Tapasimme sattumalta. Siitä on nyt kaksi ja puoli vuotta aikaa. Olen viimeaikoina miettinyt tapaamistamme ja tullut siihen uskoon, että kohtalo on johdattanut meidät yhteen.
Muutimme pian tapaamisemme jälkeen yhteen. Olin suunnattoman onnellinen, kun sinä kysyit, että josko haluaisin kantaa tavarani ja lemmikkini luoksesi, että josko voisimme olla perhe. Jarruttelin aluksi, mutta asiaa pohdittuani päätin muuttaa luoksesi. Asuithan eri paikkakunnalla ja yhteinen aika oli välimatkan ja opintojeni takia kortilla.
Noin puolenvuoden yhdessäolon jälkeen muutimme paikkakunnalle, jolta aiemmin olin muuttanut luoksesi. Halusit muuttaa kanssani, koska minä en tuntenut asuntoasi ja paikkakuntaasi kodikseni. Uudelle paikkakunnalle sopeutumisesi oli aluksi useamman kuukauden ajan vaikeaa ja se vaikutti meidän yhteiseen hyvinvointiimme. Vaikeuksista huolimatta jaksoimme yrittää yhdessä.
Kihlauduimme keväällä 2007. Olimmehan aiemmin siitä puhuneet, mutta eräänä iltana sinä pidit minua sylissäsi ja kysyit, että mentäisiinkö kihloihin. Voin sanoa, että se oli elämäni onnellisinta aikaa.
Tuon kevään jälkeen tuli kesä ja parisuhteeseemme ilmaantui ongelmia. Riitelimme usein. Syynä riitoihimme oli sinun loukkaava käytöksesi. Et tehnyt tekojasi loukataksesi minua, mutta tein sinulle selväksi, että käytöksesi loukkasi minua. Lupasit lopettaa, mutta pian jäit taas kiinni siitä, ettet ollut länyt lupauksiesi mukaan. Suututit minut.
Parisuhteemme oli sen kesän ja syksyn ja alkutalven ajan jälkeenpäin ajateltuna kriisissä. Riitelimme enemmän kuin sanoin voi edes osata kuvata. Se tuntui minusta äärettömän pahalta. Tiedän, että sinä voit myös pahoin asian takia.
Tämän vuoden helmikuussa olin saanut tarpeekseni ja ilmoitin sinulle, että haluan ottaa vähän etäisyyttä, koska oma jaksamiseni oli lopussa. Pakkasin tavarani ja lähdin vanhempieni tykö ajatuksenani olla hetken aikaa omissa oloissani ja miettiä rauhassa jatkoa. Pian myös sinä ilmoitit, että haluat myös miettiä, jaksatko jatkaa suhdetta kanssani, koska minä olin muuttunut erilaiseksi, kylmäksi, hermostuneeksi.
Minun oli käsittämättömän vaikeaa suhtautua sinuun silloin. Mielestäni sinä olit ollut syypää kaikkeen sen puolenvuoden aikaiseen ongelmavyyhtiin. Sinun käytöksesi ja epärehellisyytesi oli ajanut meidät umpikujaan, jossa en enää osannut suhtautua sinuun. Olin sinulle kokoajan vihainen. Saatoin saada raivokohtauksen esimerkiksi jos kolistelit astioita tai en saanut katsoa televisiota silloin kun sinulla oli elokuva kesken. (Tiedän, jälkeenpäin ajateltuna kuulostaa typerältä.)
Näin jälkeenpäin ajateltuna en ihmettele ollenkaan, että halusit aikaa miettiä jatkoa ja aikaa tuulettua. Erossaoloaika auttoi myös minua ymmärtämään tilannetta sinun kannaltasi ja tajusin, että en itsekään ollut aivan kaiken järjen voimissa tilanteessamme toiminut.
Pienen tauon jälkeen päätimme kuitenkin yrittää jatkaa. Et voi tietää miten onnellinen olen siitä, että päätimme niin. Ei ole sellaisia sanoja, joilla voisin sen sinulle kertoa.
Pikkuhiljaa asiat alkoivat menemään parempaan suuntaan. Vaikka kokoajan taustalla pelkäsin huonoja aikoja, jotka varmasti tullessaan olisivat ajaneet meidät taas kauas toisistamme.
Tuon alkuvuoden jälkeen olemme jutelleet asioista paljon. Välillä olen jopa kirjoittanut tunteistani sinulle. On ollut hyvä päästä sopuun niistä niin sanotuista parisuhteen pelisäännöistä.
Vaikka meillä on nyt pitkään mennyt mukavasti, välillä ole epävarma tunteistasi. Vaikka toisaalta tiedän sinun rakastavan minua ja näen käytöksessäsi aivan uusia piirteitä, jotka kertovat sinun välittävän minusta, välillä mietin, että josko tämä ei kestäkään. Toivon sinun kuitenkin ymmärtävän minua sillä minä rakastan sinua aivan liikaa, jotta kestäsisin sen, että menettäisin sinut. Uskon kuitenkin, että vaikka välillä mietin sinun tunteittesi vahvuutta, pääsen vielä niistä ahdistavista tunteista yli. Mutta siihen tarvitsen sinun tukeasi, ymmärrystäsi. Tarvitsen sinua.
Olemme kohdanneet suhteemme aikana oman järkyttävän kriisimme lisäksi monia vaikeita asioita ja menetyksiä. Siitä huolimatta olemme nyt tässä. Yhdessä ja onnellisia.
Olen niin onnellinen sinusta. Rakas.
Muutimme pian tapaamisemme jälkeen yhteen. Olin suunnattoman onnellinen, kun sinä kysyit, että josko haluaisin kantaa tavarani ja lemmikkini luoksesi, että josko voisimme olla perhe. Jarruttelin aluksi, mutta asiaa pohdittuani päätin muuttaa luoksesi. Asuithan eri paikkakunnalla ja yhteinen aika oli välimatkan ja opintojeni takia kortilla.
Noin puolenvuoden yhdessäolon jälkeen muutimme paikkakunnalle, jolta aiemmin olin muuttanut luoksesi. Halusit muuttaa kanssani, koska minä en tuntenut asuntoasi ja paikkakuntaasi kodikseni. Uudelle paikkakunnalle sopeutumisesi oli aluksi useamman kuukauden ajan vaikeaa ja se vaikutti meidän yhteiseen hyvinvointiimme. Vaikeuksista huolimatta jaksoimme yrittää yhdessä.
Kihlauduimme keväällä 2007. Olimmehan aiemmin siitä puhuneet, mutta eräänä iltana sinä pidit minua sylissäsi ja kysyit, että mentäisiinkö kihloihin. Voin sanoa, että se oli elämäni onnellisinta aikaa.
Tuon kevään jälkeen tuli kesä ja parisuhteeseemme ilmaantui ongelmia. Riitelimme usein. Syynä riitoihimme oli sinun loukkaava käytöksesi. Et tehnyt tekojasi loukataksesi minua, mutta tein sinulle selväksi, että käytöksesi loukkasi minua. Lupasit lopettaa, mutta pian jäit taas kiinni siitä, ettet ollut länyt lupauksiesi mukaan. Suututit minut.
Parisuhteemme oli sen kesän ja syksyn ja alkutalven ajan jälkeenpäin ajateltuna kriisissä. Riitelimme enemmän kuin sanoin voi edes osata kuvata. Se tuntui minusta äärettömän pahalta. Tiedän, että sinä voit myös pahoin asian takia.
Tämän vuoden helmikuussa olin saanut tarpeekseni ja ilmoitin sinulle, että haluan ottaa vähän etäisyyttä, koska oma jaksamiseni oli lopussa. Pakkasin tavarani ja lähdin vanhempieni tykö ajatuksenani olla hetken aikaa omissa oloissani ja miettiä rauhassa jatkoa. Pian myös sinä ilmoitit, että haluat myös miettiä, jaksatko jatkaa suhdetta kanssani, koska minä olin muuttunut erilaiseksi, kylmäksi, hermostuneeksi.
Minun oli käsittämättömän vaikeaa suhtautua sinuun silloin. Mielestäni sinä olit ollut syypää kaikkeen sen puolenvuoden aikaiseen ongelmavyyhtiin. Sinun käytöksesi ja epärehellisyytesi oli ajanut meidät umpikujaan, jossa en enää osannut suhtautua sinuun. Olin sinulle kokoajan vihainen. Saatoin saada raivokohtauksen esimerkiksi jos kolistelit astioita tai en saanut katsoa televisiota silloin kun sinulla oli elokuva kesken. (Tiedän, jälkeenpäin ajateltuna kuulostaa typerältä.)
Näin jälkeenpäin ajateltuna en ihmettele ollenkaan, että halusit aikaa miettiä jatkoa ja aikaa tuulettua. Erossaoloaika auttoi myös minua ymmärtämään tilannetta sinun kannaltasi ja tajusin, että en itsekään ollut aivan kaiken järjen voimissa tilanteessamme toiminut.
Pienen tauon jälkeen päätimme kuitenkin yrittää jatkaa. Et voi tietää miten onnellinen olen siitä, että päätimme niin. Ei ole sellaisia sanoja, joilla voisin sen sinulle kertoa.
Pikkuhiljaa asiat alkoivat menemään parempaan suuntaan. Vaikka kokoajan taustalla pelkäsin huonoja aikoja, jotka varmasti tullessaan olisivat ajaneet meidät taas kauas toisistamme.
Tuon alkuvuoden jälkeen olemme jutelleet asioista paljon. Välillä olen jopa kirjoittanut tunteistani sinulle. On ollut hyvä päästä sopuun niistä niin sanotuista parisuhteen pelisäännöistä.
Vaikka meillä on nyt pitkään mennyt mukavasti, välillä ole epävarma tunteistasi. Vaikka toisaalta tiedän sinun rakastavan minua ja näen käytöksessäsi aivan uusia piirteitä, jotka kertovat sinun välittävän minusta, välillä mietin, että josko tämä ei kestäkään. Toivon sinun kuitenkin ymmärtävän minua sillä minä rakastan sinua aivan liikaa, jotta kestäsisin sen, että menettäisin sinut. Uskon kuitenkin, että vaikka välillä mietin sinun tunteittesi vahvuutta, pääsen vielä niistä ahdistavista tunteista yli. Mutta siihen tarvitsen sinun tukeasi, ymmärrystäsi. Tarvitsen sinua.
Olemme kohdanneet suhteemme aikana oman järkyttävän kriisimme lisäksi monia vaikeita asioita ja menetyksiä. Siitä huolimatta olemme nyt tässä. Yhdessä ja onnellisia.
Olen niin onnellinen sinusta. Rakas.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa hyvältä. Hyvä kun on pareja, jotka oikeasti taistelevat ja haluavat säilyttää sitoutumisen, vaikka kriisejä on. Kaikilla on niitä kausia. Useat vaan eroavat heti.
Ei rakkaus ole kuolevaa laatua. Tunteet ovat vain vaihtelevaisia.
Kaikkea hyvää teille, nuo ajat varmasti vahvistivat suhdettanne. Toivotan hyvää avioliittoa ja lapsia! :) Ja hyvää, romanttista syksyä.
"Jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität, niin pidä siitä kii..."
otsikko kertoo kaiken mitä halusin sanoa. :)