moniko on palannut yhteen

Aikoinaan erosin eksästäni ja palattiin yhteen.Mutta vähän aikaa meni hyvin sitten taas ne samat ongelmat.Eli kyllä se niin on että vanhaa puuroa ei kannata lämmitellä maistuu pahalle.Ainahan aika kultaa muistot.Mutta kannattaa muistaa aina miksi se ero alunperin tuli.

Itsensä pettämistä kuvitella ongelmien kadonneen, jos niitä ei ennen ole osattu käsitellä, mistä se taito ilmestyisi eron jälkeen?

Aika paljon riippuu siitä mikä oli eron syy...
Pystytäänkö antamaan anteeksi.
moni asia saa merkityksen ja osaa ymmärtää vasta eron jälkeen.
Monesti se jätetty rakastaa edelleen...ja olisi halukas korjaamaan mahdollisia puutteita tai virheitä tai tekisi jotain toisin...ei haluaisi enää menettää rakastaan.
Osaisi panostaa suhteeseen paremmin.
kaipaa...

Mutta suhteet ja erot ovat niin erilaisia...vaikea sanoa.
Uskon että palaaminen ex:n luo ja vieläpä hyvään parisuhteeseen on myös mahdollista.

Aina kun tulee miehen kanssa riitaa niin pian siinä tulee bänxit niin mä etin uuden ja sitten alkaa exä taas kiinnostaa ja silloin tulee riitaa niin pian siinä tulee bänxit ja niin mä etin uuden ja sitten ... mitä mä sanoin.

Pari kk:tta sitten palattiin exän kanssa yhteen.. Aluks oli ihan jees, mut nyt rupee oleen taas niitä samoja ongelmia, en tahtois millään enää jatkaa tuon kanssa, vaikka rakastankin häntä, mutta luottamus on mennyt jo kun meni pettämään minua muutama viikko sitten. Sen vaan sanon että jos sen exän kanssa ei juttu onnistu ni ei se onnistu sitte myöhemminkään..

onnistuakin. Jos ero on ikäänkuin mietintää ja asian tarkastelua etäämmälta. Ja jos kumpikin on sitä mieltä että kannattaa yrittää vielä.
Silloin voi löytyä uusi kyky ja halu kommunikoida ja ratkaista niitä ongelmatilanteita.

Mutta silloin ei varmaan suju, jos vaan yrittää jatkaa siitä mihin jäätiin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Pitää kyetä sanomaan ääneen ne vaikeudet, miltä ero tuntui, mitä toiveita jatkossa yhteiseltä elämältä jne.

Siis eroja on varmaan niin monenlaisia. Luulen että jotkut vasta siinä huomaavat sen toisen arvon ja tärkeyden. Toisaalta varmasti niitä eroja joiden on syytä olla lopullisia.:)

Palasimme ex:än kanssa yhteen oltuamme vuoden erossa.Oli aikaa miettiä vieheitään..Nyt on kulunut kuukausia yhdessä olosta ja onnellisia ollaan.Meillä 2 lasta jotka saanet nyt kodin.Samat ongelmat ne on uudessa suhteessakin hetken päästä,Pitää myöntää itselle omat virheensä eikä syyllistää toista.Uskon vanhaan suhteeseen paremmin kun uuteen.Ja ei mikään suhde onnistu jos sitä ei hoida.Kyllä kannattaa aina ainakin yrittää varsinkin jos on lapsia.

Toivot vastauksia, joissa ylistetään exän luo paluuta ja kukkeaa onnea siitä eespäin.
Tavallaan olet päättänyt jo paluusta ja haluat meiltä sille vahvistuksen.

Aika moni tuntuu jatkavan entisen kanssa uudetsaan. Jotkut onnistuu, jotkut ei. Riippuu tietysti eron syistä ja siitä poistuuko ne syyt kun jatketaan yhdessä. Onnistuu jos on oikeesti oivallettu, mitä on tehty väärin. Joskus voi olla etä vasta erossa ollessa ymmärretään kumppanin arvo ja merkitys ja sen jälkeen ei enää haikaillakaan vapautta. Jotkut nuorten ihmisten erot tapahtuvat "vahingoissa" kun ei ymmärretä tarpeeksi mitä parisuhde on, tavoitellaan mahdottomia ja kuvitellaan että ruoho on muualla vihreämpää. Jos näistä kuvitelmista kypsyy aikuisemmaksi, voi pystyäkin kestävämpään suhteeseen. Aina on myös tärkeää se kuinka tosissaan päätetään ja tahdotaan saada suhde toimimaan, ja sitä tahtoa sattaa löytyä erovaiheen jälkeen uudella tavalla.

Erosimme avomieheni aloitteesta noin kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen. Hänelle olin ensimmäinen varsinainen seurustelukumppani ja halusi siis katsella ympärilleen ja mm. opsikelu- ja työtilanne ahdisti häntä ja koki minut jonkinlaiseksi esteeksi elämässään. Olin aivan shokissa - ero oli totaalinen ylätys - en osannut lainkaan kuvitella mitään sellaista. Masennuin kovin ja sairastuin syömishäiriöönkin. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen oli yhtä helvettiä; mies ei halunnut/kyennut kommunikoimaan lainkaan kanssani (olisin vain halunnut puhua miksi hän teki sen jne.) ja kohtaamisemme olivat yhtä riitaa vain. Sitten pikkuhiljaa aloimme lähentyä uudelleen ja lähes kaksi vuotta eron jälkeen (ja monien vaiheiden jlk) aloimme uudelleen tapailla toisiamme ja nyt olemme jo vuoden seurustelleet yhdessä. Ostimme oman asunnonkin ja ensi kesänä häät.

Uusi alku on ollut ihanaa; mieskin oppi, että aina pitää puhua tunteista ja asioista ja on muuttunut mies sen suhteen. Itsekin katson monia asioita eri tavalla. Tuntuu todella nyt jälkikäteen, että ero teki hyvää ja oli suhteessamme se mikä nyt on tuonut meidät tähän; ilman eroa tuskin olisimme löytäneet toisiamme uudestaan. Toki sen eron olisi voinut hoitaa eri lailla, mutta jälkiviisautta ei kannattane harrastaa.

Eli meillä menee nyt hyvin ja olemme uudelleen rakastuneita ja toisemme löytäneet uudestaa. Toivottavasti muillakin on samanlaisia tarinoita jaettavana! Ja jos jotakuta ikämme kiinnostaa niin olemme iältä 31 ja 34v.

Tällä elämänkokemuksella en palaisi yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on aikuisiällä sukset menneet ristiin. Luulen, että ne samat hankaluudet ja eron syyt tulisi eteen, jos toiselle tai jommalle kummalle ei olisi tapahtunut jotain todella kasvattavaa.

Et varmaan hae kysymykselläsi tätä, mutta kerron kuitenkin: olen itse palannut yhteen nuoruudenrakkauteni kanssa. Luulen, että tämä juttu tulee toimimaan juuri sen takia, että kumpikin on tässä välissä kasvanut aikuiseksi. Etenkin minä. Rakkautta ei ole koskaan puuttunut, se on säilynyt jopa niinä vuosina, kun ei toisiamme nähty.

Varmaksi ei kai voi mitään koskaan sanoa, mutta kyllä tämä on nyt sitä.