Viikko sitten tapahtui jotain aivan kamalaa. Puolitoistavuotinen suhde on ollut tähän kesään mennessä täydellistä ruusuilla tanssimista. Sitten tuli riidat. Jotka saatiin sovittua ja jatkettua hyvillä mielin eteenpäin. Viime viikolla olimme baarissa ja sinä olit humalassa. Jäit kiinni pienestä mitättömästä valheesta. Suutuin tietenkin ja tahtomattani aloitin riitelemisen. Menee pari tuntia kun löydän meidät keskustan laitamilta, kuunnellen tappo- ja pahoinpitelyuhkauksiasi minua kohtaan. Havahdun, kun kätesi ovat kurkkuni ympärillä. Katoat yöhön, minä harhailen ja päädyn lopulta kotiimme, jossa olet sammunut nojatuoliin. Aamulla olet kuin mitään ei olisi tapahtunut, tai siis mielestäsi ei edes ole. Olet ollut niin humalassa, että et muista yrittäneesi tappaa avovaimoasi. En tahdo kysesestä päivästä/illasta puhuttavan enää, en voi kulkea tuon paikan ohi, jossa meinasit lopettaa elämäni.
Rakastan sinua, vieläkin, täydestä sydämestäni ja viikonloppu on mennyt aivan ihanasti, koska en ole ajatellut tapahtunutta vaan olemme olleet yhdessä touhuamassa, suunnitellen tulevaisuutta ja pitämässä ystäviesi kanssa hauskaa.
Rakastan sinua, vieläkin, täydestä sydämestäni ja viikonloppu on mennyt aivan ihanasti, koska en ole ajatellut tapahtunutta vaan olemme olleet yhdessä touhuamassa, suunnitellen tulevaisuutta ja pitämässä ystäviesi kanssa hauskaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ainoan elämäsi. On se nähty, etteivät tuollaiset muutu.
Ei hän oikeasti ole tuollainen. Ei ole ikinä edes lyönyt ketään, ja ihan avoimesti sanoo olevansa sitä mieltä että väkivallalla ei pääse mihinkään. Ihmetyttää vaan että mikä tuon tapahtuman tarkoitus oli..
Alkoholi ei muuta ihmisen todellisuudentajua (jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa hallusinaation, tai ns. todellisuudentilan muutoksen), mutta alkoholi ei, eikä se yhdessä minkään tavallisen lääkkeen kanssa.
ELI: Miehesi persoonassa, hyvin syvällä, on taipumus raakaan väkivaltaan emotionaalisesti hyvin uhkaavassa tilanteessa, eli jos hän kokee sinun jättävän hänet tai muuten jotain hyvin hänen persoonaansa uhkaavaa (sinä et usko häntä jne.).
Eli hän kykenee tuollaiseen, ja on oikeasti tuollainen. Sellaiset lääkkeet, jotka oikeasti voisivat muuttaa ihmisen niin, että hän voisi tehdä jotain, _mikä hän ei ole_, eivät ole saatavilla mistään tuosta vaan, ja alkoholi ei sellainen ole. Tämä on lääketieteellistä faktaa.
Kuinka usein tapon tapahtuessa, naapuri tai joku muu puolituttu on sanonut, ettei hänestä kyllä ikinä olisi uskonut, että hän, niin rauhallinen ja mukava ihminen kykenisi noin raakaan tekoon. Lapsia teillä ei luultavasti ole? Mutta haluatko lapsillesi isän, joka voi kiukunpuuskassa tehdä mitä vain? Suhteenne ei välttämättä ole vielä niin arkinen mitä se on muutaman vuoden jälkeen, millainen hän sitten on?
Erosin itse jokin aika sitte miesystävästäni, koska hän muuttui. Ei koskaan käynyt käsiksi, mutta riitelimme jatkuvasti. Sitten otin ja lähdin, nykyään kuuleen jatkuvaa huorittelua ilman mitään syytä. En ikinä olisi uskonut, että hän aikuinen mies rupeaa puhumaan tuollaisia. Sanat satuttavat myös, mutta tuossa voi olla sinun henkesi kyseessä.
Mieti mikä on sinulle parhaaksi vai haluatko elää jatkuvassa pelossa? Varsinkaan jos hän ei edes muista koko tapahtunutta. Mitäs sitten kun hän seuraavan kerran juo kunnon kännit? Yritä olla vahva ja päästä hänestä eroon, vaikkei se helppoa olekkaan.
Puhu asiasta ja tee selväksi että alkoholin ottaminen loppui siihen kertaan hänen osaltaan tai teidän suhde on loppu.
Jotkut sanovat että kännissä ihminen on sitä mitä pohjimmiltaan on, jos näin olisi niin puolet ihmisistä olisi aika helvetimoisia idiootteja sekä väkivaltaisia.
Miehelläsi oli luultavasti jotain muitakin murheita päällä sinä päivänä ja riitanne oli ehkä viimmeinen naula arkkuun joka toi esille väkivaltaisen persoonan, mitä hän sanomasi mukaan ei ole.
Teit mitä teit, tuota ei kuitenkaan voi ohittaa unohtamalla, ja tuskin pystyisitkään. Joko eroat nyt tai sitten nostat kissan pöydälle ja puhutte asiat halki ja päätät sen jälkeen otatko eron vai ei.
Mieheni on aikonaan ollut itsetuhoinen, ja kerrottuani illan tapahtuman hän sanoi tappavansa itsensä, kun kerta minulle yritti niin tehdä. Piilotin höylät sun muut, ja pidin koko päivän vaivihkaa silmällä ettei tee mitään. Ja juu, tein hyvin selväksi kyllä sen että jos yhdenkin oluen enää juo, niin tämä neiti lähtee ja lujaa. Mutta eipä me mitään himojuojia olla, kesän aikana kaksi kertaa käyty baarissa, keväällä hän ei kertaakaan ja itse täytin vasta alukesästä 18.
Olisi kyllä järkevää puhua asiat halki, mutta jotenkin mieleni kieltää tuon tapahtuman ajattelemisen, kuten kaiken muunkin kurjan mitä minulle on lyhyen elämäni aikana paljon tapahtunut. Käyn viikoittain terapiassa, ehkä ensi kerralla voisin kertoa mitä tapahtui, että voisin edes jotenkin purkaa mieltäni..