Olen ollut vuoden sisällä suomi24:lla ainakin kuudella eri profiililla. Kirjoitellut olen uskoakseni lähemmäs sadan eri-ikäisen miehen kanssa ja kuviakin olen vaihtanut kymmenittäin. Livenä olen tavannut kuusi miestä joista yhden kanssa oli muutaman kuukauden pituiden suhteentapainenkin.
Vuoden saldo on ollut mielenkiintoinen mutta myös kyynistävä. Kehenkään tapaamistani henkilöistä en totta puhuen kadulla juurikaan kiinnittäisi huomiota saati ihastuisi. Olen kyllä ihastunut sanoihin ja kuvitelmiini mutta todelliseen tapaamaani henkilöön viestien takana en kertaakaan. Kyse ei ole ollut pelkästän ulkonäköseikoista vaan lähinnä luonteiden ja kemioiden yhteensopimatomuudesta. Olisin kyllä kelvannut yhtä lukuunottamatta kaikille tapaamistani deittiseuralaisista ja olen ihan tavallinen nainen... en hakenut kuuta taivaalta eivätkä tapaamani miehetkään.
Jokainen tutustuminen, virtuaalinen tai todellinen, nostaa odotukset ja valittevasti myös pettymykset pintaan. Tunteillen ei voi mitään ja ne vievät voimia. Jokaiseen uuteen ihmiseen tutustuminen on ollut mielenkiintoista mutta myös rankkaa. Fiksun ihmisen torjuminen koska "ei vaan tunnu siltä" ei ole helppoa eikä siihen toivottavasti koskaan totu. Pidän jatkosakin sydämeni avoinna ihmissuhteelle mutta enää en jaksa tätä virtuaaliviidakon ihmissuhdemetsästystä.
Vuoden saldo on ollut mielenkiintoinen mutta myös kyynistävä. Kehenkään tapaamistani henkilöistä en totta puhuen kadulla juurikaan kiinnittäisi huomiota saati ihastuisi. Olen kyllä ihastunut sanoihin ja kuvitelmiini mutta todelliseen tapaamaani henkilöön viestien takana en kertaakaan. Kyse ei ole ollut pelkästän ulkonäköseikoista vaan lähinnä luonteiden ja kemioiden yhteensopimatomuudesta. Olisin kyllä kelvannut yhtä lukuunottamatta kaikille tapaamistani deittiseuralaisista ja olen ihan tavallinen nainen... en hakenut kuuta taivaalta eivätkä tapaamani miehetkään.
Jokainen tutustuminen, virtuaalinen tai todellinen, nostaa odotukset ja valittevasti myös pettymykset pintaan. Tunteillen ei voi mitään ja ne vievät voimia. Jokaiseen uuteen ihmiseen tutustuminen on ollut mielenkiintoista mutta myös rankkaa. Fiksun ihmisen torjuminen koska "ei vaan tunnu siltä" ei ole helppoa eikä siihen toivottavasti koskaan totu. Pidän jatkosakin sydämeni avoinna ihmissuhteelle mutta enää en jaksa tätä virtuaaliviidakon ihmissuhdemetsästystä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
-- syy tai vika on lähempänä kuin luuletkaan, sillä kyllä sadan otannasta luulisi sen sopivan löytyvän. Tavoitteesi saattaa olla epärealistinen ja parasta ennen-päiväyksesi lienee vanhentunut, vai kuinka?
Tunnen tapauksen, joka lienee kaltaisesi ja on pieni mahdollisuus siihenkin, että olette yksi ja sama tyyppi: Ikää kohta 40 vuotta, asutaan vanhempien luona, maisterin tutkinto, mutta vakityö edelleen saamatta.
Tapasimme ja olisi hyväksynyt hänet, sillä reaaliteettini ovat tallella, siitäkin huolimatta, ettei mainittu nainen ollut ihannetyyppiäni, joskaan ei ollut susiruma. Saattoi luulla liikaa itsestään ja tässä iässä kannattaa harkita kompromisseja senkin vuoksi, että se mahdollinen "ihannetyyppi" pystyy kenties salamaan totuuden muita pidempään. Tyypin henkilöprofiili oli todella puoleensavetävä ja positiivinen, eikä hänen älyssään ollut vikaa, pikemminkin asenteessaan ja puutteellisessa elämänkokemuksessa.
Tosiasia kuitenkin on se, että mainittu nainen on etsinyt miestä ainakin 4 vuotta ja huonolla menestyksellä ja on todennäköistä, että etsintää onjatkunut jo 20 vuotta. Vanhenemme joka päivä ja mahdollisuudet sen oikean löytymiseen heikkenevät hetki hetkeltä.
Jos ajatusmaailamat muuttuisivat siihen suuntaan, jotta oltaisiin valmiit tunnustamaan tosiasiat, saisi tästä joku todella vähän käytetyn...
Olen mies ja mietteet noihin sokkotreffeihin (vaikka kuvia olisi nähnytkin) ovat aivan samansuuntaisia.
Vaikka ihminen olisi 'OK', ei rakkaussuhdetta kannata aloittaa ihmisen kanssa, kehen ei tunne mitään vetoa, kemiaa tai seksuaalista kiinnostusta.
Tiedän kyllä ihmisiä, sekä miehiä ja naisia, joille kelpaa lähes kuka tahansa, koska pelätään olla yksin. Eli tyydyttään siihen naiseen tai mieheen joka tulee vastaan, vaikka ei olisi mitään aitoa tunnetta.
Sitten kun tavataan joku aidosti kiinnostava ihminen, erotaan ja pahinta on sitten erotessa jos on jo pari lasta tehtynä ja saadaan taas yh-äiti/isi ja uusioperhe.
Aloittajalle, itse olen tavannut yli 20 naista, eikä heistä kukaan 'kolahtanut'. Ei silti kannata luovuttaa, vaan pitää verkot vedessä ja silmät avoinna. Ja valikoiva saa ja pitää olla.
Joten: netti on yksi tapa tutustua uusiin ihmisiin. Mahdollisimman nopeasti pikatreffeille ja kirjoittelut minimiin. 5min liveä kertoo enemmän kun 5kk nettilöpinää ja 50 valokuvaa.
Kuusi tapaamista on melko vähän. Jos haluaa löytää ihmisiä niin kyllä heitä täytyy nähdä livenä. Tapaamiseen ei mene useimilla kovin montaa tuntia ja kemiat selviävät melko nopeasti. Todellisuus kyllä harvemmin kuoruttaa pilvilinnoja millään kemiallisilla koristeilla, joten ei niitä varmaan kannata kauaa rakennella. Käy kerran viikossa tapaamassa joku mies. Vuodessa näet 50 ja kokemus on varmasti avartava.
Nettideittailussa on juusi nuo ennakkokäsitykset.
Pitkällisten viestittelyjen jälkeen ihminen vääjäämättään alkaa mielessään muodostamaan kuvaa millainen ihminen toisesta päästä löytyy. Vihdoinkin ku päästään ensimmäiselle tapaamiselle huomataankin, eihän tuo ole ollenkaan sellainen kuin minä kuvittelin hänen olevat?
Kuvitelmat eivät ikinä vastaa todellisuutta, pettymys tulee aina.
Nettideittailuun pitää osata suhtautua avoimin mielin ilman ennakko odotuksia, jokainen pitää ottaa vastaan yksilönä ilman odotuksia. Kaikki vanhat epäonnistuneet tapaukset pitää painaa unholaan eikä missään nimessä näitä uusia saa verrata edellisiin. Jokaisesta löytää aina jotain vikaa jos muuta ei enää osaa/tajua etsiä, kukaan meistä ei ole täydellinen.
Harmi vaan ku nettimaailmassa liikkuu monenlaista sukankuluttajaa ja näin ollen eteneminen täytyy hoitaa varovasti.
Mielestäni ensimmäinen tapaaminen pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti. Treffisivujen kautta sopii ajan sekä paikan missä tavata, paikka jossa on muitakin.
No, toisen löytäminen ei ole helppoa ja toisaalta ei sen pidäkkään olla. Aikasa ku etsii monien epäonnistumisien kautta sitä osaa arvostaa toista kun hän vihdoinkin löytyy.
"Pitkällisten viestittelyjen jälkeen ihminen vääjäämättään alkaa mielessään muodostamaan kuvaa millainen ihminen toisesta päästä löytyy. Vihdoinkin ku päästään ensimmäiselle tapaamiselle huomataankin, eihän tuo ole ollenkaan sellainen kuin minä kuvittelin hänen olevat?
Kuvitelmat eivät ikinä vastaa todellisuutta, pettymys tulee aina."
Osalle tulee, kaikille ei. Minun mielestä on aivan oikein viestitellä hetki ennen tapaamista, jotta toisesta saa sopivan yleisvaikutelman. Väitän, että mielikuvien muodostaminen on enemmän naisten ongelma.
Olen muutaman kerran kokeillut nettideittiä. Kahta poikkeusta lukuun ottamatta naiset ovat olleet sellaisia, kuin olen kutakuinkin odottanut. Kaikki tämä sen "mielikuvan" perusteella, jonka nainen on antanut itsestään viestittelemällä. Jäljelle jääneestä joukosta moni olisi ollut hyvää tyttöystäväainesta, mutta nähtävästi minä en ollut sellainen mies, jota nainen oli hakemassa.
Useimmiten mielikuvien muodostaminen taitaa olla kyl naisten onkelma?
Mitä omia kokemuksia nettideittailusta on niin itse vähän harrastin samaa ja huomasin et nopea tapaaminen toimi ainakin minun kohdallani.
Henkilökemia on kuiteski sellainen asia mikä selviää parhaiten vain tapaamisella. Muutema tuttavuus mullakin oli joiden kans kirjoitellessa ja puhelimessa jutustellessa kaikki toimi tosi hyvin mut tavatessa homma klikkas jostain syystä?
No kaikki ovat yksilöitä ja jokaisen kohdalla toimii toiset tavat.
minä en niin aktiivinen nainen tapasin 4 kuukauden aikana 6 miestä, yksi heistä on ehkä kelvollinen. Tapailen häntä tällä hetkellä.
Mitään suuria tunteita ei ole tullut tässä parin kuukauden aikana, mutta katsellaan nyt
voi vetää vielä mitään johtopäätöksiä, siis ei päteviä sellaisia. Itse tapasin joskus 5 naista saman viikon aikana s24 sivujen kautta, muutenkin treffailu oli aktiivista.
6 kpl/ vuosi, hohhoijaa..
Moneen kertaan hehkutettu, koska se on totta, ettei kannata tuhlata aikaa nettikirjoitteluun, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Vaikka miten hyvin asiat rullais toista näkemättä, saattaa se romahtaa eka sekunnin aikana toisen nähdessä, siis molemminpuolin.
Jos tavatessa tuntuu siltä että toinen kiinnostaa, niin sittenhän sitä puhumista riittää kun ennakkoon ette tiedä juuri mitään toisistanne tai jos se ei onnistu, kirjoittakaa paperille mitä aiotte sanoa ja ojennatte paperin pöydän yli toiselle niin ei tarvi suutaan avata, olisitte kuten netissä, hehhehe.
Tapaaminen yleisellä paikalla, niin ei tarvi pelätä pahinta, tai tehkää treffit poliisiaseman aulaan. Nyt joku tuumaa että ei ole treffien teko niin yksinkertaista kun asutaan eri puolilla Suomea, koska lähempää ei sopivaa löydy. Vois löytyäkin lähempää jos enemmän käytettäis aikaa tapaamisiin kuin maratonkirjoitteluun.
tosiasia on se, että monet niistä hyvistä miehistä on varattuja ja ne parhaat ei taas sitoudu, koska heillä riittää tarjontaa.
Toiseen ihmiseen tutustuminen ei saisi olla liian energiaa syövää ja kuluttavaa, koska silloin on kyse jostain epänormaalista tilasta. Yleensä kyse on jännityksestä (positiivinen jännitys, engl. excitement) tai jostain pelosta. Kun pääsee näistä yli, niin ihmisen on helpompi lähestyä energiaa syömättömästi toista ihmistä. Tauko tekee hyvää ja on myös hyvä, että ei aseta itselleeni tai toiselle mitään odotuksia. Silloin ei tarvitse jännittää tai pelätä, voi vaan olla ja se ei tunnu energiaa kuluttavalta. Jännitys ja pelko stimuloivat noradrenaliinin, adrenaliinin ja kortisolin tuotantoa, jotka kuluttavat energiaa kropassa ja myös aivoissa.
Ei ne ole parhaita jotka ei sitoudu vaan ikuisia lapsia jotka ei osaa sitoutua. Muutaman ikiteinin nelikymppisen kuntosaliprinssin tavattuasi huomaat kyllä eroon henkisessä kypsyydessä ns. normaaliin mieheen.
"Kehenkään tapaamistani henkilöistä en totta puhuen kadulla juurikaan kiinnittäisi huomiota saati ihastuisi."
Eli haet komeaa prinssiä?
...
Jep. Oletko prinsessa? Ei. Kuten sanoit - olet tavis.
Jos odotat "kemiaa" koska elät pitsi-pinkki-funfunmaailmassa jossa kaikki pikkutyttösieluiset toiveet käyvät toteen niin teet todellakin helvetin hyvän päätöksen kun väistät sivuun niiden tieltä jotka elävät arkirealiteettejaan.
"Olen kyllä ihastunut sanoihin ja kuvitelmiini"
Nimenomaan KUVITELMIISI. Et sanoihin, koska sanat ovat tuleet toiselta ihmiseltä ja se on osa heitä, aitoa heitä - vaan yksinomaan omaan sisäiseen malliisi.
...
Sä et halua "kuuta taivaalta" vaan ihan kohtuullisesti sen unelmien prinssin joka vie jalat alta ihan kuin disneyn leffoissa. Just joo tyttöhyvä, sellainenhan on ihan tossa nurkan takana aivan varmasti.
Ainoot jotka käyttää tota prinseessajuttua ovat pelimiehet jotka panee sua kerran tai pari ja sitten menee tarjoon samaa paskaa seuraavalle naiselle jolta lohkee taas erilaista pillua.
Tässä sulle NAISEN kirjoittamaa luettavaa. Mitä jos jättäisit sen nais-pornon vähemmälle ja keskittyisit oikeaan elämään ja hoksaisit että tarjolla on nimenomaan ja vain oikeita ihmisiä jos haluaa vakavissaan olla?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000037494208
Ja se että pissin sun muroihin johtuu vaan siitä että olet pistänyt lautases vessanpönttöön.
Luin tuon Emman aloituksen tuossa, en koko ketjua, joten en tiedä onko tämä toistoa, mutta olen huomannut, että yhtälailla nämä romanttiset elokuvat vaikuttavat miehiin. Muuta vuosi sitten, kun pitkäaikainen seurustelusuhteeni loppui karskisti miehen toistuviin pettämisiin - niin lopultakin osa syytä oli se, että mies oli odottanut juuri sellaista Hollywood meininkiä, vaikka ei koskaa kyllä tehnyt elettäkän siihen suuntaan.
Ennen joulua kariutui silloinen treffailusuhteeni ja selitys oli jälleen miehen puolelta sama, suhde ei ollut riittävän syvä, sykähdyttävä, jälleen elokuvavertaus otettiin kehiin. Siis sama vaiva miehillä!
Minä naisena en ainakaan odota arjessa suhteelta mitään ihmeellisiä, miehet tosin näyttävät kaipaavan...
vai ainoastaan sun yhestä tai kahesta seurustelukumppaneista?
Et voi yleistää sitä kaikkia miehiä koskevaksi, ap,lla oli kuudesta miehestä kokemus, sulla nyt vain kahdesta? Eli menit vieläkin alemmaksi/tyhmemmäksi mielipiteinesi.
Sanoin, että minulla on myös päinvastaisia kokemuksia, en sanonut, että kaikki miehet, vaan että miehetkin voivat uskoa tällaiseen "hömppään".
ovat jotka elävät elokuvien haavemaailmassa, pikkulikkojahan ne ovat sellaiset, miksi sellaisiin sekaannuit ;)
olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.