Minkä aikaa olette tapailleet/seurustelleet, kun olette alkaneet puhua yhteen muutosta tai muuttaneet yhteen ? Miten olette jakaneet raha-asiat ?
saman katon alle
Minä haluan tietää
192185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Me muutettiin yhteen 3 kuukauden seurustelun jälkeen koska mies asui toisella paikkakunnalla ja opiskelujeni takia yhteinen aika oli kortilla.
(nyt ollaan asuttu yhdessä yli 2 vuotta)
Jos mahdollisuuksia ja jaksamista on niin kannattaa kyllä odottaa pitempään. :D
Meillä raha-asiat menee niin,että ruuat maksetaan puoliksi, vuokra ja muut "yhteiset" laskut puoliksi. Muuten omat tulot ja menot. :)
Olimme seurustelleet 3½ vuotta, kun muutimme yhteen. Yhteenmuutosta oli puhuttu vakavasti noin vuoden ajan.
Raha-asioiden jakaminen ei ole ollut meille mikään stressinaihe. Juoksevat laskut on jaettu suurin piirtein tasan, ruokakaupassa käy se, joka huomaa, että jotain tarvitaan. Jos käymme yhdessä, se yleensä maksaa, jolla on rahaa.
Raha-asioissa tiukka kirjanpito (opiskelijoita ollaan): kaikki kuitit talteen ja tiukkaa kirjaa siitä, jos toinen on ostanut omista rahoista toiselle jotain, esim. tarjonnut pizzan, jolloin on koko pizzan "velkaa". Sitten toki yhteiset syömiset kotona, vessapaperit yms. maksetaan puoliksi - eli kun toinen ostaa vaikka vessapaperipaketin, niin toinen on "velkaa" siitä puolet. Kuittiin voi summan perään merkata vaikkapa nimikirjaimella jos jokin ostos on tarkoitettu vain toiselle (jolloin sen on kokonaan velkaa), mikä helpottaa laskemista.
Sitten kerran kuussa selataan kuitit läpi. Kuulostaa ehkä vaivalloiselta, mutta jos on pienet tulot, niin säästyy ainakin raha-asioista kiistelemiseltä. Helposti tilanne menee siihen että toinen ostaa yhtenä päivänä 20 eurolla ja sitten toinen 14 eurolla jne. - joten eihän se mene ikinä tasan... Ja riitahan siitä tulee, aivan varmana kun opiskelijoilla on muutenkin elämä penninvenytystä!
Vuosi seurusteltiin ennen kuin muutettiin yhteen. Aluksi kokeiltiin juuri sitä että osteltiin vuorotellen ostokset niin että suurinpiirtein pidettiin mielessä summat mitä ostoksiin meni. Mutta pidemmän päällehän siinä meni laskuissa sekaisin, joten päädyttiin hyvillä mielin tähän vaihtoehtoon :)
Kuka tuollaista oikein jaksaa, etenkin pidemmän päälle? SE ON VAIN RAHAA, turha siitä on noin suurta "ongelmaa" tehdä. Varsinkin opiskelijana, jolloin kaikki mikä tulee yleensä on myös mennyt kuun loppuun mennessä. Jos molemmat osallistuu suunnilleen saman verran raha-asioiden hoitamiseen, ei niistä kannata riidellä. Ja jos alkaa noin pikkutarkkoihin laskelmiin mennä, siis että mikä ostos oli kenenkin, niin eihän sekään ole koskaan tasapuolista. Minä ainakin meillä käytän 4/5 osaa kaikesta vessapaperista ja mies syö 2/3 leivistä. Meillä on oikeasti muutakin tekemistä kuin miettiä kuka osti mitäkin ja paljonko se maksoi.
Me muutettiin yhteen reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen. Noin kuukautta aijemmin alettiin puhua yhteen muuttamisesta. Nyt syksyllä tulee neljä vuotta seurustelua täyteen.
Raha-asiat on hoidettu niin, että se jolla on rahaa tai kumpi ehtii niin maksaa. Vuokra on ainut joka menee puoliksi. Muut laskut menee suunnilleen puoliksi. Meillä mies maksaa kaikki laskut, minunkin tililtäni. Minä ostan ehkä enemmän ruokaa, mutta mies maksaa elokuvissa/ulkona syömiset jne. Opiskeluaikana, kun rahaa ei ollut paljoa, tämä sama toimi kuten myös nyt kun molemmat on töissä. Ei sillä suurta käytännön merkitystä meille koskaan ollut oliko minun tililläni 20e ja miehen tilillä 45e. Nykyisin kun puhutaan aivan eri summista, rahan käytöllä on vielä vähemmän väliä. Rahaa on yhteensä tarpeeksi ja se riittää. Tämä on meidän perhe ja meidän kummankin rahat menevät yhteiseen hyvään ja vähän omaan napaankin, vaatteisiin ja muuhun.
ei voi tietää jos ei ole kokeillut. Ja kun opiskelijana niitä ostoksia tehdään aika vähän niin ei niiden kuittien pläräämiseen mene paljoa aikaa. Molemmat olemme tarkkoja omista rahoista, joten kyllä se ainakin meille sopii. Kyllä meillä jää säästöönkin, eikä olla joka kuun lopussa persaukisia. On helpompi sitten miettiä omia hankintojakin, kun rahat eivät ole käytännössä yhteisiä.
sä tarjoat mulle pizzaa tai palan vessapaperia, ja jos otan ne vastaan, olen sulle velkaantunut.
ei siis olla perimässä niitä rahoja takaisin heti kotona, vaan pidetään siitä kirjaa mitä kumpikin on ostanut ja jos minä vaikka olen poikakaverilleni "velkaa" kuun lopussa niin hoidan sitten seuraavat suuremmat ostokset.
Mun mielestä aika yksinkertaista ja selkeää. Jonkun mielestä voi olla karua :D
kyllä täytyy olla aikamoista jos pitää vessapaperiostokset kirjottaa ylös :D entäpä sitten jos toinen sattuu pyyhkimään enemmän kuin toinen??? Ehdotanpa siis mittanauhaa ja muistivihkoa rullan viereen..:D:D:D vois meillä kyllä ukko jäädä yksin rullineen mökkiin jos tuumaisi että olen puolet paskapaperista velkaa :)
Mitäs alaa te oikein opiskelittekaan? Taitaapa molemmista tulla jotain kirjanpitäjiä? Ei vaan, tuota samaa ajattelin kuin muutkin, että eihän se mihinkään riitä, että vessapaperipaketti maksetaan puoliksi, koska yleensä ainahan ne on naiset jotka sitä enemmän käyttävät, eli suosittelisin teitä lopettamaan moisen joustavuuden rahankäytön suhteen ja hankkimaan omat paperit. Olisihan se söpöä, kun olisi molemmilla omat rullat vierekkäin, niihin vielä jotkin koodilukot ettei kumpikaan pystyisi varastamaan toiselta.
Ja sitten kun te saatte omia söpöjä pikku matemaatikkolapsia: "Äiti, mä meen kakalle". "Joo mee vaan, mutta muista pyyhkiä nyt isin paperilla kun eilen otit äitiltä!"
Oikeesti, itsekin olen ollut opiskelija ja asunut soluasunnossa minulle ennestään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa ja kyllä me pystyimme heti alusta saakka jakamaan yhteiset kulut huomattavasti sujuvammin kuin te. Eikä kumpikaan todellakaan kylpenyt rahoissa, mutta se ei meille tarkoittanut sitä, että pitäisi joka kuitti säästää ja vertailla ostoksia. Tosin meille se, ettei rahaa ollut liikaa tai että jaoimme yhteisen talouden, oli vain senhetkinen elämäntilanteenne, teille kumpikin asia tuntuu olevan jonkinlainen elämys.
Minun ex-naisystäväni jätti minut ja otti netin kautta toiselta paikkakunnalta uuden miehen.
Hän muutti heti ensimmäisiltä treffeiltä suoraan
naisystäväni luo asumaan...ovat asuneet nyt yhdessä 3 kuukautta. ja ovat onnellisia.
Mies on ruma juoppo, tuskin koskaan kelvannut kellekkään, sai kauniin naisen.
Ja ex- sai mitä kaipasi, miehen arkielämäänsä, ja lastenvahdin...sekä rahan takia.
että tälleen...
Meillä yhteinen koti oli suhteen alusta asti suunnitelmissa. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen aloimme puhua asiasta vakavammin ja etsiä sopivaa kotia. Asuinpaikkakuntamme huonosta asuntotilanteesta ja melko tarkoista vaatimuksistamme johtuen jouduimme odottamaan yhteisen kodin löytymistä kuukausia. 10 kk kuluttua ensimmäisistä treffeistä muutimme nykyiseen asuntoomme.
Ja sitten raha-asioista... Olemme molemmat töissä. Miehellä on parempi palkka kuin minulla. Vuokra, vesi ja sähkö maksetan puoliksi. Kun muutimme yhteen isot hakinnat (sohva, ruokaryhmä, kirjahylly, tv-taso) tehtiin yhdessä ja maksettiin puoliksi. Muuten kumpikin osteli kotiin, mitä halusi/tarvittiin eikä niitä se kummemmin laskettu. Minä naisena hankin verhoja, mattoja yms kodin tekstiileitä ja mies taas lamppuja, työkaluja, kodinkoneita jne. Kummallakin omat rahat ja tilit mutta arjessa rahojen käyttö melko joustavaa. Se maksaa jolla rahaa on. Asiasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä. Kaupassa meillä käy se joka ehtii. Kumpikin hoitaa omat laskunsa ja oman autonsa kulut.
Me muutettiin yhteen 4kk seurustelun jälkeen, asiasta keskusteltiin melko alusta asti ja käytännössä olimme kaikki yöt yhdessä jo ennen muuttoa. Olemme 28 ja 30 vuotiaita.
Meillä tasataan kaikki kulut ja laskut. Muuton yhteydessä tehdyt huonekaluhankinnat myös ostettiin puoliksi. Meillä ei ole yhteistä tiliä vaan aina toinen maksaa ensin ja parin viikon/kuukauden välein tasataan. Musta toimii ihan hyvin:)
Muutimme yhteen 10 kk seurustelun jälkeen. Käytännössä olimme jo tuon 10kk saman katon alla.
Rahat olivat yhteisiä ensimmäisestä seurustelupäivästä alkaen ja ovat edelleen. Se maksaa kumpi kerkee tai kummalla sattuu oleen tilillä rahaa.
Nyt olemme olleet yhdessä 3.5 vuotta, eikä koskaan ole tarvinnut riidellä rahasta, vaikka alussa molemmat opiskelimme ja toinen oli jossain vaiheessa myös työttömänä.
Onneksi meillä on suht. sama käsitys mihin rahat käytetään.
MInustakin kuulostaa aika karulta tuo matemaatikko-/kirjanpitopariskunnan arki. Minustakin raha on vain rahaa, ja se maksaa jolla on varaa. Tietysti kaikki henkilökohtaiset menot on ihan omia. Emme vielä asu yhdessä, mutta meilläkin on alusta saakka rahat olleet yhteisiä. Minä opiskelen ja mies on töissä, ja silti saatan tarjota jotain joskus, enkä todellakaan odota miehen olevan velkaa. Hän sanoikin minulle heti alussa, että oon ihan ihme nainen ku mua ei tarvii lahjoa nii paljoa (ja kun itsekin tykkään tarjota kun on rahaa ees vähän). Ruokaa ostaa yhdessäollessa se, jolla on rahaa.
Me molemmat eletään melko leväperäisesti: kaikki mikä tulee, menee kyllä myös. Tämän takia uskon, että meidän yhteiselämämme tulee toimimaan ihan hyvin, kunhan laskut tulee maksettua. Ikinä en ole oppinut säästämään, ja olen saanut silti raha-asiat aina järjestymään.
Oltiin oltu alle kuukausi yhes kun muutin poikaystävän luo.
Hän on työtön mut raha-asiat menee et kaupassa maksellaan kummalla on ja laskut hän hoitaa ja makselen sit hänelle kun/jos saan tietää niistä.
ja samalla mun lapseni. Hänen lapsensa ovat kotona joka toisen viikon. Aika selvää on ollut, että rahat ovat yhteisiä. Mun pienet tulot vaihtuivat olemattomaan päivärahaan,tuli karenssia, nyt odottelen päätöstä ansiosidonnaisesta. Elän tavallaan miehen kustannuksella - mutta kuten hän sanoi, samahan se on kenen pussista ne rahat ovat! Mun tulevilla veronpalautuksilla maksetaan monta raksalaskua. Yhdessä kuitenkin toimitaan, rakennetaan ja aiotaan elää jatkossakin:-).
Eli minä ja avomieheni seurusteltiin 10 kk etäsuhteena kunnes muutin kesäksi ns. anoppilaan. Heinäkuun lopussa muutimme omaan kämppään. Nyt on hieman reilu vuosi oltu yhdessä ja saman katon alla asuttu reilu 3 kk. Olemme 17 ja 18 vuotiaita. Arki luistaa selvillä pelisäännöillä ja kotityöt on jaettu.
Olemme molemmat opiskelioita ja kuitteja katsellaan. Molemmat ovat melko pihejä, säästämme ahkerasti pahan päivän varalle (tässä kuussa n. 40 euroa). Niillä varoilla tehdään yhteisiä suurempia hankintoja (ensimmäisenä tiskikone tai imuri). Vuokra ja vesi yms. puoliksi. Meillä menee myös ruokakulut suurinpiirtein puoliksi. Ei ihan sentilleen mene tasan, mutta puhutaan vajaasta 10 eurosta. Joka kuun lopussa lasken kuitit ja katson, miten laskut ovat jakaantuneet. Pulloja kerätään joka viikonloppu kaduilta. Joskus löytyy enemmän, joskus vähemmän, mutta niillä rahoilla saa monta maitopurkkia ja vähän herkkujakin.
mutta nyt alkaakin olla niin myöhä että pitää mennä taas pulloja keräileen :)
on kolme avoliittoa elämäni aikana ollut. kahdesta siis erottu.
ekan tapasin 17vuotiaana ja muutettiin yhteen puolenvuoden päästä. asuttiin liki 9-vuotta yhdessä. en ollut silloin tarkka rahoistani ja uskoin tietenkin olevamme aina yhdessä.
mies pääsi tililleni ja hänellä oli sinne oma pankki kortti. hän oli paljon työttömänä ja minä luonnollisestikin maksoin laskut.pihistelin meikki kuluissa jne jotta yhteiset hankinnat saatiin maksettua. tuli ero ja totesin olleeni suorastaan tyhmä. erossa hävisin hurjasti rahaa, kun olimme ostaneet asunnon kimppaan ja sen maksoin kuitenkin minä.
seuraavan tapasin 28- vuotiaana ja seurustelimme olosuhteiden pakosta 4v ennen kuin muutimme yhteen( olimme 7 vuotta yhdessä ).
tililleni mies ei päässyt, mutta maksoin yhteisen lapsemme kaikki kulut( tarha,vaatteet, lelut jne )ja muut menot puoliksi. luulin myös silloin, että olisin aina yhdessä lapseni isän kanssa, sillä rakastin häntä hulluuteen asti.
mies kärysi toisista naisista ja ero siinä lopulta tuli. taas katusin syvästi sitä, että jalomielisenä olin maksanut kaikki yhteisen lapsemme kulut, sekä muita yhteisiä menoja ja mies oli ostellut peräkärryn ja auton omiin nimiin. jälleen hävisin rakkaudessani rahaa..
kolmannen tapasin 35-vuotiaana ja muutimme yhteen kahden vuoden jälkeen. maksamme kaikki yhteiset menot tasan puoliksi ja lapsen menot maksan yksin sillä se ei ole hänen velvollisuus.
jos mies lainaa minulta rahaa, odotan, että hän maksaa sen myös takaisin. jollei niin törkeästi pyydän sitä.
remonteista vaadin puolia, sillä hän omistaa tämän asunnon kanssani puoliksi. jos tarjoan hälle, niin se on tietenkin tarjoaminen. enkä oleta, että sitä takaisin maksetaan, mutta muutoin olen tarkka.
jos ostan telkkarin haluan, että se tulee selkeästi nimiini.minähän sen maksan. jos hän ostaa tietokoneen vaadin, että se tulee hänen nimiin ja hän myös sen maksaa.
en halua tietää hänen pankki tunnuksia, enkä anna omia hänen tietoon.kaikki on siis selkeää ja jos ero tulee niin kumpikaan ei voi väittää tulleensa rahallisesti huijatuiksi.
enää en pidä selviönä, että olemme ikuisesti yhdessä, vaan voin vain toivoa sitä ja varautua viisaasti eron varalle.
Muutimme yhteen noin vuoden seurustelun jälkeen. Raha-asiat hoidamme yhteiseltä tililtä, jonne kummallakin pankkikortti ja verkkotunnukset. sinne laitamme saman summan kerran kuussa kummankin palkasta ja siitä maksetaan vuokra, sähköt, netti ja ruuat ja muut yhteiset tavarat. Lopuilla omilla rahoillaan saa ostaa mitä huvittaa. Kaikki matka maksetaan puoliksi jne. Mitään ongelmia ei ole ollut, eikä kuitteja tarvitse ihmetellä.