän etupyörän päällä, jolloin nk; "shokkialue" on aivan edessä, kuskin naaman ja hartioiden kohdalla, eikä pyörän keskiosassa sen kaljamahan paikkeilla, kuten hybrideissä.
Näin jäljitellään hieman pisaramaista muotoa, joka on ilmanvastukseltaan mahdollisimman pieni.
Hybridiä suoralla tangolla suosittelen ainoastaan jos pyörän hallintakyky on heikko, tai jos pyörällä ajetaan niin keskustassa etteivät nopeudet nouse kovin suuriksi. Tähän väliin väitänkin ettei kukaan myöskään tarvitse ketjuvaihteista pyörää kaupunkien keskustoissa, ellei aja jatkuvasti ajoradan reunassa, jossa useimmiten pitäisi ajaa, ja jossa niin harvoja näkee.
Minkä hiton takia pyöräilynkin pitää olla tällaista tiedettä ettei tyhmemmät sitä osaa harrastaakaan? Itse ajan ympäri vuoden työmatkat(10.4 km suuntaansa) halvalla millälie hybridillä, ja kivaa on, se kait on tärkeintä. Näin akkiseltään ajateltuna vois kuvitella kuntoilun kannalta paremmaksi raskaskulkuisen pyörän! Jos haluisin työmatkan taittaa helposti niin menisin autolla!
alussa Keski-Suomesta lähtien Ahvenanmaan lenkin 1162km/8 päivää.
Pyörä yksitoista vuotta vanha Tunturi Amiral, 21 vaihdetta, suora tanko.
Lastia n.45kg pyörä mukaan lukien kuski 96kg, eikä kokemusta päivää pitemmistä retkistä.
En tiedä mihin kategoriaan tämä pyörä kuuluu, mutta ihan hienosti reissu meni ilman ongelmia.
Tietysti tein pyörään perushuollon ja vaihdoin päällyskumit ennen reissua, kun näytti vähän sivuilta murtuilleen (selvisin ilman ainuttakaan rengasrikkoa).
Tahdoin vain tällä sanoa, että ei se pyöräretkeily välttämättä vaadi uusimpia ja hienoimpia pyöriä, eikä edes huippu-urheilijan kuntoa (itselläni ei sitä taatusti ole), vaan ihan vain suomalaista sisua ja uskallusta lähteä matkaan.
Kuule moni meistä on ollut ihan tyytyväinen vanhaan retkipyöräänsä tai jopa hybridiin, kunnes on kokeillut parempaa. Sehän tämän nettipalstan ajatuskin on: kerrotaan omista kokemuksista ja opitaan. Vertailemalla kokemuksia ei tarvitse itse tehdä kaikkia virheitä - tai sitten voi todeta, että tuo ei kuitenkaan sovi minulle.
Kannattaa muuten joskus kokeilla lenkkiä kunnollisella maantiepyörällä. Se avaa tällaiselle tavalliselle kuntoilija- työmatkapyöräiöijälle ihan uusia ulottovuuksia. Minäkin olin aikoinaan tyytyväinen retkipyöriini, mutta kun kerran kokeili kunnollista maantiepyörää, ei paluuta vanhaan ollut.
Pyöräily on aikamoista tiedettä ja nyt keski-ikäisenä vasta ymmärtää, miksi ne nuoruuden retkipyörät olivat niin erilaisia ajaa. Silloin ei tietotaito riittänyt, vaan pyörät modattiin yrityksen ja erehdyksen kautta kelvollisiksi. Siinäkin olisi muutama nyt saatavissa oleva kirja auttanut paljon:
Paras, vaikea saada: http://www.readme.fi/product.php?isbn=9789525592771
Korjausopas: http://www.alfamer.fi/naytatuote.asp?haku=S234
Hyvät venytykset, vaikka eihän tosimies venyttele :D : http://www.docendo.fi/?p=showproduct&product=951-846-252-6
Iltalukemista: http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-28648-6
Yritin löytää Amiraalin kuvaa ja teknisiä tietoja, mutta huonolla menestyksellä. Mutta eikös nuo ole juuri ole niitä vanhoja Tunturin Retki 5 pyöriä, joita myytiin sittemmin mitä ihmeellisemmillä nimillä? Eli juuri sopiva tuollaiseen käyttöön.
Itselläni on ollut kolme Tunturin retkipyörää ja ensimmäinen oli paras, viimeinen huonoin. Kaikki kolme olivat yllättävän pitkäikäisiä ja viimeisen runko on yhä autotallin seinällä odottamassa parempia päiviä.
Pyöräretki ei vaadi huippu-urheilijan kuntoa, mutta kohtuullisen peruskunnon kuitenkin. Oleellista on mitoittaa päivämatka ja vauhti kunnon mukaan. Päivämatkasi ovat oleet aika kovia, joten et kyllä ihan rapakunnossakaan ole.
""Minkä hiton takia pyöräilynkin pitää olla tällaista tiedettä ettei tyhmemmät sitä osaa harrastaakaan? Itse ajan ympäri vuoden työmatkat(10.4 km suuntaansa) halvalla millälie hybridillä, ja kivaa on, se kait on tärkeintä. Näin akkiseltään ajateltuna vois kuvitella kuntoilun kannalta paremmaksi raskaskulkuisen pyörän! Jos haluisin työmatkan taittaa helposti niin menisin autolla!""
Ensinnäkin.
-Tässäkin ketjussa asiasta ymmärtämättömät kivenkovaan yrittävät kiistellä suoran tangon ja markettihybridien paremmuudesta ilman minkäänlaista pohjatietoa koko hommasta. Ja jolloin toiset taas koettavat kiistää vastaan.
Ihan sama kaava toistuu joka ainoalla keskustelulaudalla, oli aihe mikä tahansa.
-Autosta koituvat kustannukset ovat suuret. Verot, katsastukset, holto sekä polttoainekustannukset ovat varsin korkeat, ja kaikki näistä jatkuvasti vain kasvavat. -Puhumattakaan joukkoliikenteen kasvavista lippuhinnoista, sekä päälle vielä liikenteen tuottamista päästöistä.
Eikös vain olisikin hyvä jos pyörällä ajo voisi olla entistä helpompaa ja mukavampaa, jolloin taas yhä useampi voisi silloin kiinnostua polkupyörän tuomista eduista varteenotettavana matkantekovälineenä, eikä vain kuntoilu/harrastusmielessä.
-Mutta odottakaahan kun rapakon takainen laskusuhdanne heijastuu tänne. Silloin voi monelle se fillari olla ainoa taloudellisesti järkevä kulkupeli, jolloin polkupyörän käyttömukavuus ja tehokkuus puhtaassa hyötykäytössä pitää olla pitkälti optimoitu. Pyöräily ei enää silloin olekaan ainoastaan huviajelua, vain säästökeino/pakko, johon on oltava myös mahdollisimman hyvät välineet. Silloin ei monelle enää riitäkään mikään Ruotsalaisen halpamarketin alehybridi.
Ihan saman teki 90-luvun alun lama, joten en epäilisi sitä nytkään, varsinkin kun tälläkertaa väriä tuovat polttoaineiden hinnannousu ja hiilidioksidipäästöt.
-Ja lopuksi:
Jos itse vaikka huvikseenkin pyöräilee, niin miksi ihmeessä pitäisi sekin tehdä vaikeimman kautta??
Ei kukaan kyllä niin kiellä tekemästä, mutta ihmetellä pitää, -vai johtuuko kaikki tietämättömyydestä vaiko kenties silkasta masokismista?
Itse en ole vielä niin perseaukinen että rahan takia pyöräilisin. Täällä pohjoisessa kun talvi on vielä luminen ja liukas, niin itse ainakin poljen suoralla tangolla, on helpompi hallita.