Tekeekö ikä tehtävänsä?

Miruts Yifter voitti 37 vuotiaana sekä 5000m, että 10000m olympiakultaa.
Täytyy vaan olla tappamisen meininkiä. Kyllä se ikä tietty vaikuttaa, mutta ei nyt niin, että kunto laskis ihan vaan sen takia.

Kroppa ei enää anna anteeksi virheitä samoin, kun nuorempana.

Katoppa huviksesi maratontuloksia suomesta. Nelikymppiset vetää keskimäärin kovempaa, kuin kolmekumppiset.

Kirjoituksesta saa sen kuvan, että sinulla ei energia riitä. En tiedä, onko mielikuva oikea, mutta kirjoituksesi perusteella sanoisin, että ruokaa pakkiin. Itse olen ottanut sellaisen linjan, että syön normaalisti muuten, mutta lenkkiä ennen ja sen jälkeen otan lisäksi suunnilleen suorituksen vaatiman energiamäärän.

Tätä pidän hyvänä, sillä siten ei tarvitse kiinnittää syömiseen suuremmin huomiota.

Olen myös sitä mieltä, että äärimmäisen väsyneenä ei lenkkeillä.

Välillä pitää miettiä sitäkin, mitä itse lenkkeilyltä haluaa. Jos 18 vuotta on lähtenyt lenkeille, niin kyllä sen on pakko tuoda tullessaan jotain hyvää.

Kun kiinnittää huomiota siihen, mitä tekee, niin saa samalla tekemisellä huomattavasti parempia tuloksia.

Juoksin, hiihdin ja ajoin polkupyörällä
60-luvun lopulla armeijassa. Poltin tupakkaa,
mutta suoriuduin hyvin.

Seuraavat vuosikymmenet söin epäterveellisesti
ja epäsäännöllisesti. Käytin alkoholia
reippaastikin, mutta tupakanpolton lopetin
vuonna 1985.

90-luvun puolivälissä lääkäri huomautti
kohonneesta verenpaineesta.Itse totesin, että
ylipainoakin on toistakymmetä kiloa.
Aloitin painonpudotuksen vähentämällä
syömistä.
1999 aloitin kevyen lenkkeilyn kävellen ja
juosten.
Talvella 2000 hiihdin yli kolmenkymmenen
vuoden tauon jälkeen.

Saman vuoden maaliskuussa aloitin
akiivisen juoksemisen. Reipasta vetoa
5-15km vähintään joka toinen päivä.
Kunto ja vauhti parani ja elokuussa juoksin
maratonin.

Nyt olen yli 60 vuotias.
Harrastus on jatkunut ilman tavoitteita,
mutta tänä vuonna juoksin ennätykseni
HCM:llä.

maraton juoksuissa,Mutta sain "herätyksen" uudelleen lenkkeilyyn n. 4-v sitten ja nyt vetäsin 54v vanhana Helsinki Cityn läpi, tosin aikaan 4.55.50 mutta kumminkin.Koskaan ei ole liian vanha..........niin ja mullakin paino edelleen 100 kg.

Riippuu hyvin paljon itsestäsi kuinka harjoittelet jne.. mm. Isäni täyttää 73v. 2kk päästä ja hän on juossut 6 puolimaratonia vuoden aikana 1.54 - 2.01 välimaastoon sekä 10 km 49,54 aikaan. Isäni harjoituskilometrit vuonna 2007 noin 3050 km.

Sitten ääriesimerkki Kandalainen 73v. mies on juossut 2.53 maratonin ja 10 km 36.30 aikaan.

Itse lenkkeilen säännöllisesti valmennettavieni kanssa ja olen täsmälleen ikäisesi. Aina 2,5 h jaksan hölkötellä. Ehkä harjoittelusi kaipaisi tiedostettua tekemistä jne. tässä hieman kommenttia.

Ikä tekee tehtävänsä, mutta oikeanlaisella harjoittelulla kyllä pitäisi pystyä vanhempanakin juoksemaan vaivattomasti, edellyttäen että ei ole sairauksia tai muita elimellisiä vikoja. Tuskin kolmen kilon ylipainokaan selittää uupumusta.
Voisikohan uupumuksen aiheuttaa liian kova juoksuvauhti? Perinteisesti suositellaan pitkäkestoisia matalasykkeisiä harjoituksia joilla saadaan kuntopohja paranemaan. Yhden viikottaisen lenkin mittaa kannattaisi ehkä vähetellen kasvattaa niin että kesto olisi lopuksi n. 2 tuntia, jos ei jaksa juosta niin kävelee välillä.
Itse aloitin vähän alle viisikymppisenä 17-vuotisen sohvaperunakauden jälkeen kestävyysliikunnan ja alkuun yritin tietenkin juosta vakiolenkin nopeammin ja nopeammin. Suuri helpotus oli oppia että saa juosta rauhallisesti ja pidemmälle. Nyt maratoni menee jo alle neljän tunnin ja juoksu on parhaimmillaan nautinnollista.

ittelläni ainakin on kestävyyttä enemmän nyt kuin parikyt vuotta sitten. Kestän kipuakin paremmin.

Painon suhteen kroppa toimii niin, että se yrittää pitää saavutetut kilot. Saat siis tankata kurkkua jonkin aikaa ennen kuin paino alkaa heilua, mutta kyllä se sitten siitä. Plus että aineenvaihdunta tietysti laiskistuu vanhemmiten. Luin joskus että jopa 1%/vuosi kolmenkympin jälkeen.

En saanut varmuudella selvää oletko mies vai nainen? Mutta joka tapauksessa, olen itse 45v nainen ja juoksuvuosia 15, takana mm maraton 4.06 ja puolikas 1.53 parisen vuotta sitten. Vanhempani aloittivat juoksemisen nelikymppisinä, ja äitini juoksi koko matkoja 4 tunnin pintaan vielä kuusikymppisenä.

Koin reilu vuosi sitten rajun kunnon heikentymisen, syyksi paljastui raudanpuutos anemia (syynä hyvälaatuisen kasvaimen aiheuttamat erittäin runsaat kuukautiset). Juoksemisesta ei kerta kaikkiaan tullut yhtikäs mitään. Lääkitys ja sittemmin kohdunpoisto korjasivat asian, ja nykyään pystyn lönkyttelemään rauhallisia 10-15 km peruslenkkejä 6 min tuntivauhdilla, ja intervalleilla ja vauhtitreeneillä saan kympin rutistettua 50min tuntumaan.

Joten summa sumarum, iällä ei vielä pitäisi olla mitään merkitystä vaan syynä voi olla jokin terveysongelma joka kannattaisi tarkistuttaa. Pari kiloa painoa suuntaan tai toiseen ei myöskään harrastelijalla vaikuta juuri mitenkään.

Kiva lukea noita kannustavia viestejä, sillä itsekin olen pitkän lenkkeilytauon jälkeen aloittelemassa juoksemista (n. 5-8 km lenkkejä).

Ajattelinkin etten halua olla "liian vanha" sellaiseen, jos vain hyvältä tuntuu ja on huolellinen, terve ja itseään tarkkaileva. Tsemppiä!

niin saat peruskuntoa vielä ylemmäs. Tämä siis tavaksi. Sitten taas jaksaa leikkiä niitä vauhdikkaita nelikilometrisiäkin.

Olen 45-vuotias nainen, töitä teen istuen peffallani koneen ääressä.
Nuorempana olin satunnaisliikkuja, mutta en juuri koskaan käynyt juoksemassa tai lenkeillä.

Havahduin vähän alle 40-vuotiaana siihen, että olen lihonnut 10kg ja päätin muuttaa elämäntapoja. Aloin syömään terveellisemmin ja päätin aloittaa säännöllisen liikunnan.

Kävin kuntosalilla, uimassa, jumpassa, pelaamassa, kaikkea mahdollista hektisesti. Tuota jaksoi hetken, 6kk jälkeen into laantui mutta olin saanut 5kg pois ja ruokailut järkevämmiksi.

Sitten päätin kokeilla lenkkeilyä. Ensin reipasta kävelyä, mutta säännöllisesti, 5 kertaa vkossa. Vähintään tunnin kerrallaan. Kunto parani pikku hiljaa, samoin kestävyys ja nyt 45-vuotiaana juoksemisesta on tullut minun lajini! :)
Jaksan juosta hyvin tunnin, en huimalla nopeudella, mutta aina niin että tulee kunnolla hiki ja olo tuntuu hyvältä.

Mitään ei ikä anna enää anteeksi, eli kaikki ylimääräinen syöminen näkyy heti vartalolla ja viikon lenkit jos jää väliin, seuraava vko on taas juoksussa hankalampaa.

Eli kyllä ikä tekee tehtävänsä, kroppa ei kestä saaa kun nuorena ja palautuminen kestää pidempään, kunnossa pysyminen vaatii paljon enemmän työtä.
MUTTA kyllä lenkkeily ja juoksu kannattaa! Oikeasti ihanaa, kun ylipaino on poissa, keho kiinteä ja vaatteet istuu hyvin päällä. Katse kaupungilla muihin saman ikäisiin niin ero on huomattava!
Terveet elämäntavat ja liikunta, niitä voi suositella lämpimästi kaikille. Näin pidät itsesti kunnossa ja nuorekkaana, vaikka jokainen meistä ikääntyy.

Omana tavoitteena on juosta niin pitkään kun mahdollista, ehkä 65 on pakko siirtyä enemmän uintiin tai pyöräilyyn ja kuntosaliin, mutta juostaan niin pitkään kun jalat kestää!

Ja paljon vanhempiakin vastaajia. Erinomaisia neuvoja ja muutakin tietoa on kirjoiteltu.
Näiden kirjoitusten perusteella olen tehnyt diaknoosin, että olen juossut itsestäni 5-6:n kilometrin erikoismiehen!
Olen nyt käynyt moneen vuoteen 1.10h kestävällä lenkillä, erittääin hiljaisella vauhdilla pari kertaan ja uskomattoman helposti (rennosti) menee, linnunlaulut ja maisemankatselut onnistuu kuten parikytvuotta sitten.
Syke tuntuu olevan mutulla ikään kuin lähellä lepotilaa, tulee meikäläiselle mieleen, voiko tästä kunto nousta?
Olisko tämä parin tunnin lenkki, mitä neuvottiin, mulle jo liikaa, no niin ja näin, ilmeisesti tässä tarkoitettiin fiilispohjaista juoksemista, ilman rutistusta, mulla menisi jo rutistamiseksi parituntinen. Luulen, vielä en tiedä.
Jos kerran viikossa kokeilen näin tätä vähän yli tuntia, miltä kuulostaa?

Aloitusviestistä tuli turhankin mollivoittoinen, olen vain urautunut siihen yhteen ja samaan.

Miespuolisena kirjoittajana oli mukava lukea tämän erään lähes samanikäisen naisvastaajan omia kokemuksia!

Muutenkin on ollut erittäin mielenkiintoisia vastauksia!

Itse aloitin 32 vuotiaana lenkkeilyn vailla minkäänlaista urheilutaustaa 20 vuotta tupakoineena ja täysin rapakuntoisena 9 vuotta sitten. Tavallisesti juoksen tunnin (noin 10 km) pk-lenkkejä keskimäärin 3 kertaa viikossa. Vuosi sitten juoksin maratonin alle neljään tuntiin. Havaintojeni mukaan maratonilla kaikkein kovimmat luut ovat siinä 40-50v.

varmasti ikä vaikuttaa , itse olen huomannut(kohta 47v) että vauhti hiipuu iän myötä ja kaikenlaisia vammoja tulee helpommin mitä nuorempana.
Nyt kun olen kuitenki kohta 10 vuotta juossut säännöllisesti 40-60 km viikko ja nyt on pahin rasitusvamma tullut jalkapohja vaivaa ja lievää
polven paisutusta. Lääkkeitä syön ja huilaan.
Joskus vielä yritän aloittaa juoksun kun se antaa enemmän energiaa kun sohvalla makaaminen.
T/Ossi

Ikä tekee tehtävänsä. Ei enää viisikymppisenä kulje samalla lailla kuin kaksvitosena. Juoksu on jäykkää köpöttelyä, ja kehitys olematonta.

Tekee tehtävänsä batikin jo viisikymppinen. Alle kolmen ei mara männyt eikä enään mäne. Helpompaa alittaa tuo nelikymppisenä kuin viisikymppisenä. Kello käy.

Minulla taukoa oli vain pari vuotta, mutta kunto meni sinä aikana ihan nollaan. Moneen kertaan on saanut ottaa askeleita taaksepäin, kun tekisi mieli ahnehtia. Kuntoa ei voi tässä iässä enää pakottaa treenaamalla ylikovaa. Nuorempana pystyi treenaamaan väkisin.

Ei voi viisikymppisenä odottaa kaksikymppisen tuloksia. Ikä vaatii veronsa. Toisaalta ehkä on oppinut olemaan ahnehtimatta.

Kuule. Ikä on vain numero.

Eikös Martti vainio pistellyt vielä nelikymppisenäkin kympin sileän 28.30,nykyään sillä ajalla otettaisi toiseksi tullut kierroksella kiinni SM-kisoissa.

Joillakin taantuma tulee jo teinivuosien jälkeen. Tiedän muutaman tällaisen, jotka teininä olivat piirimestaruustasoa, mutta nelikymppisinä ihan höpöhölkkääjiä.

Hölkkäpappa vai amispoika? Kummalla parempi cooper? Kysyn vuan.

Ikä tekee tehtävänsä. Pari vuotta olin treenaamatta ja Cooperi huononi heti 3200m->2600m. Kova työmaa ollut kunnon palauttaminen.