En ole koskaan halunnut seurustella monien miesten kanssa, vaan olen halunnut heti löytää sen yhden oikean ihmisen vierelleni elämään kanssani. Omaa lastakin olen halunnut jo useamman vuoden, mutta 29 vuoteen mahtuu vain yksi seurustelusuhde. Laitoin suhteen poikki, koska loppujen lopuksi en ollut edes ihastunut häneen ja hän kuitenkin tuntui rakastavan minua aidosti.
Olen lapsena kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, jonka seurauksena olen kadottanut seksuaalisen identiteettini. Olen fyysisesti ja monella tapaa henkisestikin nainen, mutta lapsuuden trauman jälkeen halusin pitkään ja ehkä vieläkin olla mies (koska silloin lapsena ajatteli, että jos olisin poika/mies, niin minua ei enää koskaan satutettaisi sillä tavalla).
Olen henkisesti ollut ihastunut ja lähes rakastunut moniin naisiin, mutta sänkyyn meneminen naisen kanssa naisena ei kiinnosta pätkääkään.
Jos taas mies lähestyy minua tavalla, josta selviää hänen olevan kiinnostunut, yritän olla mahdollisimman maskuliininen, ns. hyvä jätkä. Vihaan omaa naiseuttani, vihaan maailmassa vallitsevaa hälläväliä-meininkiä, jossa enemmän petetään kuin pysytään toisen rinnalla.
2 kertaa olen yrittänyt lähteä tästä maailmasta pois ja viimeisellä kerralla pääsin takaisin kiinni elämän makuun. Lääkkeet ja terapia auttoivat pahimman yli. Nyt on lääkkeet jätetty pois ja kaikki on ulkoisesti suht hyvin.
Eniten maailmassa toivon omaa perhettä, lapsia. Parisuhde pelottaa, jos en kaiken kokemani jälkeen osaakaan ihastua mieheen. Sitten, jos ihastunkin ja molemmat on mukana täysillä, pelkään, että mies kuitenkin pettää ja jättää. Siinä vaiheessa olenkin antanut jo kaikkeni ja jätetyksi tuleminen voi olla hyvinkin musertavaa ja mahdollisesti kohtalokasta.
Olkaa iloisia te, jotka tiedätte keitä olette ja pystytte luomaan parisuhteen, kaikki eivät siihen pysty. Kuinka monet yöt olenkaan vihannut sitä kusipäätä, joka sekoitti pääni kauan aikaa sitten, teki minusta pelkäävän ihmisraunion. Minulla olisi niin paljon annettavaa itsestäni jollekin toiselle ihmiselle, jos vain pystyisin luottamaan.
Olen lapsena kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, jonka seurauksena olen kadottanut seksuaalisen identiteettini. Olen fyysisesti ja monella tapaa henkisestikin nainen, mutta lapsuuden trauman jälkeen halusin pitkään ja ehkä vieläkin olla mies (koska silloin lapsena ajatteli, että jos olisin poika/mies, niin minua ei enää koskaan satutettaisi sillä tavalla).
Olen henkisesti ollut ihastunut ja lähes rakastunut moniin naisiin, mutta sänkyyn meneminen naisen kanssa naisena ei kiinnosta pätkääkään.
Jos taas mies lähestyy minua tavalla, josta selviää hänen olevan kiinnostunut, yritän olla mahdollisimman maskuliininen, ns. hyvä jätkä. Vihaan omaa naiseuttani, vihaan maailmassa vallitsevaa hälläväliä-meininkiä, jossa enemmän petetään kuin pysytään toisen rinnalla.
2 kertaa olen yrittänyt lähteä tästä maailmasta pois ja viimeisellä kerralla pääsin takaisin kiinni elämän makuun. Lääkkeet ja terapia auttoivat pahimman yli. Nyt on lääkkeet jätetty pois ja kaikki on ulkoisesti suht hyvin.
Eniten maailmassa toivon omaa perhettä, lapsia. Parisuhde pelottaa, jos en kaiken kokemani jälkeen osaakaan ihastua mieheen. Sitten, jos ihastunkin ja molemmat on mukana täysillä, pelkään, että mies kuitenkin pettää ja jättää. Siinä vaiheessa olenkin antanut jo kaikkeni ja jätetyksi tuleminen voi olla hyvinkin musertavaa ja mahdollisesti kohtalokasta.
Olkaa iloisia te, jotka tiedätte keitä olette ja pystytte luomaan parisuhteen, kaikki eivät siihen pysty. Kuinka monet yöt olenkaan vihannut sitä kusipäätä, joka sekoitti pääni kauan aikaa sitten, teki minusta pelkäävän ihmisraunion. Minulla olisi niin paljon annettavaa itsestäni jollekin toiselle ihmiselle, jos vain pystyisin luottamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
omaa kirjoitustani lukenut :(
Ainakin olet erittäin taitava analysoimaan omaa tilannettasi. Olet jo voiton puolella sen suhteen, että tiedät MIKSI käyttäydyt kuten teet...
Niin...kaikkia ei ole hyväksikäytetty lapsena, mutta avo/avioeroja tapahtuu siltikin ja naiset jäävät usein yksin lasten kanssa.
Mieti tuota, kun mietit sitä, että "jos joku kuitenkin jättää"...se voi periaatteessa tapahtua KENELLE VAAN...!
Mieti sitä, haluaisitko ensisijaisesti olla ÄITI tulevalle lapsellesi/lapsillesi, vaikka mies sanoisikin "adjö" jossain vaiheessa...?
Opettele ennenkaikkea RAKASTAMAAN ITSEÄSI - se on kaiken A ja O!
Jos rakastat itseäsi, olet turvallinen tuleva vanhempi ja pärjäät hätätilassa myös YKSIN lapsesi kanssa. (= luot perusturvaa ympärillesi)
Toivon tottakai, että saisit sen haluamasi "kokonaisen perheen" = mies ja lapset, mutta yritän myös auttaa sinua olemaan realistinen.
KAIKKEA TSEMPPIÄ SINULLE!
Ihailtavaa että on vielä naisia jotka haluavat olla..."puhtaita" (en keksinyt parempaa) ja haluavat vain sen oikean itselleen jonka kanssa elää loppuelämää...(olen mies ja samanlainen, ei ollut koskaan yhden-illan "juttuja" enkä ole edes halunnutkaan.
Ole vaan nainen...kokonaan.
Itsekkin olen yrittänyt kahdesti pois...viimehetkellä "pelastettiin, vahingossa" olin jo "poissa"... minut petettiin, käytettiin pelkästään hyväksi ja pidettiin seläntakana pellena, naisystäväni.
Haluat perheen ja lapsia - sinulla on unelma.
Ilman haaveita...ei jaksa.
Uskalla, mutta älä hätiköi...kumpa löytäisit sen oikean.
Tiedän omasta kokemuksesta... parisuhteessa toinen ei voi tehdä mitään törkeempää tekoa puolisoaan kohtaan kuin PETTÄÄ...kaikki se ihanuus mikä oli, tulevaisuus, unelmat...romuttuvat.
Naiseni petti minua pidemmän aikaa...samaan aikaan sanoi että rakastaa ja kehui joka asiasta minua kaikille, mutta jätti, ja otti heti uuden rakkaan joka muutti eka treffeistä hänen luo asumaan, meni heti kihloihin ja suunnittelevat nyt naimisiin menoakin lähiaikoina.
Olin pelle...vedettiin matto alta...antoi kaiken onnen toiselle.
En voi enää luottaa...miksi? miksi?
Rakastan häntä ja ikävöin...samalla vihaan ja olen kateellinen sille uudelle...
En voi ja uskalla enää...
jos olet pskylogit jo kokeillut, voisitkohan netissä tutustua johonkin mieheen jonka kanssa pystyt puhumaan asioista? Minulle kävi sattumalta näin, ja se auttoi ihan mielettömästi..puhua miehen kanssa, joka ymmärsi..ihan eri tavalla kuin tanttapsykologit. Sain uusia näkökulmia asioihin monen kuukauden aikana, ilman että koskaan edes näin kyseistä henkilöä. Minusta oli helppoa avautua anonyymisti..tunnen nyt olevani valmiimpi kokonaisvaltaiseen ihmissuhteeseen, enkä enää pelkää sitä että mitä jos..elämä valuu hukkaan tulevaa pelätessä.
On vaikeaa kuvitella, mitä seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa sieluun. Tai voin kuvitella, mutten voi tietää. Jos yksi häiriintynt ihminen on tehnyt sinulle pahasti...niin pystyisitkö ajattelemaan, että hän on kuitenkin poikkeus miehissä. Valtaosa ihmisistä haluaa toisilleen hyvää. Seksuaalisuus taas lähtee itsensä tuntemisesta. Voisitko kehittää tätä itsessäsi, tekisit tutkimusmatkan itseesi? On valtavasti hyviä kirjoja, joita lukemalla se helpottuu.
Kulutat valtavasti energiaa vihaan. On totta, ettei aina pysty antamaan anteeksi. On koettu liikaa vääryyttä. Voi kuitenkin yrittää antaa anteeksi, vaikka ei voi hyväksyä tekoja. Onko ko. ihminen yhä elossa? Nämä ovat varmasti yksilöllisiä asioita, mutta tunnen yhden insestistä kärsineen naisen, joka ei koskaan kertonut hyväksikäyttäjälleen, miltä hänestä tuntui tämän teot. Kun hyväksikäyttäjä kuoli, hän tunsi olonsa samalla helpottuneeksi, mutta samalla hän katui sitä ettei koskaan saattanut julkisuuteen asiaa, edes hyväksikäyttäjälle itselleen.
voisi rakentaa tasapainoisen suhteen, pitää itse olla ensin tasapainossa. On pelottavaa että odotat niin paljon tulevalta suhteelta. Ikäänkuin tuleva suhde tekisi sen ettei sinun enää tarvitse kohdata itseäsi. Valitettavasti se ei sitä tee. Aina se sama hirviö katsoo peilistä vaikka kenen kanssa seurustelisi. Tämä on kuitenkin hyvä uutinen. Avaimet onnelliseen elämään ovat siis hyvin lähellä. Omassa itsessä. Ei parisuhteessa.
Parisuhde voi toki auttaa näitä asioita nousemaan esille ja käsiteltäviksi, mutta itse pitää olla ne valmis sitten käsittelemään.
Jos lapset ja parisuhde ovat sinulle korkein tavoite, niin voithan ottaa missioksi itsesi eheyttämisen. Opettele rakastamaan niin voimakkaasti että on ihan sama vaikka kumppanisi tekisi mitä, sinä olet rakastava ja hyvä ihminen. OPettele antamaan sille kusipäälle anteeeksi, hän ei osannut paremmin. Osaatko sinä olla laupea? Tämmmöinen prosessointi voi viedä vuosia, mutta jokainen askel tekee sinusta eheyemmmän, onnellisemman ja kauniimman.