Olen ollut naimisissa v.-99 ja meillä on kaksi poikaa. Miehellä jonkin asteinen alkoholiongelma ja sen kylkiäisenä, n5 vuoden ajan, ostanut ja ottanut ilmaista seksiä työmatkoillaan. Mies kertonut aina tapauksen jälkeen että hänelle taas kävi näin, koskaan hän ei ole vastuuta tapahtumista ottanut. Olemme olleet yhdessä "lapsesta" asti, siis koko aikuisikämme. Nyt alkaa köysi kaulassa kiristyä siihen malliin että on pakko tehdä ratkaisuja. Minä en halua vidä lapsia omasta kodistaan ja mies ei pysty/suostu lähtemään. Lapsiani en jätä. Onko kellään kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta?
kerronpa oman
tarinani..
92283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mieshän ei halua lähteä luotasi pois, miksi edes? Hänellä on ongelma, sinulla ilmeisesti ei. Eli hän ei vaihtamallakaan parempaa naista löytäisi, todennäköisesti vain huonomman jos ollenkaan. Eli miksi hän haluaisi lähteä asunnostanne? Pitäisi nähdä vaivaa, etsiä asunto ja vielä muuttaa sinne!
Ainoa järkevä asia jonka voit tehdä on se, että hankit itsellesi ja lapsillesi nyt uuden asunnon ja muutatte sinne. Avioero vireille samalla. Jos nykyinen asuntonne on oma, pitää se myydä jne. jos taas vuokralla huolehdit että irtisanot ainakin oman osasi siitä (jos molempien nimissä) ettet joudu maksamaan vuokraa, jos mies ei sitä tee.
Jos asunto on sinun nimissä (sinun oma tai vuokrasopimus nimissäsi) niin sitten saattaa olla virkavalta apuna miehen häätämisessä. Voi olla hankalampi prosessi kuitenkin. Eikä varmaankaan helpota jatkossa yhteispeliä esim. lasten suhteen. (Näin jouduin itse erotilanteessa menettelemään, virkavalta joutui ex-kumppanin poistamaan väkivalloin asunnosta).
Kun olet henkisen eropäätöksen tehnyt, on vain turhaa tuskaa sinulle ja lapsille olla samassa asunnossa pitempään.
lähtemisen suhteen täydellisesti! Ystäväni tukevat minua miten milloinkin olen päättänyt "selvitä", mutta heistä nään kuitenkin että haluaisivat minulle parempaa.
Suurin syy miksi en ole eronnut on mieheni aiemmat itsemurhauhkaukset. Kuinka voisin katsoa poikiani silmiin jos olisin "aiheuttanut" heidän isänsä kuoleman?? Ja kyllä minä häntä rakastan yhä, niin kuin olen 18v tehnyt.
Nyt vaan on seinä tullut vastaan, aamulla ensimmäiseksi v-----aa ja olen aina fyysisesti väsynyt. Inhoan kun joku valittaa huonosti olevista asioista jatkuvasti eikä tee niille mitään. Nyt olen itse samanlainen!
Sellainen ihminen on A-luokan kusipää ja onko se niin kauheaa jos otat eron A-luokan kusipäästä ja se jos A-luokan kusipää sitten tappaa itsensä.
Kiristys on kiristystä ja se on alhaista toimintaa. Mies yrittää pitää sinua vankinaan samalla kun tekee itse mitä huvittaa, ja vielä kiduttaa sinua tahallaan näistä toimistaan kertomalla.
Kun on naimisissa hirviön kanssa ei elämä voi erosta muuttua kuin paremmaksi. Parasta tietysti olisi jos hirviö ymmärtäisi muuttua mutta ikävä kyllä niin harvoin käy.
että olet vastuussa vain omista tekemisistäsi ja alaikäisistä lapsistasi.
JOS ukko tekee itsarin, niin se on HÄNEN valintansa hoitaa elämän vastoinkäymiset. Vaikuttaa kyllä melko tahdottomalta pelleltä, jos "ajautuu" vieraisiin yms.
Ota vaan ero, jos sydämesi niin sanoo. Lapsetkin saavat huonon mallin elämälle, jos huonoja asioita ei rohjeta lähteä muuttamaan. Saattavat seurata aikuisena isänsä mallia huidella miten sattuu.
Olen itsekin eronnut, ja ex uhkaili itsarilla. Kerran hän soitti, että on vetänyt ranteet auki ja vuotaa kuiviin. Silloin menin paikan päälle, eikä ukolla ollut mitäänm hätää, kunhan kiristi. Sen jälkeen en reagoinut enää minkäänlaisiin "uhkauksiin".
teki itsemurhan parisuhteen takia,ei mitään ennakko varoitusta,hän joka on päättänyt hävittää itsensä,ei paljon siitä ennakkoon huutele.
uhkaili myös itsemurhalla tyttären halutessa eroa.
Ei hän ole sitä toteuttanut! Vuosia on jo paljon kulunut noista tapahtumista.
Toisen tapauksen tiedän, että näin kävi - mies tappoi itsensä ja jätti syvät haavat lopuksi elämää tyttöystävälleen.
Mutta sittenkin: kuinka mikään suhde voi jatkua tuollaisen uhkan alla? Onko sillä mitään elinkelpoisuutta? Kuinka voisi kunnioittaa itseään pysyessään toisen kanssa vain siksi, ettei toinen tapa itseään?
Niin - lapsiahan äidit ajattelevat ja siksi tuntuukin pahalta tarinasi. Emme mitenkään haluaisi lapsille mitään pahaa - vaikka itse siitä kärsisimme!
Mutta etkö voi puhua miehesi kanssa tästä - voitko sanoa hänelle, että hän on vastuussa siitä mitä tekee. Ei kuitenkaan lasten tähden edes kannata mitään vaan sietää! Millainen ihminen olet sitten joskus, kun lapset eivät tarvitse sinua enää? Ja millainen on heidän lapsuutensa, elämänsä nyt?
Anoppini eli samantapaisen miehen kanssa kymmeniä vuosia ja salasi kaiken lapsiltaan. Vasta vanhana appivanhempien erottua lapset saivat tietää, mitä heidän elämässään oli tapahtunut. Anopin terveys oli mennyttä, mutta oliko tuo kaikki hyväksi vai pahaksi lapsille, sitä ei voi tietää! On vain yksi vaihtoehto kerrallaan käytettävissä.
Elämästäni...
Olen mies ja liitosta minulla on 3 lasta. Vaimoni siis nyt ex-vaimoni petti minua suhteen ajan useasti. Rakastin vaimoani oikeasti. Arvostin hänen hienoja piirteitään naisena ja äitinä.
Tuntuu uskomattomalta kun huomaa, että toinen salailee jotain.
Se hiipii pikku hiljaa tajuntaan - epäilys. Epäilys siitä, että epäilenkö turhaan. Se ajoi lähes hulluuden partaalle. Epäilyksen haluaa kieltää. Ajtatella. "ei minulle voi käydä näin". Kun kysyin suoraan onko sinulla toinen? Sain vastauksen ei ole enkä ole pettänyt. Voit siis vain luottaa siihen. Toisen sanaan voi luottaa vai voiko?
Lapset kasvoivat menivät ala-asteelle. Eivät tarviinneet enää niin paljon huolenpitoa kuin vauvana.
Ostettiin talo ja muutettiin maalle. Alle puolenvuoden asumisen jälkeen epäilys heräsi ja hiipi tajuntaan. Ei voi olla totta. Taas sama tunne. Samat muutokset käytöksessä kuin aikaisemminkin. Olenko sekoamassa hiipi tajuntaan taas.
Kunnes pommi tippui. Sain sähköpostin vaimolta, joka oli tarkoitettu naapurin miehelle. Naapurin miehelle pienessä kylässä, joka oli avioliitossa ja jonka pieni poika oli oman poikamme kaveri.
Tätä oli jatkunut jo usean kuukauden. Sänkyyn eivät kerenneet, mutta viestin sisältöä ei ollut vaikea tulkita. Suunnitelmat olivat selvät.
Samassa yhteydessä kysyin niistä aikaisemmista kerroista, jotka olivat epälyksen herättäneet. Ajattelin, että nyt on hyvä käydä kaikki läpi ja nostaa kissa pöydälle. Vastaus oli: "en ole pettänyt."
Puolen vuoden päästä em. tapahtumista vaimoni sanoi, ettei voi tarjota sitä mitä miehenä haluan parisuhteelta. Kuulin erilaisia syytöksiä siitä, että olen potenttiaalinen perheen tappaja ("niitähän saa lehdistä lukea)yms.
Eräänä iltana juotuaan lähes kaiken alkoholin talosta tunnusti, että on pettäneensä sykysy ajan eikä tuntenut minkäänlaista katumusta. Ei edes ajatellut loukkaavansa minua. Olin hänelle täysin yhden tekevä.
Ero päätös tuli viime keväänä. Ei ollut mahdollisuutta jatkaa. Ei ollut enää mahdollisuutta antaa anteeksi. Liian monta valhetta. Liian paljon vihaa kumpusi syvältä sisältäni ulos. Valheita oli kerottu ja valeheilla oli peitetty totuus. Tuska ja viha oli suunnaton. Neljä kuukautta eron jälkeen ei vieläkään halunut kertoa kuinka usein oli pettänyt ja milloin. Kysyttyäni suoraan ja sanoessani, että vaikuttaa raukkamaiselta, jos ei edes eron jälkeen pysty tunnustamaan, kertoi pettäneensä 12 erimiehen kanssa.
Miksi siis en eronnut aikaisemmin. Sen takia, että en ollut varma uskottomuudesta. Parisuhde perustuu luottamukseen ja rehellisyyteen. Ex:ni ei halunnut kohda totuutta silmästä silmään. Nyt hän on yhdentekevä. Jos liikkuu toisen miehen kanssa toivon, että on oppinut jotain. Itse tunnen vain synkkää vihaa ex:ää kohtaan, jonka saa myös tuntea. Uskon, että miehenäkin minulla on siihen oikeus. Meillä on yhteiset lapset ja vastuu heistä. Heidän kasvattamisestaan ja ohjaamisestaan oikealle polulle. Minkälaisen mallin annamme? Rehellisyyden ja avoimuuden vai valheen ja pettämisen?
Ihminen luottaa, koska haluaa luottaa vaikka vaistot sanoisivat kaikkea muuta. Ehkä on helpompaa sulkea silmänsä epäilyksiltä koska toinen vaihtoehto on kohdata se mitä pahiten pelkää.
Itseään voi pettää jonkin aikaa, mutta ei ikuisesti. Vaistoihin kannattaisi luottaa ja selvittää asioita. Exäsi teki todella väärin sinua kohtaan, en voi ymmärtää, enkä omassa elämässäni voisi hyväksyä.
Jos toisesta todella välittää ei tätä loukkaa. Toisaalta taas karua, mutta totta luin juuri erään miehen kirjoituksen, joka oli treffannut 100 naista, joista 50 suostui sänkyyn joista 40 oli naimisissa!!! Ei saisi yleistää, mutta tuntuu että on paljon ihmisiä, jotka eivät enää välitä mitä tekevät missä ja kenen kanssa. Surullista!
Mulla oli alkoholistimies. 17 vuotta oltiin yhdessä. En tiedä paljonko petti, tuskin se tiesi itsekään kun välillä niin kännissä oli että tuskin muistaa. Epäilin usein. Viimein se jäi tekstarista kiinni. Olisinpa saanut todisteen aikaisemmin niin olisin eronnut aikaisemmin, lapsentekoikää meni ihan hukkaan.
Yritin erota aikaisemmin, mies uhkaili tappaa minut ja itsensä. Sai mitätöityä puheeni, ei kuunnellut kun halusin erota. Uhkaili ja kiristi ja lupaili muuttua. Ei muuttunut vaan paheni vuosien myötä. Kun jäi tekstarin perusteella kiinni, hommasin salassa asunnon ja muutin kun mies oli muualla. Laitoin osoitteen salaiseksi. Mies meni huonoon kuntoon, makasi vaan sängyssä, aneli ja rukoili, tuntui että se kuolee siihen paikkaan. En antanut periksi. Pian se löysi jo uuden elämänsä naisen.
Aikuinen ihminen on vastuussa vain itsestään. On muutkin erosta selvinneet, pitää sinunkin miehesi selvitä. Vähän niin kuin pikkulapsi kiukuttelee kun ei saa tikkaria ja kaikkea mitä haluaa. Ajattelet vain itseäsi ja lapsiasi. Jos eroat, ero ei ole sinun syysi, vaan ihan miehen itsensä aiheuttamaa. Aikuisen ihmisen pitää kantaa tekojensa seuraukset.
Muista käydä al-anonissa!