Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa 10kk ja nyt hän joutuu opintojensa takia muuttamaan... Välimatkaa kertyy 400 km. Olen yrittänyt pysyä positiivisena ja tukea kultaani päätöksissään. Ollaan puhuttu, että vkloput hän viettäis täällä, junamatka ei kovin kallis opiskelijalle kuiten oo.
Nyt se kolahti. Lähtö viikon päästä. Yritän vaikuttaa eheältä ja piristää poikkista, vaikka sisältä oon täysin särkynyt. Poikaystävä ei haluais lähteä, mutta tilaisuus on ainutlaatunen.
Luottaakko siihen, että hän tulee minua ja kavereitaan tapaamaan vkloppusin. Erotakko vaiko eikö. Haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta kyseisen miehen kanssa :, pelkään vain tunteiden hiipuvan ajan kanssa kun matkaa kertyy, enkä että niin kävis.
Nyt se kolahti. Lähtö viikon päästä. Yritän vaikuttaa eheältä ja piristää poikkista, vaikka sisältä oon täysin särkynyt. Poikaystävä ei haluais lähteä, mutta tilaisuus on ainutlaatunen.
Luottaakko siihen, että hän tulee minua ja kavereitaan tapaamaan vkloppusin. Erotakko vaiko eikö. Haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta kyseisen miehen kanssa :, pelkään vain tunteiden hiipuvan ajan kanssa kun matkaa kertyy, enkä että niin kävis.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse seurustelin kerran 500km päässä asuvan kanssa. Sitä kesti kaksi vuotta ja hyvin toimi. Se on vaan tottumuskysymys. Alku aina hankala. Parin viikon eroihin tottuu ja puhelimet pirisee.
Toisen kerran seurustelin 350km ja välillä töiden takia taas yli 500km päässä asuvan kanssa. Ihan hyvin toimi 5 vuotta ja etäisyys ei koskaan ollut syy seurustelun päättymiseen.
Että kyllä teillä onnistuu. ETäisyys on hirvittävä mutta silloin kun minä seukkasin ei ollut edes kännyköitä. Teillä on sentään webcämit sun muut jo. Mee töihin ja opiskele niin on varaa junaan.
Oma poikaystäväni opiskelee myös kaukana toisella paikkakunnalla. Välimatkaa on 600km ja näkemiset hyvin,hyvin harvassa... Välillä ikävä raastaa niin kovasti, että kipu on lähes fyysistä. Keskittymiskyky on hukassa, ja rakas tulee mieleen pienimmästäkin asiasta. Itku on usein herkässä, tänään aloin melkein pillittämään kun näin kaupassa kultani lempparimehupurkin!! :S Voitko kuvitella.. Mutta sitten kun nähdään, olo on jotain sanoinkuvailematonta. Ne hetket on täyttä kultaa, ja ehdottomasti odottamisen arvoisia. Mieluummin elän ikävissäni, mutta kuitenkin niin että minulla on hänet. En voisi kuvitellakaan elämää ilman rakastani. Tärkeintä on, että pidätte yhteyttä päivittäin, mieluiten useasti joka päivä. Kaukosuhde VOI toimia, älä vielä luovuta. Alku tulee olemaan vaikeaa, mutta kun sen yli sinnittelet niin sitten helpottaa.
Tsemppiä ja voimia sinne!
Kiitos viestistäs!. Aion yrittää tätä juttua. ja eihän se toimisikaan jos molemmat eivät ole tosissaan suhteen kanssa.
Voimia sulle kans