Tuli tässä mieleen viinimarjoja poimiessani, että kuka pelkää hämähäkkejä? Itse kannoin marjojen mukana jos jonkinlaista hämistä sisälle. Kai ne täytyy ulkoistaa sitä mukaan kun löytyy ja saa kiinni. Yksi odotti kiltisti tyhjässä ämpärissä.
Kerran annoin salaattia yhdelle tutulle naiselle ja mukana meni helkkarin iso hämis, jota sitten ystävätär säikähti pahanpäiväisesti. Hän todella siis kärsii araknofobiasta eli hämähäkkikammosta. Itsekkään en erityisemmin pidä niistä ja miettiessäni miksi en pidä, päädyin siihen että niillä on liikaa jalkoja ja ne ovat etovan näköisiä. Ja ne saattavat purra kipeästi. Kokemusta on lukista, kun lapsena otin kaiken maailman ötökät käsiini. Mm. hepokatti puree tosi lujaa - se tuli koettua 6-vuotiaana. Luulin silloin sitä ylisuureksi heinäsirkaksi ja olin menossa näyttämään sitä isälleni, kun se hepokatti puri tosi kovaa ja pääsi siten karkuun.
Kerran annoin salaattia yhdelle tutulle naiselle ja mukana meni helkkarin iso hämis, jota sitten ystävätär säikähti pahanpäiväisesti. Hän todella siis kärsii araknofobiasta eli hämähäkkikammosta. Itsekkään en erityisemmin pidä niistä ja miettiessäni miksi en pidä, päädyin siihen että niillä on liikaa jalkoja ja ne ovat etovan näköisiä. Ja ne saattavat purra kipeästi. Kokemusta on lukista, kun lapsena otin kaiken maailman ötökät käsiini. Mm. hepokatti puree tosi lujaa - se tuli koettua 6-vuotiaana. Luulin silloin sitä ylisuureksi heinäsirkaksi ja olin menossa näyttämään sitä isälleni, kun se hepokatti puri tosi kovaa ja pääsi siten karkuun.
Vastaukset 34
Vanhimmat
on housuissas
;)
kun olen nainen, mutta sulla se taitaapi olla.
hepokatti housuissa
;)
hepokattis siellä omissa housuissas!
Ei tartte tyrkyttää!
jopa niin paljon, että kun tehdään jotain harjoitustyötä, jossa pitää kerätä hyönteisiä, niin mä aina päästän osan karkuun. En pysty tappamaan esim. jotain heinäsirkkaa, kun tuntuu, että se tietää mitä mä teen...
Inhoan ja pelkään hämähäkkejä niin paljon, ettei tehnyt mieli edes lukea tarinaasi loppuun. Jostain syystä hämähäkit tietävät pelkoni ja ilmestyvät aina sinne missä tahansa liikunkin...Kiusanhenkiä, tekevät sen tahalleen. Hiipivät salaa perässäni joka kolkkaan ja odottavat hiljaa paikallaan, milloin heidät syrjäsilmälläni näen. Nauraavat partaansa kun kiljahdan, saavat siitä selvästikin paljon tyydytystä! Mutta jonain päivänä yllätän heidät, rohkaisen itseni ja liiskaan ne joka ikisen sille paikalle, enkä enää juokse karkuun. Katsotaan sitten kuka nauraa ja kenelle!
hyppäsi niskaani oven karmista, yläpuoleltani, kun kävelin ovesta. Se oli niitä suurimpia hämähäkkejä. Sellainen tummanruskea ja helkkarin iso. :)
Tais olla suuret luulot sillä hämiksellä itsestään.
ne ketaleet tekee! Hyi hitto. Vihaan niitä.
Mieti kuinka moni hämähäkki jää huomaamatta. Siellä ne vaanivat ja odottavat kunnes nukahdat ja kömpivät sänkyyn. Tällaisia mietin lapsena ihan hysteerisenä jos olin päivällä yhdenkin hämyrin nähnyt. Pahinta oli kun mentiin mummolaan ja jouduin nukkumaan pimeässä aitassa. Arvaa vaan nukuinko... Nykyään on jo helpompaa, mutta edelleen kammoan niitä.
nukkuminen on mulle näin aikuisenakin kova pala. Joudun valoisan aikaan käymään läpi joka ikisen nurkan ja varmistumaan siitä, ettei siellä ketään vaani...
Musta tuntuu, että näen joka ikisen hämpin 100 metrin säteeltä. Joku outo taito bongata juuri nuo lurjukset!
Sen sijaan, että toistat samaa kaavaa mitä olet oppinut, niin voit aivan hyvin myös muuttaa kaavan. Ajattele, että hämähäkit tuovatkin hyvää onnea, sen sijaan että käyvät kimppuusi vihamielisinä.
Omassa päässähän nää jutut on.
Joo,minäkin pelkään hämähäkkejä ja kaikenlaisia lukkeja. Mukava olla täällä pöydällä,kun juuri äsken yhtäkkiä ilmestyi hirveän kokoinen lukki ystäväni kirjan päälle. Olemme kolmestaan kotona(Minä,ystäväni ja pikkusiskoni)ja muut tulevat vasta kohta...
T. Se Anonyymi joka pelkää hämähäkkejä YLI kaiken
mut olen päässyt siitä eroon.
kiitos äidille joka minun araknofobian sai aikaiseksi,alkaessaan huutamaan hulluna,kun minä lapsena yritin tehdä tuttavuutta myrkkyhämähäkin kanssa :(
kuinkahan moni vanhempi aiheuttaa lapsilleen fobioita?
Kaikki hämiskammoiset, kuten ennen minäkin, ovat jostain oppineet moisen kammon: vaikka äidiltään, joka kauhuissaan pyyhkäisee hämähäkin pois pienen taaperon päältä.
Hämähäkkeihin suhtautuminen ei ole aina ollut samanlaista. Ennen kristinuskon saapumista hämiksiä pidettiin hyvän onnen tuojina ja niitä otettiin mukaan synnytyksiin kun haluttiin tyttölapsia.
Onko kristinusko syyllinen tähänkin?
Onko joskus tyttölapsia oikein toivottu?
On niin, että hämähäkkien pelolla on geneettinen tausta ja se on myös etelämmässä hyvin aiheellinen.
Niinhän se on. Ja se on hyödyllistä. Koko ajan Suomeenkin rantautuu uusia lajeja sekä löytyy vielä tunnistamattomia hyönteisiä.
Minäkin näin ainakin 10 erilaista ja erikokoista hämähäkkiä.
Ei taida onneksi olla vielä kuin yksi joka mielellään puree ihmisiä, eli vesihämähäkki. Ei ole vaarallinen, mutta purema vastaa kivultaan ampiaisen pistoa.
http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=178&vl=
Muutama poiminta:
"Jos kammoat hämähäkkejä, et ole yksin. Araknofobia eli hämähäkkikauhu on yleisimpiä pelkoja:
Viime vuosikymmenten ajan psykologit ovat selittäneet, että hämähäkkien pelkääminen olisi jäänne ihmisen lajinkehityksestä.
Araknofobian biologista alkuperää vastaan puhuu kuitenkin yksi varsin merkittävä seikka. Hämähäkkipelko kuuluu lähes yksinomaan länsimaiseen eli eurooppalaisten ja heidän jälkeläistensä kulttuuriin. Muualla maailmassa hämähäkkeihin suhtaudutaan hyvin toisella tavalla.
Jo pitkään hämähäkkipelon on tiedetty siirtyvän vanhemmilta lapsille. Yhdessä L. Forsterin ja G. Mayhew’n kanssa Davey havaitsi, että lasten hämähäkkipelon kehittyminen voidaan ennustaa tarkimmin, kun tiedetään, miten inhoherkkiä heidän vanhempansa ovat."
rantahämähäkki joka hyppäsi niskaani, kun olin hevostallilla menossa vessaan.
Yhtä hyvin voidaan väittää että länsimaiden ulkopuolella vanhemmat opettavat lapsensa pois luontaisesta pelosta. Vanhempien käytös myös kummasti korreloi lapsien käytöksen kanssa mikäli kyseessä on geneettinen ominaisuus. Lisäksi voidaan arvostella sitä ettei tuossa siteerauksessasi ole lainkaan otettu huomioon mahdollista ihmisryhmien välistä vaihtelua, vaan päin vastoin väitetään koko jutun johtuvan oppimisesta. Johtopäätös: huonoilla perusteilla ei voi oikeasti perustella mitään.
Tiedätkö muuten että jopa migreeniä on vielä viime aikoina väitetty opituksi käyttäytymiseksi.
Ihan turha yrittää: minä olen asiantuntija myös tällä alueella.
ja pelkää ötököitä. Minä keräsin alle kouluikäisenä niitä elävänä purkkiin. Pidin kymmentäkin hämähäkkiä (purkista kaadoin) siskoni kanssa kämmenellä kun muut tytöt kiljuivat kauhuissaan. :) Sitten kerran eräs lukki puri, kun olin 10v ja sitten sanoin irti lähemmän ystävyyteni niiden kanssa. Tosin joku hämis nurkissa pyörii, kun on vanha talo. Mutta aina tänne jokunen hämis mahtuu.
Kerran näin ulkosalla kuinka susihämähäkki hyppäsi saaliinsa kimppuun. Se oli uskomaton loikka hämähäkin kokoon nähden. Miten erilaisia hämähäkkejäkin voi olla. Koska olen taiteellinen, olen myös piirtänyt erilaisia hyönteisiä. Ottanut lasipurkkiin, piirtänyt pienet ötökät moninkertaisesti suurempina ja laskenut ne takaisin luontoon. Se hälventää mielestäni sitä inhon tunnetta, jota tunnen pienistä ötököistä, mutta en niinkään paljon hämähäkeistä. Maailma olisi paljon mielenkiintoisempi (ja vaarallisempi) paikka, jos olisimme hyönteisten kokoisia.
Rantahämähäkki taitaa olla se aggressiivisempi, eli voi olla että se muinainen lähteeni on sotkenut nuo keskenään.
mutta hepokatti tekee hyvää ;)
sitten kyseesä on länsimainen ilmiö?
Onhan ne aika pelottavia. Etenkin isot ja myrkylliset lajit. Jos joutuisin läheiseen kontaktiin esim. rantahämähäkin kanssa, saisin sydänkohtauksen.
niitä vilistää usein pitkin lattioita, joskus myös hiiret pitää kilpajuoksua.
Tässä kukkahämähäkki sinulle
http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2008/05/08/8143010478538855965orig.jpg
hämähäkki, joka pystyy muuttamaan väriä, eli maastoutumaan. Mun luokse tuli tuollainen marjojenmukana keltaisena, mutta sitten se hävisi. Sitten näin seinällä vihreän samanlaisen. Eikös joku laji voi muuttaa väriä, kukan värin mukaan esim.?
hepokatti ;)
hämiksistä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hämähäkki
Eli suomesta löytyy yli 600 lajia, on myös vihreä hämähäkki. Siitä paperikuva.
jos meillä ei olisi nettiä..
Kyllä 'Wiki' tietää..
olen myös nähnyt samanvärisen kukkahämähäkin punaisessa ruusussa.
ja pelkäänkin hämähäkkejä. Silloin pelkään jos sellainen isokokoinen yksilö pääsee yllättämään jotenkin. Tosin tiedän, että meillä etenkin kellarikerroksessa niitä majailee enemmänkin. Yhdenkin annoin nurkassa majailla kun ajattelin, että se syö ehkäpä joitain muita ötököitä pois. Yksi asui aikansa pesuhuoneen nurkassa ja esikoinen aina pesulla käynnin yhteydessä höpötti sille kaiken maailman tarinoita esim. menetkö sinäkin kohta nukkumaan jne. Miten sellaista raaskisi hävittää?
Lapsena tein uintireissulla tuttavuutta rantahämähäkin kanssa. Olin uimassa laituria kohti ja siellä se nökötti laiturin ja veden rajalla. En ollut tiennyt, että Suomessa asuu niin isoja hämähäkkejä ja kiljuin kuin syötävä. Vähäksi aikaa jäi uimisetkin :)
Nykyisin pelkään hyönteisistä eniten ehkä ampiaisia ja sitten ne hirvikärpäset on myös inhottavia!
Hämähäkit on ihan p**koja