Tulipa tuossa mieleen, kun kävin pakottamassa ystäväni ulos asunnostaan kahden viikon miehen perään itkemisen jälkeen, etä itkeekö miehet koskaan naisen takia? Millaisessa tilanteessa olet itkenyt, jos olet?
Oletko koskaan itkenyt naisen takia?
Elegia2
9560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kahdesti olen itkenyt päivän yhden ja saman naisen takia. Olin kyllä muutenkin masentunut tuolloin ja eukko osas aika häijysti jättää.(tuli kuitenkin takas parikin kertaa riitelyn jälkeen)
halunnut olla edelleen yhdessä vai oliko sellainen kaikki menee tänään pieleen tilanne?
hienoa että itkit jopa peräti kahden päivän ajan. kai siitä pitäisi olla ylpeä. ei pahalla mutta miehet on tunnetusti tunne-vammaisia...
eivät läheskään niin tunnevammaisia kuin naiset.
aika itseesi. noh, oletko itkennyt suuren kadonneen rakkauden perään???itkitkö tunnin vai viisi minuuttia?
Ehkei me miehet nyt pillitetäkään kuin naiset, mutta miten olis peräti itsetuhoinen masennus ja yleinen itsetunnon romahdus niin ettei tähän päiväänkään asti koe oloaan naisten kanssa mukavaksi yms. yms.?
Että tollasta vaan naisten takia. Eihän se nyt tietty sama ole ku pillittää pari viikkoo ja hommata uusi suhde, mut.
että nainen kaatoi paskaa niskaani täysin aiheetta ja väitti sitten jättävänsä. Porasin yhden päivän sitä, että hän jätti ja toisaalta sitä, että luulin olleeni hänelle jotenkin todella ilkeä ja haitallinen. Ajattelin, että olen todella paha ja turha ihminen.
Kahdesti siis samanlainen tilanne oli tämän naisen kanssa.
Myöhemmin tajusin, että eukko meuhkaa tyhjästä ja että oli muutenkin aika häiriintynyt. Oli mm. kiinnostunut etupäässä rahasta, eikä niinkään minkäänlaisesta välittämisestä.
itsetuhoinen onko se sitä kun vedät n.300 pilleria naamas sen jälkeen kun olet ensin itkennyt kolme viikkoa silmiä päästäs. luottamus miehin on nolla vielä vuoden jälkeen. onko se sitä? että tollaista vaan miesten takia. En silti onnekseni ole pessimisti vaikka miehia en vielä huom pidä kovinkaan arvossa.
En ole koskaan itkenyt veljeni tai isäni kuoleman takia.
Mutta kun rakkaani jätti minut...kehui ja jätti, olen kokenut saman kaksi-kolme kertaa...olen surrut pari vuotta ja itkenyt, valvonut monta kuukautta...
vasta sitten suruni loppui kun tapasin uuden naisen ja rakastuin...ainut pelastus