Olenkohan enää sinuun ihana mies niin kovasti ihastunut? Kun jumittaminen on jatkunut niin pitkään, niin sitä alkaa epäilemään. Vielä taidan olla, mutta en enää loputtoman kauan. Järjellinen ajattelu jo raivaa tunteilta tilaa. Jospa tässsä onkin kehittymässä ihan hyvä ja terveellä pohjalla oleva työkaveruus.
Mikä pitkistyy
se mutkistuu...
2695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja vankkaan molemminpuoliseen luottamukseen perustava työtoveruus, olen täysin samaa mieltä. Mutta ne tunteet, ootko ajattelut sitä, että sitten joskus tulevaisuudessa kun ei olla enää samassa työpaikassa, niin meidän suhteella voisi olla tulevaisuutta. Periaatteeni kun on, että työpaikalla tehdään töitä ja romanssit hoidetaan työajan ulkopuolella. Silti olen edelleen ihastunut sinuun, ja tulen aina olemaan!
ymmärtänytkin, miten se kehittyisi sitten tulevaisuudessa kun nämä työpaikan olosuhteet eivät ole enää vaikuttamassa. Minulla on ollut ja on edelleen aivan samat periaatteet kuin sinulla. Jotenkin semmoinen kestävä suhde meillä on, mutta se taitaa vielä odottaa sitä omaa aikaansa. Hyväksyn sen luonnollisena, koska niin luonnolliselta on aina tuntunut, että kuuluisimme yhteen. Siksi alan jotenkin tässä rauhoittua. Tietyntyyppinen ihastusvaihe on ehkä takanapäin. Tilalle on tullut syvyyttä ja vakautta siitä, että meidän aikamme vielä tulee. Mikään e siis katkea väliltämme. Tuskaahan se on, mutta on oltava jotenkin nöyrä tämän asiamme edessä. Näin koen tänään.