Miksi nainen tekee väärän valinnan miesten suhteen?
Miksi itse olet ottanut sen retkun, reppanan, valehtelijan, alkoholistin, työnarkkarin, hakkaajan, rikollisen tai pummin elätettäväksesi?
Tunnusmerkit on kuitenkin nähtävissä jo tyypin käytöksestä. Se kaikenlainen lipevyys ja mielistely tai mustat aukot menneisyydessä ovat asioita joiden pitäisi laittaa kellot soimaan.
Siis hälytyskellot, ei hääkellot niinkuin monesti käy.
Miksi SINÄ teit väärät valintasi?
Kerro opettavainen tarinasi ja keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Miksi itse olet ottanut sen retkun, reppanan, valehtelijan, alkoholistin, työnarkkarin, hakkaajan, rikollisen tai pummin elätettäväksesi?
Tunnusmerkit on kuitenkin nähtävissä jo tyypin käytöksestä. Se kaikenlainen lipevyys ja mielistely tai mustat aukot menneisyydessä ovat asioita joiden pitäisi laittaa kellot soimaan.
Siis hälytyskellot, ei hääkellot niinkuin monesti käy.
Miksi SINÄ teit väärät valintasi?
Kerro opettavainen tarinasi ja keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Koska nainen on eläin jolla ei ole suvunjatkamisviettinsä osalta minkäänlaista suunnitelmallisuutta: alkukantainen villi pyrkii lisääntymään mahdollisimman pahapäisen ja väkivaltaisen uroksen kanssa vielä 2000-luvullakin.
keksikää jo jotain muuta aiheeksi. Näitä ei enää jaksa lukea eikä kommentoida muut kuin palstanoviisit ja yhtä häiriintyneet kuin tekin. Vaikka rakastan provoja niin nämä aiheet ovat mielestäni tulleet tiensä päähän.
Miehenäkin kyllästyttää lukea tätä pask**.
Jos ei aihe kiinnosta, älä vaivaudu lukemaan.
Ei tämä ollut mikään provo. Jos yhtään luet sanomalehtiä tai suomi24 avoero-, avioero- ja perheväkivalta-palstoja, huomaat ehkä miksi alunperin kysyin tällaista.
Haluan todella tietää, miksi naiset niin harmillisen usein sortuvat juuri itselleen vääränlaiseen mieheen?
Naiset tekevät paskoja valintoja ja miehistä suurin osa on tavalla tai toisella reppanoita.
Valinnanvara on pieni, jos naisen oma markkina-arvo ei riitä parempaan.
olen itsekin tullut.
Mietin vaan että onko asiat oikeasti niin huonosti että pitää saada vierelle joku, oli se minkälainen tahansa?
Nuorena nainen valitsee miehen puhtaasti tunteella ja perustelee sen itselleen järjellä. Kun tämä ei toimi, niin tulee ero. Sama kuvio toistuu muutaman kerran. Lopulta nainen päättää valita miehen järjellä. Ja tunne tähän mieheen syttyykin vasta ajan myötä, mutta se kuitenkin tulee sieltä se tunne, aina vääjäämättä.
tunne mahtaakaan olla?
löytyy.
Kannattaa ottaa annettuna se kulttuurisidonnainen näkemys, jonka mukaan rationaalinen järki on aina parempi suunnannäyttäjä kuin tunteet tai intuitio.
Ensimmäisen miesystävän valitsin tunteella. Hän oli vastakohta aloittajan listaukselle renttumiehen ominaisuuksista. Toisen miesystäväni olen valinnut järjellä. Tämäkin mies on vastakohta kaikelle sille, mitä aloittaja listasi viestissään.
On kuitenkin niin, että järjellä tehdyssä valinnassa ei välttämättä tunne seuraa. Ja vaikka seuraisikin, ei se vastaa sitä, kun suhde alkaa tunteesta.
Kuitenkin sekä tunteella että järjellä voi valita kunnon miehiä.
Eikä tämä ole edes mikään kysymys.
Rasittavan yksinkertaista ajattelua tällä palstaalla esiintyy.
viestiin jossa siis piti lukea "ikäkysymys" eikä "kysymys".
99% miehistä.
"retkun, reppanan, valehtelijan, alkoholistin, työnarkkarin, hakkaajan, rikollisen tai pummin"
tuntuu hienolle kun tietää kuuluvansa vähemmistö ryhmään ja viel kun tietää että enemmistö on täyttä paskaa, kiitoksia sinulle muistutuksesta :)
Jaa, en tiedä. Muutaman kerran olen langennut retkuun/alkoholistiin. Hävettäähän se itseäänkin kun jälkeenpäin tajuaa (varmaan jo sillä hetkelläkin jollain tasolla) että on joutunut tavallaan hyväksikäytetyksi, varsinkin taloudellisesti. Tavallaan siksi että ihan itsehän siinä ne valintansa tekee, enkä näitä tyyppejä oikein voi mistään syyttääkään.
Sitä ei kuitenkaan voi päättää keneen ihastuu, ja näihin olen ollut todella tulisesti ihastunut. Tosin mitään suhdetta en ole tällaisten kanssa edes kaavaillut, mutta aikaa olen halunnut viettää yhdessä, vaikka sitten mun piikkiin. Ja olen toki ihastunut ihan hyviinkin miehiin, ettei se retkuus siinä ole se mikä itsessään kiehtoo.
Suhdetta en toivoakseni koskaan niin paljon kaipaa, että menen vaan jokun paperilla hyvän miehen kanssa kimppaan ja alan odottelemaan tunteita. En näe siinä mitään pointtia kun ei ole mikään pakko olla suhteessa tai perustaa perhettä.
hyvä vastaus.
Onko naisen siis aina pakko toimia tunteidensa pohjalta, vaikka näkeekin että kyseessä on retku?
Miehiä kuitenkin menee ja tulee, kai olisi sama odottaa että seuraava kunnollinen sattuu kohdalle?
Tarpeeksi kun etsii, varmasti löytää myös sellaisen, joka sattuu tykkäämään itsestä.
Vai onko kyse kärsivällisyyden puutteesta?
asettaa miehille: Onko miehen aina pakko toimia kullinsa ohjaamana, vaikka näkeekin että siitä ei hyvää seuraa?
Mistä johtuu juuri naisten alttius päätyä kimppaan holistin tai pikkurötöstelijämiehen kanssa?
Ei ole niinkään erikoista että varsin tavallinen työssäkäyvä, ei-ryyppäävä, ei-rötöstelevä nainen hengailee tuollaisen kävelevän varoitusmerkin kanssa.
Äärimmäisen harvoin toisin päin, eli kyllä ne hampparimuijat järjestään ovat vastaavien miesten kanssa kimpassa. Nekin ehkä vain vähän liikaa viinaan menevät naiset, joiden tiedän olevan ns. tavallisten miesten kanssa kimpassa, ovat olleet vielä pariskunnan aloittaessa vain kohtuukäyttäjiä.
...muunlaisia jäljellä.. :DD *hahah*
Tai jos on, niin ne on piilossa. :P
Minäkin tein silloin ammoin väärän valinann, ja sain sen pummin elätettäväkseni. Väkivaltaisen kusipään. Miten moinen tapahtui? Oliko merkkejä tulevasta ilmassa? En tiedä. Jos oli, minä suljin silmäni niiltä tietoisesti, ajattelin ehkä "voin muuttaa hänet" "kun rakastan tarpeeksi, hänestä tulee unlemamies" "hän vain ei ole koskaan kohdannut sitä oiekaa". Kokemus osoitti että olin väärässä.
"Tunnusmerkit on kuitenkin nähtävissä jo tyypin käytöksestä."
Eivät aina. Joissain ovat, joissain eivät.
"Se kaikenlainen lipevyys ja mielistely tai mustat aukot menneisyydessä "
Aukkoja ei ollut, mielistely on tottakai rakastumisen aiheuttamaan, eikö niin? :D niin sitä ainakin ajattelee. Ehkä sitä myöhemmin tulee toisiin aatoksiin, sitten kun on jo liian myöhäistä ja tyypillä on kynnet kiinni niin syvässä ettei irti pääse.
Onneksi pääsin ennenkuin pahempaa jälkeä tuli. Kokemus opettaa, valitettavasti. Sitä ei vain tahdo uskoa kun kaikki ympärillä sanovat että varo, usko itseen on nuorella rakastuneella naisella vahva. Ja halu olla näyttämättä epäonnistumista...
***
Nuoren naisen harhainen mieli ja mielikuvat itsestä ja omasta voittamattomuudesta.
Hormonit, nuo pirulaiset.
Minä perustan jonkun valistusjärjestön nuorille naisille. Jotenkinhan tuo retkujen lisääntyminen on saatava loppumaan, joku ne retkujen geenit aina uuteen sukupolveen siirtää.
Minun tekee pahaa, kun saan paikallislehdestä lukea, että taas on mies pieksänyt nuoren avokkinsa jossain.
Viallisia naisiakin toki on, en sitä kiistä.
Viallisia miehiä on vaan ihan helvetisti tai sitten luonnonvalinta suosii näitä apinoita.
ihan totta. Suorastaan elättelen ajatusta yläasteen opetusohjelmaan liitettävästä pakollisesta "ihmissuhteet ja sosiaalinen elämä" -kurssista... moni elämän totuus on nuorilta tietymättömissä, mikä on soveliasta kätöstä kumppania kohtaan ja mikä ei, ja mistä saa avun kun on pulassa. Tilastoja perheväkivallasta, raiskauksista, tieto siitä että jos pahaa tapahtuu, se ei ole oma syy etkä ole yksin. Sitä moni tarvitsisi. Nuorelle voi myös olla vaikeaa erottaa seksiä rakkaudesta, kaikki olemme kuulleet klassisesta "jätän sut jos et anna" -tilanteesta yläasteikäisten keskuudessa. Iässä jolloin seksiä ei pitäisi vielä edes harkita, on moni jo kokenut painostuksen ja taipunutkin siihen. Tuhoavaa sellainen.
Huoli on suuri. Sitä jokainen joka virheitä on tehnyt, ja väärin valinnut, toivoo ettei muiden tarvitsisi tehdä samaa. Että voisi edes murto-osaan niistä nuorista vaikuttaa ja tehdä elämästä edes vähän helpompaa.
***
Silloin kun itse löysin sen väärän miehen, vaaran merkit olivat seuraavanlaiset: arvostettu työntekijä, järki-ihminen, rehti ja rehellinen, ei käyttänyt alkoholia vaan kuntoili, oli vanhempienikin mielestä kunnon mies ja hyvä valinta.
Suhteen vakiinnuttua alkoi sitten paljastua totuus: narsistisesti käyttäytyvä, väkivallalla uhkaileva mustasukkainen valehtelija. Töitä teki vähemmän kuin antoi ymmärtää, mutta sai kaikki uskomaan, että on varsinainen sankarityöläinen. Alkoholia ei uskaltanut käyttää, koska se ei sopinut yhteen kuntoilussa käytettyjen mömmöjen kanssa.
Pitkään kuvittelin, että vika on minussa - varsinkin kun niin moni ihminen lähipiirissäni uskoi miehen täydellisyyteen. Lopulta tajusin, ettei perhe-elämämme tosiaankaan ollut normaalia (vaimoa ei vartin kauppareissun jälkeen ole tapana heitellä seinälle, että kenes kanssa kävit panemassa). Jätin hänet, ja hänkin lopetti kostamisen pääosin jo vuoden kuluttua erosta.
Parikymppisen elämänkokemuksella ei siis tosiaan voinut ymmärtää, että jos mies on liian hyvä ollakseen totta, hän ei tosiaan sitä olekaan.
Minun pitäisi kai perustaa järjestö, joka valistaa ja kouluttaa nuoria naisia näissä asioissa.
Oikeasti ottaa välillä sydämestä kun lukee näitä tapauksia että "muuten niin hyvä ja rakastava mies, mutta luottotiedot on menneet, se pettää ja valehtelee" tai väkivaltajuttuja.
Voi tyttökullat. Älkää ottako nitä retkuja.
Tiedän toki että on olemassa myös sairaita naisia.
Jos pidätte siitä että teitä nöyryytetään ja alistetaan, luottotietonne tuhotaan jne, asia on toinen.
Mutta minun tekee pahaa, koska olen tällainen pehmo-sika.
Ongelma on juuri siinä, että näiden tyttökultien mielessä se retku pysyy pohjimmiltaan kunnon miehenä, rakastettuna ja potentiaalisesti hyvänä. Sellaisena, jota retku näytteli silloin, kun tyttökulta rakastui.
Ja retkuhan osaa selittää, miksi luottotiedot, pettäminen ja valehteleminen ovat täysin kaikkien muiden paitsi retkun omaa syytä. Väkivaltakin johtuu siitä, että tyttökulta provosoi. Eikä retku ota kypsää ja järkevää naista, vaan just sellaisen hengeltään lapsukaisen, joka suostuu uskomaan kaiken.
mä en ole tehnyt huonoa valintaa, mut tuttavista yhdellä on niin äärimmäisen huono itsetunto ilmeisesti, että kauniita kuuntelemalla sortuu käsittämättömään retkuun, juoppoon mielenterveysongelmaiseen ja naisten perässä juoksijaan kerrasta toiseen. En tiedä eikö häntä ole rakastettu, mutta ensimmäinen joka tulee ja mukavälittää on hänen mielestään ihana..
Ja tapa on niin lapsellinen, että kauniiksi kehumalla häntä viedään..
Miten ihminen joka suurinta osaa naisista lähinnä inhottaa ja ammatillisen avun tarpeen näkee kilometrin päähän, voi olla jostakin se unelmien täyttymys?
En naisena kertakaikkiaan tajua tilannetta.
Olen pieneltä paikkakunnalta ja mies oli pistänyt minut merkille jo jonkin aikaa sitten. Tuli sitten joskus baarissa lyhyesti ujonoloisena juttelemaan, muutaman sanan vaihtamisen jälkeen liukeni paikalta. Törmäilimme viikonloppuisin, jossain vaiheessa vaihdettiin numeroita. Sellainen tavismies - ei erityisen komea todellakaan, lyhyt ja hiukan pullea. Oli vakituinen työpaikka, ammatiltaan sellainen perusduunari. Oli seurustellut aikaisemmin 6,5v putkeen, nyt ollut sinkkuna reilun vuoden. Oli todella kiinnostunut, mielestäni ei kyllä lipevä. Itse epäröin suhteen aloittamista - en ollut lainkaan varma haluanko ylipäätään heti 18v täytettyäni alkaa seurustelemaan, lisäksi arvelutti mm. miehen kouluttamattomuus, eikä se nyt ulkoisestikaan niin viehättävä ollut. Viihdyimme kuitenkin hyvin yhdessä, joten tilanne "ajautui" suhdevaiheeseen.
4v kuluttua mies jäi kiinni pettämisestä. Itse oli epävarmana aina huolissaan että eihän mulla ole ketään muuta ja pysynhän aina hänen luonaan, ja itse siis juoksi vieraissa. Riideltiin - veti turpaan. Soitin poliisit paikalle. Erottiin.
Joo, en osaa ennustaa.
Etkö sinä tajua että hälytys on päällä kun epäröit?
Ja jos tyyppi ei ollut alunperinkään kovin viehättävä eikä koulutustasokaan miellyttänyt, miksi piti tuollaiseen lähteä?
Olisit kai voinut olla vain kaveri?
aikaan taisin olla melkoisen heikkoitsetuntoinen, ja oli tietysti kauhean mukavaa kun joku osoitti pitävänsä minusta. Ei sellaista ollut koskaan aikaisemmin sattunut. Totta, epäröin kyllä, mutta järkeilin, että tässä olisi nyt sellainen hyvä perusmies. Ei maailman ihkuin ja komein, mutta kuitenkin välittävä, huomioiva, ihan ok seuraa, turvallinen valinta, todistettavasti kykenevä pitkään suhteeseen, ei mikään raikulipoika. Enkä halunnut olla niin pinnallinen, että annan pelkän ulkonäön koulutuksen ratkaista asian, kun mies muuten on suht ok. Eli yritin nimenomaan toimia järjellä ja valita kunnollisen perusmiehen sen sijaan että kuolaisin jotain saavuttamattomia adoniksia.
Miten muuten siitä, että epäröin tyypin ulkoisen vehättävyyden ja koulutustason vuoksi olisi voinut vetää johtopäätöksen, että tämä nyt juuri onkin petollinen hakkaaja? Eivät kai kaikki vähemmän komeat ja amikset ole tällä tapaa viallisia?
Jos jokainen mistä syystä tahansa syntyvä epäröinti viittaa siihen, että tyypissä on perustavammanlaatuista vikaa, niin ei kai sitä voisi ikinä kenenkään kanssa suhteeseen alkaa. En ole salamaihastujatyyppiä enkä ole ikinä ajatellut kenestäkään että hän olisi täydellinen, täsmälleen sopiva. Aina on joitain asioita jotka hiukan hiertävät. Tai sitten tunnen vain ja ainoastaan viallisia miehiä.
Eri asia, jos olisin epäröinyt siksi, että tyyppi käyttäytyy huonosti ja töykeästi, tappelee, omaa rikosrekisterin, käyttää huumeita, ryyppää holtittomasti tms. Tällaisen tapauksen valitessaan saa minusta kyllä hiukan katsoa peiliin ennen kuin lähtee itkemään suhteen ongelmista.