Kiusattu

lue jari sarasvuon kirja Sisäinen Sankari. Oikeesti hyvä kirja, ja muutti ainakin mun elämäni! Tsemppiä!

itseäsi antaessasi aiheeseen kuin
aiheeseen hävyttömyydet vähenevät.

kuten pilkanteot.

etsi kuten

Koska olin itsekin koukiusattu se kiusaaminen seuraa läpi koko elämän mutta sinun kanntsii ajatella siten että kiusaajat on ikuisia luusereita joiden on pakko tukea omaa sairasta minä-kuvaansa kiusamalla toisia jopa menemällä ihan heidän yksityis elämäänsä siis vapaa-aikaan joka jo rikos! tosin tässä kohtaa nämä hylkiöt kiusaajat eivät edes tajua mitä tekevät ja yleensä tuollainen kuvaamasi tehdäänkin porukalla sillä yksin ne kusihousut kuramahat eivät tuollaista kykene tekemään ja kun he sitten yön pimeinä tunteina kotonansa nukkuvat yksikseen he pelkäävät sillä heitä ainoastaan sitoo yhteen se ryhmähenki eli me henki,kun tulet vanhemmaksi niin naurat niille luusereille niin teen minäki tsemppiä sinulle ja ole ylpeä murteestasi:)

Aivan älyttömän mukavasti. Oli tosi kiva lukea.

En tiiä, mitä lisäisin tekstiisi, mutta hienoa, ettet ainakaan vaikuta alentavan itseäsi tolkuttomasti, jota vois hyvin kuvitella ilmaantuvan, kun saa kuunnella aiheetta haukkuja noin pitkään.

Ja siis tuo kokemasi kiusaaminen on aivan kohtuutonta. Aivan hirveää.

Huomaa, että olet tosi vahva ihminen, kun oot selviytyny tuosta kaikesta ja vaikutat tosi järkevältä.

Tuokin on raivostuttavaa, miten kuraattori ei sua ymmärtänyt. Sellasta se vaan tahtoo olla.
Jokainen voi vaikuttaa vaan itsensä.

Hei vain.

Itselläni oli tuo elämä vähän helpompaa normaaleissa kouluissa, mutta ammattikoulussa ei.

Ennen kouluikää sain kokea isonveljen pahoinpitelyjä ja leikeistä poisjättämisiä. Kuristamista tajuttomaksi, mutta olen sen voinut antaa anteeksi, kun muista miten isä kohteli veljeäni, jos minulle sattui mitään. Se oli aivan kamalaa.

Olen nähnyt mitä alkoholi ja seksin hakeminen tekevät ihmisille. Se on pahempaa heidän lapsilleen tai itselleen, jos ei ole lapsia, miten
elämän arvot heitetään pois ja säälitään itseänsä,
kunnes elämä menee pipariksi.

Itse tuo kiusaaminen ja kaikkien asioiden sanominen elämässäni huonoksi ja että olen rillipää ja humalassa kaverit kertoilivat jopa 2 vuoden ajan koko kaupungille minusta valheita ja kaikenlaista, kunnes lopulta sorruin.

On tosi kamalaa muutakin tehty minulle, mutta
olen päättänyt, että jos se vielä jatkuu ja toistuu, niin pistän kyseiset henkilöt ahtaalle
viranomaisten taholta.

Kun minua kiusattiin, yleisin syy oli uskova koti ja rillit.

En jaksanut edes välittää kiusaajista aina. kunhan
vain kuuntelin, kunnes kerran varastivat tavaroitani, jotka olivat kallita, kaapistani ammatikoulussa. Luonnollisesti kun jengi oli kaapeilla, niin annoin huutia jengin johtajalle, joka ei sen jälkeen ollut enää jengin johtaja.

Lopetin painojen noston 2003, koska ajattelin, että jos hermostun, niin voin vaikka heikompaa lyödä.

No miestä minusta ei saa enää tekemälläkään.

Monet ihmiset, kotoa lähienkiin ovat pitäneet
huolen, että elämäni on ollut helvetti, jonne
menen mieluummin vihassani kärsimään ahdistusta ja mielenhulluutta liekeissä, kuin viitsin enää
tätä kestää. Olen tosi vihainen vieläkin men-
neisyydestäni ja toisten ihmisten sekaantumisesta
elämääni, koska en pysty tapailemaan naisia
ja onnistu elämään normaalisti suhteessa. Aina hermostun. Läpi elämän. Ei mitään syytä.

no en jaksa pohtia pitempään.kello on jo 4 aamulla.

tsemppiä.

tiedän tunteen!

ihmiset eivät hyväksy koskaan erilaisia ihmisiä.
jos ajattelet muista ihmisistä hyvää niin porukka ei yleensä kestä sitä. suomessa ollaa katellisia, puukotetaan selkään kavereita, valehdellaan seläntakana asioista jotka eivät pidä paikkaansa ja kiusataan heikompia.

kun jäät eristetyksi koulu-ja työyhteisössä ei se ole mikään mukava tunne. on vaan otettava päivät sellaisena kuin ne tulee.

mutta usko mua, paha saa aina palkkansa!

tiedän tunteen miten pahalta se tuntuu.
itsekkin olin peruskoulu aikana koulukiusattu, ja koin myös opettajien osittaista välinpitämättömyyttä. eikä otettu tarpeeksi vakavasti sitä kiusaamista. itsellä tosi oli vain henkistä kiusaamista, jonku kerran kiusaajat kävivät kotona yrittäen kivittää ikkunoita.
se tosiaan jää vaivaan loppu elämäksi tai en tiedä miten myöhemmässä elämän vaiheessa.

Kiusaajat ovat itse heikkoja ja yrittävät siirtää sen muihin. He sortuvat helposti ulkoisen paineen seurauksena ja tyhmyyden tiivistyttyä porukassa he tekevät tyhmyyksiä. Sitäpaitsi kyseessä on vielä älykkyyskin (ellei kysessä ole persoonallisuushäiriö), koska tarpeeksi kriittinen ja älykäs ihminen tietää, mitä tekee ja puolustaa periaatteitaan vaikka kaikki muut olisivat väärässä eikä näin anna ulkoisen paineen vääristää käsityksiään.

Itse olen huomannut ainakin älykkyyden vaikutuksen asiaan, koska ala-asteella kestin koulukiusaamista kaksi ja puoli vuotta (kaverit enemmän), yläasteella kiusaaminen ei enää kohdistunut minuun, mutta luokallani oli eräs henkilö, jota koko koulu näytti syrjivän itseäni ja paria kaveriani lukuunottamatta, mutta hänkin onneksi vapautui siitä kun me pääsimme kaupunkimme eliittilukioon. Siellä ei ollut merkkiä edes minkäänlaisesta syrjinnästä (puhumattakaan vakavasta kiusaamisesta).

Näin ollen olen sitä mieltä, että myös kaikkien amisten ym. täytyisi lukioiden tavoin erityisesti panostaa kriittiseen kasvatukseen, koska näin ihmiset saadaan tietoisiksi tekojensa seurauksista ja oikeasti miettimään.

Selkä suorana tästä lähin! Kaikki turha itsesääli ja aliarvionti pois nyt! Sinä oot ite kingi! Minne te meette, niin siellä muut kysyy teiltä lupaa! Tämä on tarkoitettu juuri sinulle, jos olet kiusattu! Älä alistu kenenkään käskyihin! Kenelläkään kiusaajalla ei ole lupaa käskeä sinua! Sinä päätät elämästäsi, ei kukaan muu. Ei kukaan. Ei kenelläkään ole siihen oikeutta. Jos et reagoi jonkun kiusaan, silloin kiusaajan oma tyhmä käytös paljastuu.

Jos kerran muiden mielipiteillä on sinulle merkitystä, niin sehän tarkoittaa, että sinun mielipiteillä on myös joillekin muille yhtä paljon merkitystä. Eikö se tarkoita jo aika paljon?

Hyvä tarina.

Minun poikaani kans alettiin kiusata koulussa ja kaveripiirissä. Onneksi meillä oli niin hyvät suhteet, että poika kertoi minulla näistä tapauksista. Minä sanoin pojalle, että vedä niitä vaikka kepillä tai mailalla turpiin jos muu ei auta. Minä puolustan vastavoimaa jos muu ei auta. Poika teki niin kuin olin sanonut, veteli jääkiekkomailalla paria poikaa niin, että veri tuli. Sitten toisen isä tuli mankumaan meille, että meidän poika löi heidän poikaansa. Minä sanoin, että niin teki ja se oli ihan oikein. Teidän poika on hunsvotti etkä sinä ole kasvattanut sitä oikein ja jos tämä kiusaaminen ei lopu niin teidän poika saa myös minulta kunnolla selkäänsä niin, että veri roiskuu. Kyllä loppui siihen pojan kiusaaminen, sana levisi, että isä puolustaa poikaansa.
Ne koulujen opettajat on lälläreitä. Ei ne saa kiusaamista loppumaan siisteillä puheilla. Siihen tarvitaan raakaa voimaa ja kovaa nyrkkiä. Pitää tietää miten nyrkkiä käytetään, sitä uskoo kovempikin hunsvotti.

Olin kiusattu. Vuosia. Kun tulin parinkympin ikään, päätin, että se loppuu nyt ja minä olen oman elämäni herra ja minulla, vain minulla on avain onneen.

Mietin kauan millainen ihminen haluan olla, kuka mä olen. Vuosien kiusattuna olo vei identiteettini, minua määrittelivät kiusaajat ja uskoin siihen. Päätin, että minä päätän kuka olen ja pidän siitä kiinni.

Muutin toiseen kaupunkiin. Muutin vaatetyyliä ja kaikkea ulkonäössä sellaiseksi kuin halusin. Olin gootti. Nyt jälkikäteen tajuan, että valitsin sen tyylin vain sen takia, ettei minua kiusattaisi enää. Mutta, se oli hyvä valinta. Paikkakunnalla, missä kukaan ei mua tuntenut, oli hyvä esittä jotain mitä en ollut, mutta uskoin kovasti, että olin. Kun olin naamioni takana, matkin muita gootteja ja opin miten käyttäytyä muiden ihmisten tapaan. Pelkäsin suunnattomasti ja olin hyvin itsetietoinen. Opettelin pokerinaaman ja kokeilin millaisia vasteita saan ihmisiltä, kun sanon jotain ja miten käyttäydyin. Olin yllättynyt miten se kaikki meni läpi. Tutustuin ihmisiin. Tosi moni oli oikeasti herkkä ja he olivat aivan normaaleja ihmisiä. Omat pelkoni gootteja kohtaan hävisi. Tajusin miksi he ovat gootteja. Oikeastaan siinä oli jotain kaunista, ei yhtään pelottavaa. Moni gootti on kokenut elämänsä aikana pahoja juttuja. Huomasin, että meillä on hyvin paljon samaa. Mulle goottityyli oli ensin suojautumiskeino, mutta sitten kun tutustuin gootteihin ja ymmärsin mikä juttu se on, rakastuin.

Vuosia meni, taistelin mielenterveyteni kanssa. Kiusaaminen jättää uskomattomat arvet ja normaalielämää on vaikea aloittaa, kun ei edes tiedä miten muiden ihmisten kanssa pitää käyttäytyä, ettei joudu kiusatuksi.

Luin paljon psykologiaa ja kaikkea ihmiskäyttäytymiseen liittyvää ja tajusin, että minä itse voin vaikuttaa miten muut minua kohtelevat. Goottityyli vaiktui pikkuhiljaa tavalliseen naisellisuutta korostavaan tavistyyliin. Panostin ulkonäköön ja käyttäytmiseen. Se oli helppoa, kun kukaan ei tunne. Jätin goottijutut ja ihmiset taakseni. Rakensin oman identiteettini ja sain rohkeutta jatkaa, koska ulkonäköni selvästi miellytti muita ja minua kehuttiin mukavaksi. Olin aina pitänyt itseäni rumana ja kaikkea sitä joksi kiusaajat minua määritteli. En ole mikään kaunotar, ihan nätti. Sisäinen kauneus teki minusta viehättävämmän mitä ulkoisesti olen.

Kivinen tie on ollut itseni etsimisessä ja kasaamisessa. Taistelua menneitä haamuja vastaan ja hakemalla oikeanlaisia ihmisiä ympärille. Valitettavasti kiusaamista on aikuisiälläkin. Eksyin lopulta hoitoalalle. Siellä on pahimmat kiusaajat. Onneksi minusta on tullut sen verran vahva, että tajuan vaihtaa paikkaa, jossa olivat pahimmat kiusaajat. Nyt haen yliopistoon. Toivon kovasti, että pääsen.

Minulla on muutama ystävä, olen naimisissa ja meillä on lapsi. Olen onnellinen.

Tarinani on rohkaisu teille kaikille, jotka kamppailette kiusaamisen kanssa. Muistakaa nämä:
"Olet oman elämäsi herra"
"Sinulla on avain onneen", "Olet oman onnesi seppä"
"Sinua kohdellaan just niin, miten annat ihmisten sinua kohdella".
Nämä lauseet ovat olleet oman elämäni ohjenuorat ja ne ovat tuoneet minut tähän hetkeen. Enää en niele muilta ihmisiltä mitään paskaa! Hoen edelleen näitä lauseita, kun joku menee vikaan. Lisäksi olen tullut uskoon ja se on helpottanut oloani valtavasti. Usko on vain minun asiani, enkä puhu siitä kenenkään kanssa.

Toivottavasti näistä oli edes jollekin vähän apua. Voin sanoa, että te voitte saada sen elämän minkä haluatte. Uskokaa siihen ja tehkää töitä sen eteen. Se voi viedä kauankin, mutta kaikki on sen arvoista. En uskonut, että haaveni voisi toteutua ja olisin tässä, kun olin teini. Haudoin itsemurhaa melkein 20v. Kaikki voi kääntyä parempaanpäin. Kun alatte uskoa siihen ja menette unelmia kohti, ne toteutuvat.

Voimia ja enkeleitä teille!

kyllä nyt hemmetti sun olis vaan täytynyt jo silloin 2. toisella luokalla sanoa vanhenmilles siitä koska he olisivat tietäneet mitä tehdä itsellä oli samanlaista koska olen todella köyhästä perheestä mutta vanhempani lopettivat kiusaamisen!!! tuo tulee seuraamaan sinua loppu elämäsi!

Nyt pelko pois! Otat uuden suunnan! Kurjan lapsuuden vangiksi ei kannata jäädä! Hus liikkeelle siitä!

NIINKÖ

Itseäni on kiusattu peruskoulus mutta sain sen lopetettuun haistattamalla paskat koko luokalle. Sittenhän opettaja pisti viestiä kiusaajien vanhemmille ja siihe loppu se. mutta nyt amiksel luokal välil muutama nimittelee minua mutta ei ne uskalla muuta tehdä ;).

Vaikka kiusaamisesta on aikaa vuosia ei se unohdu. Sitä tapahtui vain peruskoulun kolmen vuoden aikana. Jätettiin syrjään ryhmien ulkopuolelle. Huudeltiin ja kuiskittiin. Kukaan ei halunnut tehdä ryhmätöitä kanssani jos ei opettaja vaatinut.
Ei ollut kiva olla välitunteja yksin. Itkin paljon. Joskus jäin koulun vessaan itkemään. Sanottiin että haisen. Omasta mielestäni olen ihan tavallisen näköinen. Enkä haise.
Luokallani oli ihan tavallisia tyttöjäkin mutteivät he halunneet tulla puolelleni.
Olin oikein naurun aihe.
Peruskoulu loppui ja pääsin opiskelemaan naapurikaupunkiin. Olin onnellinen sain kavereita ja kaikki sujui hyvin ensimmäisen kuukauden. Sitten sairastuin vakavasti olin kuukauden sairaalassa ja meinasin kuolla. Jatkoin koulua ja opettaja kannusti kovasti sain keväällä vielä stipendinkin, seuraavaksi vuodeksi menin pääkaupunkiin erikoistumislinjalle. Sielläkin viihdyin hyvin oli kylläkin aika paljon lukemista. Kerkesin käydä monta ammattia ja töissäkin kaikki nämä vuodet. Taas tuli ongelmia terveyden kanssa se sama tauti joka oli ammattikoulussa oli jättänyt jälkitautina myöhemmän muisti häiriön joka todettiin ja pääsin eläkkeelle suht nuorena. Nyt olen unohtanut melkein kaiken lapsuudesta, nuoruudesta, koulu- ja työajoista. Se on hyvä että en muista niitä kaikkein ikävimpiä asioita vaikka kouluaikoina vannoin itselleni että tapan ne kaikkein pahimmat kiusaajat. En usko että heillä on kuitenkaan niin hyvin asiat kuin minulla nyt muistista huolimatta. Olen ehkä antanut heille anteeksi, ja laittanut oven kiinni.

URPO

Olen 5-luokalla ja en ole vieläkään oppinut R-kirjainta. Minua ei varsinaisesti ole kiusattu, mutta aina jos sanon jonkun sanan missä on R, muut alkavat toistaa sanaa sillä tavalla, että sanovat sanan normaalisti, mutta R kirjaimen paikalla on L. Ei tämä ehkä tunnu kiusaamiselta, mutta inhottavaa se ainakin on. Kavereita minulla ei paljon ole! =( Auttakaa!! Opitteko te ÄRRÄN jo pienenä vai pitikö teidän harjoitella sitä? Miten sitä harjoitellaan? Olen käynyt kaikki puheterapiat ja Ärräopetukset mutta kun sitä Ärrää ei opi ni ei opi!!! Toistan vielä miten harjoitella Ärrää ja saada "kiusaaminen" loppumaan. )=

Kieli painetaan lähelle ylempää etuhuulta, ja ääni lähtee kurkusta. Mutta teidän ei todennäköisesti kannata välittää muiden ihmisten kommenteista, koska kaikki syyt kiusaamiseen ovat aina yhtä typeriä. Minulla oli yläasteella S-vikainen äidinkielenopettaja, joka oli erittäin mukava.

Olen ollut itse koulukiusattu yhteensä 7 vuotta, minkä takia tahdoin sammuttaa lukion aikana tiedonjanoni ja ottaa asioista selvää. Juttelin kiusaamisesta muiden koulukiusattujen ja entisten koulukiusaajien kanssa sekä luin ryhmien käyttäytymistä tutkivaa sosiaalipsykologiaa. Kiusatut selittivät itse kiusaamista omilla ominaisuuksillaan, kuten neurologisella sairaudella, lihavuudella tai Jeesukseen uskomisella ja kehon myöhäisellä kehittymisellä, mutta kiusaajat itse sanoivat kiusanneensa siksi että eivät uskaltaneet tehdä toisin pelätessään joutuvansa itse kiusatuiksi. Myös sosiaalipsykologian teoriat vahvistivat oletusta ryhmäpaineesta, tosin toisesta näkökulmasta: uhri aletaan nähdä yhä likaisempana ja arvottomampana, nenästään verta kerjäävänä ryhmäpaineen vaikutuksesta, eli kiusaamisen aloittaneille ihmisille on muodostunut eräänlainen sosiaalinen harha, johon myös muut mukaan tulleet ihmiset voivat alkaa uskoa vähitellen, jos kukaan ulkopuolinen ei tee asialle mitään.

Joskus uhri voi olla myös tavallista aggressiivempi tai vetäytyvämpi, eli suuttuu tavallista helpommin niin että muiden on helppoa ärsyttää tai ujomman puoleinen, jolla ei ole yleensä tapana hakeutua muiden ihmisten seuraan tai puolustaa itseään. Ei tosin ole olemassa varmaa tietoa, tekeekö kiusaaminen uhrista tällaisen, vai joutuuko kiusattu henkilö kiusatuksi luonteenpiirteidensä takia, miksi kaikki asiat täytyy käsitellä tilannekohtaisesti.

Olen ollut itse myös kiusaaja ennen kuin jouduin kiusatuksi, minkä voin myöntää avoimesti, minkä takia hakeuduin luokanopettajan koulutukseen hahmottaessani molemmat näkökulmat voidakseni puuttua kiusaamiseen kuitenkaan pääsemättä sinne. Se oli minun ainoa tavoitteeni ja unelmani, jonka varaan olin rakentanut elämääni ja jonka kautta uskoin saavuttavani monta muuta tavoitetta, kuten paremmat ihmissuhteet (rahaa käydä leireillä ja muissa hauskoissa tapahtumissa) ja terveydenhoidon (rahaa kuntosaliin ja ADHD:n hoitamiseen, jota minulla ei ole tähän asti ollut vanhempieni ollessa työttömiä), eli parantaa muiden ihmisten hyvivoinnin lisäksi omaa hyvinvointiani päästen jo pois ns. "entisestä elämästä". Voin antaa myös muille kiusatuille sen ohjeen, että vaikka olisi erittäin voimakas tahto pyrkiä eteenpäin, niin ei kannata elää tulevaisuuteen suuntautuvaa "sitt kun"-elämää, koska kaikki unelmat eivät oikeasti toteudu. Jos sanoo itselleen "sitt huomenna kun tuun kouluun/työpaikalle niin kiusaaminen varmaan loppuu", eikä kerro asiasta kenellekään muulle, saa melko varmasti turpiinsa tai joutuu vähintään eristetyksi ryhmän ulkopuolelle. Eli omat tunteet voi hyväksyä, mutta ainoastaan niihin ei kannata luottaa... Ei hyvässä eikä pahassa. Ennen koulukiusatut kouluampujat sanovat rakastaneensa totuutta silloin kun se on ollut vain heidän oman päänsä sisässä: olen tarpeeksi vahva kostamaan kiusaajilleni tai olen liian heikko voidakseni enää jatkaa elämää kiusaajieni kanssa, eli totuus on heille vain tunne. Sen sijasta sama totuus, jota minä puolustan perustuu omien kokemusteni lisäksi muiden ihmisten mielipiteisiin, oikeisiin, tieteellisiin tutkimustuloksiin ja lakiin, eli myös itseni ulkopuolelta saatuun, yleisesti hyväksyttyyn materiaaliin. Minä pidän totuudesta. Se on rakentava voimavara, joka auttaa tarkastelemaan asioita laaja-alaisemmin. Kehotan muitakin kiusattuja käsittelemään asian jotenkin tietoisesti tai parhaiten itselleen sopivalla tavalla.

Hauva parka...
(valitan, sympatia pisteet menee aina lemmikeille...)
Ja oli kyllä sullakin asiat tosi huonosti...

Tarkoititko, että on typerää ajatella vain yhtä asiaa, kuten opettajankoulutusta? Minulla on vanhemmat, veli ja kummeja, jotka välittävät minusta, iso kirjo musiikki-, liikunta- ja seurakuntaharrastuksia sekä vapaaehtoistöitä, opiskelupaikka ammattikorkeakoulussa yms., mutta ne ovat minulle vain vapaa-ajan huvituksia eivätkä siis varsinaisia tavoitteitani.

Ajattelin vain kertoa kiusaamista koskevista vääristyneistä asenteista oman tarinani kautta, että siihen voitaisiin puuttua paremmin. Voi ehkä kuulostaa tylsältä, mutta on ajankohtaista juuri kiusaamistilanteessa oleville ihmisille.

P.S. Lopettaisitko tuollaisten asiattomien kommenttien lähettämisen? Kiusatuksi joutunut ihminen voi olla hyvin ahdistunut omasta tilanteestaan samoin kuin moni muu hänen ympärillään oleva ihminen, milloin kannattaisi olla sanomatta ääneen vaikka ei tuntisi yhtään sääliä tai myötätuntoa ketään kohtaan. Sympaattinen ei tarvitse olla, mutta empatiaa tarvitaan vähän jokaisessa tilanteessa.

vooi, kauheeta!!!! Ja varsinki se mitä tehtiin sun koiralles, hirveitä eläinrääkkääjiä, kiusaajat on vitun paskiaisii! >:( Mut oot vahva tyyppi ja muista, että SÄ oot voimakkaampi kun sun pelkos, älä anna pelolle valtaa !:)

sano että henrik ijäs tulee jos et lopeta

tiedän osan tunteistas aika hyvi.. oon nyt 15v ja mua on koulukiusattu jo vitos luokasta asti ja oon nyt amiksen ykkösellä. asun maalla ja olen punatukkainen "ginger" ja vähän pyöreähkö. osa saattaa jo arvata ku tollane jätkä lähtee pienestä kyläkoulusta jossa kaikki oli kavereita isompan kouluu. ensin kaikki oli hyvin jonkin kaki viikkoa oltiin vanhalla kaveri porukalla kaikki ajat mutta sitten tutustuimme muihin luokkalaisiin ja yhtäkkiä kaikki vanhat kaverit rupesivat kaikkoamaan minua koska olin läski ginger... siitä alkoi alamäki. kaksi vuotta kuuntelin haukkumista minua kohtaan koko luokalta ja menin loppujen lopuksi puhumaan opettajalle. hetkeksi se auttoi mutta parin viikon jälkeen kiusaaminen vain paheni. loppujen lopuksi en jaksanut enää valittää ja aloin olemaan kiusaajieni kanssa ja nielin kaiken mitä minulle sanottiin.

kun pääsimme kahdennakselle luokalle kiusaajat alkoivat ymmärtää etten enää välitä ja eivät jaksaneet enää vittuilla mutta kerran minulle sanottiin kun menin "kaveriporukkaan" että "painu vittuun täätä sää säälittävä gingeri!!" sitä en enää niellyt vaan kävin suutuspäissäni sen sanojaan kiinni ja kaadoin maahan ja pidin kättä kurkulla. kun päästin irti kaikki katsoi minua kuin hullua ja alkoivat puhumaan seläntakanani juoruja aivan koko koululle. seuraavana päivänä kukaan ei puhunut minulle tai edes katsonut minua. niin oli ysiluokkaan asti kunnes kaikki oli unohdettu ja oli hetken aikaa ihan mukavaa ja normaalia.

kun pääsin ammattikouluun menin aivan uuteen luokkaan ja siellä alkoi välittömästi seläntakana puhuminen ja nimittely pääni väristä ja ulkomuodostani. sama jatkuu edelleen ja en tiedä mitä tehdä että jos ketään tässä paskalla maapallolla kiinnostaa niin auttakaa.

T: säälittävä paska

Mullakin on ongelma. Tiistaina (26.11.13) koulussa mulla oli kurkku kipeä. Biologian tunnilla piti tehdä parityö ja jouduin inhokkini pariksi. Aloin itkemään, koska kurkkuani alkoi juuri särkemään aivan törkeän kipeästi, kun parini sanoi opettajalle "en mä tee ton redun kanssa" ja nyt hän luulee, että rupesin itkemään,
koska hän ns. "servasi" minut. Nyt koko luokka kiusaa minua siitä. Mitä tulisi tehdä? (Olen 13 vuotias, poika)

Minullakin on sama tunne olen kiusattu. Minua tönitään, nauretaan selän takana heti jos sanon jotain tai teen, haukutaan siitä kun olen ruma. Nyt olen tietenkin koulussa yksinäinen kun kaverit on siirtynyt muihin porukoihin enkä uskalla kertoa vanhemmille. Minua on kiusattu kaksi vuotta. Viime vuonna kyllä äiti sai tietää mut nyt ei koska en uskalla kertoa. Olen hirveän ujo ja siitäkään ei tule mitään kun yritän tehdä ryhmätyötä niin heti ruvetaan kuiskimaan minusta jotain. Tänäänkin kun puhuttiin kiusaamisesta niin meinas iha itku tulla kun muo kiusataan. Ei oo ketään kaverii kelle kertoo suruja. Oon masentunut

minua kiusas yläasteella ja 10llä ei niin pahasti

mauri palomaa ja esa syytti naisesta

Minua on kiusattu siitä lähtein kun synnyin.Oma perheeni pilkkasi minua,äitini mukaan lukien.Nimitteli minua mitä erikoisimmin termein.Sisko otti mallia hänestä ja jatkaa.Tai yrittää jatkaa...olen joutunut ottamaan etäisyyttä,en olisi enää ok.Pilkattuna olo on loukannut sisintäni,se on ollut jotain niin kamalaa että sen on halunnut painaa pois tietoisuudesta.Kipu on liian syvä.Varoen uskallan sitä työstää,pisara kerrassaan.Vain hetki kerrallaan on selviydyttävä kaikista minuun lyödyistä vammoista,niin fyysisistä kuin sielun haavoistakin.Hiljalleen toivun.

Arvaa mitä kiusaajat haluavat viedä heikkoutensa muihin ihmisiin.

Otan osaa aloitta tarinaasi. Mua kans raivostutti se asia ettei kuraattori uskonut sinua. Tuossa taas näkee sen kuinka paljon aikuisiin ihmisiin voi luottaa. Itseä ei ole kiusattu, mutta muistan kouluajoilta monta ikävää tapausta jotka liittyvät opettajiin!
Monta monta juttua. Miksi opettajiksi ja kuraattoreiksi otetaan ihmisiä jotka eivät ymmärrä lasta? Mun mielestä opettajien pitäis päästä lapsen mielen sisään, ihan hirveetä millaisia opettajia on olemassa. Vihastuttaa.

Ja hei, joskus se menee niin että kiusaajilla on "huonompi" tulevaisuus kuin kiusatuilla. Jos et loistanut nuorena, sulla voi olla hyvä tulevaisuus, varsinkin kun olet noin pirun vahva että pystyn tuollaisen jälkeen sanomaan että mulla on nyt ihan hyvä olla, tai nyt ihan ok, miten sanoit. Voimia paljon tulevaan! Toivottavasti elämä antaa sinulle enemmän kuin sinua kiusanneille!

Joo siis mun paras kaveri ja yks toinen kaveri sano mulle vaa koulussa ku oli välkkä ja me oltiin janossa ja mä pompottelin palloon et " sä oot ihan luuseri" ja " etkö sä osaa yhtään mitään " ja sit mUlla on yks " kaveri " jota inhoan nii ei oo kivaA ku ollaan samassa kaveripiirissä nii se koko ajan vaa ragee mulle. Mitä mä voisin tehä asialle? Kaikki illat menee itkien. :(

Löi sun koiraa kepeillä? Vittu jos tietäisin niiden osotteet ni polttaisin ne elävältä. Vituttaa tommotteet. Kiusaaminen ei koskaan ole oikein mut et ne hakkas sun koiraa? Vittu haluasin tappaa ne.

Ampukaa ne perkeleet.Ja sitten itsenne,koska vankilassa olette taas niitä kiusattuja.Ne saatanat ovat pilanneet elämänne,joten ei mitään väliä.Vaihtoehtoja ei ole.

Kiusaajat pahoja, vaikka toisaalta useimmat heistä kaltoinkohdeltuja tai syntyneet psykopaatiksi, seki mahdollista.
Psykopatia on synnynnäinen sairaus, siis eivät periaatteessa voi mitään luonteelleen.
Semmosilta puuttuu tunteet ja syyllisyys.
Kierrän kaukaa.
En tule toimeen.
Itse oon sairaseläkkeellä ja vaikka oisinki täysin terve, niin en menis töihin, koska en sopeudu kiusaavaan työyhteisöön.
En luota ihmisiin.

😭 Surullisin tarina jonka olen ikinä kuullut. Oot tosi urhee ja vaikka muut sanois mitä oot paras just tollasena!