Täytyy myöntää, enää en tiedä kumpi on "oikeassa"?! Aina kiistellään rahasta ja yhteisestä ajasta...Meillä on kolme lasta, kaksi taapero ikäistä. Itse haluaisin käydä jossain, miestä ei niin kiinnosta. Ollaan viimeksi oltu yö pois kotoa ( siis kaksin )tammikuussa. Tammikuun jälkeen edes kahta tuntia emme ole kahdenkeskeistä laatuaikaa viettäneet. Minun intohimo on matkustelu, mutta miehellä ei ole rahaa ( tai kai sitä olisi jos vähän kerrallaan sukanvarteen laittaisi ). Olemme olleet minun maksamilla matkoilla. Parilla viimeisellä reissulla huomautin miehelleni, että minähän tämän kaiken maksan. Se oli virhe...Tästä ns. mainostamisesta saan kuulla aina, kun suunnittelemme jotain. Ongelma on siinä, että me todella tarvitsemme yhteistä aikaa. Mielellään kodin ulkopuolista sellaista.
En saa miestäni innostumaan mistään. Suunnitelmatkin kaatuvat syyttelyyn ja kaiken jo valmiiksi mustamaalaamiseen. Mieheni mielestä kaikki on mahdotonta ja mikään ei kuitenkaan onnistu. Itse sorrun pitkän suostuttelun ja yksinpuhelun jälkeen "jäkättämiseen". Keskustelusta ei tule mitään. Miestä kiinnostaa ainoastaan ralli, ristikot ja sanomalehdet.
Tapellaan usein, aina jostain pienestä. Itselläni on poika edellisestä avioliitosta. Tätä mieheni jaksaa aina syytellä ja komennella ( usein myös aiheestakin ). Olen yrittänyt, että tekisivät yhdessä jotain, mutta ei onnistu. Lasten harrastukset ja muutenkin sosiaaliset suhteet ovat minun vastuulla. ´
Koko meidän viiden vuoden yhdessä asumisen aikana mies ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Kyllä siihen riitelyyn aina kaksi tarvitaan, mutta olen aina se joka sovittelee?! Riidoista jää paha maku suuhun ja joka kerta syyllisyyden tunne.
Mies ei osaa/halua kehua eikä osoittaa hellyyttä. Itse on kuitenkin herkkä korottamaan ääntä ja hermostumaan. Vähättely ja puujalka vitsitkin ottavat päähän.
Kaiken pitäisi sujua aina tasan tarkkaan samalla kaavalla. Säännöllisesti käydään veikkaamassa ja saunassa. Mitään erilaista ei voi edes harkita. Sehän olisi täysin mahdotonta. Riskejä ei voi otta eikä viikkorytmiä muuttaa. Poikkeuksena minun aloitteet, joita pohjustan pitkään ja järjestän itse ( niin ja maksan ). Apua kuolen tylsyyteen...Ystäviä ja työ löytyy kyllä, mutta olisi miehenkin kanssa kiva maistaa vähän elämääkin. Miten tälläisen miehen kanssa tulisi menetellä vai olenko itse menettämässä todellisuuden tajun???
Olisi mukava kuulla puolueettomia mielipiteitä tästäkin vuodatuksesta.
En saa miestäni innostumaan mistään. Suunnitelmatkin kaatuvat syyttelyyn ja kaiken jo valmiiksi mustamaalaamiseen. Mieheni mielestä kaikki on mahdotonta ja mikään ei kuitenkaan onnistu. Itse sorrun pitkän suostuttelun ja yksinpuhelun jälkeen "jäkättämiseen". Keskustelusta ei tule mitään. Miestä kiinnostaa ainoastaan ralli, ristikot ja sanomalehdet.
Tapellaan usein, aina jostain pienestä. Itselläni on poika edellisestä avioliitosta. Tätä mieheni jaksaa aina syytellä ja komennella ( usein myös aiheestakin ). Olen yrittänyt, että tekisivät yhdessä jotain, mutta ei onnistu. Lasten harrastukset ja muutenkin sosiaaliset suhteet ovat minun vastuulla. ´
Koko meidän viiden vuoden yhdessä asumisen aikana mies ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Kyllä siihen riitelyyn aina kaksi tarvitaan, mutta olen aina se joka sovittelee?! Riidoista jää paha maku suuhun ja joka kerta syyllisyyden tunne.
Mies ei osaa/halua kehua eikä osoittaa hellyyttä. Itse on kuitenkin herkkä korottamaan ääntä ja hermostumaan. Vähättely ja puujalka vitsitkin ottavat päähän.
Kaiken pitäisi sujua aina tasan tarkkaan samalla kaavalla. Säännöllisesti käydään veikkaamassa ja saunassa. Mitään erilaista ei voi edes harkita. Sehän olisi täysin mahdotonta. Riskejä ei voi otta eikä viikkorytmiä muuttaa. Poikkeuksena minun aloitteet, joita pohjustan pitkään ja järjestän itse ( niin ja maksan ). Apua kuolen tylsyyteen...Ystäviä ja työ löytyy kyllä, mutta olisi miehenkin kanssa kiva maistaa vähän elämääkin. Miten tälläisen miehen kanssa tulisi menetellä vai olenko itse menettämässä todellisuuden tajun???
Olisi mukava kuulla puolueettomia mielipiteitä tästäkin vuodatuksesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiinnostuksenkohteet ja harrastukset. Kumpikaan ei ole väärässä.
Jotkut ihmiset eivät halua matkustella, vaan viettävät vapaa-aikansa mieluumin kotosalla. Miehesi on ilmeisesti sellainen.
Ralli, ristikot ja sanomalehdet eivät ole huonoja, kalliita tai vaarallisia harrastuksia.
Eikö ole hyväkin, että mies pysyy rauhassa kotona nyt kun lapset ovat pieniä?
Sinähän voit matkustella ystäviesi kanssa, jos sinulla rahaa ja aikaa kerran on.
itse olen sosiaalinen ja pidän siitä että ihmisiä on ympärillä ja johonkin ois kiva miehenkin kanssa kaksin päästä..mutta mies valittaa heti ehdotuksesta "ei oo rahaa".
Kun ehdotin tulevana viikonloppuna leffaan lähtöä mies totesi siihenkin ettei meill oo rahaa..tai siis hällä ei oo rahaa.
Se siis estää mihinkään menemisen,vaikk itse toki toisen leffalipunkin maksaisin.
Meillä myös ois tarve yhteiseen aikaan,ihan kaksin..koska meillä on iso perhe ja lapset ovat etävanhemmalla vain kerran kuussa.
Silloin meillä voisi se "yhteinen aika" ollakin..paitsi että mies ei muka pysty työvuorojaan muuttamaan..tosin tekee sitä silloin kun on kyse HÄNEN harrastuksestaan,jolloin on vapaata töistä saatava.
Yhteistä tekemistä meill ei juurikaan enää ole.Hän käy nykyisin lenkillä kaverinsa kanssa...kun ennen me kävelimme kaksin käsi kädessä,joka paikassa.
Meill menee myöskin työajat nykyisin ristiin,itse meen joko aamuvuoroon,tosi aikasin..tai sitten jo aamupäivällä,mutta toisaalta pääsen töistäkin miestä aikasemmin.Miehen työ kovin iltapainotteinen.
Itse menen aikaisin nukkumaan(koska on aikainen herätyskin) ja mies valvoo tietsikan/tai tv.n ääressä 3-4asti.
Lapsenikin miestä häiritsee..kaikki on aina ja vain heidän syytään..komentaa heitä todella rumasti välillä..ja hänen omat lapsensa eivät tietenkään tee koskaan mitään pahaa;)
Kun olen asiasta puhunut,ja koittanut ymmärtää miehen muuttunutta käytöstä..syy on kuulema lasteni metelöinnin..hän ei kuulema kestä sitä.
Mies on luvannut yrittää panostaa tähän suhteeseen..mutta mikään ei vaan muutu.Lupaukset eivät muutu teoiksi.
Tuntuu ettei meill oo mitään yhteistä enää..mies sulkeutuu itseensä eikä näe kuinka tämä liitto on valumassa kuin hiekka tiimalasista..
ja itsekeskeisesti niin kauan kuin hänen antaa käyttäytyä niin!
Näyttää siltä ettei miestäsi kiinnosta lainkaan teidän yhteinen aika perherumban ulkopuolella.Voihan olla ,että hän haluaa olla vaan rauhassa silloin kun on vapaata töistä.
Tietysti lastesi "metelöinti" aiheuttaa hänelle jonkinmoista riesaa,mutta ihmettelen vain sitä,että kun hänen ei tarvitse huolehtia omista lapsistaan kuin kerran kuukaudessa,että kuinka hän on sitten niin pahalla päällä sinun lapsiesi "metelöinnistä".
Ehkäpä hän on epäkypsä isäpuolen rooliin ja on tavallaan kade siitä kun ei saa omia lapsiaan pitää jatkuvasti lähellään...
Muutenkin kuulostaa siltä,että teidän yhdessäolo on kaavoihin kangistunutta,ja se on ymmärrettävää kun on lapsia huushollissa.Teillä on kenties jaettu jonkinlaiset roolit tyyliin "kuka tekee mitäkin".
Kun olet paljon omien lapsiesi kanssa,miehesi on ehkä saanut päähänsä,ettei häntä siihen kuvioon tarvita,ja siksi menee esim.iltalenkille mieluummin kaverinsa kanssa kuin sinun...Ja samalla ikävöi omia lapsiaan.
Ikävä kyllä,hänellä on "helpot" oltavat siinä mielessä,että hän tietää sinun olevan aina paikalla jo lastesikin takia.
Mitäpä jos tempaisisit vapaana viikonloppuna ja lähtisit omien kavereiden kanssa vaikka risteilylle? Ilmoittaisit vaan ykskantaan että olet sopinut menosta,eikä siihen ole toisella nokan koputtamista?
Kun kerran sanoit että sinulla on rahaa,niin käytä hyvä ihminen se omiin tarpeisiisi äläkä kerjää toista jakamaan sitä sinun kanssasi.
Anna palaa vaan.
Voihan olla että ukkosikin "herää" kun pari kertaa hokaa,että sulla on ihan oma elämä,jos ei kerta yhteiset menot kiinnosta.