Mitä ovat teidän mielestänne ystävystymisen taidot?
Miten ystävystytte? Mitä keinoja ja niksejä voi käyttää? Mitä ei kannata käyttää?
Tai miten kaverustutte?
Kysyn tätä, koska minusta tuntuu niin vaikealta ystävystyä. Minulla on lapsuudesta ja opiskeluajoilta muutamia hyviä ihania ystäviä, ja se kertoo siitä että minusta on hyvinkin hyväksi ystäväksi. Minulla on toimiva parisuhde, ja tiedän olevani rakastettava.
Mutta nyt aikuisiällä olen jo parissakin työpaikassa todennut jääväni kaikkien työkaveriporukoiden ulkopuolelle. Se vain käy niin, vaikka itse yritän olla ystävällinen, mennä mukaan ja olla sopivasti aktiivinen. Nytkin roikun muutaman työkaverini armopaloina annetuissa seuranhetkissä, mutta porukan mukana minua ei pyydetä lounaalle eikä iltamenoihin. Kukaan ei kysy kuulumisiani, ja kesälomilta palanneet käyvät kyllä monien muiden luona juttelemassa kuulumisensa mutta eivät minun luonani.
Miten ystävystytte? Mitä keinoja ja niksejä voi käyttää? Mitä ei kannata käyttää?
Tai miten kaverustutte?
Kysyn tätä, koska minusta tuntuu niin vaikealta ystävystyä. Minulla on lapsuudesta ja opiskeluajoilta muutamia hyviä ihania ystäviä, ja se kertoo siitä että minusta on hyvinkin hyväksi ystäväksi. Minulla on toimiva parisuhde, ja tiedän olevani rakastettava.
Mutta nyt aikuisiällä olen jo parissakin työpaikassa todennut jääväni kaikkien työkaveriporukoiden ulkopuolelle. Se vain käy niin, vaikka itse yritän olla ystävällinen, mennä mukaan ja olla sopivasti aktiivinen. Nytkin roikun muutaman työkaverini armopaloina annetuissa seuranhetkissä, mutta porukan mukana minua ei pyydetä lounaalle eikä iltamenoihin. Kukaan ei kysy kuulumisiani, ja kesälomilta palanneet käyvät kyllä monien muiden luona juttelemassa kuulumisensa mutta eivät minun luonani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nuo työporukat on mun mielestä vähän hankalia siinä mielessä, että samassa "sotkussa" kulkee myös työasiat. Työminä saattaa olla erilainen kuin tavallisesti, esim. toinen on hyvinkin täsmällinen ja tunnollinen ja toinen lusmuilija. Itseä ainakin ärsytää, että hommat sysätään muiden tehtäväksi ja tehdään niin vähän kuin mahdollista. Sitten taas ystävänä tälläinen lusmuilija saattaa olla ihan erilainen, eli luotettava. Mutta kun siellä taustalla on se delegoinnin mestari, joka ei tee itse mitään. Tälläiset työpaikkajutut tuovat ihmissuhteisiin omat mausteensa.
Toisekseen riippuu niin paljon työyhteisöstä se ystävystyminen. Jos siellä on tapana kuppikunnat ja me-ei-leikitä-sun-kaa -jutut niin vaikeaa on.
Armopalana roikkuminen ei taida ystävyyttä edistää kummankaan puolelta. Jos antaa itseä kohdella huonosti, niin sitten myös kohtelu jatkuu sellaisena. Tarkoitan, että aina on sellaisia ihmisiä, jotka ottavat toisista hyödyn irti. Täytyy kait olla sopivan itsekäs.
Ystävystyminen on tullut vaikeammaksi mitä vanhemmaksi tulee. Opiskeluaikoina tuntui olevan tosi helppo ystävystyä, mutta nyt vanhempana se on kyllä vaikeampaa. Sellaisilla supersosiaalisilla, ja aina-menossa-tyypeillä tuntuu olevan paljon kavereita. Mutta entäs tälläiset tavalliset tallaajat?! Ei voi mitään ellen ole aina äänessä ja sanavalmis. Sanan saan suustani ja mielipiteitä löytyy (se on minulle sanottukin), mutta ulospäin olen rauhallinen. Mun mielestä ihmisen persoonallisuus vaikuttaa myös ystävystymisen helppouteen. Rauhallinen tyyppi ei näytä niin kiinnostavalta kuin räväkkä, että kannattaisi tutustua??
Ensimmäiseksi pitää mennä ihmisten keskuuteen - harrastukset parempia kuin työ.
Toisekseenkin pitää olla kiinnostunut niistä muista ihmisistä - se lähtee monesti pienestä liikkeelle: kiva pureo, mistäs löysit...