miten tulisi käyttäytyä, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy lokakuussa. Minusta tulee mummi ja miehestäni ukki ensimmäistä kertaa ja tietysti olemme tosi innoissamme.Asiallisia vastauksia kiitos!
ANTAKAA nykyajan
miniät vinkkejä
201831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
äidin sylistä ja kun et enää jaksakaan kantaa vauvaa niin olet kuin ei sitä äitiä olemassa olisikaan ja vaikka kädet ojossa hän seisoisi vieressäsi niin silti lähdet muista huoneista etsimään jotain muuta kuka voisi vauvan ottaa. Ai niin ja imetettäessä pidät pääsi poissa rinnoilta etkä tunge ylimääräisiä tyynyjä varoittamatta kainaloon niin että lapsi on melkein taittaa niskansa. Muista myös että rintojen koolla ei ole vaikutusta maidon tuotantoon niin että kyllä pienirintainenkin voi imettää. Tuskin kukaan tervejärkinen muutoinkaan yrittää vahingoittaa lasta (tai äitiä) niin että ihan huoletta voit olla innoissaan ja hehkuttaa onneasi.
Ole oma itsesi ja ole läsnä tarvittaessa kun sinua tarvitaan. Tarjoa apua mutta älä tuppaa itseäsi. Miniäsikin varmasti tietää lapsen hoidosta jos ei aivan avuton ole. Kerro että olet käytettävissä kun sitä tarvitaan. Ole mummo lapselle älä äiti! Hyviä neuvoja voi aina antaa kuhan ymmärrät että minjäsi tekee kuten itse silti parhaimmaksi näkee. Kysymyksesi on siinä mielessä hankala että tämä asia riippuu paljon myös siitä minkälaiset välit sinulla on miniäsi ja lapsesi kanssa. Läheiset vaiko kaukaiset?. Ole osa heidän elämää mutta älä elä sitä heidän puolestaan.
minä olisin jo miniänä onnellinen jos noin kivasti jo etukäteen ajatellaan.
reippaasti saa olla oma itsensä ja keskustella avoimestikin odotuksista ja toiveista.=)
otat vaan lapsen ja perheen sydämeesi niin siitä se lähtee!!
onnea matkaan=)
Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä, ole kiinnostunut lapsesta. Tarjoa apua ei tarkoita sitä, että tiedät enemmän lapsen hoidosta kuin sen oma äiti. Kerro, että milloin tahansa saa häiritä ja tuoda lasta hetkeksi hoitoon.
Synnytyksen jälkeen kysy tarvitsevatko apua esim. kodinhoidossa, ruuanalaitossa... Älä tungettele. Jos pyytävät apua, niin tarjoa sitä.
otti päähän kun anoppi ei meinannu vauvaa mulle antaa kun rupesi itkemään ja mulla melkein tuli itellekkin itku sen takia :( hormoonit katsos...
Tule lapselle tärkeäksi aikuiseksi. Kun lapsi kasvaa, ole hänelle mummi, jolla on aikaa kuunnella ja istua seurana, lukea ääneen kirjoja, lohduttaa suruja, iloitsee iloja. Ota häntä mukaan kaupungille tai metsään, juttele, kerro asioita elämästä. rakkuden osoittaminen ja henkinen läheisyys on arvokkaampaa kuin kaikenlainen käytännön apu, tavarat tai lahjat. Itselläni oli rakas mummi, jolla riitti satuja ja kertomuksia, syliä ja kiinnostusta asioihini, olen siitä ikuisesti kiitollinen.
kirjoitus tämä viimeinen. Tälläinen mummi just haluaisin olla. Kiitos vastaajille annoitte paljon ajattelemisen aihetta. Hyvää syksyn jatkoa kaikille :)
yksivuotias tyttärentytär.
Asun lähellä ja olen käytettävissä, kun minua tarvitaan.
Olemme muutenkin paljon tekemisissä ja saan viettää ihanaa aikaa pikkuisen kanssa.
Ulkoillemme ja leikimme yhdessä.
Anna rakkautta ja lämpöä. En tuputa apuani, enkä puutu vanhempien tapaan hoitaa lastaan. Annan neuvojo jos he kyselevät.
Lapsen ollessa vauva ulkoilimme yhdessä päivittäin ja se tyttären omasta halusta. Olin juuri jäänyt eläkkeelle työelämästä ja fyysinen kunto erittäin hyvä.
Nautin nyt täysillä mummon roolista ja ajattelen olevani etuoikeutettu, kun saan seurata neidin kasvamista ja olla lähettyvillä. Osaan iloita joka yhdessäolon hetkestä. Lapset kehittyvät uskomattoman nopeasti, eikä mennyttä aikaa saa koskaan takaisin
Niin ja kuviossa on tottakai lapsen isä, joka haluaa mummon olevan suht. tiiviisti mukana lapsen elämässä.
Mummona olo voi olla ihanaa =)
että älä oikeasti KOSKAAN mene "sieppaamaan" lasta äitinsä sylistä, siis varoittamatta/"kysymättä. Minun anoppini harrastaa sitä ja olen jo useamman kerran kiehahtanut hänelle aiheesta. Jos vauva on minun sylissäni ei kenelläkään ole oikeutta tulla noin vaan mitään sanomatta ottamaan lasta minulta pois.
On sanomattakin selvää, etten koskaan edes harkinnut ottaa vauvaa äitinsä sylistä.
Samaa asia käsitelty heti ketjun alussa.
Kannattaa varmaan sinu muistuttaa anoppiasi aina kun tekee sen.
Mikään ei saa kiehumaan enemmän kuin se, että anoppi tulee pollistelemaan kastajaisiin, kuinka hän on MUMMO ja yrittää ottaa lapsen syliinsä, jotta hänestä voidaan ottaa valokuvia vauva sylissä. Vaikka kuinka olet mummo, et voi äidin läsnäollessa hehkuttaa sitä elämää suurempaa asiana, ainakaan niin, että äiti jää siinä hehkutuksessa varjoon.
Mistään et voi ottaa kunniaa äidin ylitse. Jälkiviisaat kommentit "minähän sanoin, että sillä on vatsavaivoja", "niin meidänkin Lasse vauvana röyhtäsi, kun ensin pepulle taputteli" ovat niitä, joilla saat tehokkaasti rakennettua kuilun miniän ja sinun välille. Miniän ja anopin suhde on siitä haavoittumisherkkä, että yksikin varomaton kommentti voi aiheuttaa korjaamattomia säröjä suhteeseen.
johtopäätöksiä.
Missään en ole kertonut loistavani, enkä todellisuudessa loista.
Oliko jossain lauseessa viittaus sellaiseen?
Ristiäisissä minulla oli tärkeä keittiörooli.
Sai vanhemmat keskittyä vanhemmuusrooliin. Tarkoitan, että en ollut yhdessäkään kuvassa muuta kuin erikseen pyydettäessä.
Kaikki tapahtuu vanhempien ehdoilla.
Lasten kasvatus- ja hoitovastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Sehän on selvä asia.
Olemme sopineet lapsen hoitamisesta aina heidän aloitteestaa. En ole koskaan tuppautunut, vaikka asumme lähellä.
En ymmärrä mistä tulee sellainen kuva, että olen mennyt äidin yli. Sellainen ei edes tulis mieleeni.
Tais olla provo tuo sun kirjoiutksesi ja luit omani varsin pinnallisesti...
Niin ja yleensä vauva annettiin syliin heti kun tulin paikalle. Sai äiti keskittyä johonkin muuhun.
Tiedän, että välit ovat herkät. Se on itsestään selvyys.
Jälkiviisaat kommentit?? En ole lausnut yhtään sellaista ja välit ovat kunnossa.....
Eikö noi kommentit ole omaan kysymykseesi vain vastauksia. Valitettavaa on että jotkun anopit ja mummut pitävät itseään lapsen kasvattajana. Ja samalla kävelevät lapsen äidin yli.
minulla on ihana anoppi ja 2 kuinen vauva ja hän kutsui 3 viikkoa sitten mieheni isän sukulaisia luoksensa ja myös meidät. mieheni ei ole isäänsä ja hänen sukuunsa yhteyksissä. mies ei luvannut tulla ja minulle sanoi ettei aio mennä vanhoille "akoille" vauvaa esittelemään kun ei ole aiemmin mieheni elämä heitä kiinnostanut. anoppi kävi tuomassa lahjapaketit, joita nämä "akat" olivat tuoneet ja selvästi yritti syyllistää meitä kun emme olleet tulleet hänen luokseen samaan aikaan.
sitten lähtiessä sanoi että käykäähän työkin kylässä, johon vastasin suoraan ettei oikein mielellään kyläillä vauvan kanssa kun on kokeiltu monesti ja seurauksena on unirytmin häiriintyminen ja armoton huuto iltaisin. en tiedä ymmärtikö hän sitä.
meillä saa kyllä käydä, varsinkin jos on kahvileivät mukana :)
niin, ja sekin ärsyttää kun aina pitää valittaa että vauva vain nukkuu kun hän on käymässä ja sitten vaatii herättämään, jotta näkee silmät... ei olla herätetty, ei...
kaikki lapsiperheet on erilaisia, kyllä työ pärjäätte, jos jo nyt huolehdit käytöksestänne :)
neuvoisin, että huomioitte nuoren perheen kokonaistilanne ja toimitte heitä kuunnellen ja heidän ehdoillaan.
Vastasyntyneen hoito on raskasta ja vaativaa. Antaakaa apua, älkää tuputtako. Olkaa ikäänkuin taustatukena ja turvana.
Antakaa lapselle aikaa, rakkautta ja läheisyyttä. Leikkikää ja laulakaa. Sitä lapset rakastavat.
On hienoa jos vielä ymmärtää, että äiti (ei kyllä isäkään) ei aina ole parhaimmillaan eikä hyväntuulinen.
Äitiys on todella suuri asia.
Onnea teille =) ja uudelle perheelle
tuleva mummo olut joskus äiti itsekkin=)
että varmaan tietää sen olevan rankkaa=)=)
olen äiti kahdelle pojalle. Esikoiseni oli ns. koliikkivauva, joten hyvin muistan kuinka rankkaa aikaa se oli. Miniän kanssa tullaan kyllä juttuun, mutta ei olla mitenkään läheisiä. Mielestäni kuitenkin on tärkeintä, että poikani on onnellinen valisemansa ihmisen kanssa.
Pyysin lähinnä siksi vinkkejä kun muistelin omaa aikaani vauvan kanssa ei olisi tullut mieleenkään pyytää anoppia avuksi, sitä yritti näyttää, että pärjää hyvin ilman apuja. Haluaisimme kuitenkin olla lapsen elämässä alusta lähtien, mutta emme halua tuppautua.
on arvostella hoitotapoja, verrata entisiin aikoihin, todeta että on vain sukuunne tullut, moittimalla äitiä tai isää tavoista hoitaa lasta.
Ottakaa tuo lapsi vasaan lapsenlapsena jolle te olette arvokkaita ihmisiä. Kasvatus on on vanhemmilla ja te vain nautitte tuosta lapsen kasvusta osana sukua.
Antakaa apunne silloin kun pyydetään eikä tarjota silloin kun sitä ei tarvita.
Kannustakaa vanhempia vanhemmuuteen.
Silloin olette täydellisiä ispovanhempia.
tänä vuonna syntyi.
Lukematta muiden vastauksia tässä omia mietteitä:
älkää ainakaan samana päivänä tuppautuko katsomaan vauvaa, kun kotiutuvat sairaalasta. Äiti on varmasti vielä poikki ja hyvin väsynyt. Ehditte vaikka seuraavana päivänä ja näette varmasti vauvan vielä usein. :) (Näin kävi siis meillä....).
Muista, että vauvan äiti on vauvan äiti!! Voi neuvoa, mutta tuppautua ei saa.
Älä joka kerta kysy, että saisit vauvan jo hoitoon ja ihan yökylään. Kyllä vanhemmat antaa hänet sitten, kun ovat siihen itse valmiita. Ja varsinkin jos imetät, niin tuskin ihan heti antavat yöhoitoon.
Tällasia mietteitä itselle tuli. Vähän omakohtaisia kokemuksia ovat...
Onnea teille!
piti kirjottaa, että jos ÄITI VIELÄ IMETTÄÄ.. eikä imetät. ;)