Miten (riikin)ruotsin lyhyt u-äänne merkitään IPA-merkillä? Siis u kuten sanoissa "bulle", "full", "gubbe", "buckla", "kunna" jne.
Pitkä u on (riikin)ruotsissa melko lailla y:n kaltainen, mutta lyhyt u on selvästi erilainen. Osaan sen kyllä ääntää, mutta en merkitä IPA-merkillä.
Kiitos vaivastasi!
Pitkä u on (riikin)ruotsissa melko lailla y:n kaltainen, mutta lyhyt u on selvästi erilainen. Osaan sen kyllä ääntää, mutta en merkitä IPA-merkillä.
Kiitos vaivastasi!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkäpä tämä auttaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Swedish_(language)
Ei auttanut. Enkä ymmärrä, miksi pitäisi jonkin englanninkielisen sivuston kautta lähteä tutkimaan ruotsin kielen ääntämyksen merkitsemistapaa.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Portal:Huvudsida
IPA = International Phonetic Alphabet, kansainvälinen merkkijärjestelmä, on sama kaikilla kielillä, kuten (ei-)ipana voi huomata vertaamalla englanninkielisen ja ruotsinkielisen Wikipedian sivuja.
”Lyhyt u” on epämääräinen käsite, mutta onneksi sanaesimerkit auttavat. Epäselväksi jää lähinnä se, miksi ajattelet ”lyhyen u:n” ja ”pitkän u:n” olevan erilaisia, siis esimerkiksi sanojen ”full” ja ”ful” vokaalien. Onhan niissä eroa, mutta ero riippuu kielimuodosta ja on vaikeasti kuvattavissa. IPAkaan ei voi kuvata ääntämystä tarkasti, ja lisäksi on tulkinnanvaraista ja kiistanalaista, miten eri äänteitä on merkittävä.
Esimerkiksi yleensä luotettava Omniglot-sivusto kuvaa ruotsin u:lla merkityn vokaalin ääntämystä näin: [ʉ/ɵ/ɯ].
(Lähde: http://www.omniglot.com/writing/swedish.htm )
Siinä on varmaan mukana murteista, äänneympäristöstä ja varmaan pituudestakin johtuvaa vaihtelua. Kuvauksessa käytetyt IPA-merkit ovat
ʉ U 026F labiaalinen eli pyöreä (huulet pyöristettyinä äännettävä) keskivokaali, u:n ja y:n välimuoto
ɵ U 0275 labiaalinen neutraalivokaali (pyöreä švaa)
ɯ U 026F kuten u mutta illabiaalinen eli ilman huulien pyöristystä
Vrt. IPAn vokaalikaavioon
http://www.arts.gla.ac.uk/ipa/vowels.html
Suomenruotsissa kai [ʉ] on tavallisin ääntämys, vokaalin pituudesta riippumatta.
>Suomenruotsissa kai [ʉ] on tavallisin ääntämys, vokaalin pituudesta riippumatta<
Juuri näin. Tästä lähtökohdasta kysyinkin, sillä tältä(kin) osin ruotsinruotsi eroaa suomenruotsista. Suomenruotsissa on vain yksi u-äänne, joka on samanlainen sekä sanoissa "full" että "ful", mutta ruotsinruotsissa sanan "ful" pitkä u äännetään enemmän y:n suuntaan.
(Sivumennen sanoen useissa suomenruotsin _murteissa_ u äännetään melko lailla _suomen_ u:n tavoin. Näin etenkin monissa paikoin ruotsinkielistä Pohjanmaata, Varsinais-Suomen ruotsinkielisillä seuduilla - ehkä ulkosaaristoa lukuunottamatta - sekä läntisellä Uudellamaalla.)
Joten tuo [ʉ] lienee juuri se IPA-merkki jota olin metsästämässä.
Tuli mieleen toinenkin kysymys: ruotsin ö äännetään kahdella tavalla, esimerkiksi sanassa "öga" terävänä ja sanassa "öra" pyöreämpänä. Miten nämä eroavuudet merkitään IPAna?
(Taas sivumennen sanoen ahvenanmaalaiset käyttävät vain tuota yhtä "pyöreämpää" ö:tä, joten he ääntävät sanat "öga" ja "öra" samanlaisella ö:llä, mikä heti "paljastaa" ahvenanmaalaisen.)
Ei tarvitsekaan tuosta ö:stä kertoa, muistin vasta nyt käydä tuolla linkittämälläsi Omniglott-sivustolla, ja sieltähän vastaus jo heti löytyikin...
Kiitos!