Ulkona kävellessä............

kävelen silmät kiinni. Jää prosentit pieniksi. Ei vaan. Taivaalla ei ole katseltavaa. Yleensä kaikki katsottava tulee suoraan edestä tai sivuilta. Välillä täytyy kääntyä katsomaan taakseenkin. Lenkille. Moroo.

pää pyörii kuin tutkalla, etenkin silloin kun kamera on mukana.

Riippuu onko valoisaa vai pimeää.
En ikinä ole kiinnittänyt huomiota katseeni määrään, eli miten monta prosenttia minnekkin suuntaan. Yöllä katselen usein tähtitaivasta. Siis katseen suunta riippuu valon lisäksi myös siitä, onko taivas kirkas vai pilvinen. Mikäli taivaalla näkyy tähtiä ja taivas on muutenkin lähes musta tai musta, niin saatan katsella terassini puisilla rappusilla (jotain pehmeää peffan alla lämmikkeenä) tähtiä koirien paimentaessa vierellä. Jos viihdyn siinä pidempään, haen sisältä mukin esim. kuumaa juotavaa ja juon sitä, katson tähtitaivasta ja mietiskelen syvällisiä.
Mikäli on päivä niin katson tietysti eteenpäin ja välillä sivulle kulkiessani kylätietä koiran kanssa. Mikäli olen pyörällä, niin silloin tietysti eteenpäin, jollei jotain ihmeellistä ilmesty sivulle tai ohi aja joku hemskutin komea mies, joka hymyilee ohiajaessa pyörällä. Mikäli etsin luonnosta kukkia, katselen ympärilleni alaspäin. Myös kulkiessani metsäpolkua katson alas eteenpäin polulle, etten kompastu oksaan tai kuoppaan.

Se riippuu niin monesta.

pitäis kattoo välil jalkoihinki, et ei tulis turvat

alaviisto 1%
eteenpäi 90%
yläviisto 9%

Olen joskus koettanut kävellä selkä suorana, katse suunnattuna eteenpäin. Ainoa mitä sain kuulla oli että näytän ylpeältä kusipää homolta. Go figure.

Tulee aina vilkaistua vastaantulijoita siltä varalta, että liikkeellä on joku tuttu. Tai nätti nainen...

eteenpäin, mutta ajatuksissani olen huomannut, että katselen alaspäin, kun mietiskelen. Siinä kun ottaisi katsekontaktia saattaisi koko asia unohtua.. :D

Ajattelenko usein? .. :D

hmm..

75 / 25.

Ja sillonku on paljo ajateltavaa ni toistepäin.