Olen sairastellut emätintulehdusta, johon tulehduslääkkeet eivät ole purreet...sitten lääkärini ehdotti klamydia- ja tippuritestin ottamista. Siispä annoimme näytteen kumppanini kanssa ja nyt odottelemme vastausta. Tiedän, että positiivisen tuloksen sattuessa homma hoituu antibiootilla...mutta tämä henkinen puoli, milläs se hoituu???
Jo paljon ennen suhdettamme olin itse käynyt testeissä ja tiesin olevani "puhdas". Miesystäväni puolustelee nyttemmin, ettei hänellä verenluovuttajana voinut olla mitään "pahempaa". Vai niin! Veristä vuotoa ja kipua aiheuttava klamydia ei sitten ole ilmeisesti mitään.
Olen ollut välillä aivan suunniltani. Olen vihaa täynnä, niin häntä kuin hänen edellistä kumppaniaan kuin itseänikin kohtaan. Miksi en vaatinut testiä ja käyttänyt kumia siihen asti!
Tänään tapasimme ja olin niin ilkeä kuin kykenin. Vittuilin ja moitin, pilkkasin häntä ja hänen edellistä suhdettaan...olin kylmä ja armoton. Mies alkoi itkeä, eikä olo tuntunut yhtään voittajalta.
Miehen mielestä asiaan pitää suhtautua lääketieteellisenä ongelmana. Olimme hölmöjä, mutta elämä jatkuu.
Minusta kuitenkin tuntuu saastaiselta ja häväistyltä. Ajatus seksistä kuvottaa. Tuntuu niin anteeksiantamattomalta, että aikuiset ihmiset toimivat näin tietäen, että testeissä olisi pitänyt käydä. Olimme vastuuttomia. Emme kunnioittaneet itseämme, eikä mieheni minun mielestäni minua.
Tulosta ei vielä ole tullut, voihan se olla negatiivinenkin, jolloin joudun tietysti lisätutkimuksiin vaivoistani. Kuitenkin tuntuu, että jotakin on jo mennyt rikki...se ei muutu, että olemme toimineet vastuuttomasti.
Miten tästä eteenpäin?
Jo paljon ennen suhdettamme olin itse käynyt testeissä ja tiesin olevani "puhdas". Miesystäväni puolustelee nyttemmin, ettei hänellä verenluovuttajana voinut olla mitään "pahempaa". Vai niin! Veristä vuotoa ja kipua aiheuttava klamydia ei sitten ole ilmeisesti mitään.
Olen ollut välillä aivan suunniltani. Olen vihaa täynnä, niin häntä kuin hänen edellistä kumppaniaan kuin itseänikin kohtaan. Miksi en vaatinut testiä ja käyttänyt kumia siihen asti!
Tänään tapasimme ja olin niin ilkeä kuin kykenin. Vittuilin ja moitin, pilkkasin häntä ja hänen edellistä suhdettaan...olin kylmä ja armoton. Mies alkoi itkeä, eikä olo tuntunut yhtään voittajalta.
Miehen mielestä asiaan pitää suhtautua lääketieteellisenä ongelmana. Olimme hölmöjä, mutta elämä jatkuu.
Minusta kuitenkin tuntuu saastaiselta ja häväistyltä. Ajatus seksistä kuvottaa. Tuntuu niin anteeksiantamattomalta, että aikuiset ihmiset toimivat näin tietäen, että testeissä olisi pitänyt käydä. Olimme vastuuttomia. Emme kunnioittaneet itseämme, eikä mieheni minun mielestäni minua.
Tulosta ei vielä ole tullut, voihan se olla negatiivinenkin, jolloin joudun tietysti lisätutkimuksiin vaivoistani. Kuitenkin tuntuu, että jotakin on jo mennyt rikki...se ei muutu, että olemme toimineet vastuuttomasti.
Miten tästä eteenpäin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ole !! Vuosisatoja "virukset" ovat levittäytyneet siniverisilläkin limakalvoilla.
ymmärsinkö nyt oikein?
Sä et ole saanut edes vastatusta ja nyt vittuilet miehelle ja olet ilkeä ja pistit sen itkemään?
Vai että saastainen ja häväisty. Nyt olet todella tekopyhä, liioittelet todella pahasti juttua. Yhdessä te sinne sänkyyn menitte, lopeta tuollainen ulina häväistymisestä. Taidat olla liian nuori harrastamaan yhtään mitään.
Tuntuu että haluat vain huomiota.
noin melodramaattinen. Alkaa ihan ärsyttämään.
Sitäpaitsi sulla on varmaankin vain joku trikomonas tms bakteeritulehdus. Edellä mainitussa pitää hoitaa myös kumppani, se tarttuu sinulle miehestäsi takaisin.
Toivottavasti ymmärrät pyytää miehestäsi anteeksi. Jos se enää haluaa nähdä sua.
BTW, on helpompiakin keinoja saada mies jättämään kun käyttäytyä noin!
ja armoton"
ha ha... melkoista näyttelyä. taidat viihtyä tuossa mielentilassa.
Mikään muu bakteeritulehdus ei ole kyseessä, se on jo selvinnyt ja oireet ovat täsmälleen klamydian oireet.
En olekaan vastuusta vapaa, päinvastoin, olisin itse viimeisenä linkkinä voinut toimia viisaammin.
Jos mies jättää sen takia, että tartutti minuun ensin taudin, niin sitten jättää. Kaikenlaista sitä on jo ehtinyt nähdä...heh, tuo sentän piristi, että minua luultiin nuoreksi. No, en ole, edes sen piikkiin ei voi laittaa omaa mokaansa.
Että melodramaattinen...ehkä, ehkä. Verta ja limaa vuotavana, kipeänä ja saatanan katkerana, täytyy myöntää, että tunneskaalan yläpäässä liikun.
Tuo luonnehdinta "armoton" tuli kumppanilta, ei ollut oma keksintö.
Siis toistoa: yhdessä te sinne sänkyyn menitte!
Ja sun mies ei näköjään tiennyt omasta tartunnastaan. Eikö ole ihan oma vika ettet sitten jaksanu odottaa että hän käy testeissä? Vaikutat aika ilkeältä ihmiseltä. Mieti asiaa vähän hänenkin kannalta. Ja klamydia on hoidettavissa.
k-pää.